Seuraavista offtopic viesteistä paukkuu kahdenviikon lomat.

No nyt on ensimmäiset 2 viikkoa takana kontiorannassa. Aika löysä alku oli eilistä lukuunottamatta. Kuinkakohan usein esim jääkärit tai p-kautelaiset ovat kiini enemmän, kuin 1 viikonlopun? eli tuleeko sellaisia, että 2 ginestä putkeen? Mites nuo leirit noin yleisesti? Onko miten monta viikon tai siitä pidempiä leirejä? Onko miten paljon pahempaa, kuin kasarmilla olo? miten rentoudutaan? vai onko koko ajan verenmaku suussa.

Ehkä se on parempi pitäytyä ihan siinä inttikeskustelussa. Innokkaimmin tähän sodankäyntimutuiluun tuntuu osallistuvan armeijaa käymättömät pallot, joilla ei ole mitään käsitystä edes alkeista.

Lainaus:24.01.2009 Upii kirjoitti:
Kuinkakohan usein esim jääkärit tai p-kautelaiset ovat kiini enemmän, kuin 1 viikonlopun? eli tuleeko sellaisia, että 2 ginestä putkeen?

Kyllä niitä luultavasti jossakin vaiheessa tulee, mutta meillä oli muistaakseni vain yksi kolmen viikon gines koko armeija-aikana (ellei joutunut olemaan virka-avussa tms.). Jos ei sattunut kolmen viikon kinkkua heti alkuun, niin on hyvin mahdollista, ettei sellaista tule P-kaudella ollenkaan.

Lainaus:24.01.2009 Upii kirjoitti:
Mites nuo leirit noin yleisesti? Onko miten monta viikon tai siitä pidempiä leirejä? Onko miten paljon pahempaa, kuin kasarmilla olo? miten rentoudutaan? vai onko koko ajan verenmaku suussa.

Riippuu komppaniasta. Ensimmäiset leirit (P-kauden alusta E-kauden puoleen väliin) olivat muistaakseni 1-5 yön mittaisia. Pisimmät leirit olivat meillä kranaatinheitinkomppaniassa 12-päiväisiä, ja niitä tulikin yhteensä kolme E-kauden lopussa ja J-kauden aikana.

Leireillä aika menee nopeammin kuin kasarmilla, mutta siellä myös ottaa päähän kaikista eniten. Hyvin paljon riippuu säästä ja aikataulusta. Hyvällä tuurilla paistetaan makkaraa teltassa ja nautitaan auringosta, huonolla tuurilla nukutaan pari tuntia yössä ja siirrytään jatkuvasti paikasta toiseen ilman kovin kummoisia lepo- tai ruokataukoja. Vähän yleistäen voisi sanoa, että ampumaleirit ovat rentoja, mutta taisteluleirit voivat olla välillä melkoista tuskaa. Pitkillä leireillä on yleensä erikseen ampuma- ja taisteluvaihe.

Mitä rentoutumistapoihin tulee, niin teltassa makoilu on se yleisin harrastus. Välillä voi päästää käymään sotkuautolla ostamassa kilotolkulla karkkia (jotkut oikeasti käyttivät niihin yli 20 euroa kerralla), ja yli viikon pituisilla leireillä pääsee myös käymään saunassa ainakin kerran.

Lainaus:24.01.2009 Rakettireppu kirjoitti:
Ehkä se on parempi pitäytyä ihan siinä inttikeskustelussa. Innokkaimmin tähän sodankäyntimutuiluun tuntuu osallistuvan armeijaa käymättömät pallot, joilla ei ole mitään käsitystä edes alkeista.

Hyvä että joku on ymmärtänyt aiheen syvimmän tarkoituksen.

Lainaus:24.01.2009 Raat0 kirjoitti:

Lainaus:24.01.2009 Upii kirjoitti:
Kuinkakohan usein esim jääkärit tai p-kautelaiset ovat kiini enemmän, kuin 1 viikonlopun? eli tuleeko sellaisia, että 2 ginestä putkeen?

Kyllä niitä luultavasti jossakin vaiheessa tulee, mutta meillä oli muistaakseni vain yksi kolmen viikon gines koko armeija-aikana (ellei joutunut olemaan virka-avussa tms.). Jos ei sattunut kolmen viikon kinkkua heti alkuun, niin on hyvin mahdollista, ettei sellaista tule P-kaudella ollenkaan.

