Ei mainostusta, Zihiz. Rutinalinja rutisee likaa.

No Telia tottakai!
No Sonera tottakai!
No DNA tottakai!
No Radiolinja tottakai!
Olen kaikkien kaveri .

Tuollaisia ihmisiä on harvassa Bash. Mutta oletko sinä totta? Siinä teille mietittävää.

"No... mä alotin radiolinjalla, koska kaverit sano et "ei o paha, kokeile. tykkäät varmasti". Noh... siinä sit kokeilin ja... lopun varmaan arvaattekin, kierre oli valmis. Käytin sitä yhtäjaksoisesti vuoden ajan - siis joka ikinen päivä. Se oli tosi kauheeta, mut samalla kiehtovaa. Noh... Sitten kuulin uudesta muotijutusta, joku trendi... Se oli muistaakseni toi Sonera. Se oli jo vähän kovempaa. Sitä me käytettii aina koulumatkoilla - salaa ettei kukaan vaan nää. Se oli tosi rankka askel kohti yhä rankempaa kierrettä. Sille ei voinu mitään, ei yksinkertaisesti vaa voinu olla ilman sitä. Mutta... luulin että tää olis jo tässä, ettei tätä kauheempaa vois tullakaan. Mut... sit kuin kirkkaalta taivaalta - Tuli tää Jippii. Luin siitä netissä. Iskin silmäni halpaan hintaan, katukaupassa hinta oli laskenu aivan uskomattomia määriä. Se oli lopullinen niitti. Ruvettiin kavereitten kaa käyttää vaan sitä. Joka päivä - vaan yhtä ja samaa. Kyllähän te tiiätte mitä siitä seuras. Mä rupesin tärisee jo viiden minuutin kuluttua edellisestä annoksesta. Se oli yhtä *******ä. Mä ryvin tosi syvällä. Mut oli se kyllä halpaa - en kyl tiiä laadusta. Ei kiinnostanu sillon.

Jippiin käyttö löi mut pirstaleiks. Hajosin. Tyttöystävä jätti ja kaikki kaverit häipy siinä samalla, ketään ei enää kiinnostanu tällänen tyhjäpää hourailija. Se oli tosi rankkaa. Viime keväänä sattu muuten kännykkä hajoo, ei voinu tehä mitään pariin päivään. Mä vaan tärisin. Voitteko kuvitella?

Olin alkukesästä katkolla, mut eihän se mitää auttanu. Eihän tälläselle voi mitään.
No... kun sit pääsin sieltä, tuli joku pimee hemmo mainostaa jotain deoksiribonukleiinihappoa (DNA). Se oli tosi in ja cool - kaiken lisäks vielä halvempaa. Mä olin tosi maassa, en voinu muuta ku ottaa tarjouksen vastaan. Nyt mä oon sit pari kuukautta käyttäny tätä ja tää on levinny käsiin. Mä tiedän etten pääse tästä kierteestä koskaan, mut.... mitä mä muka tekisin vaik sattuisinki pääsee irti tästä. En voi muuta kuin antautua - kuihtua."

Surullinen sekä hyvin koskettava tarina erään suomalaisen nuoren (halusi pysyä nimettömänä, antoi vain nimimerkin Hemuli) käyttökierteestä. Varoittavana esimerkkinä Teille nuorille: ÄLKÄÄ SYÖKÖ LIIKAA SOKERIA.

SONERA

Lainaus:
99.99.99, fataali-90 kirjoitti:

Tuollaisia ihmisiä on harvassa Bash. Mutta oletko sinä totta?

Ei, olen satua .
Mutta niin se kyllä valitettavasti vain on, että kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää .

Minulla on Soneran liittymä ja olen siihen tyytyväinen.

-vaar