Mikä on se asia, joka sinua kaduttaa eniten? Se asia, joka on jäänyt kaivelemaan vaikka vuosiakin voi olla jo kulunut tapahtuneesta, haluaisit kuitenkin edelleen että asiat olisivat menneet toisin?

Itselläni on jäänyt kaivelemaan se, kun myin 8 bittiseni. Sitä olisi nyt mukava pelailla pitkästä aikaa, ja olihan minulla valtavasti pelejäkin siihen.
Keräilyharvinaisuus.

Ja nyt viime kesänä meni aika reilunpuoleisesti rahaa tuohon mallasjuomaan, toivoisin että en olisi joka päivä grillannut ja kännännyt.

Mutta eipä murehdita noita, kysynkin mikä on juuri sinun kaduttavin kokemuksesi elämässäsi?

Näin pienenä painajaisia kun olin vahingossa repäissyt siskoni nuottikirjasta sivun. Ihan oikeasti! Kaduin sitä kauan, mutta nykyään ymmärrän, että olin silloin aika tyhmä.

En saa kertoa kenellekään kaduttavinta juttuani. Näin olen sopinut.

Sen takiahan täällä nimimerkkien takana seistään jotta voitaisiin puhua avoimesti!

Aiheeseen:
Jän koukkuun Kauniit ja rohkeat TV-sarjaan viikoksi. Puuh, voi tätä tuskaa, ja sitä häpeää...

Kadun mm. sitä, että otin viidennellä luokalla saksan kielen valinnaiseksi aineeksi. Sama tuska ja kauhu jatkuu aina ysille saakka.

En nyt keksi parempaa, ehkäpä myöhemmin.

Lainaus:12.11.2002 Bash kirjoitti:
Sen takiahan täällä nimimerkkien takana seistään jotta voitaisiin puhua avoimesti!

Aiheeseen:
Jän koukkuun Kauniit ja rohkeat TV-sarjaan viikoksi. Puuh, voi tätä tuskaa, ja sitä häpeää...

Kaikkea sitä ihminenkin voi joutua kärsimään.

Itse olin koukussa Salatut Elämät -televisiosarjaan.
Häpeän.

Lainaus:12.11.2002 Bash kirjoitti:
Jän koukkuun Kauniit ja rohkeat TV-sarjaan viikoksi. Puuh, voi tätä tuskaa, ja sitä häpeää...

Ymmärrän tuskasi. Itse jäin siihen koukkuun 6- vuotiaana. Eroon pääsin joskus 11- vuotiaana. Vieroitusprosessi oli pitkä ja kauhea, mutta lopulta onnistuin.

...vai onnistuinko ...

*Telkkari päälle* --> *Kanava on kolmosella ja sieltä tulee Kauniit ja rohkeat(!!!)* --> *Eiiih!!! Ridge flirttailee "viattomasti" Brooken kanssa! Ei! Ei! Ei! Älä petä Tayloria, senkin sika!* --> *Oops, I did it again*

Hieman off-topic tähän.
En ole eläessäni kattonut kertaakaa kokonaista *Kauniit & Rohkeat"-episoodia, paitsi kerran...
...naurujen takia, oli juuri dubbaus-viikko meneillään. Hauskaa oli, vaan ei sen jälkeen kun ohjelma loppu. Erikoislähetys: Spede Pasanen on kuollut. Kamala järkytys, en uskalla enää kattoa toista kertaa, ei tiedä vaikka jotain pahempaa tapahtuu.

Ääks!
Salatut Elämät alkaa!
*heittää kivellä telkkaria*


Topication:
Hävettää myös se, että vedin tumppuun tuossa vuosi pari sitten aivan kaksi metriä kaverin selän takana :D .

Lainaus:12.11.2002 Bash kirjoitti:

Topication:
Hävettää myös se, että vedin tumppuun tuossa vuosi pari sitten aivan kaksi metriä kaverin selän takana .

Varo mitä kirjoitat, vai haluatko tämän lasagnen naamaasi?

