Sormuksen ritarit, Kaksi tornia
Olimme sotilaita
Gangs of New York
Takaikkuna

Siinäpä noita. Mutta kahtokaapas semmonen elokuva kun Verisurffaus. Näette ehkä maailman huonoimman leffan. Kerran vuokrasin videovuokraamosta ja sen jälkeen mietti että mihin *****un minä nyt menin rahani pistämään.

Tässä näitä parhaita: Trainspotting, Mafiaveljet, Fight club, Reservoir dogs, Pulp fiction, Puuta heinää ja muutama vesiperä, Memento ja Unelmien(i?)sielunmessu. Komediassa paras ehkä Me kaksi ja Irene.

Ja Redsausages, Silence of the lamBs

Ei tule mitää mielee mutta vastataan että Muumi ja Pyrstötähti

Lainaus:10.03.2003 Nikodemus kirjoitti:
Kestosuosikkini on edelleen muuttumaton. Arvatkaapas mikä se on

Oh, oh, pistokoe!

a.)Blues brothers
b.)Blues brothers
c.)Blues brothers
d.)Plan 9 from outer space

Con air on mun best..

Lainaus:11.03.2003 LordOfUrAss kirjoitti:
...
d.)Plan 9 from outer space

D'oh!

1.Matrix
2.Fight Club
3.Se7en
4.Pelastakaa Sotamies Ryan
5.Bad Taste ja TSH 1 ja 2

Pulp Fiction on kyllä hyvä.

"Does he look like a bitch!"
-Samuel L. Jackson

Lainaus:10.03.2003 LordOfUrAss kirjoitti:

Lainaus:10.03.2003 Bash kirjoitti:
Matrixin vahvuus on sen todella ovela, ja älykäs juoni.

Matrixin juoni on oikeasti täynnä plotholeja, ne vain on peitetty kaiken sen tehosteen sekaan. Pikkuisen kun rupeaa miettimään sitä Matrixia maailmana ja kuinka se toimii, niin huomaa ne.
En millään tavalla kohdistanut tätä sinuun Bash, mutta kerrankin sain tilaisuuden puhua nuista jutuista.

Sait tilaisuuden puhua? Kerropa sitten muutama esimerkki. Jos leffa kerta on täynnä plotholeja niin varmasti voit jakaa sieltä meille moukillekin missä mätti.

Pelastakaa sotamies Ryan, Mafiaveljet, Gladiator, Breaveheart, Forest Gump ja jos Band of Brothers (Taistelutoverit) laskettaisiin elokuvaksi, olisi se ehkä paras.

Lainaus:12.03.2003 Raivo kirjoitti:
Sait tilaisuuden puhua? Kerropa sitten muutama esimerkki. Jos leffa kerta on täynnä plotholeja niin varmasti voit jakaa sieltä meille moukillekin missä mätti.

No kysymyksiä löytyy vaikka matrixin "muokkauksesta", agenttien "ilmestymisestä", teköälystä, digitaalisesta omakuvasta, haavojen vaikutuksesta, älyn jakautumisesta ja sun muusta selitetystä selittämättömästä. En jaksaisi alkaa perustella jokaista, voit ihan itse varmaan miettiä nuita ja jos et voi, niin ota google.

Pari kertaa jo puhunut tästä ja usein joku tulee keksimään syitä niille ja sen jälkeen alkaa tappelu. Matrix on kyllä hyvä ja tyylikäs elokuva, mutta juonta on lähdetty selittämään liian paljon, täten liian monta ikkunaa on mennyt jo kiinni ja se tyylikkyyskin on katoavaa.

Voihan se olla että jatko-osat oikovat joitakin näistä ongelmista, mutta jotenkin sellainen kutina että Morpheus vain sepittää aivan uusia asioita ja jättää nämä oman onnensa nojaan. Että sellaista.

1.vihollinen porteilla
2.mafiaveljet
3.olimme potilaita

Olisit kysynyt minkätyyppisiset. Pokemonia ja Isku Mogadishuun tuskin voi verrata

Jalkapallo ottelu: Venäjä - Mexico viimme vuonna syksyllä oli tosi hyvä.

