Tässä ajattelin kysellä teidän peli historianne mieleen painuvimpia pelihetkiänne. Tässä on oma TOP25...

25:Intenational Superstar Soccer Pro Evolution. PSX.
Maailmanmestaruus kisojen finaalissa Rivaldo pistää upean läpi syötön kahden vastustajan välistä suoraan Ronaldolle, joka pistää tarkan sijoituksen vasemman tolpan kautta maalivahdin selkään ja siitä lopulta maaliin.

24:Residen Evil. GC/PSX.
Lisan kohtaaminen ensimmäisen kerran puuvajassa hautausmaan kupeessa.

23:Silent Hill. PSX.
Ensimmäisen kerran pelin vaihtoehtomaailmaan siirtyminen koulun pihalla olevan oven kautta. Siitä alkoi elämäni kauhein peli, jonka pariin en enää palaa...

22:Metal Gear Solid 2:Sons of Liberty. PS2.
Pelin musiikki, joka on mielestäni paras koskaan kuulemani pelissä.
Kiitos Harry Gregson-Williams!

21evil May Cry. PS2.
Pelin COOL-asenne, liikkeet, välipomot ja musiikki.

20eus Ex. PC/PS2.
Uskomaton siellä olemisen tuntu, ääninäyttely ja vapaus.

19:Half-Life. PC/PS2.
Gordon Freemanin työpaikalle tuleminen junassa ja kärryn tunkeminen generaattoriin.

18erfect Dark. N64.
Vain tällä sijalla, koska peliä en ole päässyt pelaamaan kuin puoli tuntia pelikaupassa aikoinaan.

17:Golden Eye. N64.
Vain tällä sijalla, koska peliä en ole päässyt kuin katsomaan pari minuuttia pelikaupassa aikoinaan.

16:Max Payne. PC/PS2/XB.
Kaksi sanaa: Bullet-time.

15:Gran Tourismo. PSX.
Olihan "siinä sitä jotakin" kun keräsi tallin täyteen peltilehmiä.

14:GTA Vice City. PS2.
Moottoripyörällä ajo ja ennen kaikkea Miamin valloitus kuin Scarfacessa konsanaan.

13:Grand Theft Auto 3. PS2.
Vapaus.

12:Spinter Cell. XB.
Varjot ja kommandona olemisen tuntu.

11:Super Smash Brothers: Melee. GC.
Nintendon kuuluisimmat hahmot ja musiikiit samassa paketissa.

10:Super Mario Sunshine. GC.
Pelin ei tarvitse olla teknisesti loistava.

9:Super Mario Lands. GB.
Pelin läpäisy. Oli ensimmäinen läpäisemäni peli.

8:Shenmue. DC.
Ryo Hazukin kodin tutkiminen läpikotaisin, kekustelu paikallisten kanssa, puhelimella soitto ja Lan Dille kostaminen.

7:Soul Calibur. DC.
Ainoa peli yhdessä TLOZoT:n kanssa, joka on saanut täydet 40-pistettä pelien raamatussa, Famitsussa, eikä suotta. Uskomaton grafiikka, pelattavuus, animointi, äänet, hahmot jne.

6:The Legend Of Zelda: Ocarina of Time. N64.
Peliä pelatessa tuntee olonsa 5-vuotiaaksi kun on tutkimassa Hyrulea.

5:Super Mario World. SNES/GBA.
Kenttien uskomaton suunnittelu.

4:Super Mario 3. NES.
Ensimmäinen pelaamani peli. Ensimmäisen tason läpäiseminen, pukujen käyttö ja tietenkin Bowserin kukistaminen.

3:Halo: Combat Evolved. XB.
Paras moninpeli, parhaat äänet, paras pelattavuus, uuden sukupolven konsolien paras peli.

2:Metal Gear Solid. PSX.
Pelin aloittaminen, pelin pelaaminen, pelin läpäisiminen,
pelin aloittaminen, pelin pelaaminen, pelin läpäisiminen,
pelin aloittaminen, pelin pelaaminen, pelin läpäisiminen,
pel..

1:Skies of Arcadia. DC.
Kaikki. Jos jonnekkin haluaisin mennä nyt niin se olisi Vysen, Aikan ja Finan kanssa meneminen Arcadiaa pelastamaan...

Olisi kiva jos joku muu vaivautuu kirjoittamaan muistelmistaan. Listan ei tietenkään tarvitse olla yhtä pitkä....

