Tai sodan jaloissa...

Nimen ja kuvauksen perusteella veikkaisin Kroatiaa tai jotain.

Lainaus:28.07.2009 Filthy kirjoitti:

Lainaus:28.07.2009 Afr0z kirjoitti:
Itse olin 40 aamua ja päätin vaihtaa siviilipalvelukseen siitä syystä, että oli henkisiä jaksamisvaikeuksia intissä. Ei minulla edes ole mitään maanpuolustusta vastaan. Haukkukaa ihmiset ennemmin niitä jotka ilman oikeaa syytä keplottelevat itselleen vapautuksen, kuin sivareita. Sivari sentään palvelee valtiota, vilpillinen keskeyttäjä ei.

On kaikin puolin paras ratkaisu lopettaa armeija jos kokee sen henkisesti liian raskaaksi. Paras ratkaisu ihan kaikkien kannalta katsoen, erityisesti itsensä.

No jaa, se onkin sitten eri juttu, että missä se jokaisen "henkinen raja" menee. Aika moni tyyppi nimittäin jättäytyi esimerkiksi meikäläisen saapumiserästä pois luvalla sanoen aivan naurettavan heppoisin perustein kun ei muka "pää kestänyt", mitenkään siis Afr0ziin viittaamatta. Monesti se hampaan pureminen kuitenkin palkitaan armeijassakin lopulta sellaisella voittajafiiliksellä, ettei vastaavaa pääse usein kokemaan missään. Luovuttaja-asenteella mukaan lähtemään luultavasti myös lähtevät pois luovuttajina eivätkä näin ollen välttämättä hyödy koko palveluksesta tuon taivaallista.

Lainaus:28.07.2009 marge14 kirjoitti:

Olit kenties sodassa polvenkorkusena?

Eikös Razvodnik näin juuri todennutkin? Ikinä kuullut, että Euroopassakin on sodittu toisen maailmansodan jälkeen?

Razvodnik on taatusti nähnyt enemmän sotaa kuin sinä, joka et koskaan tule sotaa kokemaan. Paitsi ehkä, jos eksyt sattumalta johonkin toisen maan sotatantereelle, mitä kovasti epäilen, koska kaltaisesi ihmiset eivät yleisesti katsottuna uskalla matkustaa ulkomaille erilaisuusfobiansa vuoksi.

Voi jösses, seven ja razvonik. Pitääkö enempää sanoa?

Lainaus:28.07.2009 rambokala kirjoitti:
Voi jösses, seven ja razvonik. Pitääkö enempää sanoa?

Sano toki, koska jäi nyt vähän epäselväksi, mitä haet takaa. Epäselvyys ja johdonmukaisuuden puute ei tosin ole mikään uusi asia sinun kohdallasi, joten voit olla sanomattakin mitään. En ylläty.

Okei, puhun suoraan ja selvästi, jotta sinäkin ymmärrät:

Te molemmat olette perseestä.

Noin, ei varmaan jää kysymyksiä? Jos jää niin en vastaa.

Ens vuonna olisi minullakin tuo armeijjaan lähtö. Ajattelin olla vain sen 6kk ja sitten lähteä opiskelemaan. Ei oikein innostas, mutta minkäs teet.

Lainaus:28.07.2009 Seven kirjoitti:

Lainaus:28.07.2009 marge14 kirjoitti:

Olit kenties sodassa polvenkorkusena?

Eikös Razvodnik näin juuri todennutkin? Ikinä kuullut, että Euroopassakin on sodittu toisen maailmansodan jälkeen?

Razvodnik on taatusti nähnyt enemmän sotaa kuin sinä, joka et koskaan tule sotaa kokemaan. Paitsi ehkä, jos eksyt sattumalta johonkin toisen maan sotatantereelle, mitä kovasti epäilen, koska kaltaisesi ihmiset eivät yleisesti katsottuna uskalla matkustaa ulkomaille erilaisuusfobiansa vuoksi.

