Muutama kysymys. Ei mitään ihmeempää. Ihan mielenkiinnosta vain


Voiko pelejä verrata taiteeseen? Mikä tekee pelistä taidetta?



Onko nykyinen kehitys pelirintamalla menossa siihen, että pelitalot vääntävät rahankiilto silmissä sekundaa ja toivovat että esim. lisenssi tehostaisi myyntiä. Jos mielestäsi näin on mitä asialle pitäisi tehdä?



Valitse jompi kumpi vaihtoehdoista

1. Toteutuksellinen/tarinallinen mestariteos

2. Graaffinen mestariteos

Voiko pelejä verrata taiteeseen? Mikä tekee pelistä taidetta?

Miksikäs ei? Tämä ei todellakaan koske kaikkia räpellyksiä, mutta kun pelin on tehnyt lahjakas ja asialleen omistautunut tiimi, se on hyvä lähtökohta. Tyylikäs ja käytännöllinen toteutus, pelattavuus, musiikki, tarina ja tunnelma ovat erittäin tärkeitä elementtejä. Peli on todellinen taideteos, jos sen pelaaminen saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Hyvänä esimerkkinä voisin mainia Final Fantasy VII:n.

Onko nykyinen kehitys pelirintamalla menossa siihen, että pelitalot vääntävät rahankiilto silmissä sekundaa ja toivovat että esim. lisenssi tehostaisi myyntiä. Jos mielestäsi näin on mitä asialle pitäisi tehdä?

Kyllähän asia on näin monen pelitalon kohdalla, sanooko esim. nimi EA mitään? Pelaajat eivät enää ole mikään pieni ryhmä kuten ennen, vaan pelaamisesta on tullut osa populaarikulttuuria. Tällöin myös pelit usein kärsivät, ei keskitytä enää itse tuotoksen laatuun, vaan lisenssien metsästykseen ja suurille kohderyhmille keskittyneeseen mainontaan. Usein nämä "menestyspelit" vielä jyräävät alleen monta innovatiivisempaa ja laadukkaampaa peliä, ja vain siksi koska kukaan ei ole edes kuullut niistä.

Onneksi on yhä sellaisia pelitaloja, jotka eivät pelkää olla erilaisia ja luoda yhä uskomattomampia pelejä siinä sivussa, hyvänä esimerkkinä Nintendo. Monet pienemmät yhtiöt, surullista kyllä, eivät voisi ottaa tällaista riskiä rahanpuutteen vuoksi.

Kaksi hyvää syytä, miksi yhä pelaan pelejä, ovat Metroid Prime ja Zelda: Wind Waker. Kummatkin voidaan luokitella taideteoksiksi, ja ne ovat saaneet pelien historian parhaimpia arvosteluita ympäri maailman. Silti Vice Cityä myydään enemmän, koska se on peli josta kaikki ovat kuulleet. Tämä on loistava esimerkki nykyajan pelimarkkinoiden filosofiasta. Väkivalta ja seksi myy, tai mikä tahansa "cool".

Toinen hyvä esimerkki on se, että Metroidin graafista ilmettä ei ole haukkunut kukaan - toisin kuin Zeldan. Ja tämä vain siksi, että Zelda uudelleenmäärittelee osittain sen, millaisia tulevaisuuden pelien tulisi olla, ja loistaa innovaationa harmaan massan yläpuolella. Useimmat kommenttien jakajat muuttivat mielensä kun olivat pelanneet demoa, ja heistä tuli "julistajia" joka on melkeinpä ironista. Olin itsekin yllättynyt kun näin ensimmäiset kuvat, mutta odotin tähän päivään asti, ennen kuin rupesin ottamaan kantaa. Nähtyäni Title Screen -videon, jossa kamera zoomaa ääretöntä merta tuijottavaan Linkiin lintujen lennellessä taivaalla ja irlantilaisen kansanmusiikin soidessa taustalla tiesin, että tätä peliä voidaan hyvällä syyllä kutsua todelliseksi taideteokseksi.

