Lainaus:02.01.2009 Urokhtor kirjoitti:

Lainaus:02.01.2009 ColaDude kirjoitti:
Suoritetaanko armeijassa cooperin testi palveluspaikasta riippumatta ja milloin tuo suoritetaan? Pari päivää/viikkoa asepalvelukseen astumisesta vai vaihteleeko?

Meillä oli kolme cooperia, jokaisella koulutuskaudella siis pidettiin oma. P-kaudella se taisi olla ehkä kolmannella viikolla ja muilla koulutuskausilla se oli siellä loppupuoliskolla. Mutta kuten muista viesteistä ilmeni, tämä vaihtelee paikoittain. Tuo keskimmäinen eli E-kauden cooper on täysin turha, mutta jostain syystä meillä se piti juosta.

Lainaus:02.01.2009 Upii kirjoitti:
Hyvä tietää.
Luulin että heti ekana aamuna klo 6 metsään juoksemaan. Pitäähän se lääkärintarkastus toki ekana käydä. Eka viikon jälkeen on vissiin turha loman toivossa olla? miten usein noin keskimäärin tavallinen jääkäri pääsee ja onko pidempiä, kuin se perus perjantaina kotiin ja sunnuntai iltana takaisin?

Ekan viikon jälkeen ei pääse lomille. Mutta yleensä toisena viikkona pääsee ja sen jälkeisen viikon lauantaina taitaa olla koti-ikävä -päivä, jolloin varusmiesten omaiset voivat tulla katsomaan prikaatin meininkiä. Nää nk. gines-viikonloput, eli kiinnioloviikonloput riippuvat paljon komppaniasta/varuskunnasta, mutta itellä oli Kontiorannan kranaatinheitinkomppaniassa jopa kuuden kuukauden putki ilman ginestä. Yleensä näitä kiinnioloja oli ehkä kaksi per koulutuskausi. J-kaudella tosin oli tuplakinkku ja jouduin siis olemaan joulukuun ensimmäisestä päivästä yhdeksänteentoista kiinni ja siinä välissä melkein kaksi viikkoa leiriä.

Joissakin komppanioissa sitten saattaa olla pari ginestä enemmän, riippuen paljon virka-apuosastoista, joita on Kontiorannassa 3-4 per yksikkö puolen vuoden aikana. JK:ssa eli jääkärikomppaniassa on sellainen systeemi, että pahimmat vemppaajat joutuvat virka-apuun, joten huonon säkän käydessä voit joutua olemaan jokaisessa virka-avussa, tai sitten et kertaakaan. KRHK:ssa meillä oli virka-apuosastot joukkueittain ja tiedustelijoiden mulkut eivät joutuneet virka-apuosastoon kertaakaan. Muutenkin tiedustelujoukkuetta suosittiin meillä. Se on kätevää, kun muilla joukkueilla on kolme upseerikokelasta ja niillä on seitsemän...

Joo-o joillaki näyttäis olevan "vähä" eri määrä gineksiä.. Noita tuplagineksiä nyt oli melkeimpä koko ajan ja joskus yli 4 viikon putkia millon ei edes iltavapaille päässyt. Että tuota.. ja niinkin haastavalla linjalla olin kuin E-kuski.

Lainaus:02.01.2009 Urokhtor kirjoitti:
mutta itellä oli Kontiorannan kranaatinheitinkomppaniassa jopa kuuden kuukauden putki ilman ginestä.

Joo'o =D

Tosiaan sen verran, et kannattanee selailla vaikka aamukampaa, sieltä saa hyviä ohjeita inttii lähtemiseen. Nuo jutut vaihtelee palveluspaikoittain jopa hyvinki paljon. Meillä esim. nuista kuudesta HL(henk.koht.loma) vain 3 käytettiin komppanian kanssa yhteisesti, yks jokaisella koulutuskaudella. Lomat oli kolmenpäivän mittaisia, eli lauantaina alkavia lomia ei ollut yhtään meikällä. Yks lauantaina päättyvä kyllä oli ku leirille lähtö oli sunnuntaina. Lomille pääsee joko toisena vkloppuna tai kolmantena, suurempi tod.näk. ensimmäiselle vaihtoehdolle. Sellanen hyvä luku mitä 25-26 vkon aikana oli kiinniolo vkloppuja oli 8-10 komppaniaa kohden per 180 päivää.

