Eivätpä oikeastaan, koska osaan sen tehdä itsekkin.

-Kt

Annas kun lasken.... noin n kertaa..

Yleensä näin, ollaan jossain kylässä ja sitten puhe siirtyy kuin itsestään meihin "lapsiin" yleensä jutut alkaa: voi kun se meidän *Nimi tähän* oli pieni niin...
Ja yleensä minä + muut joukon nuorimmaiset ollaan korvat punaisina vajoamassa hitaasti pöydän alle.

Ja kerran uutena vuotena isi otti vähän keppanaa ja meinasi lähettää itsensä ulkoavaruuteen megajysäys 500-raketilla...

Ai niin ja kerran limudiskossa, voi luoja että häpesin!
Minun rakas isi tuli sinne valvomaan, oli ostanut uuden kameran ja napsi sitten kuvia ihan olan takaa.
Kävi kai itsekin vähän tanssimassa...

Mutta kuten Kanintassu, niin osaanhan minäkin nolata itseni.
Ja vanhemmat.

Kerrankin (nyt tulee tarinaa) meillä oli hirmu hieno perhe kylässä.
Äiti oli sataan kertaan painottanut, että nyt lapset nätisti! Minulla oli sininen satiinijuhlamekko ja letit, veikalla suorat housut rusetti kaulassa ja tukka kammattuna.
Sitten tämä hieno perhe saapui, minä ja veli oltiin ehkä puoli tuntia kuin pienet enkelit.
Sitten jostain pienestä napsahti sota ja veli linttasi minulle Brunberginpusun siihen siniseen hameeseen. Noh... Minähän en tykännyt ja sekunnissa oli ilmiriita pystyssä. Äiti tuli sitten ottamaan molempia niskasta kiinni, kun oltiin jo molemmat ihan suklaassa.

Lainaus:17.05.2003 vihannes kirjoitti:
Ovat nolanneet, tässä esimerkiksi seiskaluokalla tapahtunut: Oli kaunis kesäinen päivä, ensimmäisiä koulupäiviäni yläasteella, olin tullut vanhempieni kyydillä vähän ennen (sillä he menivät töihin samalla autolla töihin) kouluun ja odottelin siinä kavereitteni kanssa aamunavausta isossa aulassa, missä 7.-, 8.- ja 9-luokkalaiset odottavat aamunavausta.
Siinä sitten vähän ennen aamunavausta Itä-Suomalaiset vanhempani, jotka eivät vieläkään olleet oppimaan puhumään tätä Etelä-Suomen "Mä, Sä"-murretta tulevat kummatkin oppilaiden keskelle luokseni kysymään: "Unodettiin kysyä, että tullaanko myö hakemaan siut tännää ja mitä sie tänään haluaisit syödä kun myö käydään kaupassa töiden jälkeen?".
En tiennyt pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Myöhemmin kotona ehdotin vanhemmille, että voisivat harkita itsekkin ostavansa kännykät, jotta voisivat soittaa minulle ja ettei tarvitsisi enään koululle tulla... ja ostivathan ne parin viikon päästä ne, mutta kännyköiden käytön opettaminen heille olikin sitten ihan oma projektinsa...

Täällä päin myö kaikki puhuttaan noin ja ei hävetä yhttään puhua sillä lailla kun käy Helsingissä serkkujen luona.

Kerran kun olin ala-asteella varmaan 5. luokalla niin jouduin lähtemään isomummon kassa kauppaan kantoavuksi. Siinä sitten kun olin karkkihyllyllä niin isomummo toiselta puolen kauppaa huutaa: "kuule halluut sie Lauri sitä kielimakkarraa?". Siinä oli hieman nuorisoa katselemassa.

Lainaus:18.05.2003 ristok80 kirjoitti:
Kihlattu lähes kuuro, mie huonokuulone, et siks ei kehtoo keskel kaupungil möläyttee et "LÄHETÄÄKS KAHVILLE?!"