Aivan kuin se olisi hyvä juttu, että Razvo olisi nähnyt sotaa, sellaisen käsityksen saa. Mikä hiton erilaisuusfobia?

E: Sisällissota eroaa aika tavalla ''normaalista'' sodasta.

Lainaus:28.07.2009 Kosk3lo kirjoitti:

Aivan kuin se olisi hyvä juttu, että Razvo olisi nähnyt sotaa, sellaisen käsityksen saa. Mikä hiton erilaisuusfobia?

Kuka tässä on puhunut siitä, onko sodan näkeminen hyvä asia vai ei? Fakta on kuitenkin se, että Razvo todennäköisesti tietää mistä puhuu toisin kuin PP:n sotafanaatikot, joiden mielestä sivari on homo ja totaalit pitäisi teloittaa. Tässä tiivistyy myös erilaisuusfobia, josta monet tuntuvat kärsivän.

^ Sotaa on monta eri lajia. Veteraanithan ovat myös näitä, joidenka mielestä armeija on pakko käydä. Eli Razdo tietää paremmin kuin he, jotka ovat tappaneet ja nähneet enemmän kuolemaa? Mitä se sinua haittaa, jos jonkun mielestä sivarit ovat homoja ja toisen mielestä sotilaat ovat homoja?

Lainaus:29.07.2009 Kosk3lo kirjoitti:
^ Sotaa on monta eri lajia. Veteraanithan ovat myös näitä, joidenka mielestä armeija on pakko käydä.

Riippuu täysin veteraanista. Oma pappani aina kuolemaansa asti toitotti, että ei halua lastenlastensa menevän armeijaan. Mielestään taisteli ja tappoi ryssää juurikin sen takia, että heidän lastensa ei tarvitse alistua valtion tahtoon ja suorittaa asevelvollisuutta.

Lainaus:29.07.2009 Seven kirjoitti:

Lainaus:29.07.2009 Kosk3lo kirjoitti:
^ Sotaa on monta eri lajia. Veteraanithan ovat myös näitä, joidenka mielestä armeija on pakko käydä.

Riippuu täysin veteraanista. Oma pappani aina kuolemaansa asti toitotti, että ei halua lastenlastensa menevän armeijaan. Mielestään taisteli ja tappoi ryssää juurikin sen takia, että heidän lastensa ei tarvitse alistua valtion tahtoon ja suorittaa asevelvollisuutta.

Eivätköhän monet veteraanit ajattele niin, että toivoo tulevankin sukupolven puolustavan maata.

Lainaus:29.07.2009 Kosk3lo kirjoitti:

Eivätköhän monet veteraanit ajattele niin, että toivoo tulevankin sukupolven puolustavan maata.

Kyllä, varmasti monet. Eivät kuitenkaan kaikki. Itse tiedän mm. vuosia sitten vanhainkodissa työskennelleitä siviilipalvelusmiehiä, jotka käyvät edelleen tapaamassa vanhainkodin sotaveteraaneja. Nämä veteraanitkin ovat hyvin ylpeitä siitä, että nykynuorilla on näinkin realistinen vaihtoehto armeijalle kuin meillä nyt on. Itse en toki ole ylpeä nykyjärjestelmästä, mutta kehitystä sota-ajasta on tapahtunut ja myös sen kehityksen vuoksi nämä veteraanit taistelivat. Vapaus on hieno asia ja asevelvollisuus rajoittaa vapautta. Myös veteraanit sen tajuavat.

Mopez, pointtina oli se, että alikkien omien tupien punkat olivat ainakin oman kokemuksen mukaan myttyisiä - eikä pelkästään alikkien - tupani ikkunasta oli komeat näkymät luutnantin kammariin, eikä hänen punkkansa ollut niin särmätty kuin joku saattaisi olettaa. Eipä tuo ketään kuitenkaan näyttänyt häiritsevän paljoa. Selväähän se on että tuolla punkka rumballa yritetään asepalveluksen aikana pistää äijille päähän "käskyjen noudattaminen" - voisivat vain keksiä jotain hieman rakentavampaa omasta mielestäni, kun tuon pohjaa syö se että upseeriston punkilla ei näytä olevan niin paljoa merkistystä.

