Läjä pelejä hankittu juu. Ja tässä arvostelua ostojärjestyksessä (lyhyttä ja kaunista asteikko: (Hylätty i, Tyydyttävä 1 & 2, Hyvä 3 & 4 ja Kiitettävä 5. Elikkä koulun arvosteluasteikko.)
1) Luigi's Mansion:
Grafiikka on maukasta. Kummitukset persoonallisia. imurointi lepsakkaa. Päävastus on juuri niin vaikuttava, kuin sen täytyykin. Itse asiassa, toisin kuin voisi olettaa, nautin pelistä todella paljon. Ainoa huono asia on lähes olematon uudelleen peluu arvo. Pelasin pelin 3 kertaa läpi. Kerran normaalin, kerran Hiddenin ja Ja kerran vähän kumpaakin pelaten. (H4)
2) Super Smash Bros. Melee:
Tämä on SE peli, joka tulee omistaa, jos löytyy peliporukkaa. Ja kun tämän pelin omistaa, niin kyllähän sitä myös löytyy. Yksinpeli on varsin viihdyttävää, mutta kun moninpelisessiot alkaa, niin siitä alkaa sellainen naatinto, ettei paremmasta väliä. Peli on äärimmäisen nopea tempoinen, mutta kun siihen on päässyt sisälle, on pelaaminen aloittelijaa vastaan, kuin käyttäisi bullet-timeä. 2-4 Harkkore pelaajaa vastakkain on jotakin äärimmäisen näyttävää, jopa balettiin verrattavaa siroudessa, kun väistö systeemiä aletaan käyttämään. Parhaimmillaan 4 hengen matsit kahdella äijällä voi kestää jopa muhkeat 15 min. Peli, jonka pariin keräännytään eniten. (K5)
3) Super Mario Sunshine:
Mahtava ohjattavuus. Se on sana, joka kuvaa peliä varmaankin parhaiten. Peli on suhteellisen laaja, vaikkakin kenttien määrää on pudotettukkin radikaalisti sitten Mario 64:n. Kamera meinasi alussa pistää vähän hanttiin, mutta pelin kuluessa sen siirtely tuli kyllä niin tutuksi, ettei edes huomannut kokoajan asettelevan kameraa parempaan asentoon. En ole ehtinyt hommaamaan kaikkia shinejä, koska koneeni on aika pitkälle multiplayer käytössä. Mutta aina silloin tällöin sitä tulee pompittua aurinko saarella läpi peluun jälkeenkin. Ehdotonta eliittiä pelissä on sen tasoloikka paikat, missä alkaa soimaan vanha kunnon Mario theme remixinä. (K5)
4) Gauntlet: Dark Legacy:
Grafiikka? Öö-ö, huomaa kyllä että on multikonsoli peli. Se on rakeista ja rumaa. Pelattavuus? Ah, yksinkertaista ja kaunista. Pelissä on kummia bugeja, kuten tavaravalikot eivät niin millään tahdo toimia, jotkin powerboostit tahtovat hävitä ja jos lennosta vaihtaa hahmon, niin pitää tallettaa, jos haluaa välttää pelin "jäätymisen". Mutta kaverin kanssa tämä on hubaa, jonka ääreen tulee palailtua. Useiden hahmojen myötä yhdellä nimimerkillä voi aloittaa useita pelejä, ja kasvatella itselleen legendoja. (H4)
5) Eternal Darkness:
Siinä on tunnelmaa. Se iskee pahimpaan kohtaan pelaajassa. Se säikäyttelee juuri niillä asioilla, joilla pelaajan kanssa pitääkin pellelleillä. Viittaan tietenkin siihen, kuinka yrittäessä parannustaikaa, hahmolta poksahtaakin pää. Tallettaessa näyttääkin yhtäkkiä, että save filut tuhotaan. Kesken kahinan kanava meneekin Videolle. Niin, pelissä on tunnelmaa. Tarina on loistava ja pelattavuus kohdillaan. Todellakin kova haastaja vuoden 2002 pelin tittelille SSBM:lle. Enkä muuten ole ehtinyt tätääkään täysin läpi. (menossa vasta siellä, missä on se ns. Vampyyri. Aika todellakin menee moninpeleissä.) (K5)
