Lainaus:30.12.2002 ASROMA4EVER kirjoitti:
mut ajatelkaa kun helevetisti se sattuu olin melkee itkee kun käsi murtu ja silllonki se vaan murtu. ajatelkaa jos huomenna kompastut autotiellä ja jäärä rekan alle sit oot hengityskonees koko loppu ikäs ja kuolet 50 vuoden päästä ku tulee sähkökatkos ei ois mukavaa junou

Mutta voihan sitä kuolla kivuttomastikkin...esim. jos joku ampuu siun kalloos kuulan. Tai siten nukut vaan poikkee. Tuskin tunnet mitään...

En sillä lailla pelkää kuolemaa, mutta jos nyt saisin tietää, että minulla on joku vakava tauti, ja kuolisin nuorena, niin silloin se ei tuntuisi niin kivalle. Kyllä minä silti elän mielummin, mutten nyt kuollakseni pelkää kuolemaa. Enkä varsinkaan, kun tiedän, että kukaan ei elä ikuisesti, kaikkien on joskus kuoltava. Eli siis en nyt haluaisi kuolla, mutta... äh, tätä on aika hankala selittää. Eli tavallaan pelkään, koska en halua kuolla vielä, mutta ehkä sitten jos vanhana on kovia kipuja ja eläminen on tuskallista, silloin se ei varmaankaan enää pelota, varsinkin kun tietää, että on elänyt sopivan pituisen elämän. Tämä meni aika sekavaksi, pahoittelen sitä.

ASROMA4EVER sairaaloissa ei ole sähkökatkoksia, koska siellä on varakeneraattori. Kysymykseen vastausta voisn miettiä 60 vuoden päästä.

Lainaus:30.12.2002 VeltTo kirjoitti:
En ole kertaakaan koko elämäni aikana törmännyt Suomessa Jeesus-hihhuleihin jotka olisivat koettaneet tuputtaa uskoaan tai häirinneet minua millään tavalla.

Sinä et taida liikkua paljon ulkona?

Kuolema on osa elämää, siksi ajankin päin punaisia.

Lainaus:30.12.2002 VeltTo kirjoitti:
[quote]

Millä perusteella tuolla tavoin uskovat (esim. minä) ovat luusereita?

-VeltTo

Pääsette liian helpolla, kun uskotte pääsevänne taivaaseen, vaikka ette pääse, koska sitä ei olemassa. Taivas on luonnollisesti vain ihmisen keksimä kuolemanpelon lohduke. Aivan selvä asiahan se on. Järki on ihmisen paras väline.

Lainaus:30.12.2002 Pure-Evil kirjoitti:

Nii-i, minunki mielestä sä kuuluisit helvettíin.
Mä en käsitä mitä pelättävää siinä on. Sittenku kuolee ni kuolee eikä siitä sitten enempää.

Sanotaanko nyt vaikka näin: Jos on olemassa se oikea Jumala, eikä vain ihmisen keksimä sellainen, niin hänen silmissään minä voinkin näyttää paljon paremmalta ihmiseltä. Minä olen nimittäin kiinnostunut hänen luomastaan maailmasta eli luonnontieteistä. Olen varma siitä, että Oikea Jumala ei tarvitse ihmisen uskomista. Tämä siis, jos jumala on olemassa. Sitä ei kukaan tiedä.

Vaikka en ole hindulainen ollenkaan, niin mä luulen et mä synnyn uudelleen, joko ihmisenä tai jonai muuna. Voi olla että mä kuolemani jälkeen synnyn uudelleen. Jos mä synnyn eläimenä niin en tiedä, koska en tiedä eläimen ajattelutapaa, mutta jos synnyn ihmisenä niin joskus 5 vuotiaana tajuan että "Hei mä oon tässä ruumiissa". Niinkuin nytten olen sieluna eräässä ruumiissa. Ja sekin on mahdollista että mä oon ollu ennen mua jossain toisessa sieluna. Siis, nyt mä meen sekaisin... Jos syntyy niin kuka pääsee sen sieluksi? Mä pääsin yhden sieluksi! Tai sitten eletään vain yhden kerran, emmä tiiä? Vaikeeta.
Toivon että joskus huomaan olevani ihminen joskus 6 vuotiaana. En tiedä että käykö näin, sillä muisti tyhjentyy kun ruumis kuolee. Kun ruumis kuolee, sielu jää sinne TAI menee johonkin syntyvään olioon rai jotain muuta?
En pelkäisi kuolemaa niin paljon jos tietäisin että saisin elää vielä ihmisenä, kuolemaa ei voi kestää, haluaa elää. Kuolleena oleminen (oleminen on vähän liian elollinen ilmaisu) on vaikee...sitä on vaikea kuvailla! Loppu

Joskus illalla tulee sellanen ajatus vaan mieleen, että jos nukahtaa, ja sitten aamulla ei herääkkään, eikä näe enään perhettään/kavereitaan.