Ei tässä tappeluun asti tarvitse ruveta. Mielipidehän on kuin peräreikä, jokaisella on omansa. Jotain yhtä "tyhjentävää" vastausta Sinulta odotinkin. Mietin vain sitä ristiriitaa kun kerroit omasta mielestäsi ne parhaat leffat, ne joista oli laadukkaita tarinaltaan ja osa toteutukseltaan. Mutta Matrix olikin vain tyylikäs elokuva

Tuosta listastasi oli havaittavissa erilaisuus tähän muuten niin suloisen karmeaan kersojen mielipide-kollaasiin joka koostuu TV:ssä viimeksi esitetyistä Kubrik-leffoista, Sormusten Herroista ja sitten kunnon Con Air-tyyppisistä aivot narikkaan actionista. Sinun listasi koostuu suurelta osin suht uusista pikkunokkelista elokuvista jotka menevät suurimmalta osalta näemmä täällä yli hilseen, eivätkä he näinollen viitsi/pysty edes kyseenalaistamaan onko niissä jotain puutteita vai ei. Miksi minä sitten viitsin. Lähinnä varmaan kiinnostuin koska itsekin teit niin, hence, maininta Matrixista. Äläkä ymmärrä väärin, en ole tässä nyt pitämässä puollustuspuhetta sen kummemmin Matrxille muuta kuin sen että itse asettaisin kyseisen leffan sellaisiin ala-genreihin kuin Sci-Fi, Fantasia, Action joista kaksi ensin mainittua jo yksistään antavat tarinalle luvan olla epälooginen ja kysymyksiä herättävä. Itse leffahan on täynnä jotain pikkurippausta ja pöllittyä mutta niinhän on niin moni muukin. Kuka Hollywood-ohjaajista on viimeksi saanut käsiinsä todella unikin käsikirjoituksen?? Kun sitä ei löydy, täytyy luoda jotain muuta uniikkia, Matrixin tapauksessa se oli visuaalisuus, joka itsessään loi genren. Tätä ei käy kieltäminen. Eikä tähän tarvita Googlea

Tuosta listastasi vielä. Requim for Dream ja Fight Club, ne voin ymmärtää vaikkenb itse samaa mieltä olekaan. Eniten kiinnostaa mikä teki Road to Perditionista mielestäsi yhden parhaista elokuvista? Sen olisin Googlettanut mutten löytänyt Ei kiirettä vastauksella, palaan vasta maanantaina astialle niinkuin sanotaan.

Lainaus:12.03.2003 Raivo kirjoitti:

Tuosta listastasi oli havaittavissa erilaisuus tähän muuten niin suloisen karmeaan kersojen mielipide-kollaasiin joka koostuu TV:ssä viimeksi esitetyistä Kubrik-leffoista, Sormusten Herroista ja sitten kunnon Con Air-tyyppisistä aivot narikkaan actionista.

Vai että sitä mennään oikein henkilökohtaisuuksiin. Näin heti ensimmäiseksi on sanottava, että Stanley Kubrick oli yksi aikamme maineikkaimmista ohjaajista, ja suuri osa hänen tuotannostaan on myös sen mukaista. Niistä löytyy järkyttävää tosiasiaa sekä piilotettua kritiikkiä niin yhteiskunnasta kuin tavallisesta pulliaisestakin.

Tarinat Sormusten Herrasta taas itsessään tekevät itsestään klassikoita, joiden seuraaminen ei suinkaan ole kersojen hommaa, vaan lähemmäs kunnia-asia.

Con-Air tyyppiset räiskinnät taas ovat puhtaasti viihdettä. Niitä seuraavat niin aikuiset kuin vähemmän aikuisetkin juuri sen takia, että leffaa katsoessa ei tarvitse kauheasti ajatella, vaan voi hiukkasen rentoutua ja vain seurata elokuvaa. Eikö elokuvan ole ennen muuta tarkoitus viihdyttää katsojaansa?`

Omasta mielestäni Matrix on oikein kelvollinen elokuva, mutta se lukeutuu kyllä samalla lailla tuohon määrittelemääsi kersa-luokkaan. Matrix on täynnä kliseistä toimintaa, jossa sankari on aina sankari. Juoneltaan se on toki omaperäinen, mutta muuten sen kaava noudattaa perustoimintaa.