1. Ensimmäinen pelikokemukseni ikinä on kyllä mielessä. Olin varmaankin 6 kun sain Game Boyn ja Super Mario Landin. Tahkosin sitä vuositolkulla (Niissä ikäluokissa ei olla oikein mestaripelaajia) ja olihan se aika nirvanaa saada se viimein läpi.

2. Mieleen jäi myös kun sain ensimmäisen kotikonsolini, SNESin, ja SMW:n. Sen upea visuaalisuus, pelattavuus, ja laajuus olivat pikkupojalle melkeinpä liikaa.

3. Ensimmäinen PC-peli oli Dark Forces (Siis se ensimmäinen ) se oli niiq nii siistii qu sii oli kaikkii lentelevii mököi ja kaikkee! Ja se Bobafett ja Dartveidör oli nii makeit heeboi!

4. Ja tietenkin mieleenpainuvaa oli kun vihdoinkin otin itseäni niskasta kiinni ja pistin säästämäni rahat upouuteen GameCubeen. Juh, se oli aika kokemus.

Hyvä aihe!
Oma listani:

25: Super Mario 64. N64
Ensikosketus N64 ohjaimeen ja ensivaikutelmat uuden sukupolven pelikonsolista. Loistava peli.

24: Silent Hill. Psx
Sitä samaa Scarface, sitä samaa. Elämäni pelottavin pelikokemus.

23: Grand Theft Auto. Psx/Pc
Silloinkun tämä tuli, tämä oli uskomaton. Ajattelin kokoajan vain tätä peliä. Näin unta tästä pelistä. Yms.

22: Max Payne. Pc
Ostin tämän melkein heti kun tämä tuli, loistava peli, vain hieman lyhyt. Ja vielä Suomalainen! Ja se Bullet-Time... Aah...

21. Half-Life. Pc
Tämä peli vei minut Fps pelien maailmaan.

20. Chip'n Dale Rescue Rangers. Nes
Loistava kaksinpeli, loistava peli, hauska peli, JEE!

19. Super Mario Land 2. Gb
Lainasin tämän (Entiseltä) kaverilta, ja ******* hyvä.

18. Tom Clancy's Ghost Recon. Pc
Ihanuus.

19. Mario Party 3. N64
Loistava moninpeli, loistava peli, hauska peli, JEE!

18. Mario Party. N64
Loistava moninpeli, loistava peli, hauska peli, JEE!

17. Super Mario Bros. 3. Nes
Aikansa paras peli.

16. DuckTales. Nes
Edelleen loistava.

15. Super Mario Sunshine. Gc
Loistava

14. Grand Prix 3. Pc
Loistava F1 peli. Realistisuus. Kaikki...

13. Grand Prix 3 2000 season add on. Pc
Gp3:sen parempi versio. Loistava.

12. Super Smash Bros. N64
Moninpeli, yksinpeli, haaste. Kaikki!

11. Grand Prix 4. Pc
Ja vielä. Valitettavasti aika varmasti sarjansa viimeinen osa.

10. Grand Prix Legends. Pc
Loistava! Aivan Mahtava!

9. Flipper. Nes
Ainoa peli, mitä isäkin pelasi. Yöt päivät. Olihan se kokemus kun ei itse päässyt pelaamaan.

8. Super Mario World. Snes
Yoshin ensi-ilta. Loistava peli. (Jälleen)

7. Resident Evil 3 Nemesis. Psx
Sitä kaverin kanssa pähkäiltiin ja hakattiin. "Mikä on nemesis?"

6. Residen Evil 2. Psx
Ai ******* mistä toikin tuli????

5. Super Smash Bros Melee. Gc
Hyvä moninpeli, haastetta, elinikää, kaikkea, mitä hyvä peli tarvitsee.

4. Metal Gear Solid. Psx
Sen tahkosin monta kertaa läpi. Eikä loppua tuntunut näkyvän.

3. 007 Nightfire DEMO. Pc
Pelkkä demo tyydytti kolmossijalle! Mitäköhän kokoversio tuo tullessaan cubelle?

2. 007 Goldeneye. N64
Kaikki, ei mitään virheitä.

1. Yoshi's Island. Snes
Tätä ei riitä sanat kuvaamaan.

Tuplat tuli.

Pistänpä tähän vaan top kolmosen.

1. Skies of Arcadia 100/100



2. Shenmue2 97/100
3. The Legend of Zelda: Ocarina of Time. 96/100

1. The Legend of Zelda: Ocarina of Time

2. Heroes of Might and Magic -sarja

...

