Elikkäs vuoden peli 2011 äänestys PP:n käyttäjien kesken. Voit äänestää vain maksimissaan yhtä peliä kussakin kategoriassa. Muista laittaa mukaan myös vähintään kahden rivin verran perusteluja. Äänestysaikaa 31.12. asti.

Kategoriat:

Vuoden peli (kaikki alustat): Skyrim
Vuoden PC-peli: Skyrim
Vuoden X360-peli: Skyrim
Vuoden PS3-peli: Uncharted 3

Muokkailin vähän.

-

Raat0

edit2: Tämä vuosi on ollut mega julkaisuja täynnä ja on todella vaikeaa ruveta valitsemaan absoluuttisesti parasta peliä. Tietty BF3 on iskenyt todella lujaa ja verkossa sitä tulee mätettyä lähes päivittäin. Toisaalta sitten Skyrim on vielä täysin kokematta ja sitä kuitenkin on ylistetty kaikkialla. Voisin melkein väittää että BF3 on vuoden PC -peli, vuoden peliksi sitten mahdollisesti Skyrim. Noh, päivittelen sitten myöhemmin kun homma on selvä.

edit3: Alkaa olla vuosi paketissa ja vuoden peliksi kruunaan Battlefield 3:n. Järkyttävän koukuttava ja monipuolinen moninpeli jaksaa pitää otteessaan monia kymmeniä tunteja, tällä hetkellä pelikellossa lähes 60h eikä loppua näy.

Vuoden PS3 -pelin tittelin ansaitsee Uncharted 3. Sulava ohjaus yhdistettynä hauskoihin hahmoihin ja mukaansa tempaavaan tarinaan? Kyllä kiitos. Yksinpeli on täyttä timangia kunhan säätää vaikeusasteen itselleen sopivaksi(jeps, olin nössö ja halusin nautiskella joten pelasin easylla). Moninpeli - tarkemminkin co-op tehtävät jaksavat pitää myös mielenkiintoa yllä.

Tuossa on Batman: Arkham City ja Skyrim niin pahasti vaiheessa ettei niistä voi oikein vielä sanoa juuta tai jaata.

Ei vielä.

Perhana just tänää töissä funtsin tämmöstä aihetta, kerkisit perkule! Pitää myöhemmin miettiä tuota peliä, vielä kumminkin muutamia suht suuria julkasuja tulossa.

Niin, eli vissiin kyseessä 2011 aikana julkaistut pelit?

Lainaus:08.11.2011 luukskaivalker kirjoitti:
Niin, eli vissiin kyseessä 2011 aikana julkaistut pelit?

No yllätys.

Pitänee odotella vielä, että pääsee testaamaan joitakin tuoreempia julkaisuja. Tänä vuonna on ehkä tullut paria viime vuotta enemmän hyviä pelejä, mutta ehkä se pankin räjäyttäjä vielä puuttuu.

Kannattaisiko aihe muuten laajentaa useampaan kategoriaan, esim.

- Vuoden peli (kaikki alustat huomioon ottaen)
- Vuoden PC-peli
- Vuoden X360-peli
- Vuoden PS3-peli

ja niin edelleen? Jokaiselle käyttäjälle yksi ääni käytettäväksi kussakin kategoriassa.

Vuoden peli/PS3-peli: Uncharted 3: Drake's Deception.

Tämä tekele ei kyllä esittelyjä kaipaa. Takuuvarma seikkailu höystettynä sopivalla räiskinnällä, mieleenpainuvilla henkilöillä, loistavalla peliympäristöllä ja graafisesti mahtavasti. Aivan kuten koko Uncharted-sarja, tämä osa on kirsikka kakun päälle!

Muihin ääniosioihin vastaan "akuankat", eli niihin jätän vastaamatta.

Vuoden Pc peli: The Witcher 2

Valitsin Witcherin, koska se eroaa muista ropeista rujolla ja säälimättömällä maailmallaan. Tuo ''likaisuus'', osittainen synkkyys ja verisyys, eli keskiaikainen fiilis, sopii tähän täydellisesti. Myös itse pelisysteemi on todella sulavaa ja käytännöllistä. Ainut miinus ehkä tehtävien sekaisuudesta, mutta tämähän siis ei ole arvostelu joten...

Myöhemmin laitan lisää juttua (Xbox, ps3, vuoden peli jne)...

E: Jees, Vuoden peli:Skyrim

Pitkään aikaanen ole mitään näin huikeaa pelannut, maailma on witcherin tyyliin rujo, mutta vielläkin elävämpi ja yllättävämpi. Tarina on mielenkiintoinen, tosin en nyt ja tässä ala spoilailemaan. Tehtäviähän on älyttömästi, ja lisäksi viellä tekeminen ei koskaan lopu satunnaisgeneraattorin missioneiden takia. Suosittelen.

Lainaus:08.11.2011 nathrakh kirjoitti:
Ei vielä.

Jep, vielä on skyrimit ja batmanit testaamatta, joten enpä uskalla mitään vielä sanoa.

