Moni varmaan tietää sen tunteen, kun on juuri alkamassa todella nauttimaan pelistä, pääsee tunnelmaan sisään, odottaa mielenkiinnolla tulevia tapahtumia... ja yhdessä hetkessä kaikki lässähtää täysin esimerkiksi bugin, surkean kenttäsuunnittelun, käsittämättömän käsikirjoituksen, raivostuttavan hahmon tai jonkun muun asian seurauksena. Tätä aihetta ei ole sen kummemmin rajoitettu mihinkään edellä mainittuun, vaan kaikki typeryydet kelpaavat tähän aiheeseen. Aloitetaan:

Dragon Agesta en koskaan juurikaan syttynyt, ja Origins vaihteli laadultaan jossakin etäisesti kiinnostavan ja umpitylsän välillä. Peli oli kuitenkin sinänsä ihan pelattava, ja jossakin vaiheessa aloin jopa kiinnostua siitä. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, peli läväyttää naaman eteen tämän:

http://www.youtube.com/watch?v=VA-rLV6hGY4

Tässä on kaikki pielessä, enkä oikeasti voi käsittää, miten joku voisi vakavalla naamalla laittaa tuollaista peliinsä. Hahmojen typertyneet ilmeet, huono huulisynkkaus ja ylipäätään koko tilanteen täydellinen absurdius tekevät koko kohtauksesta myötähäpeää aiheuttavan kokemuksen. Mistä tuo musiikki edes kuuluu ja onko siinä edes minkäänlaisia sanoja? Pää räjähtää.

Fallout 3 on kultakaivos tätä aihetta varten

-

jopa siinä määrin, että typeryys muodostuu erottamattomaksi osaksi sitä. Mahdollisia spoilereita edessäpäin:

"Etsin isääni, keski-ikäistä miestä. Oletteko nähnyt häntä?" Montako keski-ikäistä miestä maailmassa on? Odottaako joku oikeasti saavansa tällaiseen kysymykseen hyödyllisen vastauksen? Miksi ihmeessä peli pakottaa pelattavan hahmon suoltamaan suustaan moista idiotismia?

Intelligence-keskusteluvaihtoehdot. Näissähän vitsi on se, että apinakin pystyisi sanomaan pelin "älykkäät" repliikit, mutta silti NPC:t hehkuttavat kuorossa Lone Wandererin älykkyyttä (ehkä siksi, että he ovat itse täysin aivottomia).

Moira Brown. Paskempaa hahmoa saa hakea, eikä kuole ydinpommillakaan. Miksi ihmeessä joku käyttäisi aikaa selviytymisoppaan tekemiseen saatikka moisen lukemiseen, jos jopa kyseisen teoksen ilman aivoja syntynyt kirjoittaja pystyy selviytymään ydinsodan jälkeisessä maailmassa ilman minkäänlaisia ongelmia?

Little Lamplight. Koko paikka on sinänsä uskomattoman rasittava, mutta pahinta siitä tekee se, että lapset ovat kuolemattomia. Edetäkseen pelissä on siis pakko tulla toimeen kyseisten kusipäiden kanssa. Yksinkertaisesti luokatonta pelisuunittelua.

Puuksi muutettu Harold. Kyse on paitsi jo lähtökohtaisesti täysin typerästä ideasta, myös kenties muistettavimman Fallout-hahmon raiskaamisesta.

Pelin pääjuoni, presidentin suostutteleminen itsemurhaan dialogilla, vampyyrit, loppukohtaus ja niin edelleen... Kaikkien typeryyksien luettelemiseen menisi varmaan koko päivä.

---

Mutta jotta ei menisi yksinpuheluksi, niin lisää esimerkkejä vaan tulemaan.

Minä ainakin petyin erittäin pahasti Far Cry 2:n ääninäyttelyyn. Oli kyseessä sitten kuka hahmo tahansa, niin jatkuvasti puhuttiin hirveän nopeasti ja ilman mitään tunnetiloja. Kuulosti ihan kuin hahmot olisivat suoraan paperilta lukeneet repliikkejään puhuessaan. Muutenkin se, että oma päähenkilö ei koskaan puhunut sanaakaan, tuntui järjettömältä, koska kaikkien keskustelujen mennessä nopeutetuiksi monologeiksi alkoi pelistä viimeistään lähteä kaikki maku pois.

Dragon Age Originsissa tuo Lelianan laulu kuulostaa kauniilta, mutta se on esitetty tosiaan varsin hölmöllä tavalla.

