Katsoin Peliplaneetan videot ja näyttää ihan hemmetin vaikealta. Olen onnellinen jos saan sitten ikinä edes 10 000 000 pistettä (tai edes 1 000 000).

Ikaruga

Treasure
Atari

Vaikkei Treasure ole ikinä tehnytkään peleilleen jatko-osia, voisi ainakin aivan pelin alussa näkyvän "Project RS-2"-tekstin perusteella niin luullla. Tämä "RS" tulee kuuluisasta Treasuren SEGA Saturn klassikosta Radiant Silvergun. Peli on erittäin rare, joten sitä ei aivan helposti saa hyppysiinsä. Osta JAP-Saturn, muuntaja + muut johdot/vimputtimet sekä osta itse peli ebaysta mukavalla ~300€:n hintalapulla varustettuna. Internetissä ja muissa medioissa peliä on kehuttu Maailman Parhaaksi Shoot Em' Upiksi. Enkä usko, että ilman syytä.

Ikaruga on siis epävirallinen jatko-osa Silvergunille. Juoni ei ole ikinä ollut tämän genren pelien päätekijä, eikä myöskään "isossa I:ssä". Pelaajan harteilla on taas maailmankaikkeuden pelastus mahdotonta vihollisrintamaa vastaan. Pelaaja saa haltuunsa Ikarugan(=alus), jolla vaatimaton tehtävä olisi sitten suorittaa. Ikarugan juju on sen polariteetti-systeemi, joka käsittää värit black/red and white/blue. White/blue tuhoaa vastaväriset vastustaja puolta nopeammin, mitä sama väri, mutta jos Ikaruga saa osuman vastaväristä, niin se on "BUM". Ikarugasta tekee niin poikkeuksellisen myös sen "chain"-systeemi. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että jos pelaaja ampuu kolme white/blue- tai black/red vastusta, ja tämän jälkeen tekee saman uudelleen(järjestys voi olla esim. valko, valko, valko - musta, musta, musta - valko...), niin pisteet kerrotaan kahdella(vain samassa chainissä tulleet pisteet).

Väitätkö olevasi hardcore? No, Ikaruga todistaa väitteesi joko oikeaksi tai vääräksi(luultavasti jälkimmäiseksi). Mielestäni Ikaruga on maailman hankalin peli, piste. Se on yksinkertainen, mutta sen "hallitsemiseen" tarvitsee olla nöyrä ja kärsivällinen, eikä pisteiden kerääminen saisi puuduttaa(sillä se on pelin suola). Ikarugan peluun nyrkki sääntö on:

1.Harjoittele!
2.Harjoittele!
3.Harjoittele!
4.Harjoittele!
5.Harjoittele!

...sillä VAIN se tekee sinusta mestarin.

Yksinkertaisuus piile pelin kontrolleissa. Käytössä on vain kolme näppäintä sekä analooginen- tai digitaalinen ohjain.

A: Polariteetin vaihto
B: Ampuminen
L: Ohjusten ampuminen
A+B: Ohjusten ampuminen

Pelitiloja on suht' paljon:

Story: Arcade/Prototype
Practise:
Conquest: Chapterit 1-5 Treasuren näyttäminä. Neljä erilaistasta "näyttöä" kuvasuhteesta riippuen

...ja muut

Appendix: Pelissä avautuvat asiat Gallery 1 ja 2, Sound Test ja Prototype-pelitila sen mukaan miten hyvin olet pelannut tai miten kauan olet pelannut. Pelikello käy vain pelatessa ei valikoissa tai startissa(No cheating!)
Configuration: Säätöjä ja avustuksia peliin
Back up(?): Save, Load, pelitunnit yms.

Niinkuin Silf jo sanoikin, niin pelin "soundtrack"(kymmenen kappaletta) on todella tunnelmallinen ja adrenaliinin luoja. Paras kappale löytyy mielestäni Chapter 3-1:stä. Muut effektit ovat sitä normaali tasoa. Aluksen tuhoutumisesta seuraavaa äänieffektiä oppii kyllä inhoamaa. Myös pelin valikoissa ja itse pelissä kuultava robotti ääni, joka sanoo esim.:"Story-mode", "Normal-mode", "Max Chain", "10", "9", "8"...., sopii peliin loistavasti, eikä mr. Ruttuseen ikinä kyllästy.

