Sarjassamme "en jaksa tehdä mitään hyödyllistä". Täältäkin on porukkaa lähdössä kolmen viikon päästä armeijaan, joten ajattelin että voisi kerätä hiukan ohjeita ja kokemuksia näille maamme toivoille matkaevääksi. Itselleni inttiin meno näin ikämiehenä vuosi sitten oli ihan kohtuullinen shokki

Samoin sivarista voisi joku kirjoittaa tähän jatkoksi, minulle on ainakin se alue ihan outoa ja olisi kiva kuulla asiasta. Mutta asiaan...
Res. Korpr. Heinonen M-H:n Armeija-FAQ
Tämä FAQ ei edusta Puolustusvoimien virallista kantaa, eikä sitä ole syytä ottaa vakavasti. Minulla oli armeijassa ajoittain todella rankkaa, enkä muistele aikaa pelkästään positiiviseen sävyyn. Mutta matkan varrella tarttui mukaan kaikenlaista, jonka tietämällä muut voisivat päästä vähän helpommalla. Käyttäkää siis hyväksenne ja täydentäkää.
1. Palvelukseen astuminen
-
Tule oikeasti ajoissa. Ekana päivänä on muutenkin tarpeeksi sählinkiä, että viitsisi rakentaa itselleen kiirettä iltaan. Saat yksikössä ruokaa, punkan tekeminen näytetään ajoissa, eikä mitään pokkurointia tarvitse harjoitella vielä ennen kaikkien saapumista. Pikemminkin ehdit rauhassa tutustua paikkoihin.
-
Ota mukaan riittävästi puhtaita alusvaatteita ja sukkia. Intistä saat vain parit kalsarit ja sukat, ja niitä kun viikonkin käyttää niin jopa on eksoottiset aromit. Hammastahna ja deodorantti ovat myös ehdottomia.
- Monessa paikassa tarkastetaan laukut huumekoirilla. Siksi on hyödyllistä, että
muistat ulkoa mitä laukussasi on ja osaat sanoa sen sotilaspoliisille (saattavat kysyä onko teräaseita ym). Jos sinun pitää ottaa mukaan lääkkeitä, ota niiden reseptit mukaan. Vältyt turhalta selittelyltä.
-
Mieti jo etukäteen, mitä haluat armeijalta. Usein sitä kysytään jo ensimmäisenä päivänä. Varsinkin, jos olet halukas johtajaksi, se kannattaa sanoa heti, ja päinvastoin. Halukkuus tulee silloin kirjattua, samoin se jos kieltäydyt johtajakoulutuksesta. Joissakin paikoissa halukkuudella on merkitystä, toisissa ei.
2. Alokasaika yleisesti
- Helpoin ja keskeisin nyrkkisääntö on, että jos haluat päästä vähällä,
älä ole ensimmäinen äläkä viimeinen. Viimeisistä tulee johtajien silmätikkuja, jatkuvasti särmäävistä taas palvelustovereiden. Jälleen AUK/RUK-linjalle suuntautuvat voivat vapaasti reippailla sydämensä kyllyydestä, sopivaa puuhaa kyllä järjestyy varmasti. Varaudu tosin siihen, että olet jatkuvasti pakkiruokailun jakomiehenä

-
Älä avaudu. Vaikka kuinka tekisi mieli sanoa suorat sanat, pure hammasta ja ole hiljaa. Avautumisesta saat vain ylimääräistä vaivaa ja nakkeja. Riippuen siitä, kuinka pikkusieluisia kouluttajat ovat, näitä tilanteita tulee enemmän tai vähemmän. Mutta alokasaika loppuu aikanaan, kuten myös palvelusaika. Tornifirma on oma maailmansa, jossa pitää pelata sen säännöillä. Parhaita johtajia ovat ne, jotka osaavat hoitaa hommansa johdonmukaisesti ilman turhaa ilkeilyä. Jos menet AUK/RUK:iin, tähtää siihen.
