Hmmm... siitä taitaa tosiaan olla liian kauan kun viimeksi Worldia pelasin. Se ei ollut _mahdoton_, mutta Star Roadissa pari hyppykohtaa kyllä ottivat aikoinaan päähän pahasti.

Mario 64... sekin oli jotain ihmeellistä. Oikeasti toimiva 3D-peli, ihme siihen aikaan. Ja syy miksi olin/olen diehard N64-fani.

Rad, pelaappa uusinta Contraa, et takuulla vedä sitä niin nopeasti läpi.

Tämä on varmaan hyvin pitkälle sama asia kuin parhaat pelit koskaan...

Chrono Trigger

Ihmettelin pitkään, että mikä tällaisissa peleissä kiehtoo, niistä kun kuitenkin kohutaan aika lailla. Minulla ei edes Snesiä enää tuolloin ollut, eikä siitä mitään hyötyäkään olisi kun peliä ei Euroopassa julkaistu. Kokeilinpa kuitenkin emulaattorilla ja siitä se lähti, kiinnostus japsiropeihin. Pelissä oli kiinnostavat hahmot ja juoni, hieno taistelusysteemi (parempi kuin missään Fantasyssa) ja täydellinen pelattavuus. Vaikka peli ei kovin pitkä oikeasti ollutkaan, niin pitkältä se tuntui. Vuoden päivät tätä pelasin ennen läpi pääsemistä. Toki välissä oli pahimpien pomotaisteluiden takia kuukausien taukoa, mutta jotenkin pelin pariin vain piti palata. Ja sitten lopulta pääsin pelin läpi, niin oli jotenkin uskomaton fiilis. Elämäntehtävänäni on joskun ostaa jenkki-SNES ja tämä peli.

Metal Gear Solid

Tästäkin oli paljon kohua. Ostin lopulta PlayStationin ja tämän pelin vähän myöhässä, mutta eipä se pelikokemusta pilannut. Hiipiminen oli todella hyvin toteutettu, mutta parhaiten pelistä jäi mieleen uskomattomat, toimintaelokuvamaiset taistelukohtaukset. Lisäksi pelissä on todella hienot hahmot ja hyvä (joskin vähän epäselvä) juoni. Omasta mielestäni MGS 2 oli aika suuri pettymys, johtuen typerästä juonesta ja mielenkiinnottomista hahmoista. Tuli sekin kuitenkin läpi pelattua ja kolmosta tässä odotellaan, toivottaavasti Gamecubelle niin ei tarvitse PS2:sta uudestaan ostaa

Final Fantasy VII

Chrono Triggerin jälkeen oli tietysti tämäkin pakko saada. Mielestäni häviää selvästi CT:lle, taistelusysteemi on huonompi ja hahmoissa tai juonessa ei ole samaa vetovoimaa. Siitä huolimatta tästäkin tuli aika hieno pelikokemus, jossa oli myös paljon hyviä kohtauksia.

Advance Wars
Miten kannettavalle käsikonsolille on saatu vuoropohjainen strategiapeli, jossa on näin paljon haastetta? Tätä tuli umpisurkealla GBA:n näytölläkin pelattua tuntikaupalla putkeen, mikä tuntui niskassa. Pelissä oli myös ihan mielenkiintoinen juoni ja hahmot. Peliä on vain pakko pelata enemmän ja enemmän, ja vihollisen vuorolla, ehti sopivasti syödä sipsiä samalla kun suunnittelee omaa vuoroaan.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time

Tämän pelin takia hankin N64:n vasta viime kesänä. Pelissä näkyi selvästi jo vanha ikä eikä se niin hirveästi kiinnostanut. Mutta kyllä silläkin oli hetkensä, jolloin peliin uppoutui tuntikausiksi. Pari kuukautta sitten pelasin pelin lopulta läpi. Tuolloin tuli 7 tuntia pelattua putkeen yöllä, peliä ei vain voinut lopettaa. Ganon piti tappaa silloin, ja välillä piti myös lähteä ulos jouksentelemaan etsimään rahaa uusiin parannusjuomiin.

