No niin, kai tällaisen topikin saa tehdä ilman että ketään harmittaa. Joku muu saa sitten tiedustella musapuolella vuoden levyjä taas, hah. Saa listata leffoja, mutta perustelkaa nyt ainakin se ykkösvalintanne, mielummin enemmän kuin parilla sanalla. Ja muiden valintoja ei sitten kritisoida, leffoista voidaan vääntää muissa topikeissa mutta täällä jokainen pitää siitä mistä pitää.

Vuodella 2011 tarkoitetaan tässä nyt selkeyden vuoksi sitä, että leffa on tullut Suomessa laillisesti nähtäväksi tänä vuonna, pitäkää "mä latasin jo J. Edgarin"-tiedot omananne. Omalta osalta lista voi näyttää vuosien päästä toisenlaiselta, kun moni kyseisenä vuonna julkaistu kiinnostava leffa on vielä näkemättä, mutta näillä mennään:

1. Tree Of Life

Terrence Malickin Kultaisen palmun pokannut mahtielokuva on yksi niistä harvoista pätkistä, jotka nousevat elämää suuremmiksi vain ja ainoastaan valkokankaalta nähtynä. Toinen on tietenkin 2001: Avaruusseikkailu, johon tätä Malickin eeposta tullaan varmasti aina vertaamaan, eikä vain samankaltaisten (effekteistä vastasi muuten sama heppu!) avaruustehosteiden vuoksi.
Elokuva ei ole täydellinen: se ei pysty millään pitämään yllä katsojan täydellistä mielenkiintoa koko pitkän kestonsa ajan, sen filosofia ei ollut meikäläisen makuun aivan aukotonta, elokuvan henkilökohtaisuudesta johtuen osa kohtauksista ovat järkeviä vain ja ainoastaan ohjaajan silmissä jne., kritiikki noudattelee samoja linjoja kuin Malickin sotateoksessa Thin Red Line siis. Mutta samalla tavalla kuin edellä mainittu elokuva Tree Of Life on sanoinkuvaamattoman kaunis, se on yksi niistä harvoista elokuvista jotka ovat nostaneet kyyneleet silmiini hienoudellaan. Se tarjoaa varmasti keskusteltavaa kaikille jotka elokuvan ovat nähneet. Kalle Kinnusen sanoin kyseessä on jotain niin paljon suurempaa kuin naapurisalien popparileffoissa, elokuva on kokonainen ihmisyyden selitys valkokankaalla. Ei ehkä jokaisen makuun aukoton, mutta mitäpä siitä.
Ainiin, onhan tässä mukana leffaa myymässä Brad Pitt, joka tekee leffassa armottomana, mutta parhaansa tarkoittavana isänä ehkä parhaan roolityönsä ikinä. Lapsinäyttelijät ansaitsevat roolitöistään erityiskiitoksen luontevuudestaan.
Suositellaan kaikille jotka ovat pitäneet esimerkiksi jo mainitsemistani verrokkileffoista ja heille jotka kiinnostuvat trailerista. Valkokankaalla tätä ei ainakaan hetkeen enää näe, mutta parempi katsoa edes tv:stä kuin jättää näkemättä.

2. Le Havre
3. Drive
4. True Grit
5. Klovni
6. Melancholia
7. Black Swan
8. If I Want To Whistle I Whistle
9. King's Speech
10. Troll Hunter

edit: tein sitten top 10:n

1. Fast Five

No eipä tähän kummoisempia perusteluja tarvitse. Vin Diesel on vain niin huippu näyttelijä, kun on muutkin osat katsonut Fast and Furiouksista sekä ymmärtää juonen hyvin. Muuta perusteltavaa ei oikein ole.

Ja näitä mut parhaita elokuvia ei juuri ole. Katon vko:ssa keskimäärin 5-10 elokuvaa niin ei voi muistaa.

Multa on myös jäänyt moni lupaava elokuva näkemättä, kuten: Iho jossa elän, Tree of life, Melancholia ja jopa Blackswan. Mä olen keskittynyt enemmän vanhojen klassikoiden metsästykseen tältä vuodelta, joten uudemmat elokuvat ovat jääneet vähemmälle.

