Olen ollut masentunut kolmisen vuotta, pari vuotta ollut tosi vaikeaa ja pahenee koko ajan. Pelkästään sängystä nouseminen aamulla on vaikeaa, koska kaikki on päin *****a eikä valoa ole tunnelin päässä näkyvissä ollenkaan. Tammikuussa pitäisi lähteä armeijaan mutta kuten varmaan voitte arvata, niin eihän siitä mitään tulisi. Kauhea stressi on tuosta intti-hommasta, sillä en ole vielä asian eteen uskaltanut tehdä mitään. En ole koskaan puhunut kenellekään masennuksestani (saatika että ketään kiinnostaisi), joten psykiatrillekin meneminen on aika pelottava ajatus. En haluaisi, että tarvitsisi tuosta intistä enää stressata, jotta voisin koittaa saada asiani kuntoon jonain päivänä (tuskin tapahtuu...). Mitä minun nyt pitäisi tehdä, saadakseni C:n paperit, varmaan pitäisi jotakin psykiatria mennä tapaamaan, vai ? Ja jos nyt kävisi niin ihanasti, että en edes saisi C:n papereita, niin miten sitä lykkäystä sitten anotaan ?

Lainaus:09.12.2010 Herpderp kirjoitti:
Olen ollut masentunut kolmisen vuotta, pari vuotta ollut tosi vaikeaa ja pahenee koko ajan. Pelkästään sängystä nouseminen aamulla on vaikeaa, koska kaikki on päin *****a eikä valoa ole tunnelin päässä näkyvissä ollenkaan. Tammikuussa pitäisi lähteä armeijaan mutta kuten varmaan voitte arvata, niin eihän siitä mitään tulisi. Kauhea stressi on tuosta intti-hommasta, sillä en ole vielä asian eteen uskaltanut tehdä mitään. En ole koskaan puhunut kenellekään masennuksestani (saatika että ketään kiinnostaisi), joten psykiatrillekin meneminen on aika pelottava ajatus. En haluaisi, että tarvitsisi tuosta intistä enää stressata, jotta voisin koittaa saada asiani kuntoon jonain päivänä (tuskin tapahtuu...). Mitä minun nyt pitäisi tehdä, saadakseni C:n paperit, varmaan pitäisi jotakin psykiatria mennä tapaamaan, vai ? Ja jos nyt kävisi niin ihanasti, että en edes saisi C:n papereita, niin miten sitä lykkäystä sitten anotaan ?

Haluatko edes jättää intin väliin? Kuitenkin tiedät jo mitä pitää tehdä ja sillee.. Kouluilla kai omat psykiatrit jossain muodossa.

Lainaus:09.12.2010 Herpderp kirjoitti:
Olen ollut masentunut kolmisen vuotta, pari vuotta ollut tosi vaikeaa ja pahenee koko ajan. Pelkästään sängystä nouseminen aamulla on vaikeaa, koska kaikki on päin *****a eikä valoa ole tunnelin päässä näkyvissä ollenkaan. Tammikuussa pitäisi lähteä armeijaan mutta kuten varmaan voitte arvata, niin eihän siitä mitään tulisi. Kauhea stressi on tuosta intti-hommasta, sillä en ole vielä asian eteen uskaltanut tehdä mitään. En ole koskaan puhunut kenellekään masennuksestani (saatika että ketään kiinnostaisi), joten psykiatrillekin meneminen on aika pelottava ajatus. En haluaisi, että tarvitsisi tuosta intistä enää stressata, jotta voisin koittaa saada asiani kuntoon jonain päivänä (tuskin tapahtuu...). Mitä minun nyt pitäisi tehdä, saadakseni C:n paperit, varmaan pitäisi jotakin psykiatria mennä tapaamaan, vai ? Ja jos nyt kävisi niin ihanasti, että en edes saisi C:n papereita, niin miten sitä lykkäystä sitten anotaan ?

Kerrot asiasta armeijan ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa, jolloin sinulle luultavasti varataan aika psykiatrille tai jos ei varata, niin käy varuskuntasairaalan vastaanotolla. Entisestä tuvasta yksi kaveri lähti psykiatrilla käynnin jälkeen aluksi lykkäyspapereilla, jotka oli siviilissä saanut muutettua vielä C:ksi.