Lainaus:24.01.2009 Upii kirjoitti:
Mites nuo leirit noin yleisesti? Onko miten monta viikon tai siitä pidempiä leirejä? Onko miten paljon pahempaa, kuin kasarmilla olo? miten rentoudutaan? vai onko koko ajan verenmaku suussa.

Riippuu komppaniasta. Ensimmäiset leirit (P-kauden alusta E-kauden puoleen väliin) olivat muistaakseni 1-5 yön mittaisia. Pisimmät leirit olivat meillä kranaatinheitinkomppaniassa 12-päiväisiä, ja niitä tulikin yhteensä kolme E-kauden lopussa ja J-kauden aikana.

Leireillä aika menee nopeammin kuin kasarmilla, mutta siellä myös ottaa päähän kaikista eniten. Hyvin paljon riippuu säästä ja aikataulusta. Hyvällä tuurilla paistetaan makkaraa teltassa ja nautitaan auringosta, huonolla tuurilla nukutaan pari tuntia yössä ja siirrytään jatkuvasti paikasta toiseen ilman kovin kummoisia lepo- tai ruokataukoja. Vähän yleistäen voisi sanoa, että ampumaleirit ovat rentoja, mutta taisteluleirit voivat olla välillä melkoista tuskaa. Pitkillä leireillä on yleensä erikseen ampuma- ja taisteluvaihe.

Mitä rentoutumistapoihin tulee, niin teltassa makoilu on se yleisin harrastus. Välillä voi päästää käymään sotkuautolla ostamassa kilotolkulla karkkia (jotkut oikeasti käyttivät niihin yli 20 euroa kerralla), ja yli viikon pituisilla leireillä pääsee myös käymään saunassa ainakin kerran.

No voi luoja, jos tuollaisia leirejä pukkaa. Tuntuiko etukäteen, että eihän noista selviä, mutta menivät sitten kuitenkin yllättävän mukavasti?

Lainaus:24.01.2009 Rakettireppu kirjoitti:
Ehkä se on parempi pitäytyä ihan siinä inttikeskustelussa. Innokkaimmin tähän sodankäyntimutuiluun tuntuu osallistuvan armeijaa käymättömät pallot, joilla ei ole mitään käsitystä edes alkeista.

Aika köyhää puhetta. Mitä *******ä sinäkään tiedät armeijattomista ihmisistä, muuta, kuin että että eivät sitä ole käyneet???

Lainaus:24.01.2009 Upii kirjoitti:
No voi luoja, jos tuollaisia leirejä pukkaa. Tuntuiko etukäteen, että eihän noista selviä, mutta menivät sitten kuitenkin yllättävän mukavasti?

Kyllähän noista hengissä selvisi. Oikeastaan E-kauden ensimmäiset leirit olivat hektisyydessään rankempia kuin nuo pisimmät leirit, koska koulutuksen loppuvaiheessa kouluttajatkin suhtautuivat koko touhuun paljon rennommin, ja yleensä pisimpien leirien viimeiset päivät menivät melko leppoisissa merkeissä verrattuna ensimmäisten päivien säpinään. Jälkeenpäin ajateltuna yksi leiri tuntui kaikin puolin ihan erityisen ankealta, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ottanut silloin päähän niin paljon kuin sen ehkä kaiken järjen mukaan olisi pitänyt. Kaipa se oli vain oikeasta asennoitumisesta kiinni.

Itellä taas kokemus ampumaleireistä oli pitkälti pahempi ku kokemukset taisteluleireistä. Taistelulerit kun oli pääosin siellä loppupäässä(morttileiri P-kaudella ja Sissileiri E-kaudella). Loput 3 taisteluharjoitusta(loppusota) oli J-kauden hyvillä säillä. Tietty kylmä sitä sillonki oli varsinki nuil kahella pohjosella leirillä, mut huomattavasti mukavempi ku esmes. E-kauden kahen päivän ampumaleirit joissa meni aina jonnekki yöhön asti ja yöllä kun oli kylmä nii oli aika tympiää sit siel pimiässä vaa istuskella ja ootella et jotai tapahtuu varpaat umpijäässä alikessujen istuessa notskilla ja paistellessa makkaraa. Ja tosiaa nuil taisteluleireillä aika kulu nii paljo nopiampaa et J-kaudella oli mielummi leireillä ku kassulla hajoamassa tekemisen puutteeseen tai siihen et keksittii jotain todella turhaa tekemistä(siivotaas pojat toisten polkupyöriä).