Ehkä varsin yleinen typerä hetki monissa peleissä on se, että teet päätehtävää ja tähtäimessäsi on joku suuri tehtävä. Kuitenkin muiden ongelmat päätyvät prioriteeteissa ylemmäs. Otetaan huomioon vaikkapa Fable III. Laitetaan ihan varmuuden vuoksi spoilertageihin: Kun pelaaja pääsee kunkuksi niin tuleekin ilmoitus, että vuoden päästä maailmaan leviää suuri pahuus. Tarvitset (muistaakseni) 6,5 miljoonaa kultakolikkoa pelastaaksesi jokasen kansalaisen. Sitten alkaakin se idioottimaisin kohta. Nimittäin päätösten teko. Mukana on toki järkeenkäypiä, mutta jos haluat miellyttää kaikkia joille olet tehnyt lupauksia(pakollista peliä edetäksesi) tulee vastaan turhia aiheita. Ilmeisesti jonkun kylän kirjaston/akatemian/tiesminkä avaaminen, orpokodin kohtalon päättäminen ja jäteongelmat päätyvät ihmishenkien edelle. Eikö voisi olla vaikkapa mahdollisuus: "Katotaan sittenkun ollaan pelastettu kaikki." Vastaavanlaisia typeryyksiä on monissa muissakin peleissä.

Final Fantasy XIII.

Voi hemmetti että vihaan sitä Vanilliea, tyyppi puhuu kun olisi viisivuotias ja muutenkin vaikuttaa henkisesti viisivuotiaalta ja sen kävelytyylikin näyttää että olisi jokin hätänä. Ensimmäisen kerran kun kyseisen hahmon näin ja jouduin pelaamaan niin se meni sitten se kohta 10min annoksina ja 10min tauot välissä. Ei.


L.A. Noire


Loppu, se kohta kun Cole nostaa Elsan sitten Jackin, hänellä olisi vielä aikaa hypätä mutta päättääkin letkauttaa sanan "goodbye" oikein hiljaa ja mitäänsanomattomasti ja mennä virran mukana

Tuntuu suorastaan pahalta mainita tämä kyseinen kulttipeli näissä negatiivisissa asianyhteyksissä, mutta menkööt.

Eli Shadow of Colossus tuli hiljattain hankittua PS3:lle HD Collectionin myötä. Erittäin eeppinen ja upea yksinpelikokemus, mutta sitten... En muista tarkkaa numeroa, mutta joku loppupään kolosseista oli semmonen härän olone, ärhäkkä ja nopea otus, joka sijaitsi temppelissä. Käytännössä kun taktiikan sai selville, niin kyseessä oli hyvinkin helppo vastus, mutta voi luoja sitä mun alkutaivalta...

Kannatti ihan oikeasti toivoa, ettei se mokoma saa sinua puskettua edes kerran kumoon, koska siitä asemasta oli peli menetetty. Vaikka yksi puskuisku vei törkeän vähän hp:ta, niin se tainnutti pelihahmon. Ja heti kun pääsit takas jalkeille, sulla ei ollu LAINKAAN aikaa liikkua mihinkään suuntaan tai tehdä väistöliikettä, koska kolossi puski välittömästi uudelleen. Tämän seurauksena piti vaan maassa maaten ottaa lukua ja venata, että se vie ne loputkin hp:t jossain about viidessä minassa. En uskaltanut ladata tallennuksesta, koska se ois varmaan lähtenyt jostain 100km päästä. Pakko myöntää, että siihen asti hallinnut huippufiilis lässähti miinuksen puolelle ton jälkeen...

Jälkeenpäin vois tietty syyttää itseään, kun pelasi niin surkeasti. Mutta ihan oikeasti... ei noin kusipäistä suunnittelun aivopierua voi noin hienossa pelissä esittää. Ilmeisesti kukaan pelintekijöistä ei ajautunut samaan ongelmaan testikierroksellaan, koska kuka tahansa täysjärkinen suunnittelija olisi korjannut "vian" välittömästi. Niin vai pelaakohan ne edes omia pelejään...

Ragesin tuonne PS3:n UC3-aiheeseen jo siitä kuinka pahasti uusimmassa 'chartedissa typerästi toteutettu räiskintä onnistui pilaamaan peli-ilon meikäläiseltä, jota onneksi pelin muut osa-alueet nostivat tarpeeksi että sain pelattua pelin loppuun saakka. Jos tarkemmin haluaa lukea niin voi katsoa sieltä mutta voin heittää tähän pientä summaryä:
-liikaa vihollisia, liikaa räiskintää
-liikaa typerän aggressiivisia vihollisia
-liikaa tyhjästä spawnaavia vihollisia
-liian tarkkoja ja kestäviä vihollisia
-logiikan puute vihollisilla
-kömpelö liikkuminen, suojaan hakeutuminen ja siitä irtautuminen
-hiiviskely ei välillä toimi

Toinen mikä tulee äkkiseltään mieleen on FC2:n tienvarsien vihollisasemat ja niihin melko tiuhaan takaisin spawnaavat viholliset...