Addiktiivisuudesta sen verran, että Ikaruga tulee olemaan sinun keskipisteenäsi. Jos rakastut tähän peliin, niin saat sanoa hei, hei! SoAL:lle, Zeldalle, Primelle ja jopa koko muulle elämällesi(älä ota kirjaimellisesti!). Tämän kaltaista koukkuun jäämistä ei ole nähty sitten.........SoA:n tai Metal Gear Solidin.

Yksi Ikarugan valttikorteista on Ikaruga NetRanking(katsokaa sija 44!), jonne pääseminen on todella kovan työn ja harjoittelun takana. Kärkisijaa pitää LUR-LEXUS(entinen LUR-CELSIOR) Japanista ja toista sijaa(täälläkin puhuttu) Snap"The Cyborg"Dragon Kanadasta. Kolmelle ensimmäiselle annetaan kulta/hopea/pronssi Ikaruga-patsaat ja kahdelle seuraavalle lohdutus palkinnoksi lasiset Ikaruga-patsaat. Kilpailuaikaa on 28.7(?) asti.

Paras voittakoon!

Ikaruga on joko selvästi minun tyyppinen peli tai sitten totaalisesti minulle sopimaton peli.

Nuo pokaalit huomasin, kun kävin katsomassa tuota Rankingiä. Aivan *******en hienot pokaalit. Tuollaisen, kun saisi...

Korjaus: kuka tahansa voi nauttia Ikarugasta, jo yksinpeli on tarpeeksi iso haaste useimmille. Se Netranking on sitten taas asia erikseen.

Paras kappale on ehdottomasti neljännen tason taustamusiikki. Todella eeppistä.

SM, kyllä, se polariteetti-systeemi on lainattu Silhouette Miragelta, mutta eikös sekin ole Treasuren peli? Ja oliko Miragessa chain-systeeemiä ollenkaan? En tiedä, kun en ole pelannut...

Ikarugan soundtrack on siis todella loistava! Voisin ruveta selittämään siitä, kuinka jokaisen kentän musiikki sopii senhetkiseen tilanteeseen ja asetelmaan täydellisesti, mutta kyllä sen sitten huomaa kun rupeaa itse pelaamaan. Muistan myös kaikki musiikit ulkoa, joten niistä on jopa hyötyä 'synkronoinnissa'. 2-1 tulee erityisesti mieleen. Olen SM:n kanssa samaa mieltä siitä, että Chapter 4:n musiikki on todella eeppistä mahtavaa. Sen alkufanfaarin kuuleminen ja ne taustalla leijuvat satelliitit...aah, perfect.

NaPaKeTTu, hieman tarkemmin niistä modeista...

Ensinnäkin, pelin asetuksista voi valita itselleen sopivan kuvasuhteen, lisähenkien ja continueiden määrät, lisähenkien saamiseen vaadittavien pisteiden määrät, vaikustason jne. Vaikeustasoja on kolme:

Easy: ei kovin "Easy" ensimmäisellä kerralla, mutta pelaamista helpottaa se, että tuhoutuessaan viholliset eivät ammu ollenkaan ns. 'suicide bulletteja'. Monissa kohdissa on myös vähemmän vihollisia kuin normaalisti.

Normal: perustaso, jossa polariteetti-systeemin nerokkuus tulee ehkä parhaiten esiin. Jos tuhoat samanvärisen vihollisen, saat tukun samanvärisiä lentäviä luoteja vastaasi, joten älä vaihda väriä heti.

Hard: Sairas, kuolettava, mahdoton. En tiedä kuinka monta pelaajaa maailmassa on mennyt tämän läpi, mutta sen voin sanoa että heitä ei ole monta. Kaikista tuhoamistasi vihollisista lentää bulletteja, ja tämän lisäksi vihollisia ja luoteja on muutenkin tungettu joka kohtaan enemmän. Kokeile vain, jos haluat tietää kuinka huono todella olet.

Jossain kohdassa tätä threadia taisi olla kysymys siitä, miksi eriväriset luodit eivät tuhoa alusta, vaikka näyttäisivätkin osuvan siihen. Aluksen osuma-alue on todellisuudessa paljon pienempi, kuin miltä se näyttää. Sen ympärillä olevaa 'sädekehää' voidaan käyttää luotien absorboimiseen, mutta todellinen osuma-alue on hiuksenhieno vertikaalinen viiva aluksen keskiosassa.