Mitään tänä vuonna tulevia pelejä ei tule ostettua (Ainakaan pitkään aikaan) joten...

Vuoden peli: Section 8 Prejudice
Yksinpeli ei ole mitään erikoista tai kovinkaan hyvää laatua, mutta moninpeli on erinomainen, jotain mitä minun piti odottaa muutaman vuoden, että nykyajan räiskintäpeliltä saisi sanottua myös demon jälkeenkin. Hauskaa sci-fi versiota Battlefieldin Conquest muodosta, jossa on myös hyviä ideoita esim. pelaaja saa valita minne haluaa syntyä putoamalla ilmasta (Kuollakseen AA tykkien tulitukseen).

Ehdotan räiskintä/rpg/puzzle -aiheita.

Ja vasta huomisen jälkeen voi kunnolla kertoa

- Vuoden peli: Skyrim
- Vuoden PC-peli: Skyrim
- Vuoden X360-peli: Skyrim
- Vuoden PS3-peli: Skyrim

Vuoden PS3-peli: Portal 2. Portal 2 saa sinut paitsi nauramaan, kiroilemaan ja tuntemaan itsesi fiksuksi myös ihan oikeasti kiinnostumaan pelin maailmasta. Se on erinomaisesti toimiva puzzlepeli jonka yleisilme ja maailma ovat kuitenkin kiehtovampia kuin suurin osa nykyräiskintöjen tusinaskenaarioista. Kaiken kruunaa yksi kaikkien aikojen hauskimmista co-op-tiloista.

Vuoden peli: Legend of Zelda: Skyward Sword. Ensimmäistä kertaa sitten Wind Wakerin tyylin julkistamisen olin hiukan epäileväinen sen suhteen mitä uusin Zelda tuo tullessaan. Nintendo oli tarjonnut Wiillä niin mestariteoksia (Super Mario Galaxyt!) kuin ihan hirveää skeidaakin, ja pelko siitä että talo menisi tuhoamaan parhaan sarjansa casual-perseilyllä ja muulla "mukavalla" oli suuri.
Mutta vielä mitä: reilun 10h pelaamisen jälkeen Skyward Sword on uudella herkullisella miekkailutekniikallaan haastavampi kuin useat edeltäjänsä. Sen juoni on alun (tämä peli kestää arvostelujen mukaan 40-50h) parempi kuin pelisarjassa koskaan ja pelattavuus on juuri sopivan omaperäistä. Se ei täysin riko maailman arvostelumenestyksekkäintä perusrakennetta, mutta ei pelkää vihdoin irtautua jo taakaksi nousseen Ocarina of Timen varjosta. Se vetoaa säälittä pelaajan tunteisiin, muttei koskaan halvalla tai tökeröllä tavalla. Nintendo onnistuu tekemään minimalistisella ääninäyttelylläkin hahmoistaan moninkertaisesti kiinnostavempia kuin keskimääräiset videopelit.
Sen grafiikka ei ole täydellistä ja liikkeentunnistus saattaa hyvin harvoin tehdä virheitä, mutta näistä asioista ei pelimaailmaan uppouduttuaan jaksa välittää. Vasta pelin läpäistyäni osaan sanoa mihin tämä tekele sijoittuu maailman parhaiden pelien listalla, mutta pitää tapahtua todellinen ihme, jotten pelin päätyttyä pidä sitä vuoden 2011 parhaana tekeleenä.

NHL 12

Täyttä kuraa verrattuna edeltäjäänsä, jumalaiseen NHL 11. Kuitenkin erilainen ja näin ollen mukavaa vaihtelua. Lätkä on lätkää vaikka missä paistaisi eli ehdottomasti vuoden peli sillä muita pelejä, joihin aikaa viitsii tuhrata, ei ole.


Edit: kategoriaksi pleikkari ja xbox360.

Vuoden peli: The Elder Scrolls V: Skyrim
Vuoden PC-peli: The Elder Scrolls V: Skyrim
Vuoden X360-peli: The Elder Scrolls V: Skyrim
Vuoden PS3-peli: The Elder Scrolls V: Skyrim

H*lvetin kova vuosi on taas ollu ja iso kasa loistavia pelejä ilmestyny (Portal 2, Batman: Arkham City, Deus Ex: HR, The Witcher 2 etc.), mutta kyllä Bethesda nappaa tällä kertaa pystin kotiin.

Perustelut lainaan tuolta Elder Scrolls alueelta, koska laiskuus:

Lainaus:16.11.2011 boocha kirjoitti:
~43h tullu pelattua ja päähahmo on nyt tasolla 34 joten vois kirjoitella jotain pientä arvostelun poikasta. Morrowindia ja Oblivionia on tullu molempia hakattua kymmeniä ja satoja tunteja, mutta valitettavasti Arena ja Daggerfall on jääny kokematta. Adept-vaikeustasolla aloittelin Skyrimiä, mutta vaihdoin myöhemmin expertille.

