Olettekko muuten huomanneet kuinka nykyiset pelit ovat vahvasti omassa formaatissaan. Uudenlaisia pelejä syntyy vain harvakseltaan. Kaikki on kopioita tai kopioiden kopioita. Lisäksi pelien massatuotanto pakottaa pelien tekijät pelkkään koodin tuhertamiseen mahdollisimman lyhyessä yleensä ei edes ajatella pelien pelattavuutta. Taustamusiikiksi valitaan joku hitti, jota on saanut kuunnella radiosta jo monta kuukautta tai vaihtoehtoisesti taustalla on joku 2 osainen tilulilulei sävel mikä ei ainakaan pelaamisen tunnelmaa kohota.
Toista se oli c-64 ajalla kun itse pelien tekijät olivat myös niiden pelaajia, eivätkä he ajatelleet pelkkää markkinaosuutta. Musiikitkin sävellettiin harkiten peleihin. Nykyisin, jos kuulee last ninja 2sen central park musiikin tai rob hubbardin commondo musan tulee vanhat hyvät peliajat mieleen, jolloin pelit olivat vielä pelejä.

niinpä, kaikki ideat on jo käytetty ja uusia on jo aika vaikee keksii.

Lainaus:25.11.2002 Duke86 kirjoitti:
niinpä, kaikki ideat on jo käytetty ja uusia on jo aika vaikee keksii.

Kukaan ei halua keksiä uusia ideoita, koska pelätään etteivät ne kiinnosta kuin murto-osaa pelaajista. Sen takia vain kehitellään entisiä pelejä vain paremmiksi ja paremmiksi.

on totta, että hyviä uusia pelejä tulee vain vähän, tuskin koskaan. Esimerkiksi Seikkailupeli genre on jo sukupuuton partaalla, vain muutama valon välähdys on nähty. Tuorein esimerkki oli mainio Syberia, joka juonellisesti oli hiukan outo, mutta silti mahtava peli, koska se oli omaperäinen seikkailupeli. Pelin loppu antoi toivoa lisäosasta.
Nykyään varsinkin Räiskintäpelit ovat sitä samaa pâskaa. Vain aseet ja aika sekä paikka vaihtelevat. Stradegia pelitkin ovat muuttuneet turhiksi ja kopiomaisiksi. Viimeisin hyvä stradegia oli commandos kaksi, joka, Niko Nirviä siteeraten, oli tuulahdus niiltä ajoilta kun pelit tehtiin rakkaudella, ei mittatikulla.

Mun mielestä kyllä nykyajan pelit on parempia ku ennen, enempi ominaisuuksia ja laajempia yms.

Lainaus:25.11.2002 K1SSA kirjoitti:
Mun mielestä kyllä nykyajan pelit on parempia ku ennen, enempi ominaisuuksia ja laajempia yms.

Niinpä, mutta lyhyitä ja usein erittäin tylsiä ja saman toistoa.

Mutta olemmeko me kokeneina pelaajina liian kriittisiä? Sinäänsä en usko itse olevani, koska muistan kuinka suurta nautintoa klassiset PC- sekä Konsoli-pelit tuottivat; aina Marion ensimmäisestä kokopitkästä seikkailusta Apinasaaren Salaisuuteen. Silti on ymmärrettävää, että uutuuden viehätys pelaamisesta on jo kauan sitten hävinnyt tuhkana tuuleen; ja pelin on todella säväytettävä tuodakseen edes pienen osan vanhan koulun addiktiosta.

Megayhtiöillä ( esim. EA Games ) on varaa pukata markkinoille erikoisempiakin pelejä, sillä niiden mahdolliset tappiot korvataan burgeri-tuotannolla, kuten NHL:än uudella vuosipainoksella. Silti megayhtiöillä on paha tapa asettaa peleille vaativia deadlinejä, täten tappaen suuren osan potentialismista ja mahdollisesta inspiraatiosta. Ne rohkeat, itsenäiset pelitalot jotka uskaltavat yrittää jotain uutta kuolevat yleensä hyvin nopeasti - tai sitten häviävät hitaasti ja tuskaisesti; esimerkkinä otettakoon Looking Glass.

Looking Glass oli pelitaivaan pohjantähti; kirkas, upea ja inspiroiva. Valitettavasti kyseinen yhtiö tippui kuin kaunein komeetta - lähinnä siksi että pelaajat kokivat uudet, upeat ideat pirujen perintönä ja täten polttivat koodaaja-noidat antamatta almuja. Kauan muistoissa eläköön tuo System Shockien luoja...

Olisikohan osasyynä tähän burgeroitumiseen peliteollisuuden nopea yleistyminen? Ennen pelejä pelasivat suurimmilta osin nuoret aikuiset - nykyään jokainen vellihousu omistaa jos jonkinlaisen pelikoneen, ja kun maailmankuva kokemuksista puhumattakaan on vielä lapsen kengissä, ei peleiltä vaadita muuta kuin väkivaltaa ja hurjaa menoa. Siksipä älyttömät burgeri-pelit pysyvät hengissä. Joka tapauksessa pelimaailma on joutumassa oravanpyörään, missä vain vahvimmat ja normien täyttävät tuotteet selviävät.

