Tälläisen raapustin joskus uskonto topicciin:
En usko jumalaan nykyisten tietojen perusteella enkä usko, että tämä tilanne kovin nopeasti muuttuisi. Te kristityt perustelette jumalan olemassaoloa Jeesuksella. Miten sivuutatte kaikki maailman muut jumaluskonnot sen takia mitä teille on tuputettu pienestä alkaen? Entä jos joku muu uskonto on oikeassa ja te väärässä? Mitä sitten tapahtuu? Pääsettekö taivaasen tai mikälie paikka onkaan jos olette uskoneet väärään jumalaan?
Olen lukenut raamatun ja se oli niin täynnä epäkohtia ettei voi käsittää. Niin epämääräisesti kirjoitettua tekstiä. Okei, sehän on kokoelma kirjoja ja suuri osa on tallentunut suullisesti ensin. Mutta perustaa oma uskonsa tuohon? Miksi? Koska niin mulle sanottiin ekalla luokalla uskonnontunnilla?
Paljon hyväähän nämä kristytyt ovat tehneet ja tekevät edelleen. Siitä pisteitä heille. Niin kyllä tekevät monet muutkin uskonnolliset ja ei uskonnolliset järjestöt. Miksi juuri teidän uskontonne on oikeassa? Tai mikään? Ja kristinuskossakin riittää haaroja enemmän kuin tiedän tai jaksan laskea.
Jeesus on varmaankin ollut olemassa, mutta mikä estää häntä olemasta taitava huijari apureineen? Mikä tekee hänestä ihmemiehen? Onhan taikureita nykyäänkin jotka pystyvät huijaamaan meitä. Mikä tekee Jeesuksesta aidon messiaan älykkään huijarin sijaan?
Kymmenestä käskystä sen verran, että nuo samat säännöt ovat olleet tosiaankin olemassa kauan ennen Moosesta ja oliko se jopa niin, että täsmälleen samat säännöt (lukuunottamatta jumala-juttuja) löytyy kiinalaisesta kirjoituksesta tuhat vuotta sitä ennen. Tästä en ole varma. Muistelen vain jotain... Ja olihan näistä säännöistä lakeja enen kuin käskyt oletetusti annettiin ja on niitä edelleenkin monissa ei kristityissä maissa.
Ruumiista irtautumisesta sen verran, että isäni koki tälläisen kokemuksen jooga-meditaatiossa ja itse en niin voimakkaan, mutta samantapaisen, kamppailulaji-meditaation yhteydessä.
Eli summa summarum Minä en usko Jumalaan/minä en usko jumalaan näiden todisteiden valossa. En katso olevani kykenevä. Te jotka sokeasti uskotte kyseenalaistamatta opetuksia... no, joskus sokea kanakin löytää jyväsen. Mistä minä tiedän.

Tuolla
on kolme sivua jotain selitystä uskonnosta mistä tuo ylläolevakin teksti löytyy.

Samaa mieltä...

-Ei pelota
-EOS

Tänne ollaan tultu elämään, ei kuolemaan, period. Jumalakysymyksestä sen verran, että uskon reinkarnaatioon, mutta en taivaaseen tai jumalaan sinällään. Se jumalakuva mikä kristityillä on, on mielestäni pelkkää propagandaa. Jokaisen pitäisi muodostaa oma kuvansa jumalasta, ja uskoa mihin haluaa, eikä niellä sitä kaikkea sontaa mitä meille opetetaan kirkon ja valtion taholta.

Lainaus:27.04.2003 paavi kirjoitti:
Minä ainakin uskon Jesseen.

No Jesseen uskomisesta en ole koskaan kuullutkaan, mutta tarkoitat todennäköisesti Jeesusta johon ei myöskään tarvitse uskoa sillä se on todistettavasti elänyt juuri ajanlaskumme alun tienoilla. Se on uskon asia onko hän Jumalan poika.

Lainaus:28.4.2003 psycho_realm kirjoitti:
te jotka olette varmoja jumalan olemassa olosta niin kertokaapa miten voitte olla varmoja?oletteko itse nähneet hänet?
voihan sitä uskoa mutta se on harhaluulo.

Kukaan ihminen ei pysty todistamaan Jumalan olemassa oloa, jotkut ihmiset ovat sanoneet kuulleensa häntä, mutta ovat vain saanut hullun maineen ja vähän tukea väitteelle, sillä on mahdotonta ottaa todisteita.

Jos sanoo"Uskon Jumalaan" niin huomaa sana usko, se tarkoittaa uskomista ja uskominen on lähellä toivomusta, joten se on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, siksi Suomessakin on uskonnonvapaus, et voi sanoa kellekkään hänen olevansa myöskään väärässä.