Päähahmo on siis Dunmer thief, joka osaa myös jonkin verran taikuutta. Yleensä taktiikka menee niin, että hiippailen ja puukotan vihollisia selkään varjoista. Jos joudun taisteluun niin heittelen tulitaikoja ja lähitaistelussa dual wieldin kahta 1h miekkaa.

Isoista questlineistä Main Quest ja Dark Brotherhood on tehty, Thieve's Guild on aika loppupäässä ja College of Winterholdia ja Stormcloaksien questeja on molempia vähän aloiteltu. Misc objectiveja on tehty joku +70 ja sivuquesteja aika sairaasti myös. Tälläkin hetkellä vielä kymmeniä sivuquesteja odottelemassa quest logissa. Pelaamista siis kyllä riittää helposti sadoiksi tunneiksi ja modit ja tulevaisuuden lisäosat tuovat vielä enemmän tekemistä.

Taistelua on hiottu reilusti Oblivionia paremmaksi ja nyt se vaan yksinkertaisesti toimii. Aina löytyy parannettavaa, mutta Skyrimin taistelu on imo juuri sopivan brutaalia lopetusliikkeineen sun muineen. Taistelu on monipuolista ja hauskaa, nyt kun voi pistää kumpaankin käteen ihan mitä vain spellejä tai aseita.

Mutta Skyrimin suurin vahvuus onkin varmaan juuri tuo maailma, joka on komea, monipuolinen ja siihen on saatu sullottua aivan p*rkeleesti contenttia. Joka nurkan takana odottaa uusi questi tehtäväksi tai uusi luola / linna koluttavaksi. Questit on monipuolisia ja yleisesti ottaen niitä on todella hauska tehdä.

Maailma on myös täynnä lohikäärmeitä, jotka pääosin toimivat todella hyvin. Joskus lohareiden AI vähän bugaa, mutta yleensä niitä vastaan tappeleminen on todella hauskaa ja palkitsevaa.

Mitään pahaa sanottavaa tästä on todella vaikea keksiä. Toki level scaling vois olla vähän hiotumpaa ja menusysteemi vois PC:llä olla hieman parempikin, mutta ei mikään oikeen tässä pahemmin muuten häiritse. Bugeja löytyy yllättävän vähän kun ottaa huomioon, että tää on Bethesdan peli. Tietty pari bugia on tullu vastaan muttei mitään vakavaa, lähinnä graffabugeja kuten puuttuneita tekstuureita yms.

Bethesda on todellakin ylittänyt itsensä ja saanut aikaan firman helposti parhaan pelin. Taistelu on hauskaa, maailma on täynnä nähtävää ja koettavaa ja tarina toimii. Ja kuten tossa aiemmin mainitsin, tästä on todella vaikea löytää mitään pahaa sanottavaa ja peli tuntuu todella hiotulle.

Näiden ~43h perusteella helposti yksi parhaista peleistä joita oon itse ikinä pelannut, suosittelen kaikille roolipelien ystäville.

Jaa'ah, en mene vielä lukkoon lyömään, kun Skyrim on vielä kokematta (Morrowind on oma lempparipelini ja olen Skyrimistä kuullut paljon hyvää), mutta toistaiseksi ykkössijalla taitaa keikkua PC:n indiepeli Dungeons of Dredmor ja hyvänä kakkosena Avadon - The Black Fortress. Valinta näiden väliltä oli vaikea, mutta DoD on vienyt suurimman peliajan ja pitänyt otteessaan oikeastaan koko vuoden. Roguelike-lähestymistapa on toteutettu todella hyvin ja vaihtelua skillien puolella piisaa. Taistelu alkaa tosin jossain vaiheessa toistaa itseään ja mukaan mahtuu monia bugeja, mutta peli on kuitenkin äärimmäisen viihdyttävä ja täynnä syvyyttä, joita nykypäivän konsoliporttauksista hyvin harvoin löytyy.

Deus Ex: Human Revolution ei hypestään ja mainion esikuvansa maineesta huolimatta ollut kummoinen elämys, kiitos konsoloidun kotrolloinnin ja pelattavuuden ja kohtalaisen typerästi loppuneen juonentyngän vuoksi. Keskiverto kyhäelmä, ei juuri Alpha Protocollia parempi.

No Portal 2 on jotenkin vain....loistava.
Kaikki pelissä on hiottua ja siihen on tungettu paljon kaikenlaisia vitsejä yms.
Toisaalta taas The Elder Scrolls V: Skyrim on, pikkutyperyyksistä huolimatta, aivan mahtava.

Kumpaakin ehdottaisin tietenkin PC:lle.
No ehkäpä Skyrim vuoden peli ja Portal 2 vuoden PC-peli. Näin.