Onnistut löytämään piilotettua kritiikkia Kubrikin leffoista mutta että mainitsemastani kommentista? Ja se kun ei edes ollut kovin piilotettua... Kyllä, Kubrik oli ja on yksi maineikkaimmista ohjaajista. Yliarvostettuko, ehkä. Hän ei kuitenkaan tehnyt järin monta elokuvaa verrattuna moniin muihin. Auttoiko siinä hännen omalaatuinen persoona tai perfektionismi? Omasta mielestäni Kubrik on saanut aikaan kaksi loistavaa elokuvaa, muu tuotanto hyvin mitäänsanomatonta. Pointti kuitenkin oli AJANKOHTAISUUS. Kuten olen jo pari kertaa raivoissani huudahtanut täällä, miksi Kubrik nyt on maailman paras ohjaaja kun hänen leffojaan on ollut katsottavana jo monta vuotta.

Sormusten Herrojen kanssa ymmärrän toki. En sitä miten ne tekevät itsestään klassikoita? Millä avuilla? Kovin kauniita leffoja toki mutta mitä muuta? Sekö että ne ovat antia "maailman parhaista kirjoista"? Paljon hahmoja joihin hieman tutustuttiin ekassa leffassa ja toisessa ei enää juuri ollenkaan. Tyhjän oloisia mutta kauniita.

Matrixista olen kanssasi samaa mieltä. Äärimmäisen viihdyttävä pizzaleffa jonka on tullut katsottua muutaman kerran. Tekeeköhän leffasta hyvän vai minusta kersan? Mielestäni osuit asian ytimeen. Elokuvien on tarkoitus viihdyttää. Miksi on äärimmäisen hankala kertoa vain yksi paras leffa? Itse en ainakaan osaa. Niitä niin monta kuin on mielialojakin. Ainakin minulla. Eri asia on kuitenkin se että osaa kertoa MIKSI se "paras" leffa on niin hyvä.

Salute siihen maanantaihin

Lainaus:12.03.2003 Raivo kirjoitti:
Mietin vain sitä ristiriitaa kun kerroit omasta mielestäsi ne parhaat leffat, ne joista oli laadukkaita tarinaltaan ja osa toteutukseltaan. Mutta Matrix olikin vain tyylikäs elokuva

Voisin verrata listani elokuvista Unelmien sielunmessua Matrixiin, molemmat on toteutettu näyttävästi, mutta vain US sisälsi syvyyttä. Näin ollen Matrix jää pelkäksi silmänruoaksi, tosin aiheuttihan se sen verran ajattelemista että selvitin kaikki nuo plotholet, mutta toimin näin yleensäkin, .
Elokuva on periaattessa hyvä, mutta rakennettu keskeneräisestä skriptistä, joka kertoo keskeneräisen maailman sääntöjä ja täten sulkien itseltänsä ovia.
Jotain piti vielä sanoa, mutta ei nyt tule mieleen... äh.

Lainaus:...itse asettaisin kyseisen leffan sellaisiin ala-genreihin kuin Sci-Fi, Fantasia, Action joista kaksi ensin mainittua jo yksistään antavat tarinalle luvan olla epälooginen ja kysymyksiä herättävä.

Periaatteessa kyllä, mutta kun elokuva kertoo säännön ja jättää tätä noudattamatta ilman selitystä, kyseessä on plothole, moka tuotannossa, tai sitten elokuva on Monty Pythonin. Kiinnostaa nähdä nilkuttaako Morpheus Reloadedissa.

Lainaus:Tuosta listastasi vielä. Requim for Dream ja Fight Club, ne voin ymmärtää vaikkenb itse samaa mieltä olekaan. Eniten kiinnostaa mikä teki Road to Perditionista mielestäsi yhden parhaista elokuvista?

Niin siis tuo listahan perustui niistä elokuvista mitkä mieleen tulivat, luultavasti ensi kerralla nimeän aivan eri elokuvat. Riippuu missä mielentilassa näitä kirjoittelee.

Mutta Road to Perditionista, niin eli elokuvahan on kaukaa katsottua yhtä kokonainen kuin se7en ja Unelmien Sielunmessu, sisältäen suoraviivaisen juonen, ilman mitään muistoja keskellä, katkoja tai mitään.
Mutta toteutus erittää sen massasta. Aina kun elokuvan juoni kääntyy, se tapahtuu näyttävästi. Jokainen näistä kohtauksista on myös visuaalinen herkku, mutta erittäen myös jonkinlaista tunnetta.
Taitavasti koottu elokuva, perustuu käsikirjoitukseen.