Eartti, samoin...

En jaksa ruveta kommentoimaan noihin muiden mielipiteitä, sillä se aivan turhaa kiistellä USKON asioista...
Minä uskon että kun ihminen kuolee hän joutuu Taivaaseen tai Helvéttiin, en voi väittää olevani oikeassa sillä...kuka sen tietää onko Jumala oikeasti olemassa vai ei? Ja niistä hihhuleista (jotka tuputtaa uskontoaan) en itsekkään oikeen pidä...heidän "säännöillään".........nuoruus jää elämättä.

Ps. Tää on taas vähän sekava...


btw, onnellista uuttavuotta.

Lainaus:30.12.2002 VeltTo kirjoitti:
migge

Miksi se pelottaisi vaikka kristittyjä? Kristinuskohan lupaa iänkaikkisen elämän paratiisissa, teit mitä teit.

-VeltTo

Raamatussa ei luvata paratiisiä, vaan taivasta ( mikäli luulet sen olevan paratiisi, ehkä se onkin tai ainakin toivon )

Minä ainakin uskon Jumalaan, ja olen ylpeä siitä. Sanokoot Bloke mitä tahtoo =)

Lainaus:31.12.2002 Nikoh kirjoitti:
Minä ainakin uskon Jumalaan, ja olen ylpeä siitä. Sanokoot Bloke mitä tahtoo =)

Minulle on oikeastaan sama asia mihin kukakin uskoo. Jokainenhan meistä tekee omat päätöksensä, ei kukaan muu.

en pelkää

Lainaus:31.12.2002 hakkikoira kirjoitti:
Vaikka en ole hindulainen ollenkaan, niin mä luulen et mä synnyn uudelleen, joko ihmisenä tai jonai muuna. Voi olla että mä kuolemani jälkeen synnyn uudelleen. Jos mä synnyn eläimenä niin en tiedä, koska en tiedä eläimen ajattelutapaa, mutta jos synnyn ihmisenä niin joskus 5 vuotiaana tajuan että "Hei mä oon tässä ruumiissa". Niinkuin nytten olen sieluna eräässä ruumiissa. Ja sekin on mahdollista että mä oon ollu ennen mua jossain toisessa sieluna. Siis, nyt mä meen sekaisin... Jos syntyy niin kuka pääsee sen sieluksi? Mä pääsin yhden sieluksi! Tai sitten eletään vain yhden kerran, emmä tiiä? Vaikeeta.
Toivon että joskus huomaan olevani ihminen joskus 6 vuotiaana. En tiedä että käykö näin, sillä muisti tyhjentyy kun ruumis kuolee. Kun ruumis kuolee, sielu jää sinne TAI menee johonkin syntyvään olioon rai jotain muuta?
En pelkäisi kuolemaa niin paljon jos tietäisin että saisin elää vielä ihmisenä, kuolemaa ei voi kestää, haluaa elää. Kuolleena oleminen (oleminen on vähän liian elollinen ilmaisu) on vaikee...sitä on vaikea kuvailla! Loppu

Siis uskot uudelleensyntymiseen? Eli kuoltuasi sielusi siirtyy johonkin toiseen elolliseen olentoon. No, millaiseen elolliseen olentoon? Esim. puuhun tai johonkin muuhun kasviin, vai kenties olentoon jolla on aivot? Kenties maapallolle, tai toiselle puolelle maailmankaikkeutta?

Se, että evoluutio on synnyttänyt moninaisia elämänmuotoja, ei tarkoita että maailmankaikkeuteen olisi syntynyt joitain ei-aineellisia (!) määrittelemättömiä yksiköitä, jotka siirtyvät evoluution tuotteista toiseen evoluution tuotteen keinotekoisten mielikuvien määrittelemällä tavalla. Ok, mitäpä turhaan tuosta riitelemään.

Uskon tosin, että jonkinlainen "uudelleensyntyminen" (vaikka se ei sitä tosiasiassa olekaan) on mahdollista. Nimittäin, olemme syntyneet. Mikä määrittelee, että emme voisi syntyä uudelleen uudessa, täysin samankaltaisessa maailmankaikkeudessa? Ja jos näin on, olemme samaan aikaan "monessa" paikassa, joka tekee sielun melko turhaksi.

En nyt niin pelkää. Pelkään enemmän että menetän näkö , kuulo tai tunto -aistini.