Eli nyt ne varsinaiset modet:

Start Game - tämä on se 'quick start' -mode, jonka voi tehdä itselleen helpoksi tai vaikeaksi noista yllämainituista asetuksista riippuen. Voit myös valita aloittelijoille tarkoitetun Trial Gamen, jossa on vain kaksi ensimmäistä Chapteria, ja ensimmäisessä Chapterissa loputtomat elämät.

Practice - tässä modessa voit harjoitella jokaista Chapteria erikseen jokaisella eri vaikeustasolla. Chapterit pitää ensin unlockata pääsemällä niihin yhdellä creditillä varsinaisessa pelissä.

Conquest - tämä mode on GC-version todellinen helmi. Voit katsella eritasoisia demo-videoita (vaikeustaso riippuu kuvasuhteen valinnasta) pelin jokaisesta osasta, puolinopeudella. Voit myös itse harjoitella puolinopeudella tai normaalilla nopeudella. Periaatteessa kaikki oppiminen tapahtuu alunperin Conquest-modessa.

Challenge - Challengen Arcade-modessa sinulle annetaan alkuun kolme elämää eikä yhtään continuea. Vaikeustaso on Normal. Kun kuolet, saat koodin jonka voit lähettää Net Rankingiin. Kun en harjoittele, pelaan oikeastaan aina Challengea (20 tunnin pelaamisen tai muiden urheiden saavutusteen jälkeen voi myös unlockata Prototype-moden. Siinä on rajoitettu määrä tavallisia ammuksia. Prototypen pisteet voi myös lähettää Net Rankingiin).

Tack. Tuosta oli paljon apua. Psitää vaan miettimään, että eihän tässä kerkeä sitten muuta pelaamaankaan, jos se kerran on huumetta. Hyvä vai huono asia? Se riippuu paljonko riittää pelattavaa...

NaPaKeTTu, toisille se on huumetta, toisille myrkkyä (ja ero oli...). Jos olet kuitenkin vähänkin kiinnostunut, suosittelisin hankkimaan Ikarugan.

Kaipa se täytyy... Huomasin muuten, että Ikarugaa ei näy VPD:n listoilla. Eli sekin on lopussa! He ovat kyllä aliarvioineet GameCube-pelien myynnin pahanpäiväisesti. Streetti, SoAL ja Ikaruga ovat ainakin lopussa. Toivottavasti tulee seuraavan viikon torstaiksi, koska silloin äiti lupasi kiikuttaa minut VPD:hen.

Osta ihmeessä. Ikaruga on selvä kalssikko, no question about it.

Silf: satuitko tietämään että Ikarugan OST:n oli sen säveltäjä ensimmäinen oikea projekti? Ikarugaa työsti täysipäiväisesti vain noin 5 henkilöä? Ja että importtaajien ansiosta siitä edes tehtiin DC-käännös (arcadeversio pohjautui Naomiin, DC:n arkkitehtuuriin, jolloin käännös oli helppo)?

Aika ihmeellistä, eikö?

SM, tiesin jo että Ikaruga työsti vain viisi henkilöä, parin vuoden ajan. Todella uskomatonta. Vai että oli säveltäjän ensimmäinen projekti? Hän onnistui kyllä luomaan todella hienon tunnelman koko peliin, propsit siitä.

Muuten, mitä veikkaisit tapahtuvan tuolle rankinglistalle sen jälkeen kun se kilpailu on ohi? Lopahtaakohan kaikkien innostus siihen?

Sillä, jos nyt ajatellaan realistisesti, ihmiset tarvitsevat aina jonkinlaista motivaatiota. Vai?

Niin, en todellakaan tiedä. Toivottavasti Atari jatkaa sivun ylläpitoa, koska se on toiminut hyvänä motivaationa kaikille pelaajille. Hieman niin kuin Perfect Dark Elite, mutta vielä luotettavampi koodisysteemin ansiosta.

EDIT: ja motivaatiolla tarkoitin nimenomaan kilpailua muiden pelaajien kanssa, en mitään palkintoja.

Haluaisin tähän keskusteluun tuoda toisenlaisenkin näkökulman.

Ikaruga on hauska peli, mutta ei addiktoiva.

