Lainaus:25.01.2009 Upii kirjoitti:
Jos mulla intin alku on ollu vähän"erikoista" mutta silti kestettävää, niin ihan normaali tunne on päällä?? vai miten on?

Riippuu vähän siitä, mitä "erikoisella" tarkoitetaan, mutta eiköhän tuo alku mene suurimmalla osalla vähän sekavien tunteiden kanssa painiessa, kun armeija valtaa koko ajan vain suuremman ja suuremman osan ajatuksista ja tulee uniinkin joka ikinen yö. Suurin osa luovuttajista tippuu kyydistä jo parin ensimmäisen viikon aikana, joten jos olet tähänkin asti selvinnyt, se on jo hyvä alku. Kannattaa vain unohtaa sen TJ-luvun tuijottaminen ainakin parin ensimmäisen kuukauden ajaksi ja elää päivä kerrallaan. Sillä siitä selviää.

Eikö se nyt ole ihan loogista että ihan mikä tahansa uusi asia tuntuu aluksi vaikealta, ja vaikka ei konkreettisesti helpottuisikaan, helpottuu se silti?

Lainaus:25.01.2009 Upii kirjoitti:



Jos mulla intin alku on ollu vähän"erikoista" mutta silti kestettävää, niin ihan normaali tunne on päällä?? vai miten on?

Ite asiassa nyt kun muistelee, niin se ihan alku oli mullekkin henkisesti raskainta. Sitä siinä päässään mietti vaan, että tätäkö se sitten on, miten tätä jaksaa, kai tähän tottuu, mite sitte leirillä, ja näin-- Hajottavintahan se tuo oli kun tollaset sekaset ajatukset kuumotteli mielessä. Mutta sitten se menee kuin itsestään, usko pois. Kaikkea toistetaan se sata kertaa ettei tarvi enää miettiä mitään, kaikki vaadittu liikehdintä tai toiminta tulee automaattisesti. Ajatukset palaavat taas sinne normaalille radalle. Totta kai intti ajatuksissa tiivisti yhä, mutta siitä turhempia stressaamatta.

Kannattaa lainata sodesta / kirjastosta joku hyvä kirja, lueskella sitä illalla, pelata korttia tupakavereitten kanssa, kuunnella musiikkia vapaa-ajalla. Ite luin monta Waltarin historiallista kirjaa sillon. Sitä ihan ootti että vapaa-aika alkaa, että pääsee lukemaan kirjaa. Niin ne hyvät kirjat joskus koukuttaa. Ja kirjaa voi myöhemmin lukea myös palvelusajalla, kun ei oo muuta tekemistä. Viimesillä leireillä sitä alko olla niin leipiintyny siihe touhuun että kun tuli maalilentoja joita leikisti ammuttiin tykillä, kuuntelin samalla toisella korvalla mp3-soittimesta lepposaa reggaeta. Väliin tietysti huutelin tulitaistelutoiminnan huutoja: "päin asetettu, suunnassa, suunnassa, suunnassa suunnassAAAAAAA!"

Lainaus:25.01.2009 KreiviVonToni kirjoitti:
Eikö se nyt ole ihan loogista että ihan mikä tahansa uusi asia tuntuu aluksi vaikealta, ja vaikka ei konkreettisesti helpottuisikaan, helpottuu se silti?

Ja tämän lausahduksen yhteys armeijaan on... mikä? Aika kaukana se P-kauden tunarointi on kuitenkin J-kauden tunaroinnista. Koulutuksen luonne muuttuu aika paljon alkuviikkojen jälkeen. Vastuuta tulee lisää ja tietyllä tavalla sosiaalinen paine voi olla myöhäisemmissä vaiheissa jopa selvästi raskaampaa kuin alussa, kun kukaan ei muutenkaan osaa mitään.

Mutta silti ympäristö on tuttua ja varmaan jollain tapaa alkanut tottunut siihen *****an eikä sitä stressaa niin paljoa. Yksilökohtaistahan se tosin on, enkä muutenkaan sen syvällisemmin asiaa miettinyt kunhan mutuilen.

Lainaus:24.01.2009 Upii kirjoitti:
No voi luoja, jos tuollaisia leirejä pukkaa. Tuntuiko etukäteen, että eihän noista selviä, mutta menivät sitten kuitenkin yllättävän mukavasti?