Oikeastaa mistää turhasta ei tartte huolehtia ennen inttiä. Tietty sitä voi murehtia päänsä puhki et mitä tehhää ja missä ja millon mut ei vaan kannata. Sen läpi oikeasti selviää nii huonokuntoset ja nii tyhmät jätkät ettei uskoiskaan. Siis puhun sellasista jotka tunkee korvatulppia poikittain korvaan ja sytyttää pöydän palamaan "vahingossa". Ainoa mitä kannattaa miettiä on seuraavat asiat:

Haluaako olla puolivuotta vai vuoden?(vai 270)
Tee heti selväksi kumpi ja aja sitä läpi koko ajan. Elä lähe siihen "ehkä" linjalle, koska yleensä se vie väärään paikkaan. Tiukka ei/kyllä antaa paremman kuvan ku jaarittelu tai selittely. Tätä kysytään paljon heti alusta lähtien. Heti ku ensimmäiset komppanian upseerit näät nii he kyselee näitä ku palauttelet astumismääräyksiä ja keräät avaimia ja hengareita yms. Yleensä ne aloittaa vielä: "Halusit siis aliupseerikouluun?" vaikka olisit aikaisemmin sanonut toista.

Haluaako hyötyä armeijasta jotenkin?
Armeijasta on mahollista saada jos jonkinsortin ajolupaa yms. Mahollisuus suorittaa erilaisia kursseja(laskuvarjo, metsästyskortti, turvamies. "rippileiri". Kaikki nämä vaihtelee tietty varuskunnittain. Näistäkin asioista kyllä varmasti kerrotaan siellä, mut jos ei oo hereillä, se saattaa mennä ohitte korvien. Toisinsanoen jos tälläsiä kiinnostaa suorittaa samalla niin kannattaa kuunnella ku joku puhuu näistä. Ei ehkä mikään tärkein asia, mutta jos kiinnostaa nii korvat hörölle siellä.

Henk. koht. asiat?
Jos on oma kämppä, eukko, penska, velkoja, lainoja yms. niin kuuntele tarkasti kuraattorin oppitunnilla. Se kertoo nämä asiat, ja kertoo mitä kautta ottaa yhteyttä. Näistä saa tietää kyllä siellä tarpeeksi kun uskaltaa vaan kysyä, kannattanee vaan selvittää se oma tilanne kotopuolessa, että kuinka paljon apua tarvittee armeijan aikana.

Terveydelliset seikat
Jos terveydentila on muuttunut heikentävästi niin avaudu aiheesta oikealle taholle, eli lääkärille tai niille jotka siitä kysyy. Ne lyö merkinnän yleensä paperiin jos siihen on aihetta.

Mitä otat mukaan
Lue aamukampaa. Suosittelen ainakin:
Parranajovälineet, hammasharja, huulirasvaa, pari kappaletta omia sukkia ja alusvaatteita, tekemistä, puukko, reppu(jolla saat tuotua siviilikamppeet pois) puhelin, rahaa, tilinumero ja henkilöllisyystodistus. Kolmea ensimmäistä tarvitset eikä niitä enää yleensä tarjota varuskunnan puolesta. Kolme viimistä myös tärkeitä.

Kuten näistäki näkee, kaikkea tullaan käsittelemään armeijan aikana ihan tarpeeks, kuhan kuuntelee oikealla hetkellä. Nämä ei oo yleensä mitään ohimennen huudeltuja juttuja vaan tulevat esille ensimmäisten viikkojen oppituntien aikana. Siellä ei tartte tehä mitää mistä et mitään myöskään tiedä. Ja aina saa kysyä, varmaan joku tietää jotain jostain ja jos ei tiedä, ohjaa jollekki joka tietää. Jos oot jostain pois, nii kysy tupakavereilta. Ite esim. vietin kolme päivää sairaalapedissä ekan kahen viikon aikana ja olin piirun verran pihalla esim. aseen käsittelyssä.

Lainaus:02.01.2009 Zephiroth kirjoitti:

Lainaus:02.01.2009 ColaDude kirjoitti:
Suoritetaanko armeijassa cooperin testi palveluspaikasta riippumatta ja milloin tuo suoritetaan? Pari päivää/viikkoa asepalvelukseen astumisesta vai vaihteleeko?

Kyllä suoritetaan, ensimmäisten viikkojen aikana "alokas-cooper" sekä hieman ennen kotiutusta juostaan "kotiutus-cooper".