Kyllähän ne pelit laajempia ovat ja hyviä pelejä (välillä loistaviakin) ilmestyy, mutta suurimmasta osasta massaa puuttuu se paljon puhuttu juoni. Ja jos pelistä ei löydy juonta, niin eipä siinä ole sitten syvyttäkään, joka pitäisi pelaajan kynsissään. Loistava grafiikka tai kliffat erikoisominaisuudet eivät tee pelistä hyvää.

Lainaus:Looking Glass oli pelitaivaan pohjantähti; kirkas, upea ja inspiroiva. Valitettavasti kyseinen yhtiö tippui kuin kaunein komeetta - lähinnä siksi että pelaajat kokivat uudet, upeat ideat pirujen perintönä ja täten polttivat koodaaja-noidat antamatta almuja. Kauan muistoissa eläköön tuo System Shockien luoja...

Jeps, onneksi DeusEx 2 on tulossa.

Blah, Deus Ex ei oo mitään verrattuna System Shock 2:een.

En.

Kullä ainakin Mafia oli hyvä osoitus siitä, että vieläkin osataan tehdä kunnon pelejä.

Lainaus:25.11.2002 redsausages kirjoitti:
Kullä ainakin Mafia oli hyvä osoitus siitä, että vieläkin osataan tehdä kunnon pelejä.

Eeeeei. Tuohan on vain muokattu kopio GTAsta.

Eli ei yritä mitään uutta.

Uutta yrittäviä pelejä löytyy lähinnä Freeware-pelejen muodossa. Mahtavaa, että niitä uutta yrittäviä on myös ilmaiseksi netissä pelattavia.

Minun mielestä pelit on lähiaikoina olleet todella hyvä-laatuisia. Tällä tarkoitan että peli-projektit on viety loppuun asti ja muutenkin pelit eivät ole olleet mitään pika-julkaisuja.

Esim. Mafia, no gta3:n pc versiossa oli vähän virheitä, bf1942, wc3, sof2.

Hyvään suuntaan menossa. Kehittäjien on muuten todella vaikea keksiä uutta aihetta pelille ja sen takia kopioidaan muilta peleiltä suosittuja ratkaisuja.

Pelien iässä on paljon eroja.
Pienenä sain snessin ja marion ja tahkosin sitä vuoden että sen pääsi läpi ja nyt menin super mario sunshinen 2vk läpi.
Minusta voisi tehdä pelin siitä että sinä olet taistelu tantereella (siis vaikka samuraita yms.) ja sitten taistelisit kuin muutkin ja saisit expirienceä sitä mukaa mitä tapat tai loitsit. Kuin diablo morrowind ja ripaus sormusten herraa, ja vóla voisi olla hitti jos peliä VIITSITTÄISIIN yrittä tehdä.
Katsokaa nykyajan pelejä. Ajatelkaa vaikka avp2 lisälevyä , no huhhuh.

Indiana Jones, ei se viitsimisestä kiinni ole vaan uskaltamisesta.

Yksi iso projekti, jonka munaat ja maksat velkoja lopun elämäsi.

Kopiot ovat kopioita, mutta olen humannut että esim. autopelejä hienosäädetään kokoajan enemmän realistisemmiksi.
Oli hieno kokemus pelata GP2 ensimmäistä kertaa silloin aikoinaan, se oli jotain uskomatonta. Nyttemmin on tullut sitten rallipelejä, NASCAR, Gran Turismot ym. Kaikkia yhdistää sama tekijä, ajetaan neljällä pyörällä ratista ohjastaen jonkinlaisella ajoradalla. Hyvä asia on se, että pelintekijät pyrkivät realismiin, sillä itse pidän vallattomasti peleistä, joissa ei ole tingitty realismista, ja tämä pätee kaikissa pelilajeissa. Sota-, seikkailu-, strategia ja ajopelit ovat aina hyviä, kun ne ovat realistisia.

Mutta valitettavasti nykypäivänä nuo ideat ovat loppumaisillaan, ja uudet ideat ovat välillä aika naurettavia, esim Wipeout -sarja ei iskenyt minuun yhtään. Ja kaikki tulevaisuuteen sijoittuvat pelit, jossa taistellaan galaxeilla lasertykit laulaen, eivät saa mielenkiintoani syttymään.




Pelejä on monenlaisia, jokainen valitkoon omansa, kaupasta.

Ihan off topiccia, mutta pakko heittää välihuomatutuksena seuraavaa:

Pitkästä aikaa keskustelualueita lukiessani olen huomaavinani pientä tason nousua. Kaksi ensimmäistä aihetta (tämä ja turhia peliliikkeitä) lukemaani aihetta ovat yleisen tason (anteeksi nyt vaan) huomioiden erinomaisen mielenkiintoisia. Keep up the good work!

Lainaus:25.11.2002 qA- kirjoitti:
Indiana Jones, ei se viitsimisestä kiinni ole vaan uskaltamisesta.

Yksi iso projekti, jonka munaat ja maksat velkoja lopun elämäsi.