Vaikka tästä on jo keskusteltu, vastaan kuitenki itekkin jotain. Elikkä ei oikeastaan koskaan tuntunu siltä, ettei näistä leireistä selviä, sillä aina muisti sen tosisekain, että lukuisat saapumiserät on selvinny hengissä tästä samasta ennen minnuu. Ja tuo 12 pv. leiri ei varmaan toeudu Kontiorannassa. Tai no raskasheittimellä saattaa ollakkin noin pitkä, mutta kevyellä ei ainakaan ollut. Meidän tulenjohdolla oli tuo 12 pv. leiri rovalla ja silloin ne pääs johtamaan kenttätykistön tulitusta, eli ei meitä kranaatinheittäjiä koskenut, joten ei välttämättä noin pitkiä leirejä tule.

Peratolla muuten aika lyhyet leirit p-kaudella. Meillä oli ekaks ensiyö, sitten neljä yötä taisteluleirillä ja kolme ampumaleirillä, jonka jälkeen vielä vaellusmarssi, jolloin "yövyimme" metsässä. Käytännössä vaellusmarssi oli sitä, että ajettiin pyörällä ja marssittiin jaloin siihen vajaaseen kahteentoista, pystytettiin teltta (muuten eka kerta kun pääsin pj-telttaan nukkumaan) ja nukuttiin siinä kaks tuntia, jonka jälkeen parin tunnin vartio ja sitten jälleen pyörämarssi takaisin varuskuntaan. Oli muuten elämäni paras marssi (koulutushaaramarssin lisäksi)! Lyhyet yöunetkaan ei haitannu kun oli vaan niin siisti marssia.

Ai että on ikävä armeijaa, ois pitäny jäädä johtajaks. On kuitenkin niin mukava paikka + intissä on kivempaa kuin kotona, että vois harkita rauhanturvaajan hommia tai jotain muuta. Varsinkin nyt, kun on kaikki kaveri intissä, ois helvetin kiva olla osana sitä. Onneks sentään pääsee välillä sotkuun tapaamaan tuttavia, mutta ei se oo lähellekään sama asia...

Pitää kirjoitella lisää kunhan selviän tästä humalatilasta.

Itse näin kahden ensimmäisen viikon perusteella kyllä täysin ymmärrän miksi jotkut viihtyvät intissä ja toiset taas eivät. Vaikka kutsunnoissa piti tätä "hyvällä asenteella pärjää"-juttua tylsänä kliseenä, jolla ei ole mitään totuusarvoa, niin nyt sitä on hiljalleen oppinut kuinka totta se oikeasti onkaan. Tosikoille paikka on varmaan painajainen, mutta kyllä siitä paljon huumoriakin repii.
Ensimmäisen päivän jälkeen oli sekava olo kun ei tuntenut talon tapoja eikä tuntenut tuvasta ketään. Onneksi tupakavereihin on ollut todella helppo tutustua ja nykyään yhdessä lähinnä koetetaan pitää pokka alikkien tempausten edessä (välillä saa kyllä hajota ihan totaalisesti =). Fyysisesti jotkut päivät ovat toisia raskaampia, joten helpoimpina päivinä on hyvä koettaa mahdollisimman tehokkaasti palautua, valmistautua ja kuivata märkiä vaatteita. Leirit toki hieman jännittävät näin etukäteen, mutta onneksi olen kyllä viettänyt öitä luonnon helmassa vaikka kuinka paljon, eli tuskin tulee mitään nukkumis- tai sopeutumisvaikeuksia ja muuta vastaavaa.

Harkitsen kyllä vakavasti sitä aliupseerikoulua, ihan suosiolla voisin jäädä vuodeksi, kun loppujen lopuksi ei ole mikään kiire mihinkään. Ja todellakin on ollut mukavaa päästä pois kotoa, en kadu päätöstäni yhtään.

Alussa sitä kai kuuluukin v*tuttaa. Luutnantti kysyi oppitunnilla kenellä EI ole noussut vitutuskäyrä huippulukemiin viime päivien aikana. Yksi herra nosti kätensä ylös johon luti kommentoi "ootko sä joku sotahullu militantti" Hauska mies.

Eri yksiköissä vähän vaihtelee tuo tiukkuus johtuen alikeista. Itsellä hyvät ja osaavat alikit mutta kuri on kovaa.