Kun kuolee niin tuleeko viikatemies vai enkeli no sen näkee sitten, en tod. pelkää kuolemaa KUN SILLE EI VOI MITÄÄN VAIKKA PELKÄISI KUINKA (PISTE)

Tämä tapahtui pienenä jolloin uskoin jumalaan.

Mua janotti ja halusin mehua (olin mehu hullu)
Menin ottamaan mehutiivistettä ja vettä ja tein siitä mehua mehutiiviste jäi pöydälle ja hakkiin lisää mehua mehutiiviste oli kaapissa mistä mä ottiin mä en uskonut silmiäni ja tein sen saman uudelleen ja sama ihme tapahtui 2 peräkkäin.


En pelkää!! Siinä ei ole mitään pelättävää kaikki kuoleen ennemmin tai myöhemmin!!

Vastaan Molempiin kysymyksiin: joskus uskon joskus taas en...
Bashin Ja Kanintassun kanssa samaa mieltä: Kuollaan ainakin tyylikkäästi.


-windi

En pelkää kuolemaa, mutta en vielä näin nuorena haluais pöksähtää mullan alle

Uskon, että kuoleman jälkeen ei vain ole mitään, ei siis mitään.

Jotenkin silti uskon uudelleensyntymään. Nämä on liian vaikeita juttuja mun päälle. Emmä jaksa enää alkaa pohtimaan tälläisiä.

Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Piste.

Kuolemaa en pelkää. Ja uskoani Jumalaan on vaikea määrittää. Toisaalta uskon Häneen, toisaalta en voi uskoa, tiettyjä faktoja ajatellen.

Toivon että kualeman jälkeen olis joku juttu että sais selville kaikki salat että itä tää pelleily on ja mitä on avaruuden takana yms.

Kyl mua kuolema pelottaa ennen kuin kuolen. Sen jälkeen kun on kuollut se ei pelota. Mun isä on joku lääkäri ja se sano pelastaneensa potilaan joka oli hetken ollu kuollut. Potilas sano et se on kuin seisoisi valkoisen lakanan takana.

Kyllä uskon Jumalaan

En pelkää kuolemaa. Minä ajattelisin niin että kaikkia aika tulee joskus ja sitä ei voi väistää..Kyllähän se mietityttää mitä siellä tuonpuoleisessa on, mutta kumminkin siellä pitää joku "ylempi" voima olla...

En pitäisikö kuolemaa pelätä, kun en siitä mitään tiedä Se Jumala kysymys on vähä 50-50.

Jos kuolemaa pelkää niin elämisestä ei tule mitään. Silloin sitä kyllä ajattelee kun jokin tuttu kuolee ja silloin otan iisisti pari päivää.

En usko että kuoleman jälkeen on mitään.

Itellä kyllä käy joskus mielessä, että mitä jos nyt kuolisin? Miten mieheni pärjäisi muksujen kanssa, ja mikä olisi heidän tulevaisuutensa.

Kai sitä jokainen joskus ajattelee kuolemaa, mutta en sitä pelkää.
Sitä kun ei koskaan voi tietää, että mikä on viimeinen päivä..

Usko kysymys sinällään on aika hankala, uskon mihin uskon.
Sillä ei sinänsä ole merkitystä, ainakaan muille ihmisille. Se ei varmaan tee ihmisestä sen kummempaa, vaikka uskoisi Jumalaan..?

Lainaus:Manzeli kirjoitti:
Mua janotti ja halusin mehua (olin mehu hullu)
Menin ottamaan mehutiivistettä ja vettä ja tein siitä mehua mehutiiviste jäi pöydälle ja hakkiin lisää mehua mehutiiviste oli kaapissa mistä mä ottiin mä en uskonut silmiäni ja tein sen saman uudelleen ja sama ihme tapahtui 2 peräkkäin.

Se olin mie.

Lisätään vielä.
Ennen joskus pari vuotta sitten vielä taistelin uskoni kanssa enkä "uskaltanut" myöntää itselleni ettei mitään jumalia ole ja pelkäsin että jos lopetan uskomasta ni joudun helvettiin, jonka takia myös jatkoin uskomista. Myöhemmin aloin ajatella tarkemmin ja tajusin pikkuhiljaa että kuka nyt on mukamas edes koskaan "tavannut" jumalaa tai mitään hengellistä. No, ainahan on tietty niitä tarinoita että joku mummo väittää että näki enkelin kun meinasi pudota jokeen yms ;D

Nykyään jo tajuan ettei voi olla mitään heppua joka tuli tyhjästä ja teki maan ja taivaan ja repäisi kylkiluun ja teki miljuuna ihmistä. Vaikka nehän selittää nykyään puolustuksekseen että "no se nyt on sellainen vertaus että kaikki ymmärtäisivät." Ja uitut.