Vuoden peli: The Elder Scrolls V: Skyrim
Vuoden PS3-peli: Dark Souls
Vuoden X360-peli: The Elder Scrolls V: Skyrim
Vuoden PC-peli: The Elder Scrolls V: Skyrim

Eipä tässä muuta, Bethesda teki sen taas. Oblivion oli meikäläisen kirjoissa pieni notkahdus Morrowindin jälkeen, mutta nyt ollaan palattu jännän äärelle. Ei tämä Morron tasolle yllä monelta osin vieläkään, mutta helkkarin näyttävät grafiikat, Radiant AI, uudistettu taistelumekaniikka (vihdoinkin se dual-wield!) ja muut isot ja pienet parannukset kyllä naulaavat tämän heittämällä vuoden paras peli-kategoriaan. Pelitunteja on takana 65, hahmoni on tasolla 40, sivutehtävistä on ehkä ~puolet tehty, pääjuoni ehkä puolessavälissä ja luolastoja on tonkimatta useita kymmeniä. Yksinkertaisesti mistään yksinpelistä ei löydy lähellekään niin paljoa tekemistä kuin TES-sarjasta. Immersion tunne on aivan käsittämätön, tähän peliin voi hautautua päiviksi miettimättä maailman menoa yhtään. Tekemistä on niin paljon, että pelkästään yhdellä ukolla kaiken koluamiseen menee todennäköisesti yli 200 tuntia ja todennäköisesti tämän jälkeen teen vain uuden eri tyyppisen ukon ja aloitan alusta.

Skyrim:
+Kaunis, todella todella kaunis.
+Laaja, tekemistä löytyy halkojen hakkaamisesta lohikäärmeenmetsästykseen ja perhosten keräilystä massamurhaamiseen.
+Tehtävät ovat monipuolisia ja mustavalkoinen moraali puuttuu.
+Tutkiminen tuo elämyksiä, etsivä löytää lukuisia upeita paikkoja mitä pelkästään tehtäviä koluamalla ei koskaan näkisi.
+Pääjuoni vaikuttaa kerrankin suht mielenkiintoiselta.
+Radiant AI, NPC:t käyttäytyvät kylissä ja kaupungeissa hyvinkin realistisesti, mikään ei vaikuta skriptatulta muutamaa lohikäärmehyökkäystä lukuunottamatta.
+Miljöö, Skyrim on tähänastisista provinsseista selkeästi mielenkiintoisin.

-Tekoäly, pahimmatkin tilanteet on suht helppo läpäistä jousen ja riittävän sneak-taidon kanssa. Jos maantierosvo saa nuolen käsivarteensa ja on henkihieverissä, lakkaavatko tämän kaverit oikeasti etsinnät 20 sekunnin jälkeen? "Jaa ei siellä mitään ollu, ai nyt tuli toinen nuoli ja kaveri kuoli, no ei tässä mitään pelataan me jätkät korttia"
-Taistelusysteemi on sarjan paras tähän mennessä, mutta varsinkin melee-taistelu tuntuu edelleen aika väkinäiseltä ja tönköltä.
-Hyökkäystaiat ovat aivan paskoja korkeilla tasoilla. Yhteen perusörkkiin uppoaa kymmenen tulipalloa ja kaikki magickat, bosseja vastaan turha edes vaivautua.
-Skaalautuminen tuo haastetta joka tasolle, mutta siinä on ihan liikaa ongelmia. Korkealla tasolla missään ei ole enää niitä perusörmyjä, vaan jokainen vastaan tuleva zombi on se pahin mahollinen versio joka vaatii 5 sneak attack criticalia kuollakseen. Kapakan viinikellarista löytyy maagisia miekkoja, alhaisella tasolla kun niitä ei löytynyt edes muinaisen sivilisaation ikivanhasta aarrekammiosta.
-Olen hakannut tätä kohta niin paljon, että puhun töissäkin lohikäärmekieltä.

Skyrim olisi saattanut viedä kärkipaikan PS3:sellakin, mutta muuan julkaisu nimeltä Dark Souls veti vielä edeltäjäänsä Demon's Soulsia paremmaksi ja nappasi pystin itselleen. Lisähuomiona vielä Skyrimin PS3-version sietämättömät lagiongelmat ja ikuisuuden mittaiset latausajat.

Dark Souls on kuin huikaiseva Demon's Souls jossa on kaikki hiottu vielä paremmaksi. Maailma on kauniimpi ja laajempi, tekemistä ja valinnanvapautta on enemmän, uniikki tunnelma on onnistuttu säilyttämään ja haastekin on vielä ennallaan. Pelaajaa ei pidellä kädestä missään vaiheessa, käytännössä löydät vain itsesi keskeltä avointa maailmaa pelkkä äärimmäisen hatara aavistus päässäsi siitä mihin kuuluisi edetä. Kuoleminen tulee tutuksi heti ensimetreiltä ja vika on aina itse pelaajan, pelissä ei ole juurikaan "epäreiluja" ansoja tai vastustajia ja viikatemiehen iskiessä oivaltaa heti mikä meni pieleen ja miten voisi edetä paremmin. Peli opettaa nöyryyttä, missään vaiheessa ei voi vain juosta pää kolmantena jalkana miekka ojossa eteenpäin vaan uudet paikat on aina syytä koluta hitaasti edeten ja kilpi jatkuvasti ylhäällä.