Lainaus:25.01.2009 The_Jedi_Master kirjoitti:
tuskin tulee mitään nukkumis- tai sopeutumisvaikeuksia ja muuta vastaavaa.

Miten sellanen mitä siellä ei tehdä voisi tulla vaikeudeksi? Noei saa siellä pari tuntia nukkua per yö kuitenki, ja sillon on hyvä jos osaa nukahtaa

Lainaus:24.01.2009 Cross kirjoitti:

Lainaus:24.01.2009 Papls- kirjoitti:
Itse en aio mennä armeijaan henk.kohtasista syistä.

Vaan ihan muista syistä? Sori oli pakko.

sori oli pakko..

Näin viime yönä unta intistä. Argh
Ja pisin leiri millä oli kesti 2 viikkoa eli se 12 yötä. Oli aika puuduttavaa, kun joka päivä hyökättiin jonnekkin ja sitten vielä puolustettiin paikkaa. Nukkumaan pääsi hyvällä tuurilla jo 22.00 ja siihen päälle tunnin kipinä ja tunnin vartio. Suihkuun päästiin leirin puolessa välissä ja leirin viimeisenä päivänä, oli kyllä aika *****inen olo. Mutta viestivässyköillä on ainakin todella suklaaleirit suurimmalta osalta.

Lainaus:25.01.2009 Junco_Partner kirjoitti:

Lainaus:25.01.2009 The_Jedi_Master kirjoitti:
tuskin tulee mitään nukkumis- tai sopeutumisvaikeuksia ja muuta vastaavaa.

Miten sellanen mitä siellä ei tehdä voisi tulla vaikeudeksi? Noei saa siellä pari tuntia nukkua per yö kuitenki, ja sillon on hyvä jos osaa nukahtaa

No nimenomaan on tärkeää kyetä nukkumaan sitä paremmin mitä vähemmän aikaa sille annetaan. =P Lyhytkin lepo saattaa olla kantava voima, riippuen vähän kaikesta.

Ja leirillä oppii nukkumaan melkeimpä missä tahansa. Itekki oon nukkunu esim. todella muhkuraisella alustalla, johon tein polttopuista itelleni alustan ettei tarvinnu hytistä vasten jäistä pressua. Myöskin kipinässä nukuin samana yönä lyhtylaatikon päällä nuokkuen välillä melkein pää kaminassa.

Itse asiassa armeija ei virallisesti tunnusta temiä "kipinävartio". Se on oikeasti lähivartio, jossa vartijan tehtävänä kipinän ylläpitämisen lisäksi on partioida teltan/telttojen lähialuetta 200m:n säteellä, valmiina tekemään hälytys.

Se on sitten eri asia mitä kunkin varuskunnan päällysmiehet vaatii tässä asiasssa. Meillä oli aika tiukkaa tuon suhteen, ja jos kipinämies yllätettiin kalsarit jalassa kaminan edessä lämmittelemästä, saattoi tulla pa'skaa niskaan.

Meillä oli tuo lähivartio vain ensiyössä ja sen jälkeen alikit sanoi, että pelkkä kipinä riittää. Eihän siinä ole järkeä, että pitää haravoida aluetta parinsadan metrin säteellä ja samalla pitäisi joka sekunti olla vahtimassa kaminaa, ettei se sammu tai teltta roihahda tuleen.

Kipinämiehen hommaan nimenomaan kuuluu ainaki teltan ympärillä kävely ettei siinä kukaa käy nyysii varusteita ja katella et teltta ei syty ulkoapuole palamaa(kipinöitä siel kaminast lentelee). Näi meillä oli joka leiril. Joskus ampumaleireillä vielä järkättii sillee et yks naama piti kipinää kolmessa teltassa ja käppäili niide väliä. Toisil leireillä taas piti pitää huolta jostai kalustosta joka oli ulkona jote ei siel kipinässä paljoa periaatteessa ois sanu istua. Koskaa ei kuitenkaa mikää vartiointi kuulunu kipinän hommiin. Siel oli eriksee lähivartiomiehet jotka istu poterossa tai muussa suojassa ja tähyili mettänlaitaa.