Omat leirit ei olleet ku max 6 päivää. Jos nyt nopiaa yrittäis pinnistellä kestot tähän. Tähän on siis laskettu kaikki ulkona vietetyt yöt(päiviä oli yleensä se yks enemmän, mut joskus tultiin jo yöllä pois):
Tammikuu:
Morttileiri: 1 yö
Helmikuu:
P-kauden ampumaleiri(valamarssi etc.): 3 yötä
Maaliskuu:
E-kauden kaksi lyhyttä ampumaleiriä: 1+2 yötä
E-kauden sissileiri: 3 yötä
Huhtikuu:
E-kauden lumoleiri: 2 yötä
E-kauden havukoe: 2 yötä
Toukokuu:
J-kauden 1. taisteluleiri: 6 yötä
J-kauden 2. taisteluleiri: 4 yötä
Kesäkuu:
J-kauden ampumaleiri: 3 yötä
Loppusota: 6 yötä(+2 yötä junassa)

33 yötä, n. 42 päivää leireillä. 39(32VLV/JL+6HL+1KL) päivää oliin lomilla muistaakseni, ihan vertailun vuoksi vaan.

No perato onkin tammikuun saapumiserän wimppejä (hymiö). Huonoimmat muistot jäi kyllä E-kauden kuusipäiväisestä taisteluleiristä, joka oli pelkkää asemaanajoharjoittelua lähestulkoon alusta loppuun. Eikä muuten hirveästi riittänyt huumoria siinä vaiheessa, kun piti kolmantena yönä peräkkäin lähteä vesisateessa tarkastamaan parikaapelin kuntoa, kun komentopaikalle ei saatu yhteyttä (vika ei muuten kertaakaan ollut kaapelissa). Aamusta iltaan pelkkää kaapelin vetoa ja purkamista, mihin toi vielä oman lisänsä komppanian muka-hauskin ja muka-rennoin (eli oikeasti kaikista ärsyttävin ja kusipäisin) alikersantti, joka kai kuvitteli olevansa noheva käskyttäjä, mutta kuulosti kaikessa epätoivoisessa hätäilyssään lähinnä angstiselta pikkutytöltä, joka on hukannut Hevoshullun uusimman numeron ja syyttää siitä kaikkia muita.

JäPi-leiri (joka on kai nykyään kuollut ja kuopattu, tai ainakin lyhyempi kuin ennen) oli myös mahtavuutta. 12 päivää metsässä, ensimmäiset viisi tai kuusi niistä taisteluvaihetta. Kahden yön jälkeen kuskit nukahtelivat rattiin, kun yöunet jäivät niin vähiin. Teltat lyötiin pystyyn joskus aamuyöstä. Lunta ei ollut vielä maassa, mutta yöt olivat pilkkopimeitä, eikä valoja saanut käyttää. Joka aamu vaihdettiin asemia johonkin täysin epäinhimilliseen aikaan, ja "aamupala" oli yleensä joku viiden minuutin nopeussyöntikilpailu puolen päivän aikaan, kun aamulla oli ollut niin kiire asemien vaihdon kanssa. No, ainakaan ei tarvinnut vetää kaapelia.