Lainaus:09.12.2010 Rikupsoni kirjoitti:

Lainaus:09.12.2010 Herpderp kirjoitti:
Olen ollut masentunut kolmisen vuotta, pari vuotta ollut tosi vaikeaa ja pahenee koko ajan. Pelkästään sängystä nouseminen aamulla on vaikeaa, koska kaikki on päin *****a eikä valoa ole tunnelin päässä näkyvissä ollenkaan. Tammikuussa pitäisi lähteä armeijaan mutta kuten varmaan voitte arvata, niin eihän siitä mitään tulisi. Kauhea stressi on tuosta intti-hommasta, sillä en ole vielä asian eteen uskaltanut tehdä mitään. En ole koskaan puhunut kenellekään masennuksestani (saatika että ketään kiinnostaisi), joten psykiatrillekin meneminen on aika pelottava ajatus. En haluaisi, että tarvitsisi tuosta intistä enää stressata, jotta voisin koittaa saada asiani kuntoon jonain päivänä (tuskin tapahtuu...). Mitä minun nyt pitäisi tehdä, saadakseni C:n paperit, varmaan pitäisi jotakin psykiatria mennä tapaamaan, vai ? Ja jos nyt kävisi niin ihanasti, että en edes saisi C:n papereita, niin miten sitä lykkäystä sitten anotaan ?

Kerrot asiasta armeijan ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa, jolloin sinulle luultavasti varataan aika psykiatrille tai jos ei varata, niin käy varuskuntasairaalan vastaanotolla. Entisestä tuvasta yksi kaveri lähti psykiatrilla käynnin jälkeen aluksi lykkäyspapereilla, jotka oli siviilissä saanut muutettua vielä C:ksi.

En haluaisi erinäisistä syistä mennä inttiin ollenkaan. Ainakaan nyt tammikuussa.

Joo kyllähän se masis paranee kun jäät kotiin makaamaan.

Lainaus:10.12.2010 StormyWeather kirjoitti:
Joo kyllähän se masis paranee kun jäät kotiin makaamaan.

Jos se vie toimintakyvyn, niin ei intti silloin ole oikea paikka. Kollektiiviset rangaistukset ovat (ainakin osassa varuskunnista) voimissaan, ja ns. nollataulut joutuu helposti silmätikuiksi.

Ihan näin karvaasta kokemuksesta voin sanoa, että masennuksen kanssa ei todellakaan ole leikkimistä. Jos lykkäät psykalla käyntiä, niin se vaan tekee asiasta vaikeampaa. Siinä vaiheessa, kun se alkaa viedä toimintakykyä, on syytä tehdä asialle jotain, vaikka tuntuisikin kuinka pahalta tahansa.

Oikealla lääkityksellä ja asiantuntevalla avulla on mahdollista päästä jopa lähelle normaalia elämää. Mutta jos luovutat, niin se syö sinut hiljaa sisältä ja "parantuminen" on aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa.

Enkä todellakaan suosittelen inttiin menoa masentuneena, se vaan lisää ahdistusta.

Lainaus:02.12.2010 HolyDriver kirjoitti:
C miäs... hajotkaa. Ei mulla muuta. :P

Nojaa, ei näillä aamuilla enää pahemmi hajota.. TJ27

Lainaus:11.12.2010 Lurkk1 kirjoitti:

Lainaus:02.12.2010 HolyDriver kirjoitti:
C miäs... hajotkaa. Ei mulla muuta.

Nojaa, ei näillä aamuilla enää pahemmi hajota.. TJ27

jep, ens viikko taas nukkua kassulla ja sitte 9-päiväset. Niitten jälkeen pitäs kouluttaa uus kirjuri ja vikalla viikolla palautella kamat yms. Rankkaa on.

Lainaus:09.12.2010 Herpderp kirjoitti:
Olen ollut masentunut kolmisen vuotta, pari vuotta ollut tosi vaikeaa ja pahenee koko ajan. Pelkästään sängystä nouseminen aamulla on vaikeaa, koska kaikki on päin *****a eikä valoa ole tunnelin päässä näkyvissä ollenkaan. Tammikuussa pitäisi lähteä armeijaan mutta kuten varmaan voitte arvata, niin eihän siitä mitään tulisi. Kauhea stressi on tuosta intti-hommasta, sillä en ole vielä asian eteen uskaltanut tehdä mitään.

Varaa nyt hyvä mies äkkiä aika psykologille tms.
Ensimmäinen askel on se, että ymmärrät, että sitä valoa voi KUITENKIN olla vielä jossain olemassa.

Ota sellainen asenne, että ei se ainakaan voi asiaa pahentaa, etkä kuitenkaan mitään häviä.

Lainaus:10.12.2010 Muhammed_Ali kirjoitti:

Lainaus:10.12.2010 StormyWeather kirjoitti:
Joo kyllähän se masis paranee kun jäät kotiin makaamaan.

