Ladies (whatever) and gentlemen: 15,441,710!!!11

No niin, nyt ollaan jo puolessavälissä 30 miljoonaa. En tosin taida koskaan päästä sinne asti, mutta 20 milliä tuntuu ihan realistiselta tavoitteelta.

Itse aina vähän päälle miljoonan yhdellä continuella. Helpoimmilla asetuksilla olen päässyt KERRAN kolmannen kentän päävastukseen. Lienen liian tottunut nykypäivän pullamössöpelaamiseen. /me häpeää

Silferonille onnea! Sinut tullaan vielä näkemään TOP-5:ssä, sanokaa minun sanoneen.

Pelikello näyttää kohta 40 tuntia ja tulokset sen kun pysyvät alhaalla. Kahden viikon paussin ja kolmen tunnin palautumisen jälkeen rikoin ennätystä 100 000 pojolla joten ennätys on vain n. 6 100 000. Hitsi kun peliä on vaikeaa pelata tauon jälkeen. Sormetkin liikkuivat ristiohjaimella aluksi kuin mechi mönjässä. No mutta huomenna lisää...

Scarface, kiitos kehuista, mutta top-5:een yrittäminen olisi sairasta. Joutuisin camppimaan omassa huoneessani 25 tuntia päivässä harjoitellen tekniikoita, joiden pelkkä tajuaminen kestäisi kuukausia, puhumattakaan niiden virheettömästä ja säännöllisestä suorittamisesta.

Aion jatkaa Ikarugan pelaamista niin kauan kun se tuntuu hauskalta/kunnes alan näkemään hallusinaatioita lentävistä katkaravuista.

Onneksi olkoon, Silfreon! Varsin kunnioitettava saavutus, täytynee myöntää Itselläni ei ole ollut hirveästi aikaa pelata Ikarugaa, ja niinpä tulokset ovat pysyneet hyvin alhaisina. Pelkään jo etukäteen seuraavaa istuntoa pelin ääressä, sillä taidot ovat varmasti aikalailla ruostuneet noin viikon paussin jälkeen. En ole silti peliä hylkäämässä - kaukana siitä!

Minäkin aion Ikarugan ostaa, kun seuraavaksi on rahaa. Taidan kyllä olla ihan armoton tunari, kun viimeksi pelasin kunnolla jotain tuollaista peliä 5 vuotiaana.

Edit: Äsken olin ihan armoton tunari spacen käytössä.

Tänään 6 200 000, eli ei mitään edistymistä.

Ikaruga on tosiaankin huume. Siihen ei kyllästy sitten millään, eikä siitä pääse eroon vieroituksesta huolimatta.

Scarface, edistystä se 200,000 pistettäkin on. Oletko kenties harjoitellut uusia tekniikoita, ja saat Conquestissa aina parempia tuloksia kuin Challengessa, vai? Siinä tapauksessa kannattaa yksinkertaisesti pelata niin kauan, että pystyy hoitamaan kaikki kohdat suhteellisen säännöllisesti. Voin kyllä antaa vinkkejä, jos niitä tarvitset.

Uskoisin pystyväni lähiaikoina saavuttamaan jopa NetRankingin alarajan(n.9 000 000), jos saisin kaiken kohdalleen. Chainit katkeavat AINA vähintään kerran kierroksella, joten se näkyy myös pisteissä. Tästä seuraa hirveä sähläys ja yleensä elämän menetys. Suurin osa Challengen peluusta on Chapter 1:n peluuta, sillä yritän automaattisesti uudestaan jos mokaan kerrankin. Näin Chapter 2:n ja varsinkin kolmen harjoittelu jää vähemmälle. Practisea en ikinä jostain syystä jaksa pelata, vaikka syytä olisikin.

Chapter 1:n chain-ennätys on 99 ja Chapter 2:n muistaakseni 98. Chapter 2:ssa olen huono edelleen alussa(tyydyn 16 chainiin 28:sta). Myös kohta ennen musta/valko laatikoita(valko/musta "ympyrälaumat" tuottaa hankaluuksia. Muuten tiedän suht' hyvät tekniikat. Mitään rutiinia ei ole tasoon tullut, mutta pelaamisellahan se hoituu...