Ampumaleireillä hajosi kranaattien kanteluun ja panostamiseen, varsinkin kun pakkaset olivat mitä olivat. Mukavahan siinä on jotain kymmenen kilon metallimorkuloita rassata, kun lämpötila on niin alhainen että elohopeakin jähmettyy. Eräänä ikimuistoisena päivänä satoi räntää poikittain aamusta iltaan

-

ja lähes koko ajan oltiin korpossa heittimellä ja ammuttiin kranaatteja vastatuuleen. Seuraavana päivänä kovin moni ei jaksanut edes vetää umpijäässä olevia tetsareitaan päälle. Melkoista odottelua ja tervanjuontiahan nuo ampumaleirit olivat, mutta ainakin silloin sai nukkua ja meininki oli pääosin melko rentoa kaikin puolin. Pitää kompata peratoa siinä suhteessa, että taisteluleireillä aika meni nopeammin, kun tekemistä riitti jatkuvasti. Unenpuutteen aiheuttama "humalatila" saattoi olla yksi syy siihen, miten sitä sontaa ylipäätänsä pystyi kestämään. Ampumaleireillä oli enemmän aikaa ajatella, ja tekemisen puute kieltämättä laittoi hajoamaan, varsinkin kun tiesi, että millä tahansa hetkellä saattoi joutua lähtemään heittimelle tai valmistelemaan seuraavia asemia.

Lainaus:24.01.2009 Raat0 kirjoitti:
ja yli viikon pituisilla leireillä pääsee myös käymään saunassa ainakin kerran.

Voisin korjata sen verran, että pitäisi päästä. Pitämisellä ja pääsemisellä on *******en suuri ero, jonka sain itse konkreettisesti kokea. Ex-morkulamiehenä on varmaankin talvi-Rova from hell tuttu ellei jopa koettukin?

Lainaus:24.01.2009 Muhammed_Ali kirjoitti:
Ex-morkulamiehenä on varmaankin talvi-Rova from hell tuttu ellei jopa koettukin?

Kaksi viimeistä leiriä tuli siellä koettua. Varsin mukavaa aluetta kaikin puolin.

Mikä se pahin aika siellä intissä on? Onko normaalia että ensimmäinen kahden viikon stintti jo koettelee? en nyt lopettamista ole miettinyt, mutta tuntuu vähän että miten selviän. Onko normaalia, vai mitä?
Rentoutuuko se meininki siellä, vai onko se niin pirun tarkkaa koko ajan? tasku esim jos vähän auki niin tuvasta vauhtia mars mars!

Itse en aio mennä armeijaan henk.kohtasista syistä.

Lainaus:24.01.2009 Papls- kirjoitti:
Itse en aio mennä armeijaan henk.kohtasista syistä.

Vaan ihan muista syistä? Sori oli pakko.

Lainaus:24.01.2009 Upii kirjoitti:
Mikä se pahin aika siellä intissä on? Onko normaalia että ensimmäinen kahden viikon stintti jo koettelee? en nyt lopettamista ole miettinyt, mutta tuntuu vähän että miten selviän. Onko normaalia, vai mitä?
Rentoutuuko se meininki siellä, vai onko se niin pirun tarkkaa koko ajan? tasku esim jos vähän auki niin tuvasta vauhtia mars mars!

Meininki rentoutuu, mutta TJ:n vähentyessä hajotus lisääntyy. P-kaudella minua ei oikeastaan ärsyttänyt tai ottanut päähän mikään, mutta J-kaudella hajotti jo kunnolla, vaikka periaatteessa touhu oli rennompaa ja vapaa-aikaa oli todella paljon ensimmäisiin viikkoihin verrattuna. E-kauden alkupuolisko oli ehkä koulutuksen osalta kaikista rankinta, vaikka päivät olivatkin suhteellisen helppoja.

No siis oon oppinu hyväksymään oman sukupuolisen suuntautumiseni ja nimenomaan sen takia ei armeija oo mun paikka.

Ah, tänään pääsin ekoille lomille, ja on kyllä positiivisesti yllättänyt toi armeija. Aika menee hiton nopeesti ku touhuaa.

Mitäs porukat on ammuskellu nois ekois a-rata-ammunnoissa? Ite pääsin vasta tänään radalle kun Upinniemessä oli raju influenssaepidemia, varmaan neljännes alokkaista kipeänä, ellei enemmänkin. Ekat ammunnat meni siis kuumeen takia ohi, tänään pääsin ottamaan tuntumaa, ja 91/100 napsahti makuuasennosta.

Onkos täällä yhtään porukkaa Upinniemestä?

Lainaus:24.01.2009 ananana kirjoitti:
Ah, tänään pääsin ekoille lomille, ja on kyllä positiivisesti yllättänyt toi armeija. Aika menee hiton nopeesti ku touhuaa.