Chainitus ja pisteiden kerääminen ei ainakaan itseäni jaksa kiinnostaa. Tavoitteeksi sopii paremmin, että opin niin hyväksi, että pääsen normal vaikeustason yhdellä krediitillä lävitse loppubossit tuhoten.

Ikarugaa ei suinkaan voi suositella kaikille, enkä uskoisi enemmistön pelaajista siihen ihastuvan.

Ensinnäkin vaikeuskynnys viimeistään kolmoskentässä iskee niin nopeasti vastaan, että useimmat turhautuvat.

Toiseksi mekaaninen opettelu "mistä kudit ja viholliset tulevat ja miten - miten portit sulkeutuvat ja missä vaiheessa jne." ei ole varmastikaan jokaisen pelaajan mieliin, eikä niin kovin luovaa pelaamista. Chainitus on jotain luovan ja mekaanisen väliltä, jos sitä opiskelee itsenäisesti ilman demovideota ja/tai kaavioita sen tekemisestä. Mutta mieti oletko halukas pelaamaan peliä vain saadaksesi enemmän pisteitä? Luuletko saavasi siitä onnistumisen tunteita? Kuten jokunen muukin on tässä threadissa todennut, ei voisi juuri vähempää kiinnostaa.

Jos chainitus ei kiinnosta, niin ikaruga on myös HYVIN lyhyt peli loppujen lopuksi. Toki sen tunnelman pariin on mukava palata sen läpäistyäänkin, mutta vain viidessä hieman yli viiden minuutin pituisessa kentässä on yhtäjaksoista läpipelattavaa vain n. puolen tunnin verran.

Mutta tuo puolituntia onkin sitten hyvin hektistä ja refleksejä stimuloivaa meininkiä, jota yksi parhaimmista missään peleissä kuulluista musiikeista siivittää.

Annoin tälle pelille 85 pistettä tuolla arvosteluosassa, mutta itseasiassa tälle on vaikea antaa arvosanaa.

Se voi olla kaikkea väliltä 65-95 riippuen siitä, millaisista peleistä henk. koht. pitää.

Ikarugan hinnalla saat myös esim. Skies of Arcadian, jota lukemani perusteella useimmat sitä pelanneet kehuvat kaikkien aikojen parhaaksi seikkailupeliksi. Siinä pelissä riittää kuulemma n. sadaksi tunniksi seikkailtavaa lumoavassa fantasiamaailmassa. Loppujen lopuksi Ikaruga elää kahdesta/kolmesta napista ja analogisesta tatista alusta loppuun asti.

Jotkut Ikarugan hankkineet ovat olleet peliin myös hyvin pettyneitä. "Tässäko tämä oli? Eipä juuri kiinnosta." Tästäkin threadista löytyy erään pelaajan omakohtainen kertomus siitä, kuinka Ikaruga meni oston jälkeen suunnilleen saman tien myyntiin, koska se oli tylsä.

Näetkö itsesi nauttimassa pelistä, jossa keskeisin aktiviteetti on hektisessä vauhdissa VÄISTELLÄ?

Jotkut jaksavat sitä yli satoja tunteja, joillain lopahtaa innostus muutaman tunnin jälkeen.

Ikaruga on erittäin hyvä peli, minun mielestäni. Mutta suosittelisin sitä ainoastaan suurella varauksella, ja kehottaisin testaamaan sitä ennen ostoa, jos mahdollista.

Toisin kuin monesta muusta pelistä, tästä pelistä saat jo lyhyellä "sormituntumalla" selville, mistä pelissä loppujen lopuksi pitkälti on kysymys. Jos ei kokeillessa innosta, niin tuskin kannattaa peliä hankkia.

qwerty, mielipideasiahan tuo on. En usko, että kukaan täällä on sanonut Ikarugan olevan kaikille. Jos ei kiinnosta, niin ei yksinkertaisesti kiinnosta. Olen kuitenkin sitä mieltä että pelaat Ikarugaa vasta sitten, kun yrität saada chaineja. Onhan se hieman yksitoikkoista moniin peleihin verrattuna, mutta toistuvuus vain sattuu olemaan yksi shooter-genren ominaisuuksista.

Minulle Ikarugan pelaaminen on enemmänkin 'urheilua', fyysisten rajojeni tavoittelua. Pianonsoiton harjoittelukin saattaa olla yksitoikkoista, mutta siitä tehdä taidetta.