Jos se vie toimintakyvyn, niin ei intti silloin ole oikea paikka. Kollektiiviset rangaistukset ovat (ainakin osassa varuskunnista) voimissaan, ja ns. nollataulut joutuu helposti silmätikuiksi.

Niin en nyt tarkoittanut, että sinne inttiin meno kovin järkevää olisi. Ihan vaan yleisesti, että kannattaa hakea apua, jos niin pahaksi on tilanne mennyt. Ainakin oman tietämyksen mukaan psykologille varataan suunnilleen heti aika, kun vähänkään vihjaa, että olis jotain ongelmia.

Lainaus:11.12.2010 yoshi91 kirjoitti:

Lainaus:11.12.2010 Lurkk1 kirjoitti:

Lainaus:02.12.2010 HolyDriver kirjoitti:
C miäs... hajotkaa. Ei mulla muuta. :P

Nojaa, ei näillä aamuilla enää pahemmi hajota.. TJ27

jep, ens viikko taas nukkua kassulla ja sitte 9-päiväset. Niitten jälkeen pitäs kouluttaa uus kirjuri :O ja vikalla viikolla palautella kamat yms. Rankkaa on.

Mjooh meikä ny on puolen vuoden mies.. Loppusota ens viikolla :p Käyny mieles, mut emmä ny niin lusmu o että hankkis NKV:ta lopussa ni joku raahais mun morttisäkin =DDD

Lainaus:11.12.2010 StormyWeather kirjoitti:

Lainaus:10.12.2010 Muhammed_Ali kirjoitti:

Lainaus:10.12.2010 StormyWeather kirjoitti:
Joo kyllähän se masis paranee kun jäät kotiin makaamaan.

Jos se vie toimintakyvyn, niin ei intti silloin ole oikea paikka. Kollektiiviset rangaistukset ovat (ainakin osassa varuskunnista) voimissaan, ja ns. nollataulut joutuu helposti silmätikuiksi.

Niin en nyt tarkoittanut, että sinne inttiin meno kovin järkevää olisi. Ihan vaan yleisesti, että kannattaa hakea apua, jos niin pahaksi on tilanne mennyt. Ainakin oman tietämyksen mukaan psykologille varataan suunnilleen heti aika, kun vähänkään vihjaa, että olis jotain ongelmia.

Omakohtaista kokemusta ei näistä ole, mutta mitä olen kuullut niin lääkäriltä saa pilleripurkin kun sanoo että vähänkin jokin harmittaa (näitähän popsii kuin karkkia Suomessa jo jotain 750 000 ihmistä, lääketehtailijat nauraa partaansa), mutta jotta psykologille pääsee jonottamaan, on itsemurhaa yritettävä viidesti tai tapettava kolme muuta, näin vähän kärjistäen.


Minä en mikään asiantuntija ole joten minun neuvojani ei kannata kuunnella, mutta usein näyttää siltä, että kun pilleristiksi alkaa niin siltä tieltä ei ole paluuta. Asteittain vain siirrytään vahvempaan kamaan kun entiseen tottuu eikä se tunnu miltään. Kun ongelmat on pään sisällä, voi ne ainoastaan pään sisällä myös ratkaista. Eiköhän masennuksenkin taustalla ole jokin varsinainen syy, eikä se syy minnekään katoa pillereitä popsimalla. Ainoastaan hautautuu.

Ei kannata alkaa maalailemaan tuollaista kuvaa, kun asiasta ei tiedä. Apua saa helposti (riippuu tosin varmaan paikkakunnasta yms). Lisäksi lääkkeet ovat juuri se keino lähteä ratkaisemaan ongelmia, kun niiden avulla pääsee sängystä ylös. Se on aika varma, että sängyssä makomalla ne huonolla tolalla olevat asiat eivät lähde muuttumaan.

Lainaus:Apua saa helposti

Asiasta on ollut niin paljon päinvastaista kertovia uutisia, etten kovin helposti tätä usko. Esim. (ensimmäinen googlesta vastaantuleva) http://www.taloussanomat.fi/omatalous/2007/11/11/mielenterveys-jaa-takuusta/200728312/139

Jatkuvastihan tästä puhutaan, että mielenterveystyöhön on liian vähän resursseja.

Tuohon mielenterveyshoitoon sanon sen verran, että nykypäivän trendi on tosiaan se pillerit käteen ja pihalle. Esimerkkinä tästä toimii tuttavani äidin kuolema jonka seurauksena hän meni nuorisopsykiatrille. Kokeilivat tyrkyttää noin viittä eri nappulapurkkia käteen ennen kuin suostuivat uskomaan että hän haluaa oikeaa hoitoa eikä ongelmien pakoilua lääkehöyryihin.