Dark Souls:

+Näyttää ja kuulostaa hyvältä.
+Ehkä pelihistorian onnistunein taistelusysteemi on koskematon ja ennallaan.
+Ensimmäinen läpipeluu tarjoaa kovan haasteen.
+Tekemistä löytyy sadoiksi tunneiksi, varsinkin mikäli PvP, co-op, New Game+ ja/tai trophyjen/achievementtien metsästys kiinnostaa.
+Eri aseet tuntuvat juuri niin erilaisilta käytettäessä kuin ikinä mahdollista, itselle sopiva löytyy varmasti kymmenien eri asetyyppien mittaisesta valikoimasta.
+Casterina voi vihdoinkin pärjätä sekä high-end PvP:ssä että PvE:ssä.
+Maailma on täynnä mielenkiintoista tutkittavaa ja hyödyllistä löydettävää.

-Ennen jossain vaiheessa julkaistavaa patchia PvP on pahasti rikki parin taian (Tranquil Walk of Peace, Wrath of the Gods) ja esineen (Fog Ring) ansiosta. Ainakin 2/3 noista tullaan tosin korjaamaan.
-Haaste ei kestä kuin ensimmäisen läpipeluun, vastukset toki kovenevat toiselle peluukerralle mutta ukon ollessa kovatasoinen ja taktiikoiden tuoreessa muistissa, New Game plussat menevät suht vähillä kuolemilla...
-...lukuunottamatta Four Kingsiä. Hahmon tekemä damage skaalautuu korkeilla tasoilla niin huonosti, että tämän bossin DPS-race -mekaniikka tuottaa yksinpelaajalle jossain vaiheessa ylitsepääsemättömän esteen. Toisilla se este tulee jo NG+:ssa, toisilla seitsemännellä läpipeluulla, mutta kaikilla jossain vaiheessa.
-Moninpeliongelmat ovat aivan jäätäviä, Demonsin dedicated servuista luovuttiin ja lopputuloksena peliseuraa ei välttämättä löydy ollenkaan. PvP toimii jotenkuten mikäli tietää mistä etsiä milläkin tasoilla, mutta co-op on todella heikossa jamassa mikäli tuleva patchi ei korjaa asioita. Peliseuraa on yksinkertaisesti liian vaikea löytää, ja sen löytyessä "summoning failed"-viestiä puskee neljä kertaa viidestä.
-Järjetön pelin kannalta elintärkeiden asioiden piilottaminen ajaa pelaajan etsimään tietoa netistä. Tämänkaltainen peli olisi parhaimmillaan mikäli ei yhtään tietäisi mitä odottaa, mutta valitettavasti asioita on jemmattu niin ikäviin paikkoihin että vinkkejä tulee väkisinkin katsottua. Aarteiden piilottaminen on ihan OK, mutta miksi checkpointteina toimivat bonfiret esimerkiksi pitää jemmata mitä älyttömimpiin paikkoihin?

Nämä kaksi peliä ovat tuhonneet sosiaalisen elämäni aivan totaalisesti viime viikkoina. Perhana.

Vuoden PC-peli: Battlefield 3

Viimeinkin PC pääkehitysalustana sunniteltu Battlefield-peli. PC-versiota en itse vielä omista, mutta PS3-versiossa on jo toistakymmentä tuntia takana ja PC-versio on luonnollisesti täysin samanlainen paremmalla teknisellä toteutuksella. Enkä kyllä tiedä muutakaan hyvää, mitä PC:lle olisi tänä vuonna julkaistu. Komea grafiikka, hyviä moninpelikenttiä ja todella paljon unlockattavaa. Moninpeli hipoo täydellisyyttä, mutta yksinpeli on hieman kehno. Sillä nyt ei kuitenkaan ole mitään väliä. Co-op on kans ihan kiva lisä, mutta tehtäviä oli harmillisen vähän. Helposti kuitenkin vuoden PC-peli.


Vuoden X360-peli: -

(En omista X360:ntä, niin vähän vaikea äänestää mitään.)


Vuoden PS3-peli: Uncharted 3: Drake's Deception

Kohtuullisen lyhyen kehitysajan takia tarina jäi pelissä hieman vajaaksi ja hajanaiseksi sekä sivuhahmot jäivät harmillisesti melko sivuun. Mutta Naughty Dog tarjoili silti sitä ehtaa Unchartedia. Yksinpeli on täynnä eeppisimpiä kohtauksia ikinä ja varsinkin jotkut kentistä on todella merkittäviä niin teknillisesti kuin pelillisestikin. Grafiikka on luonnollisesti konsoleiden parasta tällä hetkellä ja kakkososan tapaan maisemat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, joten kyllästymistä ei pääse syntymään.