Lainaus:16.11.2011 Raxama kirjoitti:
Final Fantasy XIII.

Voi hemmetti että vihaan sitä Vanilliea, tyyppi puhuu kun olisi viisivuotias ja muutenkin vaikuttaa henkisesti viisivuotiaalta ja sen kävelytyylikin näyttää että olisi jokin hätänä. Ensimmäisen kerran kun kyseisen hahmon näin ja jouduin pelaamaan niin se meni sitten se kohta 10min annoksina ja 10min tauot välissä. Ei.

=D Joo tämä. Teki mieli ruveta pannuttamaan näyttöä aina kun Vanille tai Hope lässyttivät jotain.

Yksi mikä tuli nopeasti mieleen on Knights of the Old Republic. Aivan loistava peli, pelasin parikin kerta läpi. Mutta ensimmäisellä läpipeluulla varsinkin se vedenalainen tallustustehtävä sukelluspuvussa oli kuin olisi törmännyt täysiä seinään. Siihen asti nautittavan sulavasti soljunut peli juuttui *****an pitkäksi aikaa. Ihan älytöntä kävellä mateluvauhtia tyhjässä ja harmaassa putkessa monta kertaa edestakaisin. Ja sama periaate toistuu vielä myöhemmin, tosin tällä kertaa avaruuspuvussa.

Tosiaan odotin, että Fallout 3 olisi ollut minun kaltaiseni peli, mutta ei.
Päivästä toiseen tunnelma lässähtää siihen, että hahmot (ainakin Megatonissa, muita en edes muista) tuntuvat olevan joitain puhuvia päitä ja tehtäväautomaatteja. Kun pystyn tappamaan porukkaa sieltä kaupungista ilman että tulisi edes pientä katumusta, niin peli on menetetty (ja painotan ettei peleissä pahat vaihtoehdot ole minun makuuni).
Fallout 3 on muuten hyvä ja mielenkiintoinen peli, mutta en voi syventyä peliin juuri tuon vähäpätöisen mutta ylittämättömän seikan takia.

Lisäillään vähän.

Half-Life 2:

Pelin lopussa Freemanin on kömmittävä arkkuun, josta ei pääse pois ja jota viholliset pystyvät kontrolloimaan ihan miten haluavat. Ei erityisen fiksua, mutta valitettavasti vaihtoehtoja ei ole. Tämä on mielestäni myös huomattava särö itse pelin tyylissä, sillä se on hyvin väkinäinen tapa saada pelaaja pysymään aloillaan pelin viimeisen keskustelutuokion aikana. Koska välinäytöksiä ei käytetä, pelaajan lamauttaminen on jossakin määrin ymmärrettävää. Sen vaan olisi voinut tehdä paljon paremminkin, sillä nyt tyyli menee logiikan edelle.

Tähän liittyen voinee myös mainita ne kymmenet pelit, joissa pelaaja pakotetaan kävelemään ansaan ilman vaihtoehtoja

-

vaikka olisi täysin selvää, että kyseessä on nimenomaan ansa. Tämä taitaa löytyä muodossa tai toisessa lähes jokaisesta BioWaren pelistä, ja se on muutenkin hyvin yleinen ja kulunut tapa saada juoneen jonkinlainen twisti.

Lasketaanko vaikka sellainen, että nyt viimeisimpänä Skyrimissä saan selville jotain itsekseni (esim. kirjasta tai jostain) jonkun kiintoisan seikan joko jonkun henkilön elämästä tai paikasta tai vastaavaa, mutta sitten en tee tiedolla yhtään mitään.
En voi kysyä keneltäkään tjs, mikä on potentiaalisen questin menetys.

Morrowindissa oli sentään Background kaikilla hahmoilla, mutta nyt kun vaikka puhun hepulle, joka oli jonkun kirjan tarinassa, on hän vain geneerinen tylsä npc.
Huoooh.


Joo ja juuri tuollaisia "It's a trap!" kohtauksia ja vastaavia voisi olla vähemmän.

"En halua mennä tuonne koska se näyttää epäilyttävältä.", mutta peli pakottaa menemään ja pahis sanoo, että "Hahhaaa olitpa tyhmä!"
Not cool.