Sad but true.

Loppusotaan just matkalla, ei olla ku päälle 9h myöhässä aikamääreistä :]

Lainaus:13.12.2010 Lurkk1 kirjoitti:
Loppusotaan just matkalla, ei olla ku päälle 9h myöhässä aikamääreistä :]

Jos teillä on sama mies komppanian päällikkönä kuin meillä oli, niin leirin jälkeisille lomille lähtö viivästyy tuon 9h, riippumatta siitä, kenen syytä myöhästyminen on.

Lainaus:13.12.2010 Lurkk1 kirjoitti:
Loppusotaan just matkalla, ei olla ku päälle 9h myöhässä aikamääreistä :]

Suklaasotaan siis matkalla. Joo riippuu toki missä komppaniassa/patterissa on, mutta ne "perusporukat" keskittyy siellä käytännössä vaan pysymään poissa jaloista (makaillaan teltassa, pari tyyppiä koko ajan vartiossa).

Lainaus:13.12.2010 Lurkk1 kirjoitti:
Loppusotaan just matkalla, ei olla ku päälle 9h myöhässä aikamääreistä :]

Pidä hauskaa

Onneksi oma loppusota oli kesällä. Ei ollut kylmä eikä edes paljoa ötököitä.

Lainaus:14.12.2010 Gamehero kirjoitti:

Lainaus:13.12.2010 Lurkk1 kirjoitti:
Loppusotaan just matkalla, ei olla ku päälle 9h myöhässä aikamääreistä :]

Pidä hauskaa

Onneksi oma loppusota oli kesällä. Ei ollut kylmä eikä edes paljoa ötököitä.

Onneksi oma loppusota oli kassulla..

Pojilla Kirkkojärven marssi ohi. Ylläri pylläri sissit sen vei komealla johdolla.
Surkein RUK takana pojat, nauttikaa! Yksi päivä napsutellaan ja sitten onkin viikonlopun kurssijuhla. Joulukin ovella.

Onnea pojat!

Lainaus:14.12.2010 StormyWeather kirjoitti:

Lainaus:13.12.2010 Lurkk1 kirjoitti:
Loppusotaan just matkalla, ei olla ku päälle 9h myöhässä aikamääreistä :]

Suklaasotaan siis matkalla. Joo riippuu toki missä komppaniassa/patterissa on, mutta ne "perusporukat" keskittyy siellä käytännössä vaan pysymään poissa jaloista (makaillaan teltassa, pari tyyppiä koko ajan vartiossa).

Suojelumies siis olen, mutta onnekseni just tuon myöhästymisen takia sain just noita mainitsemiasi hommia :) mielummin vartiossa ku nasse päässä.. Nassea pidin yhden ainoan kerran koko loppusodan ajan :D

Intti oli varsinainen lepokoti viimeiset 3 kuukautta. Lämärikoulutuksella pääsin lämärikaverin kanssa yksikön kirjurihommiin. Lisänä tuli kaiken maailman erivapauksia ja ainoat pomot yläpuolella oli päällikkö ja vääpeli. Vääpelikin sano vastaa jos joku skappari koitti nakittaa jotai *****a tai lähettää metsään

Ekat 6kk olivat sen sijaan varsin mukavat, P-kausi kuumassa kesäsäässä ja siitä kylmempään loppusotaan aina J-kauden viimeisiin ammuntoihin -25-30c pakkaseen. Kyllä intissä on ihan rentoa kun asennoituu oikein eikä ajattele vain tulevia lomia.

Loppusota jääkärijoukkueessa on kyllä yhtä juoksua ja paikasta toiseen liikkumista. Lisäksi jokaisessa pasissa ei lämmitys toiminut kunnolla niin vähän nakersi.

Voisi sanoa että nyt on todella hyvä fiilis, eilen saatin Länsi10 harjoitus eli loppusota päätökseen Niinisalossa.
Ja jestas sentään että oli kylmä, taisi pakkanen olla jossain vaihees melkein -30 astetta ja sitten pitäisi johtaa vaunua, eli seistä siinä paikallaan tuon pakkasen ja ajoviiman yhdistelmässä. Onneksi tuli otettua vaatteita mukaan ja paljon.
Mutta muuten kyllä hieno reissu, lunta reilusti maassa sekä puissa ja saatin auringon paistettakin, parhaimmillaan todella hienon näköistä.

Kohtapa tuo on sitten 12kk palveltu, tässä vaiheessa kun alkaa miettiä niin on se aika nopeasti vain mennyt, varsinkin jälkimäinen puolisko.

terveisin PorPr:n 3.JK:n xa-185 pannukuski/johtaja.