Omat lähteet kertoivat että nyt palvelukseen astuvilla santiksessa(=minulla) on cooper heti kärkeen, eli viikonpäästä saapumisesta.

Kontioranta on ihan hyvä paikka olla. Se on prikaatiksi melko pieni (vajaa 700 alokasta/saapumiserä + ehkä parisataa alikkia/upseerikokelasta). Siellä on 5 kasarmirakennusta, joista yhdessä sijaitsee kaksi komppaniaa (sissikomppania ja panssarintorjuntakomppania). Ainakin sissikomppanian/pstk:n ja kranaatinheitinkomppanian rakennuksissa on hometta ja yllättävän moni sai oman palveluksen aikana KRHK:ssa astman. Myös EHK:ssa eli esikunta- ja huoltokomppaniassa vissiin on hometta. JK:n ja AUK:n rakennukset on uudempia ja niissä ei oo vielä ainakaan pahemmin hometta löydetty. Vessoista miulla on kokemusta vain KRHK:sta ja siellä ne oli kohtalaisessa kunnossa. Aika karu ympäristöhän se on, mutta vessan ovet saa kiinni ja suihkussa on verho edessä. Ja kasarmithan on väistämättä laitosmaisia, joten mitään ihmeellisiä koristeita on turha odottaa. Kun jouluun oli vain viikko, mietittiin miten ei tunnu yhtään että joulu olisi tulossa ja vastaushan löytyi nopeasti. Tuvassa on vain kaapit, sängyt, taistelujakkarat sänkyjen päädyssä ja ilmoitustaulu. Kaikki muu turha on karsittu pois.

Jokaisessa komppaniassa taitaa olla ainakin yksi nettitietokone ja tämän lisäksi vastikään uusitut telkkarit (KRHK:n tuli telkka vasta marraskuussa ja siellä on nyt melkein uusi taulutelkka, kun muualla taitaa olla putkinäytölliset telkat). Komppanioissa on ainakin limuautomaatti, mutta joissakin, kuten EHK:ssa on myös patukka-automaatti. Myös esim. pingispöytä saattaa löytyä.

Ihan hyvälaatuinen sotilaskotikin prikaatista löytyy. Siellä on pieni kauppakin, josta voi ostaa mm. karkkia ja hygieniavälineitä. Sotkussa on myös ti ja to toimivat kirjasto ja musiikkihuone jossa voi kuunnella levyjä. Myös pari bilispöytää löytyy, kuten mm. jukeboksikin. Ja uutuutena siellä on projektori ja kangas elokuvailtoja varten, jotka järjestetään keskiviikkoisin. Harmittaa kun tämä mahdollisuus tuli vasta oman palveluksen viimeisenä viikkona.

Vapaa-aikaa varten on myös liikuntakerhoja, joita on monenlaisia, joten sopiva laji luulisi löytyvän. Ja varuskuntasairaalaan eli VKS:n kannattaa tutustua. Sieltä saa helposti vapautusta, jos osaa näytellä kipeää. Mm. kuuma kuppi -kikka toimii aina.

Näin yleisesti ottaen gonabeach tuntuu hyvältä paikalta suorittaa asepalvelus. Johtajat tuntuvat olevan joka paikassa rentoja (en mene mitään sanomaan uusista johtajista, pitää toivoa, että joudut KRHK:n jossa Jarso on johtajana). Myös kouluttajat olivat meillä suurimmilta osin rentoja, mitä nyt vasta kadettikoulusta päässyt yliluutnantti oli aivan liian virkaintoinen. Pääosin kouluttajat ovat semmoisia mukavia tyyppejä ja ovat asiallisia vain työnsä takia ja osa taas on sellaisia jotka vittuilevat armotta, mutta ei niitä voi ottaa tosissaan, leikkiähän ne vain laskevat. Onhan näitä oikeita natsejakin muutamassa komppaniassa, mutta pääosin kouluttajatkin ovat mukavia.

Lainaus:02.01.2009 mixander kirjoitti:
Joo-o joillaki näyttäis olevan "vähä" eri määrä gineksiä.. Noita tuplagineksiä nyt oli melkeimpä koko ajan ja joskus yli 4 viikon putkia millon ei edes iltavapaille päässyt. Että tuota.. ja niinkin haastavalla linjalla olin kuin E-kuski.

