Kuinka moni täällä on vittuuntunut siihen että nykymusiikki pilataan turhalla ja tarpeettomalla kompressoinnilla vain sen tähden että oma kappale soi radiossa yhtä lujaa kuin toisen artistin tekele?

Rautalangasta väännettynä kyse tässä ilmiössä on siitä, että nykytuotoksissa esim. triangelin näpäytys kuulostaa about yhtä voimakkaalta kuin sähköskitta / rumpujen pieksäminen. Eli hiljaisimman ja korkeimman äänen välinen ero on todella pieni. Latistaa todella tunnelmaa ja syö musiikista paljon yksityiskohtia. Hyvänä esimerkkinä Metallican uusin, Death Magnetic, joka on aivan hirveätä kompressoitua paskaa jota Ulrich suu vaahdossa kehuu ja puolustelee. Hauskinta tässä on se että Gitar Hero pelissä biisit kuulostavat paljon paremmalta entä itse albumilla.

Why modern cd sound so bad? Video

Metallica Death Magnetic CD vs Guitar Hero

Itseäni asia vituttaa suunnattomasti ja nykyään ostankin / jätän levyjä ostamatta sen perusteella että miten ne on masteroitu ja minkälainen dynamiikka niistä löytyy.

Juu-u, ainoa hyvä puoli tässä on jos omistat pskatt kaiuttimet. Mutta eikös kuitenkin ääni kuulosta sitä paremmalta ja dynaamisemmalta mitä korkeammat äänentasot on (ei siis kompressoituna, vaan itse äänittäessä ja miksatessa). Spotifyssa biisit on saatanan kompressoituja ja vielä useimmissa äänen tasot matalat (jolloin itse en ainakaan tykkää yhtään kuunnella). Itse ainakin tykkään että biisissä on potkua eikä kuulosta lattealta ja pitäisi volyymia nostaa (ilman sitä kompressointia).

Esim. kaverilla on DTS-HD master audiona Shakiran live keikka ja hänen kotiteatteristaan kuulostaa suurinpiirtein siltä että olisi paikan päällä. Miksi ihmeessä levy-yhtiöt ei julkaise lisää blu-ray musiikkia? Varmana myisi hyvin, itsekin ostaisin heti.

Lainaus:10.04.2012 Reaktori kirjoitti:
Mutta eikös kuitenkin ääni kuulosta sitä paremmalta ja dynaamisemmalta mitä korkeammat äänentasot on (ei siis kompressoituna, vaan itse äänittäessä ja miksatessa).

Ei kuulosta. Ajatellaanpa että CD:lle voi tallentaa ääntä voimakkuuksilla 1-10. Normaalitason ollessa 5, jää tilaa vielä vaimeammille äänille (alle 5) ja kovemmille äänille (6-10). Hyvätasoinen äänite on tallennettu juurikin tuohon tyyliin että dynamiikkaa on tarvittaessa käytössä. Nykylevyt on tallennettu kuitenkin äänenvoimakkuuksilla 8-10, jolloin ollaan kokoajan CD-levyn huippurajoissa eli koville äänille ei ole enää tilaa ja pahimmassa tapauksessa signaali säröytyy. Toisin sanottuna yksityiskohdille ei ole enää tilaa ja äänitteestä tulee erittäin raskas kuunnella.

Q: "no sehän on ihan perseestä jos ostan levyn jossa äänitaso on muita hiljaisempi!!"
A: Ei ole. Tuollaista tilannetta varten on keksitty volumensäätönupikka, josta kukin voi asettaa itselleen haluamansa tason.

Kuuntelin tuossa Nightwishin Poet and the Pendulum- levyä. Kyseiseen tuotokseen on käytetty ties kuinka monta miljoonaa euroa ja silti Holopainen & kumppanit ovat sen teknisesti sössineet. Taustalla soittaa oikea sinfoniaorkesteri mutta eipä siitä hirveästi iloa ole kun dynamiikka loistaa poissaolollaan eikä sellaista munillepotkuefektiä pääse syntymään. Pelkkää harmaata äänimattoa vyöryy minuutti toisena perään kuulijan korville. Herää kysymys että mitä vittua siellä studiossa touhutaan? Tyypeillä kuitenkin käytössä viimeisen päälle olevat kuunteluhuoneet ja tarkkailumonitorit ja silti tulos on mitä on. Varmaan miksanneet koko levyn periaatteella "mukava kuunnella lenkkipolulla". Imaginaerum lasketaan samaan kastiin..

Ei ole viime aikoina tullut ostettua mitään läpeensä kompressoituja levyjä, mutta hyllystä löytyy kyllä jokunen levy, josta on pitänyt erikseen ostaa vinyyliversio ihan vaan siksi, että CD on pelkkää tasaista surinaa. Mitään Death Magnetic -tason hirvitystä ei minulta luojan kiitos löydy.

LP:t ovat tosiaan hyvin säilyttäneet dynamiikkansa eikä niiden äänitasoja ole vedetty useinkaan tappiin. Lieköhän LP:illä jotain fyysisiä rajoituksia tuon suhteen ettei niihin niin vain pääsekkään koskemaan.

http://www.youtube.com/watch?v=_qz7ZjJS9U8

Lainaus:10.04.2012 Normaalisesti kirjoitti:
LP:t ovat tosiaan hyvin säilyttäneet dynamiikkansa eikä niiden äänitasoja ole vedetty useinkaan tappiin. Lieköhän LP:illä jotain fyysisiä rajoituksia tuon suhteen ettei niihin niin vain pääsekkään koskemaan.

http://www.youtube.com/watch?v=_qz7ZjJS9U8

Tiedätkö miten on sitten tuon DTS-HD Master Audion laita jota Blu-raylla käyttävät? Dynamiikkahan on ns. pienten ja suurten äänien ero, niin voikohan tuohon formaattiin tallentaa ääntä ns. "laajemmilla voimakkuuksilla" jolloin sitä dynamiikkaa saahaan siihen vielä enemmän, ja kuulostaa siltä kuin bändi ois itse paikan päällä. Omasta mielestäni asia on siis näin.

DTS-HD Master audio on häviötön ääniraita eli ääntä ei ole pakattu ollenkaan. Teoriassa tällä päästään parempaan tarkkuuteen kuin muilla ääniraidoilla. Toinen yleinen Blu-ray käytössä on Dolby TrueHD. Käsittääkseni näillä kahdella on eroa enemmän tai vähemmän miksauksessa ja ehkä dynamiikassakin, riippuen tietenkin elokuvasta. Lisäksi TrueHD ei yllä ihan samaan bittivirtaan kuin DTS-HD.

Ja kyllä, käsittääkseni Blu-Rayn ääniraitojen dynamiikka on suurempaa verrattuna DVD- ja CD-lättyihin.

Edit: Drive- elokuvan katsoin Blu-Rayllä tuossa eräänä yönä. Oli vaikeuksia löytää sopivaa äänenvoimakkuutta. Kun sääti puheen kuulumaan sopivan voimakkaasti niin vuorostaan aseien pauke oli _erittäin_ voimakasta, kuten myös Mustangin V8-moottorin jylinä. En valita, kerrankin oli dynamiikka tarjota naapureillekkin asti. Kerrostaloasunnossa vaan vähän huono keskellä yötä