Chapter 3 on aivan alku vaiheissa. Alussa en osaa käyttää Conquestin tekniikkaa. Kuolen yleensä ennen välivastusta ja chainit hajoavat kohdissa, joissa pitää ammuskella "tolppien" mennessä kiinni yms. Silf, onko neuvoja tähän kohtaan?

Scarface, kyllähän noilla chaineilla ihan hyvä tulos syntyy, kunhan onnistut vain pelaamaan yhden tasaisen kierroksen. Chainin katkeaminen ei ole aina niin huono asia, miltä se näyttää. Jos onnistut palaamaan tahtiin heti sen jälkeen, siinä menee vain n. 200 000 pistettä hukkaan.

Ne 2-2:n alun "ympyrälaumat" ovat kyllä toisinaan ilkeitä. Onnistuminen on aika pienestä kiinni, usein tarvitaan hieman tuuriakin. That's Ikaruga. Jos kuitenkin tiedät oikean tekniikan ja saat sen onnistumaan useimmiten, sitten ei pitäisi olla mitään suurempia ongelmia.

Chapter 3, hmm...se on aluksi erittäin hankala chainien kannalta. Yleinen neuvo: jos joku Conquest-tekniikka tuntuu liian vaikealta, yksinkertaista sitä, tai jätä se kokonaan pois (mistä Conquest-tekniikoista muuten puhut? Horizontal 1 vai kenties 3?). Itselläni meni 3-1:n oppimiseen aika kauan, mutta 3-2 on itse asiassa melko helppo. Se voi vaikuttaa nopeatempoiselta, mutta varsinkaan alussa ei tarvitse oikeastaan tehdä mitään muuta kuin pitää tulta pohjassa ja liikkua sivulta toiselle.

Tarkoitatko "tolppien kiinnimenemisellä" sitä kohtaa, jossa niitä riveihin asettuneita vihollisia virtaa koko ajan yltäältä ja alhaalta? Ammut vain aluksi ylhäältä niitä valkoisia, ja lopetat niin että chainit ovat "tasan". Sitten vain liikut alaspäin kahden mustan rivin välissä, ja ammut niitä mustia siinä samalla (kaikkia ei tarvitse tosiaankaan tuhota). Sitten kun chainit ovat jälleen tasan ja valkoiset ovat suhteellisen lähellä, siirryt taas ylöspäin ampumaan niitä.

Vielä siitä minibossista, älä tuhoa sitä ollenkaan. Pysy vain keskellä ja vaihda polariteettia aina kun on tarpeen, väistellen samalla ammuksia. Kun sen oppii, siitä selviää normaalisti kuolematta kertaakaan. En itsekään yleensä tuhoa sitä.

Kokeile vain päästä niin pitkälle kuin mahdollista, pisteitä kertyy Chapter 3:sta aika paljon vaikka sen munaisikin täydellisesti.

Tolppa jutulla en tarkoittanut sitä mitä luulit(osaan tuon kohdan), vaan sitä missä vihollisia tulee vain ylhäältä samalla kuin "piikit" menevät joko kiinni toisiinsa tai ovat paikallaan muodostaen hankalia kulkuväyliä. En osaa Conquestin(en muista mikä niistä) tekniikkaa, jossa mennään aina vain vihollisten väliin.

Apua?

Hmm...missä kohdassa se on? 3-1:ssä vai 3-2:ssa?

Ikaruga rock!

Ei, Ikaruga rocks!

Silf, never mind.

Tänään sain n.6,200,000 eli taas parani 200,000 pistettä. Myös Chapter 4:n sain Conquestiin. Chapter 3:n välibossi tuottaa edelleen ongelmia, mutta eiköhän se harjoittelemalla helppoonnu.

Mitä kuvakokoa muuten käytät? Itse käytän Horizontal 2:hta. Entä minkä kokoisella TV:llä pelaat? Itse pelaan 28 tuumaisella.

Oletko jo oppinut 4-2:hden?