Uusittu lähitaistelusysteemi on yksi pelin parhaimmista uudistuksista; nyt tekee mieli käyttää nyrkkejä paljon aseitakin enemmän. Tekoäly tuntuu kuitenkin ottaneen hieman takapakkia, välillä jantterit rynnivät päättömästi päälle. Tuohan se lisähaastetta, mutta nämä samat sankarit kuitenkin lähtevät tulemaan päälle vaikka kesken kiivaimman tulitaistelun, niin onhan se melko epärealisista.

Moninpeli on entistä monipuolisempi ja jaksaa koukuttaa varmasti vielä pitkään. Kaiken kaikkiaan Uncharted 3 on kuitenkin selvästi vuoden parhaimpia pelejä ja ehdottomasti PS3:n paras peli tänä vuonna. Elokuvamaisempaa peliä saa hakea (ja hei, Heavy Rain on kyllä melko vähän peli ;P).


Vuoden peli: Batman: Arkham City

Vuoden peliksi valitsen Rocksteadyn uusimman Batmanin. Peli alkaa hienosti, mutta mietin jo heti alussa, että mitä sellaista tekijät ovat voineet tuoda peliin, joka erottaa tämän edukseen jo lähes täydellisestä Batman: Arkham Asylumista. No, se selviää pitkin peliä. Uudistuksia on tullut joka rintamalle, mutta näkyvin on tietenkin paljon vapaampi ja monta kertaa suurempi pelimaailma: vankien asuttama vankilakaupunki nimeltään Arkham City. Grafiikka on myös todella hienon näköistä ja peli pyörii mukisematta koko matkan ajan.

Juoni on ahdettu täyteen Batman-universumin pahiksia ja itse pidän tästä. Kaikki eivät liity olennaisesti tarinaan vaan esimerkiksi Deadshot ja Victor Zsasz saavat tyytyä sivutehtävien pahiksiksi. Tämä on kuitenkin hyvä ratkaisu. Kaikki tärkeimmät ja parhaat antagonistit löytyy kuitenkin siitä päätarinasta. Joker, Two-Face ja Penquin johtavat omia kopliaan, jotka käyvät jengisotaa pitkin Arkham Cityn vankilakaupunkia. Taas kerran Mark "Luke Skywalker" Hamillin ääninäyttelemä Jokeri varastaa koko show'n ja etenkin hänelle kirjoitettu dialogi on todella mielekästä kuultavaa.

Uudistuksia löytyy niin lähitaistelusta kuin erilaisista Batmanin uusista vimpaimista. Esimerkiksi Mister Freezeltä saatava Frost Blast tuo sellaisen pelillisen jipon, että sillä voi luoda veteen vaikkapa jäälauttoja. Batmanin muiden laitteiden avulla tämä voi sitten vetää itseään jäälautan kanssa pitkin vettä. Pelattavana hahmona tarinassa on myös (todella seksikäs (DAT ASS!)) Catwoman, joka on Batmania ketterämpi ja nopealiikkeisempi, mutta omaa myös vähemmän energiaa. Kissanaisella pääsee kuitenkin pelaamaan harmittavan vähän. Tuntuu että Rocksteady on käyttänyt Catwomanin liikkeisiin ja laitteisiin tuhottomasti aikaa, mutta loppupeleissä tällä päästään pelaamaan vain muutama kerran. Tietääkseni tarinan läpäisyn jälkeen New Game+ -vaihtoehdossa voi kuitenkin käyttää Catwomania onneksi vaikka koko ajan.

Päätarina kestää noin kymmenisen tuntia, mutta riippuu vahvasti pelaajasta. Kaikki sivutekeminen, Arkham Cityssä liihottaminen, Riddler-trophyjen keruu ja Arvuuttajan tehtävien teko vievät oman palansa ajasta. Voikin hyvällä omatunnolla sanoa, että Batman: Arkham City tarjoilee pelattavaa ainakin 30 tunniksi - jos pelaajalla on kiire. Itse näen viettäväni pelissä päälle 50 tuntia, aionhan mennä pelin vielä ainakin kahteen otteeseen läpi trophyjen perässä.

Kokonaisuudessaan Batman on hiottu viimeiseensä. Ei olisi uskonut, että Arkham Asylumista voisi vielä parantaa muuten kuin pelialueen osalta. Rocksteady kesti Arkham Asylumista saamansa paineet ja teki sen mitä odotettiin: yhden vuoden parhaimmista peleistä.

Huomenna loppuu sitten äänestysaika eli ripeästi äänestämään omaa suosikkia/suosikkeja.

Call of Duty MW3

Eipä tähän kovin raakoja perusteluja tarvitse, koska muita pelejä oikeastaan en ole 2011 vuodelta kokeillut ja se perus/turvallinen CoDi mättö onlinessa on aina parasta ajanvietettä jos pelaa.