Valitse jompi kumpi vaihtoehdoista

1. Toteutuksellinen/tarinallinen mestariteos

2. Graaffinen mestariteos

Ehdottomasti ensimmäinen. Graafinen huippu on jo lähes saavutettu tietokoneanimaatiossa, ja se tullaan saavuttamaan pian myös peleissä. Pelit olivat hyviä jo ennen uber-realistisia grafiikoita, muistatteko? En tarkoita etteikö nykyaikana pitäisi pyrkiä myös hienoon grafiikkaan - tarkoittaa se sitten realismia tai taiteellista animaatiota - mutta sitä ei saataisi asettaa etusijalle, genrestä riippumatta. Pelien on tarkoitus olla viihdyttäviä, jolloin esim. pelattavuus ja dialogi ovat paljon tärkeämpiä. Ehkäpä muutkin pelinkehittäjät Nintendon lisäksi tajuavat tämän pikkuhiljaa, koska siinä jos missä on pelien tulevaisuus, ei graafisessa maksimisuorituksessa.

Ykkönen tietysti...

Tämä nyt on tietenkin mielipide, mutta mielestänit pelit eivät voi olla taidetta. Niissä voi olla omaperäisiä ja kauniita elementtejä, totta. Pelit ovat kuitenkin pelkkää interaktiivista viihdettä, johon käyttäjä itse vaikuttaa. Urheilusta ja päihteistäkin saa elämyksiä, muttei se tarkoita että ne olisivat taidetta.

Kun taiteesta on puhe, niin sanon vain ettei taidetta ole myöskään vessanpöntön kanteen liimatut banaaninkuoret tai valkoisella pohjalla olevat punaiset neliöt.

kyllä pelit voi olla taidetta sekä krafiikallisesti että tarinallisesti.

Voiko pelejä verrata taiteeseen? Mikä tekee pelistä taidetta?
No, miksi ei?, Jo vuosia sitten ilmestyneet seikkailupelit á Monkey island, Gabriel Knight olivat visuaalisesti, toteutuksellisesti ja pelattavuudeltaan sellaista kaliiberia, että niitä voidaan hyvin pitää Taiteena. Jos peli onnistuu luomaan tosi kokemuksen pelaajalle, voidaan sitä silloin pitää taiteellisena saavutuksena



Onko nykyinen kehitys pelirintamalla menossa siihen, että pelitalot vääntävät rahankiilto silmissä sekundaa ja toivovat että esim. lisenssi tehostaisi myyntiä. Jos mielestäsi näin on mitä asialle pitäisi tehdä?
valitettavasti. Markkinoille tulee surkeita toimintapelejä, joiden "juonet" on jo toistettu vuosia sitten. Seikkailupelien genre roikkuu sukupuuton partaalla, kun nykyiset pelaajat valitsevat mieluummin 'Tapa-Tuhoa-Räjäytä-Ilman-Mitään-Ideaa' pelin, koska ei uskalla koskea mestarillisiin seikkailu tai roolipeleihin. Niissähän pitäisi ajatella!, hui kauheaa.
Onneksi toivoa vielä on, ja useat pienemmät pelitalot pitävät vielä hyvien pelien liekkiä yllä. Hyviä ja nautinnollisia pelejä tulee, mutta tuskaisen harvoin, ja lisäksi edellä mainitusta syystä peli ei ehkä kuitenkaan myy hyvin, ja pelitalo joutuu pelastamaan pian itsensä 'lahtaappas-alieneita' trilogialla



Valitse jompi kumpi vaihtoehdoista

1. Toteutuksellinen/tarinallinen mestariteos

2. Graaffinen mestariteos
Ehdottomasti ensimmäinen. Vanhan ajan seikkailupeleissä tarina ja toteutus olivat sitä luokkaa, että pientä ihan hirvitti se mahtavuus ja pelikokemus. Grafiikka on vain 1/4 osa ruokaa, mutta valitettavasti pelitalot nykyään kuvittelevat sen kattavan kaiken