Ja kerroppas vielä siitä kanadalaisesta TheElitessäkin olleesta SnapDragonista(olikohan tämän niminen?), joka on NetRankingissa kärkipäässä. Onko hän omistanut Ikarugan kauankin?

Ja mikäköhän mahtaa olla japanilaisten salaisuus tässä ja monissa muissa 2D-shoottereissa?

Scarf, käytän Horizontal 3:a, koska joudun pelaamaan eräänlaisella 17-tuumaisella 20 vuotta vanhalla (true) lootalla, jota myös TV:ksi haukutaan. Sen värit ovat haalistuneet ja ääni on sellaista epämääräistä navetan oven avaamiselta kuulostavaa kitinää. Ei siis kovin esteettinen kokemus, mutta kyllähän tuolla pelaa. Aion sitäpaitsi hankkia uuden TV:n pian.

4-2:ta opin koko ajan lisää, mutta en sanoisi vielä omistavani sitä. Tällä hetkellä yritän lähinnä selvitä siitä hengissä, joten Chapter 4:n chainit katkeavat yleensä siinä 35-40 kohdalla. Kaikki tuntuu nyt kuitenkin paljon helpommalta kuin pari viikkoa sitten.

SnapDragonista...tämä laji on harvinainen ihmisen ja kyborgin välinen muoto, jonka yhdestä edustajasta on tehty havaintoja Kanadassa. Snap sai Ikarugan NTSC-version julkaisun jälkeen, joten hän on pelannut sitä vain muutaman kuukauden. Voidaan vain päätellä, että Ikaruga + lahjakas ja addiktoitumaan altis pelaaja + Appreciate-DVD:n tekniikoiden jäljittely = yli 30 miljoonaa. Snap sanoi muistaakseni että hän oli pelannut peliä n. 160-170 tuntia saadessaan tuon viimeisimmän tuloksensa. Siinä oli tuuria mukana aika lailla, hän ei edes menettänyt yhtään henkeä (joista saa jokaisesta 500 000 bonuksen lopussa).

Nyt jälkeenpäin on huvittavaa ajatella, että SnapDragon ei aluksi uskonut omiin mahdollisuuksiinsa ollenkaan. "Hopefully I could eventually at least pass stage 3" ja "It'd be great if I could get 20 million some day", tuollaisia kommentteja ainakin muistan lukeneeni. Harjoittelu saa ihmeitä aikaan.

Mikäkö tekee japseista niin hyviä shootterien pelaajia? Varmaankin kulttuuri, eli se valtava kilpailuhenki ja periksiantamattomuus. Ikarugan kohdalla on myös muistettava, että se ilmestyi Japanissa jo yli vuosi sitten.

Jos pelaat vain ja ainoastaan Ikarugaa 24/7, niin pakostakin sitä tulee _todella_ hyväksi. Joillekin pisteet ja maine ovat elämäntapa, ei sen enempää.

Nyt alkaa näyttämään paremmalta. Meni monta päivää ilman mitään tuntuvaa pistekehitystä. Nyt on challengessä viiden miljoonan raja rikottu ja seuraavaksi onkin sitten vuorossa 6milliä (kuinka ollakaan). Nelos chapter on vielä "avaamatta", mutta nyt pääsen yhdellä kolikolla melkein aina kolmosen bossiin, joten eiköhän tuokin ole kohta conquestissa.

Kolmos chapterin ketjuja täytyy harjoitella seuraavaksi. Se osio, jossa lennetään nopeasti sen mutkittelevan kapeikon läpi (puolibossi perässä) on melko paha. Ilmeisesti pitäisi jotain ampua, mutta ei ehdi. Ja sitten kun ehtii, niin menee ketjut.

4-2 näyttää ja tuntuu aivan käsittämättömältä. Roinaa on välillä ilmassa hiukan liikaa. Tämän osan harjoitteluun menee ilmeisesti tunti jos toinenkin.

Ikaruga tosiaan on melko pahaa ajan tappamista. Vieläkään ei näy kyllästymisen merkkejä. Zeldakin jäi kesken tämän takia...