3. Raven Shield moninpelidemo

Ai muistetuin?
On yksi selvästi yli muiden:
Super Mario Bros!

Laulo aikan nuotin vierestä mariomusiikkeja, siis tossa flashissä.

Top 3:

1. Super Mario Bros.

2. Super Mario 64

3. Super Mario World 2

Olisiko ollut SoA:ssa molemmat taistelut Ramireziä vastaan, joka on coolein äijä missään pelissä ever.

Tää menee kyllä vähän off topic puolelle mutta menköön. Oli vaan pakko kysyä että onko toi Silent Hill oikeasti tosi pelottava vai mikä siinä on?

Se on ihan oikeasti pelottava, tosin minulla oli siitä vain demo.

Tässäpä mun vain top 3:
3: Myth 3 VERTA!
2: Runescape I.H.A.N.A.A.! Paras nettipeli kautta aikojen!
1: Populous The beginning Tämä on jaetulla 1. sijalla Yoshin kanssa.
1: SUPER MARIO WORLD 2: YOSHI'S ISLAND!!! Ei...sanoja... Beza... Olemme sukulaissieluja Vaikka kun ostin GBA version, se oli parempi, kiitos specialkenntien! Oletkos Beza jo ostanut Yoshin GBAlle? Jos et, osta se nyt!

1.Jaguaarilla semmonen lentely peli Lighting Falcon tai jotain sinne päin.
2.Harvest moon(emulla)
3.Luigis mansion.

Tässä on oma TOP25...
Siis haetaanko tässä kokopeliä, vai kohtaa pelistä, jonka takia peli jäi mieleen? Anyway:

25: Mortal Kombat PC
Noh, olin silloin kolmannella ja rökitin kaikki siinä. Vaikeimmalla kokopeli läpi puhtailla flawless victoryillä ja fatalityt jokaiselle, joille kykeni. (Mukaan lukien Reptile)

24: DR. Mario NES
Tätä tuli tykitettyä joskus aikoinaan hirvittävät määrät äitiäni vastaan. Ostettiin minulle synttäri lahjaksi kun se ilmestyi. Uskomattoman Addiktiivinen, ja ne välianimaatiot olivat kyllä palkitsevia.

23: Ghost Busters 2 NES
Sain pelin Englannissa asuvalta isoäidiltäni joululahjaksi. Ai että oli tunnelmallinen musiikki ja mahtavat kentät. Myös mahdollisuus co-operativeen. Loistava.

22: Bushido Blade PSX
Niinpä, löysin minäkin hyvän pelin niistä psx lisenssiroskien valtamerestä. Tämän pelin perusidea oli niin äärimmäisen kutkuttava ja se yhdistettynä keskinkertaiseen toteutukseen ja psx:n ala-arvoiseen grafiikkaan syntyi jotain niin miellyttävää. Siis kuka ei pidä pelistä, jonka voittaa helpoiten, kun hyökkää jalkoihin. Kuka piittaa kunniasta, kun on tosi kyseessä, oikeasti. Kyllä sai Oulu Puolenkuun pelitin demokoneen ohjain kyytiä useampaan otteeseen, kun koulun jälkeen poikettiin kavereiden kanssa ottamaan kisaa. Taisin olla seiskalla silloin.

21: Ghost Busters C64
Niin kulttikamaa + ensimmäinen oma peli. Ah sitä auvoa, kun keksi, että kenttiä pystyi oikomaan kelaamalla .

20: Bubble Bobble NES
Toinen klassikko, jota tykitin äitini kanssa paljon. Tässä niin ihanan yksinkertaisessa pelissä ei niinkään ollut hankaluuksia vaikeustason, vaan kirjainten saannin eestä taktikoimisen kanssa. Ja tavarat olivat toinen juttu. Periaate kaverille ei jätetä tuli erittäin selväksi tässä kaunokaisessa.

19: Mario 64 N64
Niinpä, kun vihdoin sain ensimmäisen kesätyöpaikkani palkan kouraan ja ostin itselleni N64:sen, Mario 64:sen, GE:n ja Mario Kartin ja 2 lisäohjainta, niin meni kesä joutuin. Suurin syy ei liene Mario, mutta kyllä sen loistava kenttäsuunnittelu, puhumattakaan kenttien määrästä teki lähtemättömän vaikutuksen. Tämän pelin ohjaus toimi paremmin kuin unelma. Ainoaksi ongelmaksi muodostuikin vain N64 ohjaimen, en halua kestää rajua pelaamista asenne. Tämän takia nuorempien sisarteni pelaamista tuli rajoittaa.