Lainaus:25.01.2009 perato kirjoitti:
Kipinämiehen hommaan nimenomaan kuuluu ainaki teltan ympärillä kävely ettei siinä kukaa käy nyysii varusteita ja katella et teltta ei syty ulkoapuole palamaa(kipinöitä siel kaminast lentelee). Näi meillä oli joka leiril. Joskus ampumaleireillä vielä järkättii sillee et yks naama piti kipinää kolmessa teltassa ja käppäili niide väliä. Toisil leireillä taas piti pitää huolta jostai kalustosta joka oli ulkona jote ei siel kipinässä paljoa periaatteessa ois sanu istua. Koskaa ei kuitenkaa mikää vartiointi kuulunu kipinän hommiin. Siel oli eriksee lähivartiomiehet jotka istu poterossa tai muussa suojassa ja tähyili mettänlaitaa.

Joop. kuten sanoin nuo vartiohommat voidaan junailla eri tavoin rippuen joukkueen/jaoksen ja ryhmän tehtävistä. Meillä oli vaan sellanen tilanne ettei pystyny irrottaa erikseen mitään erityisiä lähivartiomiehiä, kun tykillä piti olla yks, puomivartiossa yks ja kipinässä tietty yks. No lähivartioita nuo tykkivartio ja puomikin lopulta toimittaa, mutta silti kipinämieheltä vaadittiin sitä partiointia ulkosalla.
Noita vartiohommia junailtiin meilläkin sitten monella tapaa. Meijä jaokseen kuulu 3 tykkiä, jotka oli asemissa n. 500m päässä toisistaan. Viimesille leireille saatiin jaokselle käyttöön kahet valonvahvistin hässäkät, jollon tykkivartio meni sitten sillee että vain keskimmäisellä tykillä oli kaksi vartijaa, suuntaja ja asettaja, jotka istu tykillä valonvahvistemet päässä pyörien 360 astetta koko ajan ympäri ja tarkkaili sekä ilmaa että pintaa.

Semmonen 3 tuntia enää lomaa ennen kuin lähden takaisin kasarmia kohti. Päivän lomakin kyllä tuntui hyvältä.

Viimeisillä leireillä meillä oli koko joukkueessa yleensä vain yksi kipinä-/lähivartiomies, joka kävi lämmittämässä kaiken kaikkiaan kolmea eri telttaa ja mahdollisesti myös vielä kouluttajien telttaa siihen päälle. Lisäksi saattoi olla erikseen vielä ammusvartiomies, joka vain seisoi pakkasessa ammuspaikalla ja toivoi, että kipinämies oli muistanut herättää seuraavan ammusvartiomiehen. Morttileiri taisi olla ainoa leiri, jolla oli erikseen kipinä- ja lähivartio.

Eniten leireissä vìtutti lähtö. Loppujen lopuksi aika kului metsässä niin nopeasti, että harvoin hajotti kunnolla. Järkyttävässä kaatosateessa tetsatessa toivoi olevansa kasarmilla oppitunnilla, mutta usein turha koulutus kasarmilla oli huomattavasti ärsyttävämpää kuin leireily.

Virallisen linjauksen mukaan lähivartiomies on koko ajan teltan ulkopuolella valvomassa lähialuetta. Samalla hän seuraa, että teltta tai nave eivät syty tuleen. Sisällä teltassa hän vain lisää puita kaminaan, herättää seuraavat vartijat ja katsoo, että kynttilä/myrskylyhty on kunnossa. Ongelmallisen tapauksen aiheuttaa radio tai sanomalaite, joiden pitäisi periaatteessa olla kuulolla jatkuvasti.

Käytännössä kyseisenlainen vartiotoiminta toteutui vain rukin leireillä. Silloin todella vìtutti istuskella teltan ulkopuolella, etenkin sateessa, kun samaan aikaan alueella kiersi parhaimmillaan parivartio sekä vartioaliupseeri ja kahdessa poterossa oli parivartio. Kaikissa kolmessa teltassa toimi lähivartiomies ja yksi ylimääräinen skappareiden teltassa. Yhteensä noin 25 hengen joukkueesta vartiossa oli samaan aikaan 2+1+2+2+1+1+1+1=11 miestä.

Muina intin aikoina kipinämies torkkui boksereissa kaminan lämmössä. Joskus käytimme kiertävää kipinämiestä vaikka se kiellettyä olikin. Se touhu loppui tosin siihen, että yhden herran makuupussi syttyi tuleen. Onneksi kipinämies oli juuri silloin paikalla ja sammutti palon nopeasti.