Tänään sain n.7,100,000 ja TAAS peli loppui Chapter 3:n välibossiin. Kyllä tuon Practisen pelaaminen(ensimmäistä kertaa) auttaa.

SnapDragon on kyllä aika äijä... 160 tuntia kuulostaa kyllä uskomattomalta.

160:24=lähes seitsemän päivää. Miten hänellä riittää edes aikaa tuohon. Oma yli 40 tuntiakin tuntuu pitkältä.

Kyllä tekisi mieli nähdä Ikaruga Appreciate-DVD, mutta se jää vain toiveeksi sillä katsominen onnistuu vain laadukkaalla DVD-soittimella, ei PS2:lla. Silf, jos omistat DVD-soittimen, niin lainaa isäsi mahdollista VISAa ja tilaa Appreciate-DVD lik-sangista. Veikkaan, että siitä olisi paljon hyötyä, erityisesti 4-2:n opetteluun(tekniikat voivat olla toki vielä haastavampia, mitä Conquestissa). En muista missä luki, että Appreciatessa ensimmäisen bossinparhaat pisteet tulevat keräämällä vain ammuksia, kunnes viimeisen sekunnin kohdalla vastus olisi tarkoitus tuhota.

Silf, voistiko kertoa vielä chain-ennätyksesi Chapter 1-3:sta? Olisi kiva tietää kuinka paljon olen jäljessä 15,000,000.

kulipoika, niin on. Zeldan ostin kun se tuli, ja olen pelannut sitä nyt yhteensä jotain 2 tuntia.

Kolmannen pikkubossista selviää helpoimmiten kuolematta sahaamalla edestakaisin polariteettia samalla vaihdellen, mutta jotenkin tällaisessa shooterissa ei vaan viitsisi jättää henkiin mitään, mitä voi ampua ja siinä niitä aluksia sitten menee. Sama pätee kolmosen loppubossiin. Kuolematta selviää, jos sitä ei rupea listimään.

Scarf, onnea 7 miljoonan ylittämisestä.

Appreciate-DVD on vain aika hiton kallis, en tiedä viitsinkö sijoittaa kalliita rahojani siihen. Netistä löytyy muutenkin ihan tarpeeksi huipputason Ikaruga-videoita, SnapDragonkin laittoi juuri omansa levitykseen AIM:n kautta. Lataaminen tosin kestää kaaaauuan.

1-3:sta saan normaalisti 31 ja erittäin harvoin 33. Teoreettinen maksimitulos on 35, mutta siinä onnistuminen on jo melkein mahdotonta.

Nyt alkoi täälläkin kesäloma! Nukuttuani ensin n. 24 tuntia voin ruveta pelaamaan Ikarugaa oikein toden teolla. Look out, 20 million.

Yhtäkkiä aloin harkitsemaan pelin ostoa, vaikka aluksi ohitin tämän pelin samalla tavalla, kuin "yleisräsikinnät" PC:llä. Silfreon8 ja/tai Scarface laittakaapa joku pieni +/- arvostelu. Te olette varmaan PP:n Ranking kärjessä, eli teillä luultavasti eniten pelitunteja. Rupesi tuon Pelaajan arvostelun jälkeen kiinnostamaan ttoden teolla tuo musta-valko-syteemi.

Varsinainen arvosteluni on kokonaisuudessaan tuolla etusivulla, mutta tässä kaikki hieman tiivistetympänä (hitto, tästä tuli sittenkin liian pitkä):

Muistan kun näin ensimmäistä kertaa kuvia Ikarugasta. Ne eivät vaikuttaneet minuun millään lailla, ajattelin vain että "siinä on taas yksi shootteri". Varsinkin NES:llä olin pelannut paljon shm'uppeja ja pidin niistä, mutta tämä peli ei vain vaikuttanut mitenkään erikoiselta.

Monet arvostelut kuitenkin herättivät kiinnostukseni, joten päätin lopulta ostaa Ikarugan. Ja mikä ostos se olikaan, the best 40 dollars ever spent! Ikaruga jos mikä on loistava osoitus siitä, että ennen pelit säväytttivät nimenomaan pelattavuudellaan, eikä niitä voinut arvostella muutaman screenshotin perusteella.