18: TMNT NES
Jotain niin uskomattoman sadistisen hankalaa, joskin niin upeaa. Ensimmäisiä pelaamiani pelejä, jossa pystyi valitsemaan hahmonsa ja ensimmäinen, jossa sen pystyi tekemään lennosta. Ainakin niistä, mitä minä pelasin. Olihan siinä hyppy kohtia, joihin meni hermot ja aina potki päähän, kun jonkin Kilpikonnista muuttui mutageenikonnasopaksi, mutta muistot elää.

17: Super Mario
Tämä hyppyheikkien päällikkö ja kruunattu kuningas. Se, joka laittaa kaikki muut wannabee pompputähdet niin varjoon, ettei edes Luigin taskulampun valossa löydä niitä kurjia. Se vauhdin tuntu, kun B pohjassa viiletti menemään ja ajoitti hyppynsä millintarkasti päästen kenttiä läpi reilusti alle puoleenminuuttiinkin. Noh, niin helppoa se ei ollut silloin eka/toka luokalla, kun pelasin, ei todellakaan. Mutta nyt kun kokee nostalgian kyyneleet uudelleen, niin jää vain kaipaamaan sitä onnistumisen tunnetta, mikä levitti hymyn kasvoilleen, kun saapuu kuutosen linnaan samalla kun kaveri jumittaa ykösen toisessa kentässä. Kyllähän siitä tunteesta vielä osa voitoniloa pääsee läpi, vaikkei haastetta enään olekkaan juuri nimeksikään.

16: Zelda: Link to the Past SNES
Yksi upeimpia pelejä kautta aikojen. Valitettavasti en koskaan omistanut SNESiä, vaan pääsin pelaamaan tämän pelin vain pariin otteeseen läpi yksin ja pari kertaa kaverin kanssa. Oi niitä musiikkeja, varsinkin, kun saapuu käänteis ulottuvuuteen. Pitkä ja laaja peli.


15: Eternal Darkness GCN
Tämän pelin jättää muistiin jo yksin amme kohtaus. Se oli niin ennalta-arvattava, ettei siihen osannut varautua. Ainoa peli, joka on ikinä aiheuttanut edes jonkin asteista pelkoa. Ja ne insanity efectit iskevät silloin tällöin niin suoraan arkaanpaikkaan, ettei voi kuin pyykiä kylmää hikeä otsaltaan. Mikä se on, kun on saanut savetettua ja kone alkaa poistamaan tallennuksia? Tai olet kohta kaksiminuuttia hakannut monsteria, ilman mitään vaikutusta ja se iskeekin sinut hengiltä? Se on kuule noiden jälkeen ihana ääni se "this can't be happening".

14: Megaman 2 NES
Noniin, tässä on taas loistava esimerkki, miten megamanit (tai mitkä tahansa tasopomppuräiskintään liittyvät pelit) tulee tehdä. Musiikki? Mahtava. Ohjaus? Jumalallinen. Tässä on taas yksi parhainpia mahdollisia ominaisuuksia peleissä, mistä itse ainakin pidän. Vihollisen voimien omaksunta, tai ylipäätään hahmon muuttaminen. Syy, miksi pidän Super Marioista ja Kirbyn seikkailuista niin paljon. Kentät olivat sopivan hankalia, räiskittävää riitti ja viholliset olivat selkeästi toisistaan eroavia, mutta kuitenkin niin samankaltaisia. Vieläkin aika ajoin soi päässä Megaman 2:sen musiikit mm. Wilyn linnan ykösstagesta.

13: Kirby's Dreamland 2 GB
Tässä on niin sanoin kuvaamattoman loistava tasopompinta. Vihollisilta sai eriäviä kykyjä imettyä kirbyyn, tasojen loppuvastukset olivat mielikuvitusrikkaita, Kirbyn eläinystävistä ei niin millään raaskinuut luopua.

12: Megaman Battle Network GBA
Pelattuaan pelin läpi ja katsottuaan animesarjaa Rockman exe, tuntee yhtäläisyydet. Animeen on aina onnistuttu saamaan tunteet paljon paremmin mukaan, kuin länsimaiseen piirrostyyliiin. Mutta se ei ole pelin pointti, pointti on se, että peli on simppeli, peliin pääsee nopeaa sisään, juoni kantaa läpi pelin ja hahmoihin saa jonkinasteisen tunnesiteenkin rakennettua.