-
Pidä huolta tavaroistasi. Helppo ohje, jolla säästää paljon paljon ylimääräistä vaivaa. Kaikista eniten ikävyyksiä alokasaikana tuli tyypeille, jotka jättivät kaapin avaimia / varusteita / muuta milloin mihinkin. Jos käy hyvin, kouluttaja löytää ne ja saat huudot, jos huonosti, joudut korvaamaan varusteet.
-
Tärkeää: Opettele sotilasarvot, mielellään etukäteen. Niitä tentataan jatkuvasti, ja jos sotket ne, saat yleensä ylimääräistä nöyryytystä. Jos et juuri satu muistamaan, sano mieluummin yli kuin ali (eli kutsu vaikka luutnanttia kapteeniksi). Armeijan sedille on kovin tärkeää, että heitä ei kutsuta alemmalla arvolla. Maavoimissa tupasi esimies on yleensä alikersantti tai kersantti, kouluttajat ovat vänrikkejä/luutnantteja/yliluutnantteja ja komppanian päällikkö on kapteeni, joskus majuri. Kaikki sotilasarvot löydät
http://www.mil.fi/varusmies
3. Ase
-
Ota ase vakavasti. Rynnäkkökivääri on oikeasti jumalattoman vaarallinen laite. Varusmiehiä kuolee ja vammautuu onnettomuuksissa joka vuosi. Älä leiki sillä, älä säädä mitään mistä et tiedä. Älä, vaikka luulisitkin tietäväsi aseista kaiken. Seuraa aina annettuja ohjeita kun toimitaan aseen kanssa.
-
Tarkista aseen tila. Kun laitat aseen telineeseen tai otat sen siitä, katso että se on tyhjä ja varmistettu ja lipas on irti. Sen lisäksi, että syntyy vaaratilanteita, tykkäävät kouluttajat antaa ylimääräistä runtua jos telineistä löytyy varmistamattomia aseita.
-
Älä jätä asettasi hetkeksikään. Siinä on hihna sitä varten että sitä kannetaan mukana. Taas tulee ylimääräistä negaa jos lähdet vaikka leirillä seikkailemaan ja jätät aseen maahan. Rynnäkkökiväärin hukkaaminenkin on todella kallis pieti.
4. Lomat
-
Tule lomilta ajoissa. Taas muutaman tunnin lisälöhöily kotona maksaa erittäin monta ikävää palveluspäivää, jos et ehdi ajoissa yksikköön. Ihan ensimmäisenä ei tosin kannata taas tulla, nimimerkillä "useammankin yön päivystänyt" :)
- Jos anot lomia,
tee kunnon hakemukset. Hyväksytyn ja hylätyn loma-anomuksen ero on hyvin usein perusteluissa. Alokasaikana ei kannata lomia juuri käytellä, ellei tule erityisen painavaa syytä. Maittavat loppua kohden paremmin.
5. Jatkokoulutus
-
Jos todella haluat jonnekin, vaikka kokiksi, autokuskiksi yms.,
pidä asiasta meteliä. Ilmoita joka välissä olevasi halukas siihen. Jos joku sanoo, että "sinne ei voi päästä", älä usko ensimmäisellä kerralla. Aika useasti käytetään ns. muunneltua totuutta, jos esim. halutaan saada joku johtajakoulutukseen.
- Joka erästä haetaan varusmiehiä myös ns. erityistehtäviin. Jos sinulla on jonkin alan erityistä osaamista ja koulutusta, kysy yksikköupseeriltasi niistä. Tieto paikoista kyllä tulee kaikkiin yksiköihin, mutta jää usein ö-mappiin.
Kuningasajatus: Armeija on oma maailmansa, johon pitää suhtautua rennosti. Sieltä voi oikeasti oppia kaikkea kiintoisaa itsestään ja muista, mutta erittäin helppoa on myös rikkoa itsensä stressaamalla pikkuasioista. Aika pahasti saat sähläillä että kotiin laittavat.
Sivari-FAQ Wilsulta. Neljännesvuoden kokemuksella.
1. Kuinka pitkään sivari kestää, miten hakeudun sinne?
Sivarin nykykesto vuonna 2009 on 12kk. Hyvin luultavasti se tuosta lyhenee. Mutta enpä puutu tuohon sen enempää, mm. siitä tapellaan aiheessa tarpeeksi muutenkin. Ja itse asia alkaa seuraavassa.