Vuoden PC-peli ja Vuoden peli: Football Manager 2012

Okei, en ole kerennyt upottaa tähän lainkaan niin monta tuntia kuin pitäisi, mutta kokonaisuutena varmaan vuoden paras peli. Olkoonkin pelkkä vuosipäivitys, FM2012 on kuitenkin (edelleen) niin käsittämättömän yksityiskohtainen ja monipuolinen, vain ja ainoastaan PC:lle suunnattu peli, että se automaattisesti kiilaa jokaisen "virtaviivaistetun" tai muuten vaan tyhmennetyn konsoliporttauksen edelle. Tässä on syvyyttä ja sisältöä niin, että se imee täydellisesti mukaansa ja varmasti taas melko pitkäksi aikaa.

Muut varteenotettavat ehdokkaat olivat FIFA 12, PES 2012, Deus Ex: Human Revolution, The Witcher 2 ja Skyrim. FIFA ja PES olivat sarjojensa parhaita pelejä vuosiin, mutta molemmissa oli myös niin selkeitä puutteita, etteivät ne ykköspaikkaa ansainneet. DX:HR ja TW2 taas kärsivät noin yleensä konsolityhmennyksestä. Human Revolution oli toki erittäin positiivinen yllätys, mutta ykköspaikkaa ei silti voi antaa pelille, joka ei pääse vuosikymmenen vanhan isukkinsa tasolle oikein millään osa-alueella. TW2 vei pelisarjaa mielestäni väärään suuntaan elokuvamaisuudessaan eikä tavoittanut ykkösosan seikkailufiilistä, vaikka olikin erinomaisen viihdyttävä peli. Skyrim oli Human Revolutionin ohella vuoden positiivisin yllätys ja kokonaisuutena varsin hyvä peli, mutta kehnon ja umpisurkean välillä vaihteleva käsikirjoitus, itseään toistavat questit, puutteellinen pelimekaniikka ja lukemattomat pienemmät tyhmyydet rokottavat pisteitä.

Batman: Arkham City on peli, jota olisin halunnut kokeilla mutta jota ei sitten kuitenkaan ole tullut hankittua. En tosin usko, että senkään rahkeet ihan terävimpään kärkeen olisivat riittäneet.

Kokonaisuutena kuitenkin varsin hyvä (loppu)vuosi pelien suhteen, vaikka tuskinpa näitä pelejä tulee enää vuoden tai parin päästä hirveästi pelattua. Ehkä ensi vuonna tulisi sitten joku moderni klassikko tai vaikka parikin.

Lpstikin laittaa sitten niitä perusteluja kehiin.

Lainaus:20.11.2011 Execta kirjoitti:
Vuoden PC-peli: Battlefield 3

Viimeinkin PC pääkehitysalustana sunniteltu Battlefield-peli. PC-versiota en itse vielä omista, mutta PS3-versiossa on jo toistakymmentä tuntia takana ja PC-versio on luonnollisesti täysin samanlainen paremmalla teknisellä toteutuksella. Enkä kyllä tiedä muutakaan hyvää, mitä PC:lle olisi tänä vuonna julkaistu. Komea grafiikka, hyviä moninpelikenttiä ja todella paljon unlockattavaa. Moninpeli hipoo täydellisyyttä, mutta yksinpeli on hieman kehno. Sillä nyt ei kuitenkaan ole mitään väliä. Co-op on kans ihan kiva lisä, mutta tehtäviä oli harmillisen vähän. Helposti kuitenkin vuoden PC-peli.

Pakko olla vitsi? Ei muuten varmasti ole ollut. Pelimoottorin kehityksessä ehkä, ominaisuudet täyttä konsoli skeidaa.

Lainaus:17.11.2011 The_Jedi_Master kirjoitti:
Jaa'ah, en mene vielä lukkoon lyömään, kun Skyrim on vielä kokematta (Morrowind on oma lempparipelini ja olen Skyrimistä kuullut paljon hyvää), mutta toistaiseksi ykkössijalla taitaa keikkua PC:n indiepeli Dungeons of Dredmor...

Ei, kyllä se vuoden peli on yksinkertaisesi The Elder Scrolls V: Skyrim. Se ei ole täydellinen peli, mutta taso on noussut Oblivionista rytisten. Taistelusysteemi on sarjan selkeästi paras, varsinkin Destruction oikeasti tuntuu siltä, että vastustajaa läjäyttää tulipallolla, eikä vain sohi sinne päin varsinaisen combatin ohessa. Animointi on parantunut selvästi ja mukana on paljon uutta, kuten Smithing ja Shoutit. Pääjuoni on myöskin sarjan paras, vaikkei tietenkään Biowarelle pärjää (läheskään). Tällä kertaa sen kuitenkin jaksoi oikeasti pelata loppuun saakka, vaikka suurin osa questeista onkin sitä vahaa "hae item x luolastosta y" -kaavaa. =) Immersio on niin valtava, että questien toistuvuus ei taaskaan meikäläistä haittaa (sama ilmiö Morrowindissa, Oblivion oli vähän rajatapaus). Skyrim on provinssina jollain hieman synkällä tavalla aivan mielettömän karu ja kaunis, juuri niin kuin olisin edellisten osien loresta päätellytkin. Toki grafiikat on tehty konsolien ehdoilla, eli ne käyttävät lukuisten muiden tuomittujen pelisarjojen tapaan jo antiikkista rautaa, mutta kyllä Bethesda on silti saanut Skyrimin ihan mukiinmenevän näköiseksikin.