11: Pokémon Silver GBC
Pelikello vilkkui yli viittäkymmentä tuntia, ennenkuin laitoin taskuhirviöt stadiumiin turvaan. Loistava hahmo suunnittelu, kantava juoni ja uskomaton monipeli mahdollisuus. Se on jotain se, kun pieksee omalla hirviöarmeijallaan toisen kovemman luokan porukan.

10: Pokémon Stadium N64
Tämä pelikasetti on nopeuttanut pelaamistani ja kouluttamista niin paljon, että ansaitsee paikkansa näin korkealla. Sitä aikamäärää, mitä vietin tehden matemaattisia laskelmia monstereiden DV arvoista, tutkin hyökkäys listalta parhaan mahdollisen yhdistelmän joka hahmolle tiimissäni, tasapainotin tiimin tyyppien, liikkeiden ja statsien mukaan. VOitin kavereitani satalevelisillä hirviöillä heidän satalevelisiään vastaan, koin kirvelevän tiukkoja matseja, voitonriemua viimehetken voitosta, ylimielisyyttä puhtaasta mukiloinnista ja katkeruutta kaverin "säkäpelle" voitoista. Minipelienkin tahkontaan riitti aikaa, ne olivat yksinkertaisia, mutta niinhän niiden pitääkin. Ainoa aidosti harmittava asia pelissä oli, ettei haastetta oikein tahtonut löytyä, kuin masterball tasolla, ja sielläkään ei mitään ylitsepääsemätöntä.

9: Pokémon Stadium 2 N64
Kaikki mitä yllä, mutta suurempana, kauniimpana ja ennekaikkea laajempana. Haastetta oli enemmän, ja minipelejä myöskin. Tämä on se kasetti, millä pelasin satoja ja taas satoja tunteja, niin rediä, kin silveriä ja crystalianikin. Mukavia lisiä oli tietokilpailu ja koulutuspuoli. Myös kirjastosta oli sillin tällöin hyötyä.

8: Pokémon Red GB
Syy, miksi ostin gameboy colorin ja pokémon stadiumin. Ei niinkään grafiikka, mutta se tarina ja keräily. Täydellisyyden haku on tässä pelissä vahvasti läsnä, ja pelissä on miltei loputon uudelleen pelaus arvo, tai eihän sitä ikinä edes tarvitse aloittaa alusta. Jatkaa vain tiimin parantelua. Ainoa ongelma oli hidas tempo, mutta siitäkin pääsi eroon stadiumilla. (Kävin muuten nolaamassa itsen ja hankkiuduin Suomen kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi. Voitin GBA:n ja kuru kuru kururinin. Ja siellä ei kyllä ollut mitään nassikoita vastassa, niinkuin oletin. Sinällään harmi, olisihan tuo F-Zerokin kelvannut .

7: Heroes of Might and Magic 2 PC
Tätä tuli tahkottua aikoinaan kaveriporukalla oikein urakalla. Myöhemmistä osista löytyy kyllä enemmän pelattavaa, parempaa grafiikkaa yms. Mutta muistoissa tämä menee aina niiden edelle. Se, kuinka rakensi linnaansa, ne vahingoniloiset naurut kaverille, kun tuhosi tämän parhaan sankarinsa tai valtasi hänen linnansa, kaikki tämä saa homm 2 olemaan ikuinen suosikkini sarjasta.


6: Legend of Zelda: Majoras Mask N64
Tämä peli on jäänyt mieleen tuulimylly kohtauksensa ansiosta. Tarina oli täyttä Zeldaa, tunnelma oli täyttä Zeldaa, ajan kuluminen oli yksi kaikkien aikojen loistavimpia keksintöjä ja se jopa toimi käytännössä, mutta peli jäi liian lyhyeksi... Graafinen olemus oli jotain sanoinkuvaamatonta ja tunnelma, sekä tarina kestivät rakoilematta loppuun asti. Tulisipa jo Cuben Zelda. Pitää saada Starfoxin kitkerä maku pois suusta.