Ei, en, anna vain kissasi syödä se.

Ei minulla ole kissaa, enää.

Mistä luulit että saan jauhelihan lasagneeni?.


Back to topic, please.

Lainaus:12.11.2002 Legomancer kirjoitti:
Kadun mm. sitä, että otin viidennellä luokalla saksan kielen valinnaiseksi aineeksi. Sama tuska ja kauhu jatkuu aina ysille saakka.

En nyt keksi parempaa, ehkäpä myöhemmin.

Otin itsekin Saksan viidennellä. Numero oli viidennen luokan jälkeen 10, uskokaa tai älkää Kun sitten lopetin peruskoulun oli numero yhdeksännen luokan jälkeen 6


Sitten asia joka kudutti minua pitkään. Olin varmaankin joku 9-vuotta vanha ja silloin oli jääkiekkokortti-buumi korkeimmillaan. En korteista vielä siinä iässä paljonkaan tajunnut, koska olin aloittanut harrastuksen äskettäin. Sain sitten vaihdettua kaveriltani todella arvokkaan Dondruss Elite-nimisen Eric Lindrosin kortin, johonkin yhteen ihan paskáan korttiin Sitten meni pari viikkoa, niin tein itse todella tyhmän vaihdon ja vaihdoin kortin pieneen pinoon peruskortteja Sitten tämä tyyppi meni myymään kortin liikkeeseen ja sai siitä 300mk+kymmenen uutta avaamatonta korttipakkaa. Jälkeen päin otti kyllä aika paljon päähän.

Että varastin 8-vuotiaana 200 markkaa vanhemmiltani. Se jaksaa vaan kaduttaa, se oli niin tyhmästi tehty, mutta olin aika pieni vielä silloin. Mutta silti. Sitten se, että piti mennä ottamaan musiikkia lisävalintaianeeksi. Monet asiat kaduttavat, jotka ovat olleen erityisen pahoja tekoja, ja niitä tekee pahaa ajatella sitten myöhemmin.

Onneksi en valinnut saksaa. On se kauheaa kun saa valita niin vähän valinnaisia jos sen valitsee.

Kadun myös sitä, kun pienenä piilotin siskoni kalsarit kaapin taakse..

Missäs ne suppilovahverot viipyy?

Vatuttaa aika paljon kun menin eräänä päivänä kaverilleni pyörällä, oli aika tuulinen päivä. Pari päivää myöhemmin alkoivat korvani oikkuilemaan. Aukeilivat koko ajan ja päässä soi korkea ääni. Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä. Jos en olisi mennyt silloin kaverilleni niin olisin säästynyt kaikelta tältä. Ovathan nuo oireet menneen jo ohi, ainakin melkein, ja voihan ne johtua jostain muustakin asiasta. Tinnitys se ei nyt ainakaan voi olla, en ole koskaan ollut konsertissakaan ja en soita bändissä. Toivottavasti tähän löytyy joku ratkaisu, sillä kukaan ei voi tajuta kuinka raivostuttava on korvissa soiminen jollei sitä ole kokenut.

Nooh, on nitä monia ollut. Yhtä en kerro, en varmasti. No nyt muistuu mieleeni se kun raahauduin vajaan 2 kilometrin päähän kaverini luo lumipyryssä, kunnes siellä hän ilmoitti ettei voikaan olla juuri nyt.

Lainaus:12.11.2002 Antoni kirjoitti:
Että varastin 8-vuotiaana 200 markkaa vanhemmiltani. Se jaksaa vaan kaduttaa, se oli niin tyhmästi tehty, mutta olin aika pieni vielä silloin. Mutta silti. Sitten se, että piti mennä ottamaan musiikkia lisävalintaianeeksi. Monet asiat kaduttavat, jotka ovat olleen erityisen pahoja tekoja, ja niitä tekee pahaa ajatella sitten myöhemmin.