Minusta taas kaikkien pitäisi kokeilla Ikarugaa kunnolla edes kerran. Se ei ole epäreilu, vaan älyttömän vaativa, eli huomion pitää olla 100% siinä eikä missään muussa. Jos jaksaa yrittää, niin kyllä tulosta tulee.

Ikaruga: tulosta tulee pelaamalla.
Contra ja vaikka P.N.03: ditto, mutta kiroilua vielä enemmän.

Mutta, mielipiteensä kullakin.

Lainaus:15.06.2003 Silfreon8 kirjoitti:
Minulle Ikarugan pelaaminen on enemmänkin 'urheilua', fyysisten rajojeni tavoittelua. Pianonsoiton harjoittelukin saattaa olla yksitoikkoista, mutta siitä tehdään taidetta.

Tuo oli todella osuva vertaus.

Harjoittelin jälleen uusia tekniikoita, ja ne alkavat jo pikkuhiljaa painua mieleen. Uusi ennätys: 16,189,400. Laskelmieni mukaan potentiaalia olisi ollut yli miljoonaa parempaan pistemäärään, enkä siis puhu mistään optimaalisesta tuloksesta, vaan ihan standardien mukaisesta suorituksesta. No, pitää olla tyytyväinen niin kauan kuin parannettavaa riittää.

Hmm...Ikarugaa tekisi todella mieli, mutta näyttää olevan kaikkialla lopussa. Ei kukaan sattuisi tietämään edes, että myydäänkö peliä Seinäjoen tai Rauman/Porin seudulla?
Onhan tuo vähän tyhmä kysymys, mutta kun Konsolinettiinkään ei tule vasta kuin 24 päivä kuluvaa kuukautta.

Pitää kyllä ostaa Ikaruga heti kun palkka tulee. Arvosteluiden ja teidän puheiden perusteella se taitaa olla aika kova shoot 'em up. Viimeisin kunnon tämän lajin peli oli PSX:llä Einhänder jota en ole kyllä suomessa ikinä nähnyt. Ainakin vaikuttaa hyvin toteutetulta peliltä.

[OT] Kävin tänään ostamassa "ensimmäisen erän" pelejä VPD:stä. Mukaan tarttui NBA Street Vol. 2 ja Luigi's Mansion [/OT]

Tällä viikolla Ikarugat saapuvat (uudestaan) VPD:hen. Joko käyn silloin ostamassa sen + yhden muun tai käyn "myöhemmin" ostamassa sen ja SoALin. SoALista he eivät tietäneet milloin tulee lisäerä.

17,234,030. Nykyisillä tekniikoillani voisin parantaa tuota vielä ehkä puolella miljoonalla, mutta chainit eivät saisi katketa kertaakaan ainakaan kolmessa ensimmäisessä chapterissa. It's getting really hard now. Satuin lataamaan erään 28.9 miljoonan videon vähän aikaa sitten, siitä pitäisi olla paljon apua.

Ei se video satu olemaan se SnapDragonin huonompi "runi"?

Voisitkos jollain vempaimella lähettää sen minulle?

Se ei ole Snapin runi, vaan jonkun toisen (ja kyseessä taitaa olla myös DC-versio). Kooltaan tämä hirviö on 170 MB, joten minun ei ehkä kannata yrittää lähettää sitä minkään Messengerin tms. kautta. Itse latasin sen tuosta allaolevasta osoitteesta, mutta äsken kun kokeilin niin se ei toiminut...

http://hkstg.no-ip.com/download/ikaruga_all_normal_28966250pts.avi

Tässä on kuitenkin hyvä sivu, S++ -laatuisia videoita jokaisesta kentästä, ja ne ovat kooltaan huomattavasti pienempiä:

http://kiken.sirkain.net/Ikareplay.html

No nyt on kyllä pakko saada joku moninpeli ku on ainoo kuution peli on wind waker, oletteko sitä mieltä, että tästä tulisi hyvä sellainen?

Jos ei ni kertokaa perustelut ja jos olisitte oikein ystävällisiä ni esittäisitte muita vaihtoehtoja.

Hitto, luin arvostelun. Tämähän se on pakko seuraavaksi ostaa kunhan saan Wild Wankerin läpi. Juuri tätä kansa kaipaa, muttei osta. Minä ostan. Pum pum pum.