Minä taas luulin, ettette kehtaa puhua murrettanne julkisella paikalla

Valmistun suunnitteluassistentin perustutkinnosta ja ensi keskiviikkona on päättäjäiset. Eilen tuli kotiin kirje, jossa oli kutsu meidän porukoille sinne päättäjäisiin. Äitihän alkoi heti keksimään kaikenlaista ja minä siitä suivaantuneena revin sen kirjeen, jotta hän ei saisi selville päättäjäisten ajankohtaa. Aikoi soittaa kaikille tutuille, että tulla juhlimaan minun valmistumistani. Sanoin, että "Mä oon sitten haulikon kanssa ovella varmistamassa, että tänne ei kukaan tunge sisään". Ei minun mielestä ammattikoulusta valmistuminen ole niin kohokohta, että sitä pitäisi juhlia. Sitten vasta, jos valmistuisin astetta isommasta koulusta.

Oli se kai kun olin menos ostamaan skeittikengiä äidin kanssa.
En kyllä jaksa alkaa selittelemään mitä siinä tapahtui.

Lainaus:22.05.2003 delta_force kirjoitti:
Oli se kai kun olin menos ostamaan skeittikengiä äidin kanssa.
En kyllä jaksa alkaa selittelemään mitä siinä tapahtui.

Kerro vaan me kuuntelemme.

Kyllä äiti useasti onnistuu nolaamaan mut. Yleensä jos olen kavereitten kanssa tietokoneen ääressä niin se saatta tulla sähläämään siihen ja selittelemään kaikkea ja nolaamaan minut.

vai että onko nolanneet...on todellakin...nolottaa jopa mainita vanhempani tässäkin viestissä

Olimme menossa Isäni kanssa ostamaan minulle lenkkareita.. (Sairaan pihi ukko joka käyttää jotain tarjoustalon flanellipaitoja! ) Huomasin joustavat ja tyylikkään näköiset, ei liian lättäpohjaiset Adidaksen lenkkarit ja testasin tietysti. Isäni tietysti, että "Hö hö hö Noihan on kun sämpylät Ostettas mieluummin tollaset 10 euron kangaskengät työkengiks pihalle niin ei tule edes kuuma ) Toisella puolen oli tietysti teiniXjengi testaamassa skedekenkiä ja jengi rupesi nauramaan. Siinä sitten nolona menin sovituskoppiin, otin kyseiset Adidaksen 90 euron lenkkarit ja viivyin ainakin siellä 15min kunnes jengi lähti. Suostuihan isäni lopulta hampaidenkiristyksen kanssa ostamaan kengät ja lähdimme pois. Kammoan vaateostoksia isäni kanssa. Menen mieluummin yksin ja mahdollisimman nopeesti selittelemättä. Arvatkaa nolottiko?

Lukemattomia kertoja Kerron jonkun jutun sit, kun jaksan kirjottaa.

Hmm... pitää miettiä.

Isäntä ainakin on sellainen että se nolaa ihan itse itsensä, ja siinä samalla kaikki muut jotka myöntävät olevansa hänen seurassaan.

Kaupassa aina yrittää vääntää jotain ihme vitsiä ja jos mahdollisuus niin tinkii minkä kerkeää. Ja jos sattuu olemaan uudessa kaupassa jossa on paljon tavaraa, niin isukki on kuin pikku lapsi pallomeressä, eli ravaa ympäriinsä ja tonkii joka kulman ja kolon ihan mielissään. (viimeisin viillitys on kristalliesineet, sitä ennen pappatunturit, moottorisahat jne jne...)

Ja kuten aiemmin oli mainittu, on erittäin noloa jos vanhemmat alkavat puhumaan minusta joidenkin vieraiden kuullen, voi sitä kehua ja höpötystä, kauheaa kuultavaa!

No niitä nyt on niin paljon. Faijani katteli kaupassa mp3 - soittimia, eikä muistanut niitten nimiä ja kysy multa no vastasin mp3 - soitin. Faijani tiedusteli myyjältä? Paljon tää mD 3 - soitin maksaa....

Ne nolaa mua varmaan tälläkin hetkellä....