Joo, varmasti niissä tapauksissa kun alikit jakavat tuvat heidän punkillaan on merkitystä (yllätys yllätys sen takia koska heidän pitäisi näyttää esimerkkiä), mutta omissa tuvissaan heidän punkkansa olisivat kaivanneet särmäämistä.

Edelleen, emme me sitten kun se sota ehkä joskus syttyy rupea mitään punkkia särmäämään kun pitäisi taisteluvalmiudessa olla hetkessä.

Lainaus:28.07.2009 Raat0 kirjoitti:

Lainaus:28.07.2009 Filthy kirjoitti:
On kaikin puolin paras ratkaisu lopettaa armeija jos kokee sen henkisesti liian raskaaksi. Paras ratkaisu ihan kaikkien kannalta katsoen, erityisesti itsensä.

No jaa, se onkin sitten eri juttu, että missä se jokaisen "henkinen raja" menee. --

Mitä Filthyn kommenttiin tulee, allekirjoittaisin sen kyllä varauksetta. Kaikki eivät armeijan elämään sopeudu, ja syitä tähän voidaan sitten etsiä vaikka mistä mielen sopukasta -- tai sitten voidaan todeta, ettei sopeutumiskyvytöntä varusmiestä kannata syvän rauhan aikana pitää valtion muonilla väkisin. Nykyinen politiikka suosii kaikkien kannalta helpompaa ratkaisua siinä mielessä, että armeijan vihreät saa karistaa harteiltaan heti kun siltä tuntuu.

Ainahan ei ole ollut näin. Aikaisempi lähtökohta oli, että jokainen palveluskelpoinen heppu käy intin. Piste. Se nyt oli herttaisen yhdentekevää, viettikö joku kaveri suurimman osan palvelusajastaan vempassa, kunhan se vain eleli varuskunnassa. Nykyinen käytäntö on tuntuvasti järkevämpi monen kantapeikonkin mielestä, olkoonkin, että sen kustannuksella sivistyneeseen palvelukseen "vuotaa" vuosittain aika paljonkin sinänsä ihan kelvollisia ukkoja (viitatakseni esimerkiksi edellisen sivun Hagiksen viestiin). Se, että varusmiespalvelus keskeytetään usein heppoisin perustein* on toki huolestuttavaa.

Aiemmin ajateltiin melko laajasti, että armeija on miesten koulu. Ajattelusta on alettu pikku hiljaa luopua, mikä näkyy esimerkiksi siinä, ettei maanpuolustuslaitoksemme enää takerru kynsin ja hampain kiinni varusmieheen, joka ei sinne sopeudu. Lausahdus kuitenkin elää sitkeästi kansan, ja aivan erityisesti reservin, suussa. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että pikemminkin armeijassa pojat on poikia ja miehistäkin se leipoo sellaisia; tosin jotkut siellä ihme kyllä varttuvat aikuisiksi. Varusmiespalveluksen pitäisi olla lakiin kirjattu velvollisuus -- vaan yhä nykyäänkin se on monelle suunnattoman itsetehostamisen runsaudensarvi. Joihinkin intti jättää niin lähtemättömät jäljet, ettei niitä saa kirveelläkään enää veistettyä irti; itsekin olen törmännyt valitettavan moneen RUK:n kasvattiin, joka vielä TJ:n painuttua ajat sitten pakkaslukemille kuvittelee elävänsä jossakin omassa ylhäisessä kokelastuvassaan. Inttitorvelointia on hauskaa muistella aina silloin tällöin, mutta rajansa kaikella.

