Lainaus:04.02.2012 duke77 kirjoitti:
lääkintämieheksi pääsee joka paikassa mutta ei kannata mennä jos pelkää neuloja. meilläkin pari tyyppiä ihan itki kun harjoiteltiin kanyylin laittoa.

Heh, mulla on ollut niin monta kertaa kanyyli kädessä, parhaimmillaan laskimo- ja valtimokanyylit yhtäaikaa, joten en neuloista pyörry.
Toisaalta olen kyllä tavannut sellaistakin hoitohenkilökuntaa, joka on meinannut pyörtyä sen takia kun ei ole saanut kanyyliä paikoilleen mun ranteeseen ja nähnyt kuinka mä jo irvistän tuskasta kun se lopulta yrittää vaan väkisin työntää ja molemmat ranteet on ihan täynnä reikiä sen kokeilujen jäljiltä
Joskus se vaan on hankalaa löytää suonta, etenkin jos on hiemankin jännittynyt niin ne pakenee alta ja väistelee^^

Lainaus:04.02.2012 Aapelus kirjoitti:

Lainaus:03.02.2012 tappajaa kirjoitti:
Kertoisiko joku mitä tuo valmiusjoukkojen toimintavalmiussopimus pitää loppupeleissä sisällään, kun saan ristiriitaista tietoa kokoajan?

Käytännössä kun allekirjoitat sen, suostut siihen että joku PV:n edustaja saa soitella sinulle ja kyselllä oletko halukas osallistumaan johonkin rauhanturvaoperaatioon. Eli vaikka allekirjoitat sen, ei sinun välttämättä ole lähdettävä operaatioon. Ymmärtääkseni lähes kaikki valmarit allekirjoittavat tuon aina palvelusaikansa loppupuolella.

T: kyseisen sopimuksen puolen vuoden päästä allekirjoittava (TJ153)

Kiitoksia paljon. Itsekkin valmareihin olisi tarkoitus heinäkuussa mennä jos testeistä pääsen läpi.

Tietääkö täällä kukaan onko koulu tarpeeksi hyvä syy siirtää armeijaan menoa?

Tässä nyt abi vuonna on tullut useaan otteeseen pelko, että jää tämä tutkinto 3.5 vuoden hommaksi, mutta on ensi syyskuun aluksi jo paperit Säkylään.

Lainaus:10.02.2012 clone kirjoitti:
Tietääkö täällä kukaan onko koulu tarpeeksi hyvä syy siirtää armeijaan menoa?

Tässä nyt abi vuonna on tullut useaan otteeseen pelko, että jää tämä tutkinto 3.5 vuoden hommaksi, mutta on ensi syyskuun aluksi jo paperit Säkylään.

On. Jos sulla on koulu kesken, niin kannattaa ihmeessä siirtää armeijan alotusta. Hoidat sen lukion pois alta ja sen jälkeen sinne armeijaan. Mun mielestä ei oo järkeä mennä kesken koulun armeijaan ja sitten kun sieltä tulee takas niin on täysin kujalla niistä jutuista.

Eli -> siirrä alotusta ja hoida koulu loppuun.

Nyt tuli kutsu valmareiden testeihin Tätä on odotettukkin jo.

Lainaus:10.02.2012 Solttu kirjoitti:

Lainaus:10.02.2012 clone kirjoitti:
Tietääkö täällä kukaan onko koulu tarpeeksi hyvä syy siirtää armeijaan menoa?

Tässä nyt abi vuonna on tullut useaan otteeseen pelko, että jää tämä tutkinto 3.5 vuoden hommaksi, mutta on ensi syyskuun aluksi jo paperit Säkylään.

On. Jos sulla on koulu kesken, niin kannattaa ihmeessä siirtää armeijan alotusta. Hoidat sen lukion pois alta ja sen jälkeen sinne armeijaan. Mun mielestä ei oo järkeä mennä kesken koulun armeijaan ja sitten kun sieltä tulee takas niin on täysin kujalla niistä jutuista.

Eli -> siirrä alotusta ja hoida koulu loppuun.

Ja jos sulle on jo paikka määrätty niin luutavasti soittamalla aluetoimistoon saat asian hoidettua. Vai onko kenelläkään tarkempaa tietoa?

Tässä ollaan jo kuusi viikkoa armeijassa oltu. Alkuun olin ihan kujalla kaikesta ja suorastaan ahdisti välistä. Mutta meininkiin tottui nopesti ja nythän kasarmi tuntuu lähes toiselta kodilta eikä ole ongelmaa. Muutaman viikon päästä päättyisi tämä peruskoulutuskausi ja alkaisi erikoistumiskausi. Vielä ei ole varmaa mihin joudun/pääsen, mutta johtajien puheiden perusteella olisivat pistämässä minua panssarintorjuntaan. Olen kuitenkin aika pieni ja en niin lihaksikas kaveri (171cm/62kg), joten vähän mietin että miten mahdan selvitä siellä apilas sekä muut lisähärpäkkeet selässä tetsatessa. Kuulopuheiden perusteella rankimpia aselajeja jääkäreillä, onko kellään heittää kokemuksia?