Lainaus:13.03.2003 Raivo kirjoitti:
Onnistut löytämään piilotettua kritiikkia Kubrikin leffoista mutta että mainitsemastani kommentista? Ja se kun ei edes ollut kovin piilotettua... Kyllä, Kubrik oli ja on yksi maineikkaimmista ohjaajista. Yliarvostettuko, ehkä. Hän ei kuitenkaan tehnyt järin monta elokuvaa verrattuna moniin muihin. Auttoiko siinä hännen omalaatuinen persoona tai perfektionismi? Omasta mielestäni Kubrik on saanut aikaan kaksi loistavaa elokuvaa, muu tuotanto hyvin mitäänsanomatonta. Pointti kuitenkin oli AJANKOHTAISUUS. Kuten olen jo pari kertaa raivoissani huudahtanut täällä, miksi Kubrik nyt on maailman paras ohjaaja kun hänen leffojaan on ollut katsottavana jo monta vuotta.

Luuletko että olisin kirjoittanut tällaista litanjaa, jos en olisi noteerannut kritiikkiäsi? Voipi olla että Kubrick on nyt viimeaikoina noussut enemmän esille myös nuorison keskuudessa tämän Kubrick teeman myötä, mutta kyllä minun mielestäni Kubrickin elokuvia on (tai ainakin minä itse olen) ihasteltu jo myös Kubrickin elinvuosina. Tuotanto mitäänsanomatonta? Kyllä minä ainakin olen saanut näkemäni Kubrick tuotannon perusteella semmoisen kuvan, että hänen elokuvansa eivät ole pelkkiä elokuvia (lukuun ottamatta Full Metal Jacketia, mikä kyllä on ihan katsottava elokuva, mutta eroaa selvästi Kubrickin muista elokuvista)

Sormusten Herrojen kanssa ymmärrän toki. En sitä miten ne tekevät itsestään klassikoita? Millä avuilla? Kovin kauniita leffoja toki mutta mitä muuta? Sekö että ne ovat antia "maailman parhaista kirjoista"? Paljon hahmoja joihin hieman tutustuttiin ekassa leffassa ja toisessa ei enää juuri ollenkaan. Tyhjän oloisia mutta kauniita.

Nimenomaan noiden elokuvien tarina on se jota pitää kunnioittaa, ja juuri tuon tarinan takia ihmiset menevät katsomaan niitä. Vaikkakaan nämä Hollywood versiot eivät vedä vertoja niille puolipiirretyille elokuville, jotka edelsivät tätä sarjaa, niin mielestäni ne ovat silti onnistuneita, ja mukavaa katseltavaa. Kuten sanoit, ne ovat kauniita, niihin on saatu ripauksia huumoria sekaan, eikä roolityöskentelykään aivan heikkoa ole...mutta ennen kaikkea niiden tarina, joka poikii vuosien takaa, tekee niistä kaikkea muuta kuin tyhjiä.

Matrixista olen kanssasi samaa mieltä. Äärimmäisen viihdyttävä pizzaleffa jonka on tullut katsottua muutaman kerran. Tekeeköhän leffasta hyvän vai minusta kersan? Mielestäni osuit asian ytimeen. Elokuvien on tarkoitus viihdyttää. Miksi on äärimmäisen hankala kertoa vain yksi paras leffa? Itse en ainakaan osaa. Niitä niin monta kuin on mielialojakin. Ainakin minulla. Eri asia on kuitenkin se että osaa kertoa MIKSI se "paras" leffa on niin hyvä.

Sanotaan vaikka että leffa on onnistunut jos se todella on uudelleen katsomisen arvoinen, se taas oletko sinä kersa riippuu täysin sinun iästäsi. Useimmat täällä ovatkin maininneet useamman kuin yhden "parhaan" elokuvan, mikä taas johtuu siitä, että he ovat ymmärtäneet sen, ettei ole yhtä ainoaa "parasta" elokuvaa, vaan on ainoastaan hyviä elokuvia. Se miksi minä pidän esim. Yksi lensi yli käen pesän-elokuvaa hyvänä johtuu siitä, että se herätti minussa erilaisia tunteita. Minun mittapuullani hyvä elokuva on uudelleenkatsomisen arvoinen ja se herättää minussa huomioitavia tunteita.