*) Näitä perinteisiä jepjep-sarjan perusteluita ovat allekirjoittaneen mielestä esimerkiksi klassiset "no ku toi pinkan- ja punkanteko on niin perseestä", "alikit on kuspäitä, ne huutaa ja silleen" ja "ottaa päähän seisoa rivissä". Parin viikon jälkeen keskeyttäneiden juttuja kuunnellessa sitä pitää jokseenkin käsittämättömänä, että yllättävänkin moni kuvittelee muodostaneensa palveluksesta kattavan kuvan ensimmäisen päivän, viikon tai kahden aikana. On ikävää, että joku yleistää vaikkapa ensimmäisen viikon koskemaan koko palvelusaikaa. "Siellä ei tehdä mitään muuta ku siivotaan ja seisotaan asennossa ku alikersantit kaataa sangosta jaskaa niskaan. Sitten siivotaan lisää."
Syvemmistä periaatteellisista syistä kumpuava keskeyttämispäätös on asia erikseen, enkä syvän rauhan aikana ole toistaiseksi löytänyt hyvää syytä halveksua sellaiseen päätyneitä.

Armeijaan töihin. http://kilo.naurunappula.com/nn/0/283/052/291272.jpg

Lainaus:29.07.2009 Herra_T kirjoitti:
Armeijaan töihin. http://kilo.naurunappula.com/nn/0/283/052/291272.jpg

kuulostaa hauskalta kaverilta

Lainaus:28.07.2009 tsirp kirjoitti:
Palkka-armeija on ratkaisu: toisaalta huono, toisaalta hyvä. Kansantaloudellisesti ajateltuna Suomen tuottavuus kasvaisi, koska ikäluokan parhaiden ei tarvitsisi käydä armeijaa ja ehtisivät tienata vuoden enemmän. Tuo vuosi olisi viimeinen ennen eläkettä eli ikälisät ja bonukset ovat huomattavia.

Toisaalta Suomen puolustaminen mahdollisessa konfliktissa muuttuisi totaalisesti. Tällä hetkellä reserviläisarmeija (350 000 miestä, tulevaisuudessa luultavasti 250 000) kykenee puolustamaan koko maata. Palkka-armeijan koko tulisi olemaan alle 50 000 sotilasta, luultavasti paljonkin. Tämä tarkoittaa sitä, että Puolustusvoimat kykenisi suojaamaan ainoastaan pääkaupunkiseutua ja muutamia muita tärkeitä kohteita (ydinvoimalat, vesilaitokset jne.).

Yhteistyö on kehitetty sen takia, että asiat toimivat tehokkaammin. Kaikkien ei kannata viljellä perunoita ja metsästää lihaansa. Sama asia pätee oman elintilansa turvaamista: yhdessä suomalaiset kykenevät luomaan uskottavan armeijan. USA tai Saksa esimerkiksi kykenevät selviämään palkka-armeijalla koska asukkaita ja rahaa on paljon. Pienenä maana Suomella ei ole kyseistä vaihtoehtoa.

Jos sodan uhatessa meinasitte maasta karata, kannattaa hankkia merikelpoinen vene tutkalla varustettuna ja säilykkeitä viikoiksi. Rajoja ja aluevesiä valvotaan tuollaisessa tilanteessa niin tarkasti, että ilman hyvää syytä tästä maasta ei lähdetä minnekään. Ei ole myöskään helppo löytää turvallista paikkaa Euroopasta, koska suurella todennäköisyydellä Suomi ei ole ainoa konfliktialue seuraavassa rähinässä.

Liitytään natoon ja hankitaan palkka-armeija, problems solved.

Ei palkka-armeijaa. Palkka-armeijat eivät kannata koska tapahtuu niin että ihmisiä kiinnostaa eniten se raha ja edut.

US:n armeijassa on juuri tämä ongelma - massoittain ihmisiä jotka haluavat hyvät rahat ja edut liittyvät armeijaan, mutta kun mennään taisteluun niin heidän mentaliteettinsa eivät aina oikein täsmää tilanteen kanssa. "Mitenkäs minä lehmipoika Texasista jouduin tänne sotaan?".