Kaikki sivariin liittyvä alkaa kutsunnoissa. Koulussa joudut käymään terveystarkastuksessa ja täyttämään sen armeijan kaavakkeen, mutta niillä ei ole mitään väliä. Vaikka terkkari laittaakin sinulle vaikka
A-palveluskelpoisuuden, älä välitä. Se ei tarkoita vielä mitään muuta kuin että joudut menemään kutsuntoihin normaalisti.
Itse kutsunnoissa kokoonnut kaikkien muiden kanssa samaan tilaan kuuntelemaan sitä armeijan tyyppiä. Sivari kuitataan
hyvin lyhyellä briifauksella, joten kannattaa olla tarkkana. Siinä kerrotaa oikeastaan vain, mistä niitä kaavakkeita sivariin saa. Lopun aikaa voit joko nukkua tai yleisestä mielenkiinnosta kuunnella sitä tarinaa intistä, yksikköineen ja prikaatteineen jne.
Tämän jälkeen kaikki poistuvat hakemaan lomakkeita, inttiin menijät omiaan ja sivariin menijät omiaan. Sitten alkaa jonotus joko terveystarkastukseen(jälleen) tai lautakunnan eteen. Nämä lomakkeet täytetään aika usein siinä
jonottaessa.
Lautakunnan edessä sanot vain suoraan että haluat sivariin. Kuuluu että "Jaahas..." ja homma on käytännössä sillä selvä. Mitään testejä tai valojen vannomisia ei enää ole. Sivariin meno on ilmoitusasia. Tästä lähtien kaikki sivariin liittyvä asioiminen hoidetaan Lapinjärven koulutuskeskuksen kautta. Lautakunta pistää sinun sivarivalintasi Sivarikeskukselle eteenpäin, ja sieltä tulee sitten postia kotiin jossa neuvotaan mitä pitää tehdä. Sinun ei siis itse tarvitse ottaa yhteyttä yhtään mihinkään.
Kutsunnat ovat kyllä hyvin selkeä ja selkeästi selostettu tapahtuma, joten ei siellä voi mitenkään mokata. Myöskään ei tarvitse pelätä sitä, että joutuisi julkisesti vaikkapa viittaamaan ja hakeutumaan sivariin tjsp. Ja vinkki: olkaa tarkkojan sen kutsuntapäivän suhteen ja menkää oikeana päivänä. Ite jotenkin onnistuin missaamaan oman päiväni, ja voi niitä vatsanväänteitä ja sitä turhaa säätämistä. Eihän se toki niin vakavaa ollut, mutta paljon mukavampaa mennä oikana päivänä sinne =)
2. Mille koulutuserälle, ja mikä se edes on?
Koulutuserä tai -jakso on kuukauden mittainen jakso, joka sisältyy sivarin 12kk:n kestoon. Se on pakollinen. Koulutuserä käydään Lapinjärven koulutuskeskuksessa noin 100km Helsingistä itään. Luonteeltaan koulutusjakso on kuin koulu, siellä ollaan arkipäivät, ja vapaa-aikaa on kaikki luentojen ulkopuolinen aika. Mitään aitoja tai vartijoita ei ole.
Mitään kovin hyvää syytä sille, miksi tämmöinen koulutusjakso on olemassa, ei oikein ole. Osaksi se on varmaan inttikihojen painostusta, osaksi aivan sekopäisten ja työhön kykenemättömien tyyppien seulontaa ja osaksi ehkä jopa jonkuinlaista opettelua kriisitilanteita varten. Jaksolla esimerkiksi suoritetaan Ensiapu(EA)1-kortti, eli ensiavun perusjutut.
Siellä on myös kolme koulutuslinjaa: Pelastustoimi ja väestönsuojelu, Ympäristön ja kulttuuriomaisuuden suojelu, Yleissivistys ja kansalaisvalmiudet. Ite kävin tuon kakkosvaihtoehdon, ja niinpä minä olen periaatteessa velvollinen öljynpuhdistukseen sivariaikana, jos jokin öljyönnettomuus uhkaa Suomen vesistöjä/rantoja. Öljynpuhdistukseen annettiin lyhyt koulutus.