5: James Bond: Golden Eye N64
Sanomattakin selvää, että tämä karkoitti luotani tuttavia ja jeesmiehiä yhtä tehokkaasti kuin sokeri muurahaisia. Yksinpelin täydellinen läpipelaaminen oli jo niin kova haaste, että miltei jokaisen vähänkin hankalamman cheatin aukaisu ja hankalimmalla kentän läpipeluu tuntuivat niin mahdottoman upealta, että tuntui kuin olisi pelannut jonkun pelin läpi. Tunnelma, aseet, kentät, musiikit, kaikki iski juuri kohdalleen. Moninpeli oli sitten kokonaan uusi tarina. Tätä peliä tykitettiin vielä senkin jälkeen, kun olin hankkinut PD:n. Tämän pelin moninpelikentät, kuten facility ja archives ovat jotain sellaista, jota tämä Halo sukupolvikin saisi kokeilla ennen hätiköityjä kruunauksia. Upea peli, se minkä takia monet saivat pakkomielteen Rareen ja saivat antamaan huonojakin pelejä anteeksi yhtiöltä leimaten ne kohtalaisiksi, ehkä jopa hyviksi. Tirautanpas kyyneleen Rarelle , ai niin, mutta mikäs se starfox adventures oli, otetaanpa kyynel takaisin ja laitetaan tilalle vahingoniloinen naurahdus .

4: Super Smash Bros Melee GCN
Mitäpä tältä odotettiinkin, niin sen se on täyttänyt. Minun yhdeksän GCN pelin varastostani pelatuin, pidetyin ja paras. Pelikello näyttäisi: Power time 428:54. Pelattu Classic läpi Very Hardilla 3 hahmoa vaille kaikilla. Pystejä puuttuu enään 3. Ainoa moodi, mistä en oikein välitä on säkin lyönti. Muuten peli on täyttä rautaa, niin yksin, kuin varsinkin moninpelinä. Musiikki on parasta nintendon antia, hahmot persoonallisia ja niihin on jo vahvat tunnesiteet vanhemmista peleistä. Tavarat ja kentät ovat äärimmäisen sopivia, ja säädön mahdollisuutta on jätetty riittävästi.

3: Mario Kart 64 N64
Tämä on se peli, joka ansaitsee partypelien kruunaamattoman tittelin. Ohajus on loistava, kentät monipuoliset ja vaihtelevat. Kaksinpelillä voi ajaa pisteistä ja kolmin tai nelinpelillä ilo vasta onkin ylimmillään. Tämä on peli, jota on minunkin kanssani pelannut neljännes sata eri henkilöä, eikä kukaan heistä ole valittanut siitä. Itse asiassa tämän pelin takia en raaskinut luopua N64:stä kokonaan, vaan vein sen äidilleni. Ja jos joku peli sopii humalassa pelaamiseen, niin tämä :D.

2: Legend of Zelda: Ocarina of Time N64
Tämä mestariteos on niin musiikiltaan, kuin henkilöhahmoiltaan äärimmäisen tunnelmallinen. Huomaan aika-ajoin hyräileväni tarttuvimpia biisejä, muistan elävästi sheikin tulon ennen varjojentemppeliä, Ganondorfin taistelun ja ennenkaikkea sen, jossa Link vetää masterswordinsa. Puhumattakaan Eponan luokse saapumisesta ja Epona's songista. Peli on täyttä tunnelmaa, ja tarina on jotain niin loistavaa, että se on koettava itse.
En ikinä löytänyt viimeistä sydämen neljännestä. Kaiken muun kyllä haalin kasaan. Toivottavasti Eurooppaan saadaan URA zelda, muuten voisi vähän potkia päähän .

1: Super Mario Bros 3 NES
Ai niitä tokaluokan aikoja, kun äitini kanssa kaksin pelillä pelattiin tätä mestari teosta. Paras Mario peli, tai mikä peli tahansa ikinä. Syy siihen, miksi minulla on kaksi NESiä vieläkin Cuben alapuolella olevilla hyllyillä. Pelin musiikit ovat tarttuvia, Koopan jälkeläset olivat jotain, joiden vastaan pääsyyn oli taktikoitava, ettei toinen pääsisi vetämään niitä ennen itseään. Niitä harvinaisia, joskin hyödyttömiä tavaroita oli hauska kerätä varastoon (Vasaraveljespuku ja sammakkopuku). Kaksin pelin versio Mario Brossista oli loistava ja jo sen pelaamiseen kulutettiin useita vuorokausia. Olen myös jossain vaiheessa mennyt 24 kertaa ko. pelin läpi 24 tunnissa. (Tosin toisen kerran jälkeen käyttäen oikopillejä). Vielä tänäkin päivän jotkin kentät tarjoavat haastetta ja ennen kaikkia muistoja. Vielä tänäkään päivänä en ole päässyt Bowserin maan minilinnaa läpi, kuin vain kerran. Kaikki muut kerrat olen käyttänyt poutapilveä. Tämä on syy, miksei nes kuole ikinä mielessäni, saati sitten sydämessäni.