Millainen Ikaruga sitten on? Vaikea. Vaikea selvitä hengissä läpi, mutta silti tämä vaihtoehto tuntuu esikoululaisten leikeiltä chaineihin verrattuna (pelin varsinainen 'pointti'). Polariteettisysteemin nerokkuuttaa voisi verrata Tetrikseen, se on melkein oma keksintönsä. Koko peli perustuu siihen - pisteiden keräys, luotien väistely, symobolismi jne.

Chainit eivät saata kuulostaa kovin erikoisilta 'paperilla', mutta ne tuovat Ikarugaaan aivan uusia ulottuvuuksia. Tämä peli pitää oppia. Se vaatii paljon harjoittelua, mutta on vaikea löytää palkitsevampaa tunnetta, kuin vaikean chain-sarjan täydellisen suorittamisen jälkeen. Tuntuu hienolta olla osa pelin monimutkaista rakennetta.

Tämä tekee Ikarugasta ehdottoman poikkeuksellisen shm'upin. Se on kuin hiottu timantti tavallisten shoottereiden joukossa, evoluution kruunu darwinistisessa mielessä. Se on yksi niistä peleistä, joista voi sanoa: "tekijät ovat olleet erittäin omistautuneita työlleen, ja arvostavat aidosti pelaajaa".

Se, pitääkö Ikarugasta, riippuu yksinkertaisesti pelimausta. Jos arvostat pelattavuutta enemmän kuin grafiikoita, jaksat panostaa harjoitteluun, etkä pelkää epäinhimillistä haastetta, niin hyviä puolia riittää:

+ haastava
+ pitkä elinikä (learning curve)
+ täydellinen pelimekaniikka
+ tunnelmaa luova musiikki
+ veret seisauttavan huumaava kokemus

- erittäin addiktiivinen

Jos taas et pidä yllämainituista asioista, olisit varmasti valmis kiroamaan tämän pelin alimpaan *******in pelattuasi sitä.

Parasta Ikarugassa on se, että se muistuttaa vanhoista kultaisita NES-päivistä - ajasta, jolloin pelit olivat pelejä. Tulee melkein tippa linssiin, kun ajattelee kuinka vähän tällaisia tapauksia enää on jäljellä.

Kerrassaan mainio arvostelu, josta on varmasti hyötyä myös monelle muulle. Taitaa nyt menää hankintaan peli. Kyllä minä vaikeuteen olen tottunut. Mikäköhän tulisi nyt ensimmäisenä mieleen... No, ehkä GameCubella WE6FE 5-tasolla (vaikein) on jo aika vaikeaa. Ja olen tottunut tähän ennätysten rikkomiseen Mario Partyilla, International Track & Fieldeillä (maailmanennätykset) ja Nagano Wintert Olympicsillä (ei mikään elittipeli).

Voisitko kertoa hieman pelin moodeista, jos niissä olisi jotain kerrottavaa? Ainakin kuulemma Practise on hyödyllinen...

Kun katsoin nuo PP:n videot pelistä, näytti siltä, että alus olisi aika montakin kertaa osunut vasta väriin, mutta mitään ei tapahtunut. Näyttääkö se siltä vain vai onko siinä joku juttu, jota en tiedä?

Tosin kannattaa muistaa että Ikaruga on lainannut osan ideoistaan muilta SHMUPeilta, mm. värienvaihtelun Silhouette Miragelta. Mutta on se pirun hyvä peli silti.

Ja tärkeä muistutus: kun olet saanut pois kaikkien ekstrojen lukitukset, niin se ei enää anna mitään palkintoa muista saavutuksista. Täydellisestä läpipeluusta ei saa siis muuta kuin todella isot pisteet, mutta ei mitään sen enempää. Saavuttajatyypeille tämä peli voi siis olla pieni pettymys.

Mutta, kyllä siitä pystyy nauttimaan ihan sellaisenaan, eikä sen yksinpeliä pääse liian äkkiseltään läpi. Siksi suosittelen tätä kaikille.