Nuo kommentit Kubrikista olivatkin tarkoituksellista provokaatioata. Kiitokset molemmille herroille, Lordjne & Igor, kumpikaan ei tarttunut loanheittoon

Kubrikin leffoilla on taipumus tehdä katsojiinsa syvä vaikutus. Se etten itse ole digannut muista kuin Hohdosta ja Kelopeliappelsiinista ei tietenkään tarkoita etteikö muut saisi saada niistä kunnon viboja. Olisin pettynyt jos ei saisi. Ja jos foorumin nuorempi väestö tosiaankin ensimmäistä kertaa näkee elokuvan ja todella tykkää siitä niin wau... En vain usko että tästä on kysymys. Sana täällä kiirii aina sen viikon esitettävästä Kubrik-leffasta ja jotenkin tuntuu että mennään niiiin massan mukana ja ylistetään sitä leffaa maailman parhaaksi, oikein välttämättä tajuamatta mistä oli kysymys mutta kun muutkin. Eli jos listasta esim. löytyy Kellopeliappelsiini ja joku Godzilla niin eikö mielestäsi Igor mielipiteessä käy pieni palaneen käry?

Mutta tuohon LOTRin ylistykseen en edelleenkään lähde. Olen ennenkin keskustellut Tolkienin hengentuotteesta ja sitten näistä kirjoista. Yksi ominainen piirre on se , että tosi-fanit melkeinpä loukkaantuvat ja suuttuvat jos näitä elokuvia kritisoi... saatika sitten kirjoja Eli aivan kuin nämä kaksi jo esitettyä leffaa olisivat jotenkin tabuja eikä niistä saisi, tai siis niiden tarinasta ei saisi sanoa mitään pahaa. Minä olen tykännyt kaikesta fantasiasta pienestä pitäen jamyönnän että kaikki genren leffat ovat velkaa Tolkienille. Totta kai halusin nähdä Sormusten herrat ja odotin niiltä "kauhunsekaisesti" jotain... en tiedä mitä kaikkea Ilokseni huomasin että ykkönen oli nautittava elokuva. Kuten sanoin, ennenkaikkea se kauneus viehätti. Kaikki yksityiskohdat oli huomioitu viimeisen päälle. Jackson oli ottanut huomioon saman minkä Russell Mulcahy aikoinaan Highlanderissä ja käytti ympäristöä taidokkaasti. Ja sai onnistuneen illuusion Keski-maasta kaukaisinen horisontteineen. Hahmot miellytti, oli todellä "viileitä" tyyppejä joihin uskalsi luottaa tiukan paikan tullen ja kuten huomioit Igor, ripaus tilannekomiikkaa kirvoitti hymyn silloin tällöin. Kakkonen taasen uupui kaikkea tätä. Se oli kovin harmaa, huumori oli korvattu actionilla ja hahmot eivät saaneet tilaa. Se oli toki odotettavaa, niinhän tarina kakkos kirjassa etenee, sille ei Jackson voi mitään. Ehkä kaikkien kolmen leffan jälkeen niitä ajattelee kuten ensimmäistä Star Wars trilogiaa, oli se keltainen, valkoinen ja vihreä leffa ;). Tietty joku viehätys tuollaisessa high-adventure touhussa on. Kun suhteet menevät niin että vihollisia on kaksisataa tuhatta vastaan yhdeksän päähahmoa niin raajat lentelevät. Itse vain enemmän tykkään tietynlaisesta grim-asenteesta, eli realismia fantasiaan mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta periaatteessa niin että *****isia vaatteita ja huonoja hampaita ja sankareihin sattuu eikä kaikkia ole niin hyviä, ei taidoiltaan eikä moraaliltaan.

Minun mielestä pelottavaa on se että hyvät elokuvat ovat tällä hetkellä limbossa. Kahdaksankymmentä luvulla niitä tuli liukuhihnalla, useita per vuosi, sitten tahti on hiipunut pikkuhiljaa ja tuntuu etei nykyään tule edes yhtä TOSI hyvää leffaa vuodessa. Viimeisin yllätys oli The Others jolta en odottanut mitään mutta osoittautuikin suht hyväksi leffaksi. Ja se että jokainen ohjaaja ( Hollywoodin suunnalta ) on järjestään sortunut kammottaviin floppeihin ei anna edes aihetta uskaltaa toivoa mitään maata mullistavaa. En ole vieläkään toipunut Verhoevenin Hollowmanista. Ja Verhoeven oli ihan viimeisiä joka oli tehnyt tasaista sarjaa sortumatta moisiin, siis ennen Hollowmaniä. Eli kauhunsekaisin tuntein tässä odotellaan, mitä? Esim. Kill Bill vaikuttaa mielenkiintoiselta, Matrixin jatko-osat... luulen että hyvät leffat tulevat tyypeiltä jotka saavat sen ensimmäisen tärkeän tarinansa valkokankaalle ja joista ei vielä tiedä mitään. Nyt masentaa niin paljon että taidan mennä katsomaan The Commitmentsin

Salute herrat, nyt tosiaankin maanantaihin.