Nykyään en enää pelkää jumalaa enkä kadu vaikka sanon tässä ja nyt suoraan että jumala on pökäle, ja sillä siisti. Menenkin tästä kirjoittamaan kirjaa nimeltä PPkirja ja siinä kerrotaan kuinka aluksi oli Mikko-Jumala jota palvottiin ja se teki maailman ja PPn ja siksi me ollaan täällä ja blaah.

Kun ajatellaan niin miettikää kuinka paljon on mennyt rahaa kirkkoihin ja muihin vain sen takia että suuri osa uskoo eri uskontoihin. Älytöntä. En silti pilkkaa näitä jotka uskovat ja Raamattu on hyvä kirja opettamaan elämän tapoja ja taitoja, vaikkakin ehkä vähän liian fantasiakirja mulle kun jeesukset taikoo vedet viiniksi ja menee paalulle hakattavaksi ja herää uudestaan henkiin ynnä muuta kakkaa.

Olen pelännyt pienenä kuolemaa paljon. Nykyään en.
Uskon Jumalaan, mutta en silleen, että luen joka pvä raamattua ja rukoile yms. Kirkossa kävin viimeksi Jumalanpalveluksessa joskus vuosi/kaks sitten.

hehz

Uskontojen vuoksi miljoonia ihmisiä on kuollut, ja vaan sen takia että uskoo johonkin. Jos ei olisi uskontoja (joka olisi epätodennäköistä) niin ei olisi uskonsotia, mutta muita sotia olisi.
Mitä se uskominen nyt oikein on. Itsekkin kuulun kirkkoon vaikka en käy koskaan vapaaehtoisesti kirkossa, en osaa "Isä meidän" -rukousta, en usko jumalaa ja pidän jeesusta pirtun jakelijana joka näytti keskaria ja kaikki oli ihan ihmeissään.
Uskonnot on ihan huuhaata, niikuin ne onkin. semmonen uskonto ois hyvä, että joka päivä pitäis kolmesti päivässä syödä karkkia, juoda limua ja katsoa telkkaa ja pelata sekä internetissä vähintää 2 tuntia.

Kuolema on taas jokaisen oma asia.

Kuitenkin joku voi saada voimia elämäänsä uskonnosta. Kyl iteltä tuntus karmeelta jos nyt kuolisin ja kihlattu jäis yksin ni mitä sit? Mitä hän tekis? Miten hän toipuis? Sama toisinpäin... Omast kohdast voin sanoa et tuskin voisin toipua jos hän kuolisi...

Monihan hakee lohtua ja turvaa uskosta silloin kun on menettänyt läheisen ihmisen. Ja mun mielestä se on hyvä ratkaisu, sillä se edistää monien surutyötä ja auttaa heitä jaksamaan huomiseen. Sillä surun hetkellä on tärkeää saada se lohtu ja tavallaan selitys asioille, monet löytävät sen eri uskoista..

Lainaus:risto kirjoitteli:
Kuitenkin joku voi saada voimia elämäänsä uskonnosta. Kyl iteltä tuntus karmeelta jos nyt kuolisin ja kihlattu jäis yksin ni mitä sit? Mitä hän tekis? Miten hän toipuis? Sama toisinpäin... Omast kohdast voin sanoa et tuskin voisin toipua jos hän kuolisi...

Mutta omasta kokemuksesta voin ainakin sanoa että jos omainen kuolee niin sitten ainakin rupeaa ajattelemaan ettei voi olla mitään jumalaa, koska omaiseni ei tehnyt mitään pahaa ja miksi hän ansaitsi kuolla yms.

Tai sitten jotkut rupeaa epätoivoisesti rukoilemaan että voi kun se palaisi takaisin ja kun mitään ihmeitä ei tapahdu niin sitten suututaan jumalalle ja ruvetaan *******npalvojiksi tjsp. :P

Asia on toisaalta noinkin, mutta moni myös löytää uskon ja Jumalan kautta selityksen läheisen poismenolle.
Että oli tämän läheisen aika lähteä.. tjsp.

Satuin tänään töissä kuulemaan, kun kaksi sotaveteraania puhelivat: -Jaa-a oletko kuullut, että Taunokin on kuollut, -Kyllä hieno mies oli, mutta onhan täältä joskus pois lähdettävä, -Joo, onhan sitä nähty jo kaksi sotaakin ja sinne on kavereita jäänyt Kannakselle,-Niin, pelottaako sinua muuten kuolema, -Ei oikeastaan, sitä ei enää osaa pelätä kun on jo niin kauan täällä ollut, -Totta ja kun se oma aika koittaa ei sitä vastaan kannatta tapella. Tämän keskustelun jälkeen veteraanit menivät kahville. Mielestäni tuossa on aika hyvä asenne kuolemaan...