Tai sitten yksi iso projekti, jonka joutuu katkaisemaan ja markkinoille pääsee vain jämä. En tiedä loppuiko aika vai innostus morrowindiä tehdessä, mutta esim. miniquestit pelissä ovat luokkaa -ratkaisu on metrin päässä-. Hirviöiden määrä sekä passiivisten eläimien määrä ei ole mikään päätähuimaava. Alussa pelistä hohkaa panostusta. Loppu onkin saman toistoa, sekä alati rääkyvien cliffracereiden nirhaamista.
Pelien tekoon pitäisi panostaa enemmän kuin pelkän luonnoksen teon ja sen toteutuksen verran. Pelityyppien kopiotkin ovat hyviä, jos niihin vain panostettaisiin. Esim. Master Of Orion II on aivan mahtava vaikka se kopioikin edeltäjäänsä sekä muita vuoropohjaisia avaruusstrategia pelejä. Samoin deusex, vaikka peli itsessään kopioi aika paljon systemshockin ominaisuuksia silti peli on noussut kulttipeliksi ja on mielestäni pelien parhaimmistoon kuuluvia.

Kyllä se Super Mario Bros on edelleenkin se kaikkein paras peli. Sitä sentään jaksoi pelata toisin kuin aika monia nykyisiä pelejä.

Voi olla siitäkin kiinni pelialan "sisäsiittoisuus" että pelintekijät ei viitsi tehdä jotain uutta ja erillaista jos ei se vaikka myykkään ja firma on konkassa.
Itse haluaisin nähdä legendaarisen Decathlonin vielä jollain alustalla retrona tai ihan uutena versiona, tämähän on "rämpytys" pelien kuningas (1500 m. never again).

Harmillista, että pelit ovat nykyään kovin samalaisia. tämä vaivaa ainakin räiskintä ja autopelejä. Mielenkiintoisin uudenlainen idea peliin löytyy _mielestäni_ rockmanagerista. toki joku heittää kohta pointin, että sehän on jäljitelmä ihan normaaleista manageripeleistä mutta kuitenkin. harmi vaan että rockmanager on kuitenkin vaan kovin lyhyt elämys.

Lainaus:25.11.2002 qA- kirjoitti:

Lainaus:25.11.2002 redsausages kirjoitti:
Kullä ainakin Mafia oli hyvä osoitus siitä, että vieläkin osataan tehdä kunnon pelejä.

Eeeeei. Tuohan on vain muokattu kopio GTAsta.

Eli ei yritä mitään uutta.

*Krhm-alkaa*
Taisi olla niinpäin että GTA3 on ennemminkin kopio Mafiasta, jota alettiin väsäämään jo... whenever, aikaisemmin kuin GTA3:sta kuitenkin.
*krhm-päättyy*

Ja itse asiaan.
Kyllä ihan varmaan pelitalot "yrittävät" luoda jotain erikoista (excluding;EA sports.), mutta eivät onnistu toteutuksessa, koska työntekijät eivät, noh, osaa.
-"Se näytti niin hyvältä paperilla, miksei se toiminu?"
Lahjattomat paskat.
Soldier of fortune2:sen loppudemo hautausmaalla, täh? Olisiko tässä kohtaa pitänyt itkeä? Joku Kulmikas hippi joka puhui minulle aina verilöylyjen välissä on kuollut. Hyvä. Ärsytti muutenkin ja tuhlasi vain aikaani. Lopputulos näytti kököltä, oksettavalta ja pätkikin vielä ihan tyydyttävästi.
Jerry Bruckheimerin nimi tuli mieleen siitä kohtauksesta. Oikeastaan se tuli mieleen koko pelistä. Juoni on aivan kalsareista kourastu, grafiikat eivät nyt edes olleet niin hienot, Moninpelikentät olivat Jussi 12-ween suunnittelemia ja kuitenkin ensi vuonna koko ruljanssi uudestaan. Mutta odotetaanpas nyt kun pojat saavat ensin hieman kokemusta vyön alle, niin voi alkaa jopa syntyäkin jotain.
Tällä hetkellä pelisarja matkaa kohti täydellisyyttä bugi bugilta, hitaasti eikä edes niin varmasti.

Kyllä, moninpeliä lukuunottamatta SOF2 on melkoisen paksa. Grafiikat vaatii liikaa ja on siitä huolimatta rumia (paitsi ehkä Kolumbia-kentät)

Lainaus:25.11.2002 Invisible_Cat kirjoitti:
Nykyisin, jos kuulee last ninja 2sen central park musiikin...

HEI

Mutta... kyllä tuo luovuus väkisinkin katoaa, kun pelit tehdään Hollywood-budjetilla. Peliin on sijoitettu n $ rahaa siitä pitäisi saada takaisin 2n $.

Pläh. Hyvät pelit tulevat yllättävän pienistä oivalluksista (Super Monkey Ball)....

Toisaalta Grand Theft Auto vaati taakseen makean graffaenginen ja rahaa, ennen kuin 3 versiossa päästiin mässäilemään valtavalla suosiolla.

Mutta raha ei tuo ideoita. Lisää pikkupelitaloja markkinoille, kiitos.