Tuli tuplasti tarinaa

Raivo, en jaksa nyt lainailla tekstiäsi, muuten tästäkin postauksesta tulisi aivan älyttömän pitkä, mutta kuten todettu, minä olen auttamaton optimisti, enkä halua aina uskoa ihmisistä pahaa. Niinpä en halua myöskään uskoa, että tämä nuoriso todella olisi niin orjuuntunutta, että he ylistäisivät Kubrickin elokuvia vain sen takia, että ne tulevat nyt telkkarista, ja koska kaikki muutkin ylistävät niitä (kieltämättä tuo Godzilla, Kellopeliappelsiini juttu vaikuttaa aika epäilyttävältä), mutta että he vain katsoisivat niitä eivätkä ymmärtäisi itse elokuvasta yhtään mitään...ei, sitä minä kieltäydyn uskomasta, minä haluan uskoa siihen, että meillä vielä on toivoa nuorisomme suhteen.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, joten anna tulla julki kaikki kritiikki THS elokuvia kohtaan vain. Minun mielipiteeni on kuitenkin edelleen se, ettei noita elokuvia katseltaessa pitäisi liikaa kiinnittää huomiota sen toteutukseen (älä käsitä väärin, toki toteutuskin on tärkeää), vaan siihen tarinan etenemiseen. Käsittääkseni noiden elokuvien juoni ei ihan tarkalleen seuraa kirjojen juonta, mutta eihän sitä kaikkea voi mitenkään saada elokuviin mahdutettua. Kuten jo sanoit, trilogian toinen osahan oli lähes tulkoon kokonaan pelkkää toimintaa...jostain syystä sekin miellytti minua suuresti elokuvateatterissa .

2000-luku on sarjakuva- ja romaani sankareiden kulta-aikaa elokuva-alalla. Tästä seuraa auttamattomasti se, että lähinnä toiminnan ja hollywoodin kultapoju näyttelijöiden ystävät ovat mielissään. Nykyään ei tosiaan tule elokuviin mitään suurempaa hengentuotetta kuten joskus muinoin. Minä itse pidän elokuvista lähes genrestä riippumatta, mutta kyllä minun mielestänikin olisi kohta jo korkea aika jonkun tekaista elokuvakäsikirjoitus, jonka pohjalta laadittu elokuva mykistäisi paatuneimmankin kriitikon muutamaksi vuodeksi.

PS. The Commitments on oikein hauska elokuva, katsoimme sen joskus yläasteella, jolloin siinä käytetty säädytön irlantilaiskieli kirvoitti naurut jokaisen räkänokkateinin suusta ...vaikka koenkin itseni jo kypsyneeksi luulen, että tuon elokuvan kielenkäyttö naurattaisi vieläkin.

Raivo puhui asiaa kahdesta ensimmäisestä Sormus- elokuvasta. Kakkososassa Jackson jotenkin tuntui unohtaneen kaikki juonenkuljetus ja leikkaustaitonsa. En pysty käsittämään miten noin suuri tasoero voi päästä tapahtumaan kun leffat on kuitenkin kuvattu peräkanaa. Ei Jackson väsynytkään ole ainakaan puheittensa perusteella. Fellowship oli taidetta, Two Towers roskaa.

"Te roomalaiset ja teidän pyhät keisarinne...kuin eksyneet lampeet niityllä te vaellatte, antakaatten minun toimia paimenenanne."

-hämärä vertauskuva

Kuolemani jälkeen minusta voitaisiin tehdä uusi pyhimys kristinuskoon, IgorVovchanchinus tai jotakin .

Joka tapauksessa, minä pidin molemmista Sormus elokuvista, ja tämä on vain minun sosiaalispoliittinen vakaumukseni .