Muuan alikersantti kertoi minulle miten hän oli tavannut luutnantin joka oli palvellut rauhanturva tehtävissä Afrikka, jossa tämä luutnantti eräänä päivänä joutui lastaamaan amerikkalaisten rauhanturvaajien helikopterin koska tehtävästä vastannut jenkki oli niin hajalla että hän ei kyennyt lastaamaan kopteria itse.

Lainaus:29.07.2009 JjO kirjoitti:
Liitytään natoon ja hankitaan palkka-armeija, problems solved.

Toimiva ratkaisu. Ainoa asia, jota kansan syvät rivit eivät helpolla hyväksy, on velvollisuus auttaa muita NATO:n jäsenmaita sotilaallisesti, jos ne joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. USA:n hyökkäyssotiin ei tietenkään tarvitse osallistua.

Lainaus:28.07.2009 Raat0 kirjoitti:

Lainaus:28.07.2009 Filthy kirjoitti:

Lainaus:28.07.2009 Afr0z kirjoitti:
Itse olin 40 aamua ja päätin vaihtaa siviilipalvelukseen siitä syystä, että oli henkisiä jaksamisvaikeuksia intissä. Ei minulla edes ole mitään maanpuolustusta vastaan. Haukkukaa ihmiset ennemmin niitä jotka ilman oikeaa syytä keplottelevat itselleen vapautuksen, kuin sivareita. Sivari sentään palvelee valtiota, vilpillinen keskeyttäjä ei.

On kaikin puolin paras ratkaisu lopettaa armeija jos kokee sen henkisesti liian raskaaksi. Paras ratkaisu ihan kaikkien kannalta katsoen, erityisesti itsensä.

No jaa, se onkin sitten eri juttu, että missä se jokaisen "henkinen raja" menee. Aika moni tyyppi nimittäin jättäytyi esimerkiksi meikäläisen saapumiserästä pois luvalla sanoen aivan naurettavan heppoisin perustein kun ei muka "pää kestänyt", mitenkään siis Afr0ziin viittaamatta. Monesti se hampaan pureminen kuitenkin palkitaan armeijassakin lopulta sellaisella voittajafiiliksellä, ettei vastaavaa pääse usein kokemaan missään. Luovuttaja-asenteella mukaan lähtemään luultavasti myös lähtevät pois luovuttajina eivätkä näin ollen välttämättä hyödy koko palveluksesta tuon taivaallista.

En tarkoittanut kommentillani näitä "yhyy pää ei niiq kestä niisk" -tyyppejä. He ovat lähinnä säälittäviä nollia. Mutta jos on oikeasti henkisiä ongelmia, on mielestäni parempi lopettaa kun tuntee armeijan käyvän oikeasti liian raskaaksi.

Itse olen viime aikoina pyöritellyt ajatusta armeijaan lähdöstä. Ihan pikkasena miula oli ihan selvää, että meen armeijaan. Kuitenkin teini-iässä se ajatus tavallaan haihtui. Nyt taas kun kaikki tuttavat ympäriltäni ovat juuri käyneet armeijan, ovat sielä tai ovat menossa, niin ajatus on palannut.

Haluaisin tavallaan nähdä oisko miusta siihen oikeasti. Haluaisin ylittää itseni ja näyttää, että miusta ois siihen. Jotenkin vain kiinnostaa se kuri, sotilaallisuus, liikunta ja kaikki. Tarvittaessa sotaankaan joutuminen ei pelota tai huoleta. Uskon, että se harmittaa, jos en tule edes koskaan kokeilemaan armeijassa oloa. Toisaalta en halua jättää kesken, jos miusta ei ookkaan siihen.
Kaikki miun perheessä yllyttää lähtemään ja uskovat, että miusta ois siihen, kun oon pienestä pitäen armeijaa menoa hehkuttanut ja oon niiden mielestä kovaluonteinen. Eräs kaverini, jonka kanssa juttelin tässä muutama päivä sitten sanoi, että kyl pärjäisin sielä. Kuitenkin se epäilyttää.
Coopperissa pystyn juoksemaan 2600 m ja vatsoja saan parisataa. Mutta kaikki muu lihaskunto tökkii pahasti. Käsissä ei ole voimaa *****n vertaa.