Ai niin tosiaan unohdin teidät gonakuskit. Samaan kastiin voisi lukea myös mm. lämärit. Noille koulutuslinjoille löytyy paljon tekemistä esim. leireillä, joten myös kiinnioloja on näillä miehillä normi kuuden kuukauden jääkäriä enemmän.

Lainaus:02.01.2009 perato kirjoitti:

Lainaus:02.01.2009 Urokhtor kirjoitti:
mutta itellä oli Kontiorannan kranaatinheitinkomppaniassa jopa kuuden kuukauden putki ilman ginestä.

Joo'o =D

Oho tuli tosiaan pienoinen virhe. Tosiaan viikkojahan tuossa tarkoitin, enkä suinkaan koko palvelusaikaa.

Onko tää totta, et nytte intti on muuttumassa sellaiseks, että siellä ollaa joko 9kk tai 12kk?

Lainaus:02.01.2009 Daux kirjoitti:
Onko tää totta, et nytte intti on muuttumassa sellaiseks, että siellä ollaa joko 9kk tai 12kk?

Ei kai? Ainakaan en ole kuullut tuollaisesta...sais pysyä 6-9-12..

Lainaus:02.01.2009 Daux kirjoitti:
Onko tää totta, et nytte intti on muuttumassa sellaiseks, että siellä ollaa joko 9kk tai 12kk?

Tornari löyhkää tänne asti.
Ihme kun eivät palauta 8 kk:n pituseksi.

Lainaus:02.01.2009 Daux kirjoitti:
Onko tää totta, et nytte intti on muuttumassa sellaiseks, että siellä ollaa joko 9kk tai 12kk?

Eiköhän noi oo just niitä huhuja mitä kylvetään tuleville varusmiehille

Lainaus:02.01.2009 Daux kirjoitti:
Onko tää totta, et nytte intti on muuttumassa sellaiseks, että siellä ollaa joko 9kk tai 12kk?

On. Ja ei. 2009 alkaen n. 50% varusmiehistä palvelee pitemmän ajan kuin 180. Eikä ole tornari. Tämä siis johtuu siitä et pitemmän ajan paikkoja on enemmän eikä siitä et aikaa olis pidennetty.

Lainaus:02.01.2009 perato kirjoitti:

Lainaus:02.01.2009 Daux kirjoitti:
Onko tää totta, et nytte intti on muuttumassa sellaiseks, että siellä ollaa joko 9kk tai 12kk?

On. Ja ei. 2009 alkaen n. 50% varusmiehistä palvelee pitemmän ajan kuin 180. Eikä ole tornari. Tämä siis johtuu siitä et pitemmän ajan paikkoja on enemmän eikä siitä et aikaa olis pidennetty.

lähde?

En nyt lähdettä jaksa etsiä, mutta voin osaltani vahvistaa peraton väittämän. Mm. kouluttaja on sanonut aivan samaa meille. Ja imo 8 kk koulutus on koulutushaarasta riippuen täysin turha. Ainakin heitinhommissa kaiken oppi vallan hyvin kahdessa kuukaudessa ja koko J-kausi oli turha ainakin omasta mielestäni. Kun oltiin kasarmilla, ei tehty mitään järkevää ja leireillä toiminta oli sitä samaa paskaa, jonka osasi jo ennestään, eli jopa neljällä kuukaudella olisi omalla osallani selvinnyt palveluksesta aivan hyvin. Tietty jotkut koulutushaarat vaativat enemmän aikaa, mutta ihan hyvin tuntuu tää nykysysteemikin toimivan.

Lainaus:02.01.2009 Asmodai kirjoitti:

Lainaus:02.01.2009 perato kirjoitti:

Lainaus:02.01.2009 Daux kirjoitti:
Onko tää totta, et nytte intti on muuttumassa sellaiseks, että siellä ollaa joko 9kk tai 12kk?

On. Ja ei. 2009 alkaen n. 50% varusmiehistä palvelee pitemmän ajan kuin 180. Eikä ole tornari. Tämä siis johtuu siitä et pitemmän ajan paikkoja on enemmän eikä siitä et aikaa olis pidennetty.

lähde?

Joku 1.1.2008-1.7.2008 ilmestyny Ruotuväki ja siinä suora lainaus puolustusvoimien komentajalta.

Mortti sinä hajoat.

1/08 itsekin.

I/09 on ansainnu sen =)


T: I/08

Harkitsen C-Papereita lääkärin kautta.

Lainaus:02.01.2009 Cloudef kirjoitti:
Harkitsen C-Papereita lääkärin kautta.

Et saa.

Heleposti saa jos on vähän vemppa-skillejä.

Aurinkoisia reservin päiviä kotiutuneille!

Toivotan tulevat alokkaat lämpimästi tervetulleiksi Santahaminaan Kaartin Jääkäritoimikunnan puolesta. Älkää hajotko ensimmäisiin viikkoihin, meininki paranee kyllä P-kauden jälkeen.

Paljon mielenkiintoista ohjelmaa luvassa nyt palvelukseen astuville toimikuntamme järjestämän vapaa-ajan ohjelman puitteissa!

Lainaus:02.01.2009 Upii kirjoitti:
Nyt ois 12.päivä kontiorantaan lähteminen. Minkälainen se ensimmäinen päivä siellä suunnilleen on? Saapua pitää klo 16 mennessä ja mitä sen jälkeen? käydään varusteet, syödään, opetetaan punkan tekeminen. Ei tuohon mene kauheasti aikaa? Kiva olisi myös tietää ensimmäisen herätyksen jälkeisestä toiminnasta noin yleensä.

Urokhtor -- ja varmasti moni muukin tässä ketjussa jo aiemmin -- kertoili ihan asiallisesti omista kokemuksistaan. Meikäläisestä kun on hauskaa muistella vanhoja, kirjoitan nyt omistakin kokemuksistani eräänä hyisen-- korjaan -- JÄÄTÄVÄNÄ tammikuisena päivänä, jona itse astuin palvelukseen (vaikken Kontiorannassa).

Heikko aamu

Klo 8.00 heräsin kotonani äärimmäisen heikosti nukutun yön jälkeen. Vatsassa myllersi, ja vaikka olinkin tarkastanut lähtövarusteeni jo varmaan tuhanteen otteeseen, kävin niitä pienoisen hermostuksen vallassa läpi. Seuraavat pari tuntia kuluivat hienoisen apatian vallassa TV:tä katsellen. Mitään ei oikein osannut tehdä. Parran nyt kävin ajamassa, kun arvelin, että niin pitäisi tehdä.

Klo 10.00 hyppäsin junaan ja toden teolla aloitin matkani parin kaverin kanssa kohti niin sanotusti suurta tuntematonta. Junassa konduktööri tarkisti palvelukseenastumismääräyksistämme junaliput ja toivotti tervetulleeksi valtion palvelukseen. Vähän siinä taidettiin nauraakin. Pari vieressä istuvaa keski-ikäistä herraa alkoi siinä muistella omia inttijuttujaan. Pari aseman jälkeen junassa alkoi pyöriä muitakin aika hermostuneen oloisia kaljuja nuoria miehiä.

Noin klo 13.00 saavuttiin määränpäähän, jossa varuskuntataksin kuski odotteli alokkaita kyltin kera. Pienoisen säädön jälkeen saimme kyydin varuskuntaan -- ensimmäisen ja viimeisen kerran kuljettiin asemalta kasarmialueelle firman piikkiin. Päävartion portilla silloiset gonaspollet (jotka kolmen näkemäni saapumiserän spolleista olivat mielestäni rasittavimpia) syynäsivät palvelukseen astuvien paperit läpi ja passittivat esikuntakomppaniaan, joka onneksi olikin lähin kasarmirakennus aivan portin liki. Siellä vastassa oli pari tiukkailmeistä alikersanttia ja vartioaliupseeri huumekoiran kanssa. Tämä oli myös paikka, jossa ensimmäistä kertaa jouduin ilmoittamaan itseni alokkaana.

"Herra alikersantti, alokas N.N., ilmoittaudun palvelukseen."

Klo 13.30 osapuilleen paperisäädön päätyttyä esikuntakomppaniassa se alkoi tulevassa perusyksikössäni. Seuraavan puolituntisen ajan allekirjoitin, ruksasin ja täytin papereita koskien kaikenlaista etunimistäni aina päihteiden käyttötaipumuksiini saakka. Tämän jälkeen yksi alikersanteista ohjasi minut ja pari muuta alokasta tupaan, jossa aiemmin saapuneet olivat jo kaappejaan täyttämässä. Pari kaveria oli jo maastopuvussakin. Heitin repun punkalle, kättelin punkkakaveriani, jonka nimen unohdin pari sekuntia myöhemmin. Oli vähän kiire kuraattorin tulohaastatteluun.