Toki NES- ja SNES-ajoista muistuu myös mieleen hienoja hetkiä, mutta en nyt niitä rupea tässä enään nimeämään. Siinäpä ne tärkeimmät. Harmillisesti en kyseisistä peleistä enää omista yhtään. Advance Warsin myyntiä kadun erityisesti, pitää se hankkia takaisin ellei AW 2 kohta ole ilmestymässä.

Legend of Zelda: Ocarina of Time: Kaikista ylivoimaisesti tällä hetkellä rakkain peli on edelleen tämä. Vaikea selittää miksi, mutta helpompi selittää, miksi ei. Ja syy: Koska LoZOoT on Fantastisen Mainion Erinomaisuuden pyhävalaistuksen henkeäsalpaava hypersuper-mahtipontinen äppäpidäp-päp kertomusroolihuippennus, pelihistorian kärki pelin ansainnut Mahtava LEGEND OF ZELDA: OCARINA OF TIME!!!!11

Lainaus:20.02.2003 flamer kirjoitti:
Elämäntehtävänäni on joskun ostaa jenkki-SNES ja tämä peli.

Sama täällä, itsekin tutustuin siihen emulaattorin kautta. Päätin joustaa sen verran, että metsästin Jenkeistä aidon FF Chroniclesin.

Lainaus:20.02.2003 SandMage kirjoitti:

Rad, pelaappa uusinta Contraa, et takuulla vedä sitä niin nopeasti läpi.

Mikon arvostelun jälkeen päätin että en ole ostamassa, mä en kestä pelejä joita ei pääse millään läpi. Niin paljon muita hyviä pelejä ettei kärsivällisyys riittäisi. En jaksa enää panostaa peleihin niinkuin GE-aikoina.

All-time favourites ovat: Chrono Trigger, Secret Of Mana ja Final Fantasy 7 ja 9.

<OT>
SandMage, oletko jo Shattered Soldierin ostanut? Uusimmassa Pelaaja-lehdessä veikattiin, että pelin 100% olisi läpäissyt alle kymmenen henkilöä. Tuota kidutus vaikeus-tasoa painotettiin myös siinä arvostelussa. Itse ainakin tuon pelin ostan kunhan saan joskus 67.95€:a kokoon, mutta pitänee Residen Evil vaihtaa samalla pois...

<OT>
Tietty olen! Hitaasti mutta varmasti vedän sen läpi, ja sitten vielä 100% hitrate myöhemmin! Huippu peli, erittäin taktinen, kuten esimerkiksi Ikaruga.

Pitää muuten mainita ihan erikseen vielä yksi peli:
Donkey Kong Country 2!

Vuosia sitten olin perheen kanssa purjehtimassa Ruotsissa, ja ostin sieltä DKC2:n. Koko paluumatkan ajan muistan vain lueskelleeni pelin käyttöohjeita, olin niin innostunut siitä.

Kun sitten lopulta pääsin kotiin, se tuntui sitäkin palkitsevammalta. Kaikki tässä pelissä oli kohdallaan: Uskomattomat grafiikat, pelattavuus ja haaste, huumori, ja psykedeelisen loistava musiikki. Pelaan sitä vieläkin, replay-value vastaa varmaan Super Metroidia...

Silfreon8, Mullekkin on tuttua noi Ruotsin reissut ja ohjeiden tuijotus kotiin pääsemiseen saakka.

Suurin pettymys tälläisellä reissulla on yllättäen monien jumaloima Street Fighter 2.

Lainaus:19.02.2003 Radikus kirjoitti:
Goldeneye (N64) - Pelihistorian täydellisen haaste (Ennenkuin valitat Super Powerin nyyppien tavoin "Ihan helppo!11" niin hanki myös kaikki pelin aikarajacheatit rehellisesti [2 kertaa]).

Itse asiassa pari vuotta taaksepäin olisin voinut tehdä kaiken tuon vaikka sokkona, mutta sitten kun yhtäkkiä kiinnostus peliin lopahti ~6 kuukaudeksi, en onnistunut menemään edes Aztecia Secret Agentilla (enkä ole onnistunut vieläkään, ennemmin menin parikin kertaa menettämättä energiaa).
Olihan sillä skillien ruostumisella myös positiiviset puolensa; moninpeleihin palasi hauskuus, nimittäin ennemmin se oli ollut sellaista *bang cougarmagnumheadshot* "Perkele!" -tyylistä verilöylyä, jossa sai nyrkiniskuja ja kiroiluja vastustajilta (kysykää Beldimukselta).
Kyllä se GE on ihan helppo kun sen osaa. It has many levels to be mastered...