Kutsuntojen jälkeen melko pian postiluukusta kolahtaa kirje Lapinjärven koulutuskeskukselta. Ja sitten huomaat että sinut on laitettu alustavasti koulutuserään, joka alkaa vaikkapa vasta kahden vuoden päästä. Ei paniikkia, se ei vielä tarkoita mitään. Kuten siinä infopaketissa sanotaan, jos haluat aikaistaa koulutusjaksosi alkua, lähetä koulutuskeskukseen vapaamuotoinen kirjallinen hakemus siitä, mihin jaksoon haluaisit. Jaksojen alkamisajankohdat löytää infopaketista ja sivarikeskuksen nettisivuilta.
Mitä aikaisemmin lähetät hakemuksen, sitä varmemmin pääset haluamaasi koulutuserään. Kesäkuukaudet ovat erittäin suosittuja, joten ole ajoissa liikkeellä. Lapinjärvi vastaa kirjeeseesi hyvin nopeasti, ja jos olet päässyt haluamaasi koulutuserään, sinulle tulee kirjallinen määräys astua siviilipalvelukseen jne jne.
3. Minne sivariin?
Nyt kun koulutusjakson ajankohta on selvillä, kannattaa aloittaa palveluspaikan etsiminen. Aika rientää yllättävän nopeasti, joten suosittelen että jo puoli vuotta ennen koulutuserän alkua aloitat etsimisen.
Helsingissä on melko hyvin erilaisia ja mielenkiintoisiakin palveuspaikkoja, joten sieltä löydät varmasti ainakin jotain vaikka olisitkin myöhään liikkellä. Muualla Suomessa tilanne on hiukan hankalampi, ja voit
joutua esimerkiksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle sivaripaikan takia. Toisaalta tämä voi olla myös mielenkiintoinen kokemus, asua yksinään mahdollisesti ensimmäistä kertaa jne.
Paras apuväline paikan löytämiseen on sivarikeksuksen sivut, siellä on mainio lista erikseen kaikista palveluspaikoista ja avoimista palveluspaikoista. Ole aktiivinen, hae moneen paikkaan ja soita mielummin
kuin lähetä sähköpostia. Älä tyydy ensimmäiseen kahvinkeittohommaan, vaan mieti, voisitko viettää mielenkiintoisen vuoden.
Vaikka sitä palveluspaikkaa ei löytyisikään ennen kuin koulutuserä alkaa, ei hätää. Menet koulutukseen normaalisti, siellä on varattu kaksi maanantaita sen kuukauden ajalta pelkästään palveluspaikan etsimiseen. Suosittelen tosin että se paikka on ja valmiina, on paljon mukavampi nukkua ja suunnitella kun tietää minne menee. Lisäksi nuo kaksi maanantaita saa kuntsareiksi jos on palveluspaikka hommattuna ennne koulutusjakson alkua.
JOS palveluspaikkaa ei sitten millään saa edes koulutusjakson aikana, joudut jäämään Lapinjärven koulutuskeskukseen ns. "legioonalaiseksi". Tarkoittaa sitä, että hoidat esimerkiksi ulkoalueita, olet keittiössä tekemässä ruokaa
ja siivoat. Legioonalaisena jatkat palveluspaikan etsintää koko ajan. Legioonaan voi jäädä myös silloin, jos palveluspaikkaan ei pääsekkään suoraan koulutusjakson loputtua vaan väliin jää vaikkapa viikon tauko. (Pakko ei ole, silloin voi ottaa "Henkilökohtaista syylomaa". Tarkoittaa sitä, että sivari jatkuu vasta sitten kun aloitat palveluspaikassa. Sivari ei siis tällöin lyhene syyloman aikana.)