Kutsukirje tuli sitten tuossa pari päivää sitten. Vapautusta lähden hakemaan ja jos ei nappaa, niin totaali.

Lainaus:18.02.2012 Carbonox kirjoitti:
Kutsukirje tuli sitten tuossa pari päivää sitten. Vapautusta lähden hakemaan ja jos ei nappaa, niin totaali.

Tässä on miehen puhetta. Valitset vain oikean syyn ja pysyt uskottavasti tarinassa, niin eiköhän se vapautus tule.

Kunpa jokainen toimisi näin.

Lainaus:18.02.2012 Carbonox kirjoitti:
Kutsukirje tuli sitten tuossa pari päivää sitten. Vapautusta lähden hakemaan ja jos ei nappaa, niin totaali.

Ei tollanen sälli vankilassa pärjää tahi uskalla edes sinne joutua.

Lainaus:18.02.2012 Carbonox kirjoitti:
Kutsukirje tuli sitten tuossa pari päivää sitten. Vapautusta lähden hakemaan ja jos ei nappaa, niin totaali.

Vässykkä.

Lainaus:18.02.2012 Cheki kirjoitti:
Tässä ollaan jo kuusi viikkoa armeijassa oltu. Alkuun olin ihan kujalla kaikesta ja suorastaan ahdisti välistä. Mutta meininkiin tottui nopesti ja nythän kasarmi tuntuu lähes toiselta kodilta eikä ole ongelmaa. Muutaman viikon päästä päättyisi tämä peruskoulutuskausi ja alkaisi erikoistumiskausi. Vielä ei ole varmaa mihin joudun/pääsen, mutta johtajien puheiden perusteella olisivat pistämässä minua panssarintorjuntaan. Olen kuitenkin aika pieni ja en niin lihaksikas kaveri (171cm/62kg), joten vähän mietin että miten mahdan selvitä siellä apilas sekä muut lisähärpäkkeet selässä tetsatessa. Kuulopuheiden perusteella rankimpia aselajeja jääkäreillä, onko kellään heittää kokemuksia?

Itse olin 2/10 saapumiserässä ja p-kausi meni panssarintorjunnassa, josta sitten pst aukkiin ja sieltä takaisin panssarintorjuntaan alikersantiksi. Henkilökohtaisesti voin todeta että pst aukki ainakin oli aivan maanpäällinen ******* kalustomarsseineen ja raskassingon kanssa rämpiessä. :D Unohtamatta tietysti esimerkiksi kolmen sisäpiipun kanssa (kappale paino n.20 kg) hyökätessä (laukaukset rautakangella selässä) rynkyn hakatessa jalkoihin -kokemuksia.

Mutta näin siis raskassinkoryhmänjohtajana. Sitten esimerkiksi tuhoojapartion ryhmänjohtajana / jääkärinä on enemmänkin tätä juoksentelua sinne tänne apilaksien ja kessien kanssa. Raskassinkoryhmässähän ollaan enimmäkseen hyvissä asemissa paikallaan, vaihdellen vara-asemiin toki.

Ja sitten on tietysti nlaw ryhmät, joista en itse niin kovin perille päässyt, koska toimivat eri tavalla ja eri paikoissa, mutta ainakin kuuleman mukaan juoksemista on paljon ja se on vähän enenmmän sellainen "sissi pst ryhmä", jos näin voi sanoa.

Mutta kunto pst:ssä tulee koetukselle aivan varmasti! Meillä oli todella kovakuntoisia jääkiekkoilijoita, salibandyn pelaajia ym. urheilijoita, ja kyllä olivat kaikki aina aivan poikki. =D

Kysy ihmeessä lisää, jos haluat tietää. Meinaan että kerrottavaa olisi vaikka miten paljon!

Lainaus:18.02.2012 shade_ kirjoitti:

Lainaus:18.02.2012 Carbonox kirjoitti:
Kutsukirje tuli sitten tuossa pari päivää sitten. Vapautusta lähden hakemaan ja jos ei nappaa, niin totaali.

Vässykkä.

Siinä paljon vässykkyyttä ole kun on aspergeri eikä pää tule koskaan kestämään asepalvelusta.

Lainaus:18.02.2012 Quelle kirjoitti:

Lainaus:18.02.2012 Cheki kirjoitti:
Tässä ollaan jo kuusi viikkoa armeijassa oltu. Alkuun olin ihan kujalla kaikesta ja suorastaan ahdisti välistä. