Lainaus:12.01.2009 MieItse kirjoitti:

Alokkaiden on syytä tietää, että saapumiseränne ei kotiudu koskaan...

mikä vitsi se tämä muka on?

Lainaus:12.01.2009 Telep kirjoitti:
mikä vitsi se tämä muka on?

Huono vitsi. Riittääkö selitykseksi?

Vai onko se vitsi...?

Lainaus:12.01.2009 MieItse kirjoitti:

Lainaus:12.01.2009 Telep kirjoitti:
mikä vitsi se tämä muka on?

Huono vitsi. Riittääkö selitykseksi?

Vai onko se vitsi...?

no mihin tämä perustuu sitten?

En enää niin kovasti odota inttiin menoa. Odotin, kunnes selvisi, että joudun koulun lykkääntymisen johdosta menemään inttiin vasta tammikuussa 2010. Jippii. Kylmyys vituttaa muutenkin.

Froid, kylmähän siellä jossain vaiheessa tulee menoajasta riippumatta. Tammikuussa mennessä sää lämpenee sitä mukaa kun hommat vaikenee, mieluummin itse ainakin suoritan p kauden kylmällä ja vaativammat leirit + harjoitukset auringonpaisteessa keväällä, ellen laivastoon mene.

Tunnin päästä lähtö..

Vielä ehtii datailla vähäsen! GLHF kaikille ny jotka tänään lähtevät inttiin.

Lainaus:12.01.2009 ananana kirjoitti:
Froid, kylmähän siellä jossain vaiheessa tulee menoajasta riippumatta. Tammikuussa mennessä sää lämpenee sitä mukaa kun hommat vaikenee, mieluummin itse ainakin suoritan p kauden kylmällä ja vaativammat leirit + harjoitukset auringonpaisteessa keväällä, ellen laivastoon mene.

Tunnin päästä lähtö..

pahimmat pakkaset välttää menemällä inttiin heinäkuussa, se on varmaa

minä saan jäädä dataamaan, hajotkaa

Lainaus:12.01.2009 Filthy kirjoitti:
Kuten sanottua, kaikki on tapauskohtaista. Ei missään varsinaisesti ole kiveen kirjoitettu että "alijohtajien tulee olla alokkailleen mukavia ensimmäiset 14 palveluspäivää".

Meillä meni juurikin päinvastoin. Itse kun olin alikersanttina, niin johtajakauden P-kausi pidettiin ******* tiukkaa kuria, koska meillä oli johtajatupa ja pystyi pitämään tietyn etäisyyden johdettaviin. E- ja J-kaudella kuri ei tietenkään pysynyt entisellään, koska muutettiin samoihin tupiin oman sodan ajan kokoonpanon kanssa, eli johdettavan ryhmän kanssa samaan tupaan.

Nyt ainakaan tunnu olevan mitään ongelmaa kylmyyden puolesta Varsinais-Suomessa. Vartin päästä pitäisi lähteä ajelemaan kohti Säkylää. Pieni jännitys päällänsä, mutta kaikkeen tottuu.

Lainaus:12.01.2009 ananana kirjoitti:
Froid, kylmähän siellä jossain vaiheessa tulee menoajasta riippumatta. Tammikuussa mennessä sää lämpenee sitä mukaa kun hommat vaikenee, mieluummin itse ainakin suoritan p kauden kylmällä ja vaativammat leirit + harjoitukset auringonpaisteessa keväällä, ellen laivastoon mene.

Tunnin päästä lähtö..

Riippuu, riippuu... Ite menin siis heinäkuussa ja suurin leiripakkanen oli noin -5 asteen luokkaa. Kertaakaan ei elohopea tippunut kymmenen asteen alapuolelle leirillä. Loppusotakin oli lapissa ja koko viikon oli melkein nollakelit Oikeastaan kylmään joutui hajoamaan vasta kotiutumispäivänä kun joutui siinä vajaan -20 asteen pakkasissa seisomaan paikallaan noin kolme tuntia.

Tähän lisäisin vielä kevään karmeat loskakelit, jotka olivat ainakin omia alikkeja hajottaneet kun leireillä oli paikoittain melkein polveen asti loskaa ja siinä olisi sitten pitänyt tetsata. Vaatteet luonnollisesti aivan märät.

Lainaus:12.01.2009 Telep kirjoitti:
minä saan jäädä dataamaan, hajotkaa

Typerää nauraa inttiin meneville jos ei ite oo vielä siellä ollut.

Lainaus:12.01.2009 Telep kirjoitti:
minä saan jäädä dataamaan, hajotkaa

"ÖHÖÖHÖHÖHÖÖ"

http://www.youtube.com/watch?v=MwiLhhfnoLA
http://www.youtube.com/watch?v=9ZAPz3fqvTQ
Kädet ilmaan pojat

Mwahahah! Hajotkaa aamuihinne! Erityisesti säkylään menevät!

Lainaus:11.01.2009 cz_bot kirjoitti:
Eihän niitä enää 17vuotiaana oteta, vai otetaanko? O_o Täällä aijemmin sanottiin, ettei oteta enää.

Voi olla et olen vähän out-of-date tuon suhteen.
Kaikki muuttuu, nykyään on kait lukolliset vessatkin kaikilla yksityis suihkuista puhumattakaan =)


Sen sijaan toi "hajotkaa aamuihinne" mua ihmetyttää. Ennen tollanen huutelu oli sellainen aloikkaille tarkoitettu vitsi, ikäänkuin gonasetien omaakivaa, mutta nyt nuo huutelee sitä ihan tosissaan
Eikö nykynuorella pää enää kestä tuollaista etenkin kun homma on mennyt lastentarha meiningiksi? Ainoana erona on et joudut itte piteleen puurolusikkaa eikä kukaan syötä sua.
Ei ennen edes kukaan aamuihin hajonnut, kyllä se hajoaminen tapahtui täysin muista syistä ku aamuista, jos oli tapahtuakseen.
Ilmeisesti nykynuorista suurin osa vieroitetaan äitin kikistä ihan liian aikaisin, jos aamut jo hajottaa

Kasvattakaa selkärankaa Schwarzen ja kumppanit, jos meinaatte joskus elämän vaiheessa kutsua itteänne miehiksi. Ei se ole varmasti kiva akkana koko elämäänsä olla, ei.

[EDIT]

Onko moni hakenut erikoisjoukkoihin?
Siellä on koulutus enemmän suuntaa antavaa kuin muualla, joten suosittelen. Vähemmän tarpeettomia leirejä ja enemmän asiaa

En kyllä tajua, mistä oot saanu päähäs, että tuota aamuhajoamista huudeltas tosissaan. Meillä ainakaan kukaan ei aamuihin hajonnu ja muutenkaan paljon hajoamisia ei tullu ja jos tuli, ne oli aika mietoja.

Haha että oli nyrpeitä naamoja bussipysäkillä

Intissä on iha mukavaa, ei ainakaa itellä jääny mitää kamalaa traumaa. Hyvä paikka.

Lainaus:12.01.2009 Urokhtor kirjoitti:
En kyllä tajua, mistä oot saanu päähäs, että tuota aamuhajoamista huudeltas tosissaan. Meillä ainakaan kukaan ei aamuihin hajonnu ja muutenkaan paljon hajoamisia ei tullu ja jos tuli, ne oli aika mietoja.

Siltä se vaikuttaa. Ilmeisesti sitä huutelee juurikin ne jotka on hajonnut aamuihin

Lainaus:12.01.2009 criminal kirjoitti:

Lainaus:12.01.2009 Urokhtor kirjoitti:
En kyllä tajua, mistä oot saanu päähäs, että tuota aamuhajoamista huudeltas tosissaan. Meillä ainakaan kukaan ei aamuihin hajonnu ja muutenkaan paljon hajoamisia ei tullu ja jos tuli, ne oli aika mietoja.

Siltä se vaikuttaa. Ilmeisesti sitä huutelee juurikin ne jotka on hajonnut aamuihin

Ainakin meillä tuo oli vain kaverimielinen läppä. Tiedä sitten näistä isäm maan puollustajista.

Itellä ehkä ikävimmät fiilikset oli ekan varsinaisen palveluspäivän iltana. Meitä höykkyytettiin ekana palveluspäivänä niin paljon, alikessut antoivat hyvän kiertää kun heitä oli alokkaina pahasti kyykytetty. Sinä iltana oli ainoa hetki jollon tosissaan mietti että jaksaako sitä pelleilyä... Se tunne oli oikeastaan melkonen yllätys, koska olin jo varsin tottunut kaikkeen juoksuttamiseen ja joukkuerangaistuksien henkeen kun olen junnuna pelannut jalkapalloa aika tosissaan.
Mutta jotenkin se koko laitos tuntui kaikkein vanhoillisimmalta mihin ikinä oon jalalla astunu. Kaikki asiat piti hoitaa niin ******* vaikeasti eli sotilaallisesti. Tuntui että alikessut tunsivat ihan aitoa vihaa meitä alokkaita kohtaan, enkä varmaan ihan väärässä asiassa ollutkaan. Turhautuneita kavereita siellä oli jotka purkivat pahaa oloansa alokkaiden höykyttämiseen jopa simputtamalla, vaikka eihän nykyarmeijassa simputusta ole, se on kirosana. Kyllä sitä valitettavasti aina jollain tasolla on.
Ehkä se oli vähän sitäkin että kun olen sosiaalisena ihmisenä tottunut puhumaan asiosta, ja nyt alokkaana sitä oikeutta puhumiseen ei juuri ollut. Oli aika tympeää olla koko ajan vaan naama peruslukemilla ja marssia menemään paikasta toiseen. Tuli hyvin pian selväksi etten halua lusia tuossa homeisessa laitoksessa puolta vuotta kauempaa.
Noudatin siis perusperseilijän tiukkaa linjaa, eli heti ekoista haastatteluista lähtien sanoin etten missään nimessä halua aukkiin tai muuhun puolta vuotta pitempään koulutukseen. Juoksin coopperin puolella teholla, ja lihaskuntotesteissä lopetin suoritukset kesken. Pällikokeiden älykkyystesti osion tein siten että katsoin aina mikä olisi oikea tulos ja vastasin seuraavaksi lähimmän. Ihan helpoimpiin vastasin oikein jottei jäisi kiinni vilpistä. tuloksena 2/10. Johtajasoveltuvuustestistä otin tietysti pyöreän nollan.
Luonnettani en kuitenkaan osannut muuttaa, ja ollen aika nohevana alokas, alijohtajat pistivät täydet suositukset papereihini. En muista että kovin monella olisi ollut täydet. Ampuminen myös ok.

Mutta eipä paljon alikessujen sana painanut kun aukkiin valinta kävi. Onneksi näin. Näytti perin selvästi siltä että pällikokeiden tulokset olivat suurin vaikutin. Eikä siellä loppupeleissä ollut halukkuuden kanssa vääntöä kuin parin kaverin kanssa, jotka tietysti lopulta pakotettiin menemään sinne.

No ei kai siinä sitten, oli valtava helpotus ettei joutunu aukkiin, opiskelut kesken ja näin, ei kiinnostanut se leikki paljoa, vaikka toden totta olin tosi noheva ja vastuuntuntonen kaikessa mitä tein. Minkä sitä luonteelleen mahtaa. Liikuntakoulutukset oli kaikkein mukavimpia, ja niitä ois saanu olla paljon enemmänkin. Kalustokoulutus oli mulle taas sitä kaikkein vastenmielisintä shittiä, kädet rasvassa väänneltiin jo 60-luvulla kiinniruostuneita sergein muttereita. Mutta loppujen lopuksi teki ihan hyvää meikäläiselle sellaset käsityöt. Kaikki ulkohommat oli mielekkyydeltään suoraan verrannollisia siihen millanen säätila oli. Siis etenkin leirit. Pisimmät leirit osui sinne loka-marras-joulukuun sade ja räntäkeleihin joten ei paljon naurattanut. Siinä kun tehtävänä oli yleensä vielä vaan istua tykillä ja odotella maalilentoja niin ei jumalauta että siinä tuli kylmä. pahinta oli se aika ku oltiin vielä kesävarustuksessa ja lämpötilat meni yöllä reippaasti pakkasen puolelle. Ja tykit oli tietysti aina jossain kummulla tai avoimessa maastossa missä tuuli niin *******esti suoraan pohjoisnavalta. Kivat Lapin maisemat oli toki.
Mutta parasta oli se oma tykkiryhmä ja jaos. Kun tein päätöksen että pyrin olla menemättä aukkiin, niin pelkäsin että joudun sellasten tyyppien seuraan joiden kanssa en ole samalla aaltopituudella. Toisin kuitenkin kävi, ja meitä oli vanhoja fudistuttuja samassa jaoksessa ja patterissa tosi monta. Omassa tykkiryhmässäkin kaksi vanhaa vastustajaa, joiden kanssa ollaan oltu vieläkin paljon yhteydessä ja käyty sillon tällön pelaamassa puulaakia. Hieno kokemus se loppujen lopuksi oli, ja etenkin leireillä pääsi kokeilemaan oman psyykkisen kestokyvyn rajoja kun oli öitä jollon ei päässy ollenkaan nukkumaan, oli kylmä ja nälkäkin. Sitä tietää nyt missä rajat menee vaikka ei täysin hajonnut missään vaiheessa, hajotti kyllä usein.

Lainaus:12.01.2009 Junco_Partner kirjoitti:
Itellä ehkä ikävimmät fiilikset oli ekan varsinaisen palveluspäivän iltana. Meitä höykkyytettiin ekana palveluspäivänä niin paljon, alikessut antoivat hyvän kiertää kun heitä oli alokkaina pahasti kyykytetty. Sinä iltana oli ainoa hetki jollon tosissaan mietti että jaksaako sitä pelleilyä... Se tunne oli oikeastaan melkonen yllätys, koska olin jo varsin tottunut kaikkeen juoksuttamiseen ja joukkuerangaistuksien henkeen kun olen junnuna pelannut jalkapalloa aika tosissaan.
Mutta jotenkin se koko laitos tuntui kaikkein vanhoillisimmalta mihin ikinä oon jalalla astunu. Kaikki asiat piti hoitaa niin ******* vaikeasti eli sotilaallisesti. Tuntui että alikessut tunsivat ihan aitoa vihaa meitä alokkaita kohtaan, enkä varmaan ihan väärässä asiassa ollutkaan. Turhautuneita kavereita siellä oli jotka purkivat pahaa oloansa alokkaiden höykyttämiseen jopa simputtamalla, vaikka eihän nykyarmeijassa simputusta ole, se on kirosana. Kyllä sitä valitettavasti aina jollain tasolla on.
Ehkä se oli vähän sitäkin että kun olen sosiaalisena ihmisenä tottunut puhumaan asiosta, ja nyt alokkaana sitä oikeutta puhumiseen ei juuri ollut. Oli aika tympeää olla koko ajan vaan naama peruslukemilla ja marssia menemään paikasta toiseen. Tuli hyvin pian selväksi etten halua lusia tuossa homeisessa laitoksessa puolta vuotta kauempaa.
Noudatin siis perusperseilijän tiukkaa linjaa, eli heti ekoista haastatteluista lähtien sanoin etten missään nimessä halua aukkiin tai muuhun puolta vuotta pitempään koulutukseen. Juoksin coopperin puolella teholla, ja lihaskuntotesteissä lopetin suoritukset kesken. Pällikokeiden älykkyystesti osion tein siten että katsoin aina mikä olisi oikea tulos ja vastasin seuraavaksi lähimmän. Ihan helpoimpiin vastasin oikein jottei jäisi kiinni vilpistä. tuloksena 2/10. Johtajasoveltuvuustestistä otin tietysti pyöreän nollan.
Luonnettani en kuitenkaan osannut muuttaa, ja ollen aika nohevana alokas, alijohtajat pistivät täydet suositukset papereihini. En muista että kovin monella olisi ollut täydet. Ampuminen myös ok.

Mutta eipä paljon alikessujen sana painanut kun aukkiin valinta kävi. Onneksi näin. Näytti perin selvästi siltä että pällikokeiden tulokset olivat suurin vaikutin. Eikä siellä loppupeleissä ollut halukkuuden kanssa vääntöä kuin parin kaverin kanssa, jotka tietysti lopulta pakotettiin menemään sinne.

No ei kai siinä sitten, oli valtava helpotus ettei joutunu aukkiin, opiskelut kesken ja näin, ei kiinnostanut se leikki paljoa, vaikka toden totta olin tosi noheva ja vastuuntuntonen kaikessa mitä tein. Minkä sitä luonteelleen mahtaa. Liikuntakoulutukset oli kaikkein mukavimpia, ja niitä ois saanu olla paljon enemmänkin. Kalustokoulutus oli mulle taas sitä kaikkein vastenmielisintä shittiä, kädet rasvassa väänneltiin jo 60-luvulla kiinniruostuneita sergein muttereita. Mutta loppujen lopuksi teki ihan hyvää meikäläiselle sellaset käsityöt. Kaikki ulkohommat oli mielekkyydeltään suoraan verrannollisia siihen millanen säätila oli. Siis etenkin leirit. Pisimmät leirit osui sinne loka-marras-joulukuun sade ja räntäkeleihin joten ei paljon naurattanut. Siinä kun tehtävänä oli yleensä vielä vaan istua tykillä ja odotella maalilentoja niin ei jumalauta että siinä tuli kylmä. pahinta oli se aika ku oltiin vielä kesävarustuksessa ja lämpötilat meni yöllä reippaasti pakkasen puolelle. Ja tykit oli tietysti aina jossain kummulla tai avoimessa maastossa missä tuuli niin *******esti suoraan pohjoisnavalta. Kivat Lapin maisemat oli toki.
Mutta parasta oli se oma tykkiryhmä ja jaos. Kun tein päätöksen että pyrin olla menemättä aukkiin, niin pelkäsin että joudun sellasten tyyppien seuraan joiden kanssa en ole samalla aaltopituudella. Toisin kuitenkin kävi, ja meitä oli vanhoja fudistuttuja samassa jaoksessa ja patterissa tosi monta. Omassa tykkiryhmässäkin kaksi vanhaa vastustajaa, joiden kanssa ollaan oltu vieläkin paljon yhteydessä ja käyty sillon tällön pelaamassa puulaakia. Hieno kokemus se loppujen lopuksi oli, ja etenkin leireillä pääsi kokeilemaan oman psyykkisen kestokyvyn rajoja kun oli öitä jollon ei päässy ollenkaan nukkumaan, oli kylmä ja nälkäkin. Sitä tietää nyt missä rajat menee vaikka ei täysin hajonnut missään vaiheessa, hajotti kyllä usein.

ite halusin aukkiin viimesen päälle paljon ja nuoleskelin ne kaikki tarvittavat perseet siinne päästäkseni ja muutenki olin hyvinki noheva alokas. Alokaskaudella jakso kaikki kiinnostaa jostain syystä, poteron kaivo mielellää, leirit oli elämyksiä ja tetsaaminen parasta mitä ties. Sisäkuri oli aivan mahtavaa hommaa ku siihe suhtautu oikeella tavalla. Meillä oli kans tosi hyvä henki komppaniassa ja varsinki tuvassa.

Sitten en päässykkää sinne aukkiin, vitutti armottomasti. Syy oli kuulemma et kunto ei riitä (cooperista p-kaudella 2100m). Ikinä en ollu valittanu msitää fyysisestä suorituksesta et ois liian kova ollu. 60km fillarointikisassa pärjäsin ihan mukiinmenevästi, suunnistuskisassa komppanian parhaita ja taisteluleiriltä tuli diplomia nohevuudesta tms. Toimistorotta-upseeri vaan päätti, että kunto ei riitä ees tulenjohtohommiin.

Noh sitten puolen vuoden mieheksi ja oikeestaan se 4 kuukautta mitä siinä sitten oli "jälellä" ni meni vaan aamuja laskiessa ja vitutus nousi. Vähän meni movehommiksikki lopussa leirijaksolla ku ei hirveenä napannu enää omat hommat. Olin moottoripyörälähetti, eli sikäli ihan hyvä hommia, mut ei napannu oikee enää syksyllä ja talvella ajella loskassa ja *****ssa. Ja radion kantaminen oli nii *****maista et oksat pois. Ja sitten kotiutumiscooperissa meni 2600m, mikä ilmeisesti olis sitte riittäny.

^joo-o aika hanurista, kertoo paljon ko. laitoksen yksioikoisista periaatteista. ei se tuosta coopperista sais olla niin paljon kiinni, jos motivaatio on ollu noin hyvä. 2600 voi hyvinkin olla se raja, ite en tätä tiennyt mutta onneksi jarruttelin siihen 2400:aan. En oo ikinä ennen tai sen jälkeen alle kolmen tonnin juossu, niin kyse oli siis oikeasti jarruttelusta. Aika moni teki samoin. Kyllä yliluutnantti vähä ihmetteli kun melkein kaikki paransivat yli 400m kotiutuscoopperissa kuntsarinkiilto silmissä.

Vauhtia mortit, puoli tuntia aikaa!!

Millasia ne puolustusvoimien johtajuus- ja palikkatestit ovat? Parin vuoden päästä olis tarkotus mennä.

Välillä kyl tuntu, että kaikki tehtiin firmassa varusmiehen omien halujen vastaisesti. Minut ja monet muut pakotettiin aukkiin, mutta pari halukasta pistettiin puolen vuoden miehiksi. Toki he olivat niin töhöjä, että tulevilta alaisilta olisi varmasti itku päässyt, kun johtaja ei ymmärrä maailman menosta mitään.

P1-koe (palikkatesti) mittaa matemaattista ja sanallista älykkyyttä. Hyvin samankaltaisia tehtäviä kuin netin äo-testeissä.

P2-koe (johtajuustesti) mittaa henkilön psyykkistä tasapainoa ja kyvykkyyttä ottaa vastuuta. Kysymyksiä on sosiaalisuudesta, alfa-ominaisuuksista ja kaikesta maan ja taivaan väliltä, esim. kukkakauppias-kohta.

Rehellisesti vastaaminen kertoo henkilöstä jotakin, mutta tuloksien manipulointi on helppoa. P1-kokeesta kuka tahansa ei saa huippupisteitä, mutta P2-kokeesta saa hieman miettimällä tuloksen huipulta tai aivan pohjalta.

Tuossa P2-kakosessa on kyllä muutama legendaarinen kyssä. "Kiristääkö vanne päätäsi", "kuuletko ääniä päässäsi" ja "kuinka usein sinulla on ripulia?"

Nolla.