Järjestys ei ehkä ole aivan oikea, mutta kiitosta, tämä herätti muistoja . Suosittelen. sellainen kolmen vartin muistelu teki terää.

Hmmm... Laitanpa nämä tähän vain ranskalaisilla viivoilla, minusta muistoja ei oikein voi luokitella paremmuusjärjestykseen.


-Super Mario World: Maagista pelattavaa... ei mitään yksittäistä, mutta ah niin upea.....

-Super Mario 64: 3D, ja se TOIMI. Syy miksi aluksi hankin N64:n. Paras, upein, kaunein.

-Yoshis' Island: Dudududu duu dudu dududu. Dudududu duu dudu dudududu....

-Zelda: ALTTP: Eikö sen lopussa ollut muka mitään tunnetta kun Link palautti Mestarin Miekan paikalleen? Aivan tun upea peli...

-Shenmue: Pari joulua sitten kun pelasin sitä ihan nonstoppina... puhdasta taikaa. Vaikka kakkonen on parempi, niin ykkösen muistot ovat vahvempia.

-Street Fighter 2 (+Turbo): *******en...mahdoton...M...BISON!!!

-Secret of Mana: Vaikka itse peli on aika keskinkertainen, niin huomaan silti hyräileväni sen kappaleita aika usein. Sattumaa? Enpä usko....

-Super Mario All-Stars: Pelattavaa riitti pitkäksi aikaa. Ja kyllä 3:nen on sitten upea.... (samoin kuin 1 & 2)

-Eternal Darkness: "MAY THE RATS EAT YOUR EYES!! THE DARKNESS COMES!!!" Disturbing? Hell yeah. O.ô

-Final Fantasy 7 (PC): Siis ensimmäinen kunnon ja "oma" PC-pelini, tykitin aivan hirveästi. Ja vaikkei se olekaan täydellinen, niin rakastan sitä silti...

-SNES: Respect.

-Ikaruga: Upea, kaunis ja hullun haastava. Loistava importti...

-Hugo 1, 2 & 3 (PC): Ei se ******* peikko, vaan kunnon vanhanajan parseriseikkailu. Syy miksi pidän seikkailupeleistä nykyään.

-Grim Fandango (PC): Manny Calavera, coolein tyyppi *koskaan*.


... ja muuta en oikein keksikään. Muistoja ei oteta pakottamalla esille. 25 on ihan liikaa, ainakin minulle.

Scarface vitin kurwa, missä Half-Life sun listastasi.
Half-Life sekoitti pelimaailman täysin! peli löytyy monelta listalta kärjestä.
Dose, netanttila oli vähän aikaa ja monet amerikkalaiset, taitaa olla valven pojilla tällä hetkellä aika paksut lompakot...

Lainaus:07.12.2002 Full_rune_dude kirjoitti:
Ei...sanoja... Beza... Olemme sukulaissieluja Vaikka kun ostin GBA version, se oli parempi, kiitos specialkenntien! Oletkos Beza jo ostanut Yoshin GBAlle? Jos et, osta se nyt!

Tietty minulla Yoshi's Island Gba:lla on! Oli myös silloin Snesillä, kunnes myin sen.

10. Half-Life Kun pelasin sitä ensimmäisen kerran noin 9 vuotiaana, ja sellainen pikkuinen alien hyppäsi naamalle. Huusin niin että äitikin ihmetteli.
9. WarCraft 2 Kolmen pelaajan moninpelit kotona. Ainoa vika oli, että melkein aina minä hävisin.
8. Quake Paras moninpeli, ikinä! Kolmistaan oli aika rähinää. Tosin, pelasin niin huonolla koneella, että ruudun piti olla GBA ruudun kokoinen, ettei peli tökkisi.
7. Resident Evil 3 Kauhun hetkiä...
6. Star Wars: Rogue Leader Kaupassa ihmettelivät, kun sähisin pelin mukana sitä kokeillessani.
5. Oddworld: Munch's Oddysee Upeimmat välidemot koskaan! Alkudemon "..but nobody sings back" sai kyyneleet silmiin.
4. Black Castle (Musta linna) Ensimmäinen pelikokemukseni elämässäni. Suorastaan mahtava peli! Ja pelihän oli Macintoshilla.
3. Tom Clancy's Splinter Cell Mahtava grafiikka! Hiipimisen tunnelma. Ei typerää japsi huumoria ja ylipitkiä välijutteluita kuten Metal Gear Solidissa. ******* että jännitti kun vihollinen käveli tarkastus kierroksellaan sentin päästä ohitse.
2. Rampage Tätä tuli hakattua silloin kun olin n. 6 vuotias. Paras pelikokemukseni silloin kun olin vielä nuorempi.
1. Halo: Combat Evolved Mahtavat musiikit ja upea juoni. Hyvä pelattavuus ja upeat grafiikat. Tämä peli tekee muistoja.