Ja vastaus aiheeseen lienee Turtles. Vanhin muistikuvani on siitä, kun pienenä rämpytin Turtlesissa starttia ja isoveljeni valittaa äitille siitä kun mä pausetan taas...

Juu, kyllä GE:n vaikein taso oli ehdottomasti Aztec 00-agentilla. Ja olihan pelissä muutenkin haastetta, ainakin aluksi. Olen ilmeisesti pelannut sitä ja PD:tä vain aivan liikaa.

E-Razor, Edelleen ihan tanan typerää sanoa "Helppo kun sen osaa". Se on helppo vasta kun on nähnyt vaivaa sen opetteluun ja harjoittelee täysillä, ei sitä voi vaan juosta läpi niinkun suurinta osaa nykypeleistä (Ja puhun nyt cheattien hankkimisesta, peruspeli oli aivan helppo kaikilla vaikeusasteilla lukuunottamatta paria kenttää joita piti väkertää sentään muutaman kerran).

Esimerkki:

Harrastan painonnostoa vuosikausia, ja nostan helposti 200kg suorille. Onko se silti helppoa vaikka se minulle on silloin todella helppoa? En todellakaan sanoisi "Pöh, tämähän on ihan piece of nakki".

Ärsyttävintä kuitenkin oli, että sillä Facilityn cheatilla ei ollut mitään tekemistä taidon kanssa*. Ai että sitä hetkeä kun tajusi, että jumanzuikka, se tohtori on kerrankin siellä missä pitääkin.

EDIT: * Anteeksi, on sillä aika paljon tekemistä taidon kanssa. Vaatii nimittäin melkoisia ponnisteluja juosta kenttä niin nopeasti läpi. Silti se perhanan tohtori oli avaintekijä onnistumiseen.

Se oli kyllä TODELLA ärsyttävää että aina kun kaikki meni täydellisesti nappiin niin se doc oli aivan toisella puolella kenttää

Onneksi se oli kuitenkin suhteellisen helppoa juosta facility läpi, kun vertaa paljon pahempiin tehtäviin, kuten Bunkkeri 00-agentilla. Tai edes Juna kentän cheatin hankkimista.

Junacheatin sain nopeasti verrattuna Falicityyn, junassa oli sentään enemmän kyse taidosta kuin tuurista (Doc).

Mutta junassa oli pakko ampua enemmän tyyppejä, Facility antoi enemmän viivyttelyä anteeksi.

Pöh, junassahan ei tarvita edes tuuria. Juokset vain koko kentän läpi raivaten kaikki eteen änkeävät tyypit laserilla. Sitä jää yleensä riittävästi myös lattiaa varten.

Nouuuu! Street Fighter 2!

.... no ei sitä voi miellyttää kaikkia.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä uusin Contra on _tyylikäs_. Vai mitä sanotte sukellusveneestä, joka koettaa ensin tappaa sinut kahdella ohjushyökkäyksellä, kahdella lasersäteellä, sitten etutykillä, ja lopuksi se muuttuukin jättimäiseksi helikopteriksi ja koettaa hoidella sinut pohjatykeillä ja ohjusten päällä ratsastavien robottien avulla?

Nouuu....SandMage, don't tell!

Ainoa peli joka todella sysäytti minua koko pelikokemuksen ajan ja sen jälkeen oli FF7.

SMB3

No näistä peleistä on hyviä muistoja

Contra(se snes versio) sitä hakattiin aina kaverilla hänen snessillään oltiin ehkä siinnä kolmas luokkalaisia muistaakseni.

Harvestmoon(emulaattorilla) se jäi mieleen vaikka vedinkin sen emulla läpi.

North & south pelattiin tätä kaverilla kun oltiin 6 vanhoja ai ai että oli hyvä peli.

Huvittavinta tässä on että en ole koskaan näitä pelejä itse omistanut(paitsi Harvest moon emulla)

Gba, jokos Nightfire tuli?