Sinänsä sääli ettei tää aihe käsitä vanhoja teatterista(tänä vuonna) näytettyjä elokuvia. Esimerkiksi Häxan oli vertaansa vailla livebändin säestämänä viileässä puuteatterissa. Yksi parhaista elokuvakokemuksistani - ikinä. Mutta asiaan:

Mulle tähän asti nähdyistä elokuvista Drive oli se, joka teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Tämä elokuva osoitti sen että keskinkertaisellakin 'tarinalla' elokuva voi olla miltein täydellinen. Drive ei ole elämää suurempi mestariteos kuten 2001: Avaruusseikkailu. Se, mikä tekee Drivesta mahtavan on visuaalisuus. Peter Greenaway olisi tyytyväinen tämän nähdessään. Elokuvan jokainen kamera-ajo ja kuvakulma ovat tarkkaan harkittuja, jotka tukevat täysin elokuvan mahtavaa tunnelmaa, jonka tukipilareina ovat hiljaisuus ja hitaus. Muutamissa kohdissa päästään todistamaan varmasti suurimpia kontrasteja ikinä, jotka vakuuttavat rikkomatta kokonaisuutta. Ryan Goslingin tulkinta suoraselkäisestä ja hiljaisesta "Kuskista" on kaunista seurattavaa. Täytyy myöntää, että entinen inhokki kohotti statustaan huomattavasti.
Ei pidä tietenkään unohtaa elokuvan mahtavaa soundtrackia. (Suosittelen säästämään biisin itse elokuvaa varten.)
Tää elokuva on se mitä Bronsonin piti olla.

Toiseksi mä asetan hyvän leffan Coenin veljeksiltä. Mustan huumorin sävyttämä länkkäri, True Grit.

^Joo mietin että pitäiskö mukaan mahduttaa kaikki vanhatkin leffat jotka ovat vaikka leffafestareilla saaneet uusintanäytöksen, mutta selkeyden vuoksi rajaus näin, saa toki mielellään mainita näistäkin kokemuksista

Ja nyt kun muistutit niin Iho jossa elän on kanssa sillä kiinnostavien mutta vielä näkemättömien elokuvien listalla kanssa. Ehtiihän sitä...

Kauhea kankkunen 2

En ole aikoihin nauranut elokuvalle näin paljon kuin tätä katsoessani.
Mielestäni parempi kuin ykkönen

Harry Potter and the Deathly Hallows, part II

Lapsuuteni päättyi viimeistään Harry Potter -saagan saatua päätöksensä. Päätösosa on sarjan paras leffa eli päihitti Azkabanin vangin ja Kuoleman varjelukset, osa I:n. Visuaalisesti komea, upea juoni mahtavine ja täysin puskan takaa tulevine käänteineen ja todella tunnelmallinen fiilis koko leffan ajan. Tummemman sävyistä Potter-elokuvaa saa hakea. Kaikin puolin aivan huikea päätös hienolle elokuvasarjalle.

Lainaus:02.12.2011 Irwin87 kirjoitti:
Kauhea kankkunen 2

En ole aikoihin nauranut elokuvalle näin paljon kuin tätä katsoessani.
Mielestäni parempi kuin ykkönen

minun on pakko sanoa että olin tähän toiseen osaan todella pettynyt.
Heti alussa kun tuli kommentti " me teimme sen taas" niin tunsin suunnatonta myötähäpeää näyttelijöitä kohtaan. Kyseinen elokuva oli muutenkin niin väkisellä kasaan väännetty että meinasi jo ihan itku päästä. Ja se näytteleminenkin oli jotenkin todella teennäisen näköistä.

Mutta ihan selvinpäin en tätä katsonut niin en aivan kaikkea siitä muistakkaan. Mutta varmaan jäikin viimeiseksi kerraksi.

The Rum Diary

Mielestäni paras vuoden elokuva, vaikka onkin jakanut vähän mielipiteitä kriitikoiden keskuudessa. Toiset kehuvat maasta taivaisiin, toiset lyttäävät.

Elokuva perustuu Hunter S. Thompsonin samannimiseen romaaniin "The Rum Diary." Juoni ja näyttelijät ovat erinomaisia, elokuva innoitti minut jopa lukemaan kyseisen romaanin. Yksi niistä elokuvista jotka vaativat jotakin katsojalta, ei vain tyhjäpäistä Hollywood-ryminää. Elokuvaa ei jostain kumman syystä näytetä Suomen teattereissa, joten itse jouduin käyttämään internetistä saatavia apuja pätkän katsomiseen..

Ei nyt hirveästi ottanut tuulta siipiensä alle tämä topic, mutta oma top 10 on avausviestiin päivitetty.
Ja kierretään topikin sääntöjä vähän Oscareiden kunniaksi ja mainittaan että Tree of Life > The Artist & Hugo 3D, jotka tosin molemmat ovat parempia kuin viime vuoden parhaan Oscarin napannut King's Speech.