Olen tällä hetkellä lukenut tosi paljon netistä naisten kertomia juttuja ja usein on tullut ilmi se, että miehet heittää ikäviä kommentteja intissä.
Härskit kommentit ja sellaset mie kestän, kun ne on helppo ottaa huumorilla. Mut sit jos jotkut heittelee paljon ilkeää negatiivistä kommenttia esimerkiksi ulkonäöstä, niin otan sen itseeni. En tiiä onko miusta sit olemaa intissä, ku oon nykyään todella herkkänahkahainen. Oonko sit mieleltäni liian heikko semmoseen. En kuitenkaan halua ruikuttaa sielä.

Tulin kuitenkin kysymään sitä, että mitä mieltä työ ootte siitä, että nainen käy armeijan? Vituttaako teitä, jos joku nainen on teitä korkeammassa arvossa ja komentaa teitä?

Lainaus:31.07.2009 Koomaaria kirjoitti:
Itse olen viime aikoina pyöritellyt ajatusta armeijaan lähdöstä. Ihan pikkasena miula oli ihan selvää, että meen armeijaan. Kuitenkin teini-iässä se ajatus tavallaan haihtui. Nyt taas kun kaikki tuttavat ympäriltäni ovat juuri käyneet armeijan, ovat sielä tai ovat menossa, niin ajatus on palannut.

Haluaisin tavallaan nähdä oisko miusta siihen oikeasti. Haluaisin ylittää itseni ja näyttää, että miusta ois siihen. Jotenkin vain kiinnostaa se kuri, sotilaallisuus, liikunta ja kaikki. Tarvittaessa sotaankaan joutuminen ei pelota tai huoleta. Uskon, että se harmittaa, jos en tule edes koskaan kokeilemaan armeijassa oloa. Toisaalta en halua jättää kesken, jos miusta ei ookkaan siihen.
Kaikki miun perheessä yllyttää lähtemään ja uskovat, että miusta ois siihen, kun oon pienestä pitäen armeijaa menoa hehkuttanut ja oon niiden mielestä kovaluonteinen. Eräs kaverini, jonka kanssa juttelin tässä muutama päivä sitten sanoi, että kyl pärjäisin sielä. Kuitenkin se epäilyttää.
Coopperissa pystyn juoksemaan 2600 m ja vatsoja saan parisataa. Mutta kaikki muu lihaskunto tökkii pahasti. Käsissä ei ole voimaa *****n vertaa.

Olen tällä hetkellä lukenut tosi paljon netistä naisten kertomia juttuja ja usein on tullut ilmi se, että miehet heittää ikäviä kommentteja intissä.
Härskit kommentit ja sellaset mie kestän, kun ne on helppo ottaa huumorilla. Mut sit jos jotkut heittelee paljon ilkeää negatiivistä kommenttia esimerkiksi ulkonäöstä, niin otan sen itseeni. En tiiä onko miusta sit olemaa intissä, ku oon nykyään todella herkkänahkahainen. Oonko sit mieleltäni liian heikko semmoseen. En kuitenkaan halua ruikuttaa sielä.

Tulin kuitenkin kysymään sitä, että mitä mieltä työ ootte siitä, että nainen käy armeijan? Vituttaako teitä, jos joku nainen on teitä korkeammassa arvossa ja komentaa teitä?