Mitäs porukat on ammuskellu nois ekois a-rata-ammunnoissa? Ite pääsin vasta tänään radalle kun Upinniemessä oli raju influenssaepidemia, varmaan neljännes alokkaista kipeänä, ellei enemmänkin. Ekat ammunnat meni siis kuumeen takia ohi, tänään pääsin ottamaan tuntumaa, ja 91/100 napsahti makuuasennosta.

Onkos täällä yhtään porukkaa Upinniemestä?

En oo Upinniemestä, mutta intti alkoi silti.

Ampumassa tosiaan minäkin kävin, mutta ei vielä pisteitä ainakaan mitenkään virallisesti otettu. Ammuttiin ja kaikki minulla kyllä tauluun osui. Tähtäimet oli edelliseltä kokelaalta ja omilta harjotteluilta ihan ok kunnossa. Etutähtäin kunnossa, mutta takatähtäin vähän pielessä. Ammuin sinne 6, 7, 8 rykelmään. Tähtäintä vähän säädin(taka) ja alkoi vetää paremmin. 9 oli paras mitä eka ammunnoilla sain, mutta luutnantti kehui tasaisuuttani. Vikaa luultavasti tähtäimien säädöissä tai ampuma-asennossa.

Lainaus:24.01.2009 Muhammed_Ali kirjoitti:

Lainaus:24.01.2009 Raat0 kirjoitti:
ja yli viikon pituisilla leireillä pääsee myös käymään saunassa ainakin kerran.

Voisin korjata sen verran, että pitäisi päästä. Pitämisellä ja pääsemisellä on *******en suuri ero, jonka sain itse konkreettisesti kokea. Ex-morkulamiehenä on varmaankin talvi-Rova from hell tuttu ellei jopa koettukin?

Ja siihen saunassa käymiseenkin oli välillä aikaa vain 5min. Ei sillä meillä oli Rovaniemellä yksikköupseerina niin hyvä tyyppi että se vaati meille 2 saunavuoroa 12 päivän leirille. Se lämmitti sydäntä. Tuntu oikeesti siltä että se oli ainoa upseeri, joka oli meidän puolella siinä sodassa. Käytiin siis 2 kertaa saunassa, molemmilla kerroilla helevetin tiukka aikataulu ja se saunominen jäi pariin minuuttiin.

En aio mennä armeijaan.

Lainaus:25.01.2009 aapo97 kirjoitti:
En aio mennä armeijaan.

Patience young Padawan. Kyllä sitä valintaa ehtii miettiä kun se päivä koittaa. Aapolle ja kaikille muillekin, jotka näistä intin "kauhuskenaarioista" järkyttyy, älkää järkyttykö. Intin leirit on vähä sellasta koettelemusta kyllä, kaikille jotka vähänkään rankemmissa tehtävissä siellä joutuu toimimaan, mutta kaikki se koettelemus on suhteellista. Ihminen on perin sopeutuvainen elukka. Kun sattuu oikein huonot säät, ja oikein v-mäinen leiri jossa ei saa nukkua kuin hyvällä tuurilla tunnin vuorokaudessa, niin sen jälkeen seuraava leiri, jossa olot ovat edes vähän suotuisammat, tuntuu jo kohtuu mukavalta. Ei me tietokoneajan nykynuoret olla vaa totuttu tollaseen, ja siksi me avaudutaan, mutta kaikki kuitenkin ollaan hyvissä voimissa täällä avautumassa, eikä juuri kukaan mitään pysyvää vammaa sieltä saa. Mikä ei tapa, se vahvistaa, kuuluu sanontakin, ja ehkä siinä lienee jotain perääkin.

Lainaus:24.01.2009 Upii kirjoitti:
Mikä se pahin aika siellä intissä on? Onko normaalia että ensimmäinen kahden viikon stintti jo koettelee? en nyt lopettamista ole miettinyt, mutta tuntuu vähän että miten selviän. Onko normaalia, vai mitä?
Rentoutuuko se meininki siellä, vai onko se niin pirun tarkkaa koko ajan? tasku esim jos vähän auki niin tuvasta vauhtia mars mars!