6) WWE Wrestlemania X8:
Da Game, vuoden yllättäjä. Miltei kaikki arvostelut haukkuneet. Mutta kun saa tehtyä omat hahmonsa ja pääsee opettamaan kaverille, miltä "power of punch" tuntuu poskihampaissa, on fiilis katossa. Toiseksi pelatuin moninpeli SSBM:n jälkeen (tosin kaukana jälessä). Yksin peli on juuri sitä yhtä ja samaa, mutta aggression purkuun se kelpaa hyvin. Musiikit? Oletko kuullut tinapurkki musiikkia, jota soitellaan kaivon pohjalta? se on tätä. Grafiikka? Puolitiessä. Ohjattavuus? Se on se, mikä on juuri kohdallaan. Hahmon tekoon annetaan paljon vapauksia, mutta myös kummallisia vaihtoehtoja on jätetty pois, minkä luulisi olleen helppo laittaa mukaan. Esim. punahiuksisia hahmoja ei voi tehdä. Ja se fiilis, kun "tunnusmusiikki" omalla hahmolla pärähtää soimaan voitettuasi 30 miehen royal rumblen tienaa jo tälle pelille arvosanansa. Ei kaiken tarvitse olla täydellistä parhaisiin arvosanoihin. Riittää että kokonaisuus on mahtava.
Enkä sitten suosittele ostamaan ilman testausta. Sillä voihan olla, ettette pidäkkään tästä, kuten minä. (K5)
7) Time Splitters 2:
Ög. Story mode on ihan pelattava, paitsi: Mitä ihmeen "warppaajia" siellä käy välillä ampumassa selkään? Paljonhan tässä on pelattavaa, mutta yksinpeli on sanalla sanoen keskinkertaista. Ei sitten niin millään jaksa aukaista kenttiä ja moodeja moninpeliin. Mutta moninpeli onkin sitten jo ihan pelattava. Tässä pelissä on loistava ohjattavuus ja paljon aseita ja kenttiäkin ihan kivasti. Mutta jokin tästä puuttuu ja jättää tyhjän olon pelaamisen jälkeen. Onneksi kaverini pelaa ne kentät auki, niin ei tarvitse vaivautua. Moninpeli kartoissa on vain yksi loistava ja sehän on: Streets. Yksi niitä harvoja itse aukaisemiani kenttiä. Ei niin kumoinen (,kun vertaa muihin peleihini), mutta moninpeli pelastaa jonkin verran. (H3)

StarFox Adventures:
Mitä meni Rare tekemään? Tämä on niin tylsä peli, ettei toista ihan heti löydy. Takuulla vuoden pettymys. Alku oli lupaava, kun sillä kettutytöllä tepasteltiin, mutta miltei heti, kun päästiin Foxin saappaisiin, alkoi sahanpuru maistumaan suussa. On pelissä kyllä hyviäkin puolia. Ei tämä ole se universumin huonoin peli. Aika ajoin ihan menevääkin viihdettä (kuten alun kelkka-ajot). Mutta, tämä on sentään RAREn peli. Voi olla, että lopputulos vaikutti Nintendon osalta omien osakkeiden myynti päätökseen. Grafiikka on maistuvaa, muttei sekään aivan virheetöntä. Esim. Varjot pistävät silmään ikävästi (vai pitäisikö sanoa, osittainen varjottomuus). Olisivat vähentäneet sitä keräilyä edes vähäsen, niin 3 olisi voinut tulla, mutta nyt se on vain tämä. (T2)
9) Mario Party 4:
4 pelaajaa, 4 ohjainta. Juhla voi alkaa. Vähintään 3 pelaajan porukalla pelattava, se pudottaa pisteitä. Hyvät moninpelit kautta linjan, mutta niitä BowserGameja voisi tulla vähän tiheämpää tahtia. Pelissä kyllä kaikki voi muuttua lopussa, tai olla muuttumatta, siinä pelin suola. Myös mahdollisuus pelkkien minipelien pelaamiseen on tervetullut optio. Mutta lyhyestä virsi kaunis. (H4)
KA: n. H4
-Enlighter-Jo neljä vuotta ilman mitään järkevää mielipidettä