Pistin nyt vaan kymmenen, ettei tule hirveää listaa.

Parhaiten painui mieleen tietenkin!

Final Fantasy VII PSX
Siinä kohti kun Aeris kuolee ja haudataan mereen. Se on pelihistorian koskettavimpia kohtia. Muuta tästä ei voi sanoa.

Omasta listastani unohdin kokonaan Super Metroidin ja ihka ensimmäisen Zeldan. Super Metroidia pelasin kaverini luona aikoinaan ja siinä oli tunnelmaa enemmän kuin missään muussa pelissä ja Zeldaa pelasin mummoni luona kun olin jotain kolme...Siitä en muista muuta kuin kannen ja musiikin, mutta on ehdottomasti yksi maalman parhaista. Ajatelkaapa nyt, että mitä kaikkea Nintendo on luonut pelialalla.

-Game&Watch
-Valopistooli
-Mario
-Zelda
-Gameboy
-NES
-SNES
-N64
-3D-ohjain(N64 ohjain tatilla)
-Rumble-Pak
-Pokemon
-Gamecube
-Wavebird

Sony:
-Öö...Pleikkari1&2

Microsoft:
-Xbox(joka ei toimi)
-Halo(ja sekin Bungien tekemä)

Sega:
-Sonic
-Megadrive1&2
-Kone netillä(Dreamcast)

Hävettää kun en keksi SEGA:lle muuta...:oops:

Sega tekisi myös ensinmäisen 4D-pelin. Shenmuen. Tai noin ainakin luin jostain.

Lainaus:08.12.2002 Sheg kirjoitti:
Sega tekisi myös ensinmäisen 4D-pelin. Shenmuen. Tai noin ainakin luin jostain.

Hääh? Mihinkäs tämä väite perustuu?

Muistan muuten, että Blinxiä mainostettiin maailman ensimmäisenä 4d-pelinä... Siksi, että siinä voi hallita aikaa. Mutta se nyt oli vain mainostemppu...

Scarface, kuinka niin Xbox ei toimi? Jos sinä valitat Xbox alueella, että sinun Xbox tilttailee, niin ei kai se meinaa, että kaikkien Xbox tilttailisi? Ja Halo ei ole oikeastaan Microsoftin keksintö. Enemmänkin olisivt voinut pistää Microsoftin keksinnöksi Blinxin tai jonkun muun...

SandMagen tavoin, en minäkään mitään osaa järjestykseen laittaa, joten listaan nyt jotenkin. Lukukin saattaa heittelehtiä, ei niitä edes välttämättä ole 25, alle tai yli.

Super Metroid -- peli, johon ihastuin ensinäkemällä. Muistan, kun kävelin Puuhamaan pelihalliin ja se oli siellä vapaana. Pelasin sitä siellä miltei koko päivän. Harmi, että 4 tuntia on liian lyhyt aika. En ole peliin onnistunut tutustumaan Puuhamaa-hetken jälkeen, mieli kyllä tekis.

Super Mario World -- so simple, soooo beautiful....

Final Fantasy VII -- paras FF. Selkeest.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time -- tämä peli sijoittuu jonnekin Maailman Parhaat Pelit TOP-5:seen. Eikä syyttä.

Tom Clancy's Splinter Cell -- genrensä paras peli. Yksi tämän vuoden, tai ainakin loppuvuoden hittejä. Pelkästään tämä riittäisi ostamaan Xboxin, mutta pikkulinnut laulelevat, että se tulisi myös Cubelle myöhemmin, että en nyt sitten tiedä.

Eternal Darkness -- aivan loistava peli, tämä on Cube-pakkohankinta. Ahdistaa ja rasittaa, mutta niinhän sen kuuluukin. Tätä arvostellessa en edes viitsi alkaa väkisin vääntämään huonoja puolia. THIS... CAN'T... BE... HAPPENIIIINNNGG!!!

Goldeneye -- maailman paras räiskintäpeli. Nyt ja aina.

Ei tuu muuta mieleen. Ehkä myähemmi.

<OT> Täytyy kyllä sanoa, ettei Aerisin kuolema koskettanut minua silloin ollenkaan. Hyvä kun pääsi eroon siitä hyödyttömästä akasta...