Minäkin "lainasin" pienempänä vanhemmilta "vähän" rahaa. "Vähän" enemmän kuitenkin kuin 200mk. Ei se sinäänsä enää kaduta. Oli paha paikka kun jäin sillon kiinni. Porukat varmaan ihmettelivät mistä olen saanut kaikki ne rahat, millä ostin varmaan jokaisen jääkiekkosuojan mitä on olemassa. Sitten kerran väitin löytäväni ison setelin (liian suuri että kehtaisin mainita) maasta.

Lainaus:12.11.2002 redsausages kirjoitti:


jääkiekkokortti

Tuosta tulikin mieleeni vuosi '93, jolloin Leafit ryntäsivät markkinoille.
Sain pakasta Brett Hull'in nimikirjoituskortin, joka oli aika arvokas.
Sitten korkkiruuviakin kierompi "kaverin kaveri" onnistui huijaamaan minulta sen kortin. Enhän minä niistä tuolloin mitään tajunnut, joten vaihdoin sen kahteen Anaheimin maalivahtiin! Ajattelin, että määrä korvaa laadun..

Se on kaduttanut kauan.

Arvokkaimmat korttini ovat nykyään lukkojen takana kassaholvissa. Ja kuten myös arvokkain aarteeni, nimittäin Eric Lindrosin, John LeClairin, Ron Hextallin, Kjell Samuelsonin, Trent Klattin, Mikael Renbergin, Janne Niinimaan ja parin muun kauden '97 Philadelphian tähden nimikirjoituksilla varustettu lippalakki.

Papa, onnea! Tuli mieleeni samantapainen juttu:

Olin jotain 5 kun kaverini huijasi minulta ns. "arvottoman" Selänteen kortin. Myöhemmin sille kertyi runsaasti arvoa. Vuosi oli jotain -93

Pitäiskö tehdä aihe "Jääkiekkokortit"

Tuossa on omat arvokkaimmt korttini. En ole enään ainakaan viiteen vuoteen kerännyt lätkäkortteja. Katsokaa toisen rivin kolmas kortti. Se on arvokkain mitä omistan. Korttia on painettu ainoastaan 250 kappaletta. Kortti sarja on Amerikkalainen Donruss.

http://kotisivueditori.mtv3.fi/esikatselu/redsausages/gf.jpg?ts=1037130689000

Mullakin oli joskus aivan helvetsti noita kortteja. Tais olla muutama arvokaskin. Kaikki sano et ku vie ne johonkin urheilukauppaan niin niistä voi saada rahaa, mut en mä koskaan mistään mitään saanut. En oo vieläkään tajunnu et missä ne kortit olis voinu vaihtaa rahaks. (jos voi)

Hiukan kaduttaa kun oon jääny koukkuun "tietokone peleihin", mainittakoon näin esimerkkinä Diablo 2.. En voi olla edes viikkoa pelaamatta, joka päivä 5-18 tuntia pelaan. Ajan myötä ns. sosiaalinen elämä unohtuu pois, ei oo paljoo kamuja, eikä liioin "uskalla" lähtee mihinkään.

Lainaus:12.11.2002 Maximus_ kirjoitti:
Mullakin oli joskus aivan helvetsti noita kortteja. Tais olla muutama arvokaskin. Kaikki sano et ku vie ne johonkin urheilukauppaan niin niistä voi saada rahaa, mut en mä koskaan mistään mitään saanut. En oo vieläkään tajunnu et missä ne kortit olis voinu vaihtaa rahaks. (jos voi)

Ainakin täällä Hämeenlinnassa oli silloin joskus 7-9 vuotta sitten ihan lätkäkorttikauppa, joka osti ja myi jääkiekkokortteja.

Toki muutama materialistinen menetys (mm. Amigan myyminen) ottaa päähän, mutta eniten päähän ottaa eräs ihmissuhdeasia. Tuskin päivääkään menee ilman tuon asian murehtimista.

Noh, eipä se harmittelu tietenkään paljoa auta. Kunhan oppii virheistään ja jatkaa eteenpäin. Olipas taas syvällistä.