Se karu meininki tasottuu siinä E-kauden jälkeen kun aletaan olla jo tuttua porukkaa kaikkien kanssa, eikä kurinpito oo enää niin ykkösasiana agendalla. Teijä pitää tavallaan niinku näyttää että osaatte olla tosi särmästi ja näin, ja sitten saatte taas hengittää, ottaa rennommin J-kaudella.

Ja leireillähän käytöksen ei tarvii olla hirvee sotilaallista. Ei tarvi herrotella alikkeja tai koksuja. (Ainakaan meillä ei tarvinnu) Ja nimenomaan ei saa tervehtiä. you know, sotatilanteessa tervehtiminen voi paljastaa viholliselle upseerit jo kaukaa. Muuten leirit on tietty paljon v-mäisempiä, rankempia ainakin. Mutta leirin jälkeen se kasarmipokkurointi vaa naurattaa kun saa illan päätteksi kellahtaa omaan punkkaan koisimaan, ei silmät ristissä vesisateessa vartiossa seisomista vaan kauniita unia.

Lainaus:25.01.2009 Junco_Partner kirjoitti:

Lainaus:24.01.2009 Upii kirjoitti:
Mikä se pahin aika siellä intissä on? Onko normaalia että ensimmäinen kahden viikon stintti jo koettelee? en nyt lopettamista ole miettinyt, mutta tuntuu vähän että miten selviän. Onko normaalia, vai mitä?
Rentoutuuko se meininki siellä, vai onko se niin pirun tarkkaa koko ajan? tasku esim jos vähän auki niin tuvasta vauhtia mars mars!

Se karu meininki tasottuu siinä E-kauden jälkeen kun aletaan olla jo tuttua porukkaa kaikkien kanssa, eikä kurinpito oo enää niin ykkösasiana agendalla. Teijä pitää tavallaan niinku näyttää että osaatte olla tosi särmästi ja näin, ja sitten saatte taas hengittää, ottaa rennommin J-kaudella.

Ja leireillähän käytöksen ei tarvii olla hirvee sotilaallista. Ei tarvi herrotella alikkeja tai koksuja. (Ainakaan meillä ei tarvinnu) Ja nimenomaan ei saa tervehtiä. you know, sotatilanteessa tervehtiminen voi paljastaa viholliselle upseerit jo kaukaa. Muuten leirit on tietty paljon v-mäisempiä, rankempia ainakin. Mutta leirin jälkeen se kasarmipokkurointi vaa naurattaa kun saa illan päätteksi kellahtaa omaan punkkaan koisimaan, ei silmät ristissä vesisateessa vartiossa seisomista vaan kauniita unia.

Jos mulla intin alku on ollu vähän"erikoista" mutta silti kestettävää, niin ihan normaali tunne on päällä?? vai miten on?

Lainaus:25.01.2009 Junco_Partner kirjoitti:

Lainaus:25.01.2009 aapo97 kirjoitti:
En aio mennä armeijaan.

Patience young Padawan. Kyllä sitä valintaa ehtii miettiä kun se päivä koittaa. Aapolle ja kaikille muillekin, jotka näistä intin "kauhuskenaarioista" järkyttyy, älkää järkyttykö. Intin leirit on vähä sellasta koettelemusta kyllä, kaikille jotka vähänkään rankemmissa tehtävissä siellä joutuu toimimaan, mutta kaikki se koettelemus on suhteellista. Ihminen on perin sopeutuvainen elukka. Kun sattuu oikein huonot säät, ja oikein v-mäinen leiri jossa ei saa nukkua kuin hyvällä tuurilla tunnin vuorokaudessa, niin sen jälkeen seuraava leiri, jossa olot ovat edes vähän suotuisammat, tuntuu jo kohtuu mukavalta. Ei me tietokoneajan nykynuoret olla vaa totuttu tollaseen, ja siksi me avaudutaan, mutta kaikki kuitenkin ollaan hyvissä voimissa täällä avautumassa, eikä juuri kukaan mitään pysyvää vammaa sieltä saa. Mikä ei tapa, se vahvistaa, kuuluu sanontakin, ja ehkä siinä lienee jotain perääkin.

En aio olla menemättä sen takia, että olisin kuullut kauhutarinoita intistä, syyni ovat aivan muualla.