Tässä vaiheessa kellonajasta ei pahemmin enää ollut tietoa. Seisoin jonon häntäpäässä kuraattorille pääsyä odotellen, kun yksi alikersanteista tulee ilmoittamaan: "Vielä viisi äijää jonon perältä mukaan. Lähdetään varusvarastolle."

Varusvarastolla kuittasimme loputtomalta tuntuvat määrän tavaraa pohjattomilta tuntuviin morttisäkkeihin. Sinne meni kypärää ja makuupussia, maastopukua ja maihareita, kintaita ja hansikkaita sekä jumalattomasti kamaa, jota ei kunnolla ehtinyt rekisteröimään linjastolla liidettäessä. Säkki painoi ihan perhanasti, mutta onneksi kuorma-auton lavalle sen sai heijattua yhtä kaikki.

Yksikössä alkoi jumalaton kaappipalapelin ratkominen. Tuvassa mietittiin alokkaiden kesken välillä sellaistakin kuin että "mikäs perhana näistä nyt on sitten se m/62" ja "tietääkö joku, mikkä noi sisäjalkineet oikein on?" Jossakin vaiheessa sitä sai vihdoin viimein kuorittua itsensä siviilivermeistä ja vaihdettua ne armeijan maastokuvioon. Jaloissaan alokas saattoi odottaa pitävänsä seuraavan viikon ajan ns. morttilenkkareita, jotka huvittivat vanhoja aika rankasti ruokalassa.

Kello alkoi olla hiljalleen aika lailla sata. Tuvan viimeinen alokas saapui melkeinpä viimeisellä kellonlyömällä kasarmille ja oli välittömästi niin sanotusti kusessa. Olisi pitänyt täyttää paperit, käydä kuraattorilla, hakea varusteet ja säätää kaappia johonkin kuntoon. Aikaa oli vähän, mutta onneksi vastaanottotehtävistä vapautuneita alikersantteja sentään lähettyvillä paljon. Lähdettiin kuitenkin päivälliselle.

Vaikka ruokalaan mentiinkin vasta ensimmäistä kertaa, sinne mentiin suljetussa osastossa, tällä kertaa kolmijonossa. Tahtia ei ollut, mutta ruodut kusivat pahasti, mistä ryhmänjohtajat pääsivät vähän kuittaamaan. Ruokalassa syötiin jokseenkin lamaantuneissa tunnelmissa. Myöhemmälle palvelusajalle ominainen melko iloinen säksätys puuttui tyystin. Pöydässä istuva alikersantti vain totesi säädetyn ajan loputtua jotakuinkin seuraavasti: "Ruokailuaika loppui. Ylös ja ulos, mars."

Homma hanskassa, hanskat hukassa

Ruokailun jälkeen palattiin yksikköön, jossa tuvan esimies alkoi opettaa meille punkan ja pinkan tekoa. Pidettiin myös jonkinlainen kankea esittelykierros. Piakkoin siirryttiin käytävälle harjoittelemaan kolmiriviin järjestymistä, ojennusta, erikseen vielä käytävälle siirtymistä, puhuttelua ja tervehtimistä. Illalla kello kymmenen aikoihin suoritimme ohjatut iltatoimet. Puoli yhdentoista maissa pidettiin ensimmäinen iltavahvuuslaskenta. Sai ja piti mennä nukkumaan. Harvaa tosin unetti -- alikersantteja nyt ehkä. Ensimmäinen päivä palveluksessa oli sitä myöden siinä; ensimmäinen aamu kasarmilla vielä vähän jännitti.

Ja pahimpia on aamut, joiden päättymistä ei näy...

Ensimmäinen herätys oli yllättävän armollinen. Se kajahti lujaa ja ikävästi, mutta kun oli pyörinyt vuoteessaan unta saamatta jo lähemmäs puoli tuntia, ruumis oli siihen jo jokseenkin valmis. Mieli, kuten oli vielä huomattava, ei niinkään. Pian kuitenkin kiidettiin jo kohti pesutupaa, jossa viisi minuuttia myöhemmin viimeistelin juuri ensimmäistä puolikasta parranajostani, kun alikersantti karjaisee ovelta: "Aikaa minuutti! Jonoon järjesty! Tupaan MARS!"