4. Koulutusjakson aikana
Lapinjärvi, "Lappari", on rento paikka. Kunhan siellä on ajoissa paikalla kaikki hoituu mainiosti ja helposti. Luentoja on 8.45 - 16, joskus on myös parin tunnin iltaluento. Luentojen välissä on pari taukoa ja lounas. En tässä perehdy sen enempää niiden sisältöihin tai mihinkään muuhunkaan, ne selivävät siellä kyllä. Ruokaa saa paljon ja usein: aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala. Lisäksi kanttiini on auki hetken päivällä ja pidempään illalla. Viikonloput ovat vapaita, samoin ne pari kuntsarimaanantaita jos on palveluspaikka ennen erän alkua. Pakolliset matkat kotiin ja Lapinjärvelle ovat joka kerta ilmaisia.
Ja sitten yleisesti siitä meiningistä. Siellä tarvitsee tehdä hyvin vähän, itselläni oli ehkä kolme ryhmätyötä, ja niissäkin voi sluibailla, sillä aina löytyy joku aktiivisempi duunari. Käytännössä luennoilla vain kuunnellaan tai katsotaan dokumenttia tjsp. Kirjoittamattoman säännön mukaan nukkua saa, kunhan pysyy istuma-asennossa... Ihan mukavat torkut tuli otettua aina välillä.
Luentoja on siis kuitenkin melko paljon, ja onneksi jotkut ovat jopa ihan hyviä. Se linjan valinta toki vaikuttaa mielekkyyteen, omasta mielestäni luennot ympäristöstä olivat ihan jees. Myös joitan hieman teoreettisempia ja filosofisempia luentoja esimerkiksi onnellisuudesta löytyy.
Kuntsareita eli siis ylimääräisiä vapaita on mahdollista hankkia, joskin se on nykyisin työlästä. Ennen kuntsariin riitti suunnilleen pienen piirroksen teko. Nytten kuntsarin sai esimerkiksi pitämällä jonkun yli tunnin teatteriesityksen Arndt Pekurisesta(hänestä lisää viimeistään Lapinjärvellä =D). En ole ihan varma oliko tuosta saatu kuntsari vaivan väärti.
5. Joitain vinkkejä koulutusjaksolle:
A) Mene sinne kesällä. Valoisuus ja lämpö piristää.
B) Jos asut suhteellisen lähellä Lapparia, harkitse voisitko mennä joka ilta tai 2-3 kertaa viikossa kotiin nukkumaan. Ite asun Helsingissä, ja kaverin autolla 100 kilometrin matka meni mukavasti vajaassa tunnissa tarkoittaen
sitä, että joka päivä oli jo klo 17 kotona sivistyksen parissa. Kimppakyydillä neljään pekkaan besakulutkin olivat olemattomat. Viikot tuntuvat oikeasti paljon lyhyemmiltä jos pääsee kotiin keskellä viikkoa.
C) Tutustu muihin sivareihin. Itsestäänselvää, mutta oli surku katsoa muutamaan ressukkaa, jotka sanoivat neljän viikon aikana vain 20 sanaa, ja nekin väkisin.
D) Ota kaikkea mahdollista vapaa-ajan välinettä mukaan. Luennot loppuvat kuitenkin jo klo 16, joten sen ja klo 23 hiljaisuuden välillä on pitkä aika. Toki sielläkin on tarjolla vaikka mitä, fudista, punttis, kalastus, soutelu, sulkapallo, pingis, bilis, kirjat, telkkari, kanttiini, konsolit, ATK-luokka.
E) Huumoria mukaan. Ei sitä meininkiä siellä pysty edes kuvailemaan. Tuntuu että aika pysähtyy ja jäljellä on vain sinä, luento ja pelto. Lopulta on viikko takana, sitten kaksi, sitten naureskellaan että enää viikko ja aivan lopulta onkin viimeinen ilta. Ja sitten... puuh, kupla puhkeaa ja on kuin Lapinjärveä ei olisi koskaan ollutkaan.
F) Ja käy Hotelli Hanhessa. Edes viimeisenä keskiviikkona jolloin on karaoke. Täytyy sitä edes kerran Lapinjärven aikana katsastaa kylän kuumin menomesta. Varmaan myös itse Lapinjärven kylä ja sen kaksi kauppaa on tsekkaamisen arvoisia.
G) Sauna on pirun hyvä ja kaksi kertaa viikossa.