Olin patterissa missä oli useita naisia alijohtajina sekä oppilaina, eikä ketään tuntunut ärsyttävän se asema / asetelma mitenkään. Mitään törkeää tai loukkaavaa juttua en kuullut koskaan, vaan itseasiassa monet arvosti naisia jotka kävi armeijan. Siellä tosin oli yksi nainen joka valitti siis kaikesta, niin se tietysti ärsytti oikeastaan kaikkia. Mutta se ei ole mikään sukupuolijohdannainen asia, kuten ymmärtänet. Voin sanoa että hän hieman raivostutti minuakin, mutta yritin vain asioida hänen kanssaan mahdollisimman neutraalisti, kuten yleensä.

Kaikki P-kaudella samassa patterissa olleet naiset menivät AUK:iin, joten sain palvella heidän kanssaan yht. 6kk ja en missään vaiheessa tuntenut tai huomannut että ketään olisi ärsyttänyt se, että he olivat naisia(tai johtavassa asemassa olevia naisia). Tietysti armeijassa ollessa joskus tunteet kuumenee, mutta se johtu aina muista tekijöistä.

En siis sano etteikö jotkut voisi heittää jotain idioottia juttua, mutta sille ei oikeastaan voi sinänsä mitään. Jotkut vaan ovat auttamattoman lapsellisia ja idiootteja.

Suosittelen käymään armeijan jos kiinnostaa. Mistään muualta et vastaavia kokemuksia saa.

Lainaus:31.07.2009 Koomaaria kirjoitti:
Eräs kaverini, jonka kanssa juttelin tässä muutama päivä sitten sanoi, että kyl pärjäisin sielä. Kuitenkin se epäilyttää.
Coopperissa pystyn juoksemaan 2600 m ja vatsoja saan parisataa. Mutta kaikki muu lihaskunto tökkii pahasti. Käsissä ei ole voimaa *****n vertaa.

Olen tällä hetkellä lukenut tosi paljon netistä naisten kertomia juttuja ja usein on tullut ilmi se, että miehet heittää ikäviä kommentteja intissä.
Härskit kommentit ja sellaset mie kestän, kun ne on helppo ottaa huumorilla. Mut sit jos jotkut heittelee paljon ilkeää negatiivistä kommenttia esimerkiksi ulkonäöstä, niin otan sen itseeni. En tiiä onko miusta sit olemaa intissä, ku oon nykyään todella herkkänahkahainen. Oonko sit mieleltäni liian heikko semmoseen. En kuitenkaan halua ruikuttaa sielä.

Tulin kuitenkin kysymään sitä, että mitä mieltä työ ootte siitä, että nainen käy armeijan? Vituttaako teitä, jos joku nainen on teitä korkeammassa arvossa ja komentaa teitä?

Kannattaa kokeilla sitä jaksamista jollain parin kymmenen kilsan lenkeillä ja 20-40 kilon varusteilla/repuila. Aloita tietenkin pienemmällä rasituksella.
Intistä löytyy kyllä hommia laidasta laitaan, mutta siellä on väistämättä edessä muutama kovempi koitos.

Ikäviä kommentteja tulet aivan taatusti kuulemaan. Se on vaan väistämätöntä, siellä on paljon niitä henkisesti keskenkasvuisia kakaroita. Toisaalta löydät myös niitä mukavia ja kannustavia/tukevia tyyppejä. En näe mitään järkeä pohtia etukäteen jotain kakaroiden kommentteja, keskity siihen omaan hommaasi ja niihin fiksuihin ihmisiin. Kyllä sieltä aina kavereita löytyy.
Se on ihan sama mitä joku pöljä ajattelee naisesta esimiehenä, pääasia että hoidat tehtäväsi hyvin ja perustellusti. Intti voi kasvattaa, opit itsestäsi, saat paljon hienoja kokemuksia mutta opit myös ottamaan rakentavaa kritiikkiä vastaan. Ne muut huutelut voit jättää omaan arvoonsa ja eihän siellä nyt mitään kiusaamista tarvitse sietää. Siellä on nykyään erittäin tiukka suhtautuminen niin simputukseen kuin myös toverisortoon/kiusaamiseen.