Intin hommissa kannattaa usein kuunnella skappareita. Melkein kaikelle järjettömältä kuulostavalle toiminnalle löytyy järkiperuste. Sodassa en uskaltaisi silmiäni ummistaa, jos vartiotoimintaan ei voisi luottaa. Varomääräyksiä kannattaa noudattaa aina: kipinämies on jokaisessa teltassa juuri siksi, että mitään ei tapahtuisi.

J-kauden taisteluleireillä ei paljo enää kipinämikkoja meil näkyny. Olikin tosiaa sil et yhtä telttaa kohen oli 1-3 tyyppiä paikalla ja nukkuaki piti jossain vaiheessa nii kipinää ei paljo pidetty. Oliha sitä porukka jo tottunu nukkumaa talvellaki ulkona ilma lämpöä tai suojaa jote eipä tollanen toukokuun yöpakkane paljoa painanu siinä vaiheessa. Loppusodassa oliki sit enemmä porukkaa mut Sodankylän taisteluleireillä homma pyöri jotakuinki näin meidä teltassa.

5 ukkoa, puomi/lähivartio 1 mies 1h kerrallaa, y-piste vartio, 2 miestä 4h kerrallaan(1-2km päässä kopasta). Siihen sit kaikki ylimääränen koulutus päälle jostain sotilashaudoista ja potilashaudoista yms.

Eli jos nopiaa näi miettii nii päivän kierto oli:

4h ypisteellä, 20min pois tulemiseen/sinne menemiseen, vartioon tunniksi tai nukkumaan tunniksi jonka jälkeen vartioon tunniksi ja sit kamppeet kasaan ja takas y-pisteelle, sen jälkee 1h vartio/uni/ 2h vartio/1,5h uni/ ja y-pisteelle. Tota 24/7 ilman mitää muutoksia kuus päivää. Eli nukkua sai mutta periaatteessa vaa 2h kerrallaa Y-pisteellä(toine nukkuu 2h ja toine vartioi ja sit osien vaihto). Sit ku porukka mateli miten mateli tuolta y-pisteeltä tulemaa nii sitä saatto mennä 3h vartiossa, 1h uni ja sit takas vartioon tai y-pisteelle. Ei ollu kovin "taisteluita" nää meikän leirit =D. Vartioleiristä olis käyny enemmänki.

Ihan lepiä pitemmän päälle vaikka ei se kuudes mies olis ollu pahitteeks. Eniten just hajotti ku oli pääsemässä nukkumaa nii tulee joku lääkintäalikessu repimää teltasta pois ja kertomaan kuinka haavoittunu henkilö haudataan maan sisään piiloon(ihan oikeesti). Sit ehtii just ja just makuupussin repiä esille ku tulee jo lähtö vartioon...

Huomenna pitää herätä 4:30 jotta ehtisi 7:00 Santahamista lähtevään purkkiin ( < 3 ).
Saapahan ainaki ite valita sen äänen mihin herää...

Lainaus:25.01.2009 Ashlak kirjoitti:
Semmonen 3 tuntia enää lomaa ennen kuin lähden takaisin kasarmia kohti. Päivän lomakin kyllä tuntui hyvältä.

Millos pääsit kotiin? Eli oliko kuinka pitkä viikonloppu vapaa?


Edit: Eli eikö tuo viikonloppu loma ole kuin päivän pituinen? Huhhuh on siinä ja paljon "lomaa".

Eikös tuo tuu selville tuosta Ashlakin viestin lopusta.

Itse en henkisesti kestänyt/sietänyt koko armeija touhua, aika pelleilyähän se meininki siellä on.

Vuonna 2011 asti tuli lykkäys, mutta haen vapautusta palveluksesta, sillä parempaakin tekemistä ja hyödyllisempää voin tehdä tuona aikana.
Hyvä niille jotka ovat suorittaneet ja jotka tulevat suorittamaan, mutta itse en tuohon touhuun enää ryhdy, haukkukoot ken tahtoo.

Mutta kuten sanottua, armeija oli itselleni liikaa, luulin selviäväni, niin luuli kaverinikin, että selviän, mutta näin kävi.