Ensimmäisen viestin kerkesin lähettämään kotiin vasta tämän alkaneen toisen palveluspäivän iltana, hiljaisuuden jälkeen. Se oli sävyltään melko katkera: tupa siivottiin ainakin viidesti, suihkussa ei vieläkään ehtinyt käymään, päätä särki, jatkuva ramppaaminen ja odottelu tympäisivät.

Joku oman tiensä jo silloin valinnut totesi aamupalalle lähtöä odotellessa, että "enää 360 aamua!" Järjestyminen käytävälle otettiin kahdesti uusiksi, ja tällä kertaa ruokalaan käveltiin jo tahdissa. Aivan vääränkokoiset housut olivat koko ajan pudota jalasta, eikä ylipitkä vyökään siinä juuri auttanut. Elämä ei rehellisesti sanoen juuri hymyillyt. Sää nyt oli onneksi kaunis, melko lailla myötätuntoinen meitä veripäitä kohtaan.

...ja niin lopulta käy

360 aamua myöhemmin yksikössä heräiltiin vähän paremmissa merkeissä. Siinä vaiheessa armeija tuntui jo ihan mukavalta paikalta ja firman rutiineista oli jo hyvän aikaa sitten muodostunut melkeinpä toinen luonne. Sitä ajatteli, että paljon on olemassa asioita, jotka ovat olevinaan niin vaikeita mutta jotka oikeastaan ovatkin aivan mahdottoman helppoja. Alokasajan pahimmat tössähdykset lähinnä huvittivat ja karseimmat maastoharjoituksetkin olivat jo muuntuneet jonkinlaisiksi mukaviksi muistoiksi "siltä ajalta".

Puoli vuotta olisi ehkä riittänyt, mutta vuoden päivätkin hiipuivat ajallaan loppuun vastoin yleistä luuloa. Mikäpä siinä: kotiutuvien on aina helppo hymyillä. Sitä paitsi oli mukavaa mennä kotiin pitkästä aikaa siviilivaatteissa.

PS: Vuodatus yllä on melko tarkka kuvaus tuolloin tapahtuneesta. Muistot valitettavasti vain ovat sekoittuneet jo keskenään, joten ihan tarkkoja muistikuvia esimerkiksi ensimmäisen päivän illasta ei enää ole.

Lainaus:02.01.2009 Cloudef kirjoitti:
Harkitsen C-Papereita lääkärin kautta.

Harkitset? Itse ainakin annan lääkärin harkita niitä C-papereita.

ite ajattelin mennä kun menen armeijaan lentäjäksi.
mistä sais tietoa tohon lentäjuttuun?

Lainaus:03.01.2009 TrJ kirjoitti:
ite ajattelin mennä kun menen armeijaan lentäjäksi.
mistä sais tietoa tohon lentäjuttuun?

Veikkaappa

Lainaus:03.01.2009 Cross kirjoitti:

Lainaus:03.01.2009 TrJ kirjoitti:
ite ajattelin mennä kun menen armeijaan lentäjäksi.
mistä sais tietoa tohon lentäjuttuun?

Veikkaappa

Eiku perkel tuolla ylhäällähän noi luki

Onko muuten mitään rajaa että kuinka kauan saavat pitää kiini yhtämittaisesti? Vai pitäävätkö vaikka koko ajan, jos hölmöilet?

Lainaus:03.01.2009 Upii kirjoitti:
Onko muuten mitään rajaa että kuinka kauan saavat pitää kiini yhtämittaisesti? Vai pitäävätkö vaikka koko ajan, jos hölmöilet?

Jokainen on kiinni ihan sen ennalta sovitun viikko-ohjelman mukaisesti, alokaskaudella saattaa olla myös jotain rästimispäiviä jos kokeita jne. ei ole suoritettu. Aluksi olette luultavasti kaks tai kolme viikkoa putkeen kiinni ja sen jälkeen normaalin ohjelman mukaisesti.
Tietty jos itelles saat poistumiskieltoa hommattua niin oot kiinni niin kauan kuin sanotaan. Muuten saa aika kovin perseillä, että kouluttajat jaksavat tulla teidän kanssa viikonloppua viettämään.
Eli kukaan ei pidä yksittäisiä varusmiehiä kiinni ainoastaan äijän töhöyden vuoksi. Kiinniollaan aina "kunnon" syystä ja porukalla. Ne pisimmätkin kiinniolot pyörii nykyään jossain kuukauden paikkeilla ja ovat erittäin harvojen onnekkaiden kohdalle osuvia.