Noh, ei se paluu minulle kovin rakkaaseen Tamrieliin ollut ihan täydellinen. PC:n UI on karmea (onneksi modit ovat nyt jo parantaneet sitä huomattavasti), bugeja löytyy (yhden questin jouduin parsimaan consolella) ja hahmonkehitys... *huokaus*, taas mennään kasuaalimpaan suuntaan, aivan kuten poikkeuksetta kaikki itseään vähänkin roolipeleinä pitävät pelisarjat tekevät nykyään. Attribuutit on poistettu ja tilalle sohellettu sieluttomat, yleensä %-pohjaiset perkit, eikä hahmoa enää alussa oikein valita mitenkään muuten kuin ulkonäön puolesta. =( Tuli todella kurja olo, kun hahmo on niin "uunista ulos"-tyyppinen, ettei enää ole edes major skill -systeemiä...

Täytyy myöntää, että suhtauduin tähän peliin Oblivion-flopin jälkeen todella skeptisesti, mutta nyt täytyy nostaa Bethesdalle hattua. Kaikesta huolimatta Skyrim on mahtava elämys: Tamriel on oma henk. koht. lempparini mitä tulee fantasiamaailmoihin ja sen koluaminen Skyrimin pursutessa lorea ja kirjoja on jälleen kerran aivan omaa luokkaansa pelillisesti. Ei ihan Morrowindin tasolle päästä monessa suhteessa, mutta ihan Oblivionista mennään heittämällä ohi. Pienet kömmähdykset antaa hyvin anteeksi, kun jälleen pääsee nauttimaan vapaan, tajuttoman hyvin rakennetun pelimaailman iloista. Lisäksi Bethesda on tällä kertaa ihan oikeasti kuunnellut palautetta Oblivionista ja aivan umpityperä leveliskaalaus on nyt muokattu vähän siedettävämpään muotoon. Oli todella hieno löytää pelistä heti alkumetreillä vastustajia, jotka pistävät ihan suoraan pataan. =) Peli jaksaa myös aina välillä palauttaa maan pinnalle, kun ylijumaluuskompleksi tahtoo iskeä. Tällaisten vastustajien voittaminen on paljon tyydyttävämpi kokemus, kuin umpitoistuvien, samantasoisten monsujen niittäminen Oblivionin tyyliin uudestaan ja uudestaan.

Vuoden peli: Saints Row: The Third
Vuoden PS3-peli: Saints Row: The Third

En ole juuri yhtään pelejä tänä vuonna haalinut itselleni, mutta haluan kuitenkin antaa ääneni jollekin, joka todella sen ansaitsee. (ja jota valitettavasti kukaan ei näytä äänestäneen)

Huonoja puolia löytyy kyllä. Juonen alkuosa on typerä, aktiviteetteja käytetään tehtävinä (juurikin osa tuota typerää juonen alkua - paranee sitten kun nuo saadaan pois alta) ja jotkut viholliset ovat erittäin ärsyttäviä, mutta muuten tälle voi antaa lähestulkoon pelkkää hyvää palautetta. Kulkuneuvoja löytyy lähes joka laidasta - edes perinteiset tankit ja hävittäjät eivät vielä riitä, vaan pelistä löytyy myös kybertankki ja jonkinlainen lentopyörä. Aseiden kanssa homma on sama, ja mielestäni erittäin hyvä ominaisuus on niiden kustomointi. Neljännellä tasolla suurin osa niistä on jo varsinaisia tappokoneita.

Aseiden lisäksi myös ihan omaa hahmoa voi päivittää, ja se onkin rahan suurin käyttötarkoitus pelissä. Eri päivityksiä on huikeat määrät, osa tärkeämpiä, osa vähemmän tärkeitä, ja niitä avataan pelin edetessä, kun kunnioitusta tulee enemmän. Kyllähän se on vähän roolipelimaista, mutta parempi se on näin kuin että aktiviteetit avaisivat kaikki uudet parannukset - SR2:ssa oli liian helppoa tehdä hahmosta periaatteessa voittamaton jo kahden tehtävän jälkeen. Rahallakin oli siinä paljon vähemmän käyttöä kuin SR3:ssa, jossa sitä yleisesti ansaitaan vähemmän kiinteistöjen ja päivitysten maksaessa enemmän. Rahan saaminen helpottuu, kun pelaaja valtaa lisää alueita vihollisilta, mutta ei sitä kyllä normaalisti ole koskaan liikaa, paitsi aivan pelin lopulla.

Mitäpäs sitä nyt enää sanomaan. Minulle SR3 on henkilökohtainen GOTY ainakin siihen asti, kunnes Batman: Arkham City on minun hallussani, mutta niin ei taida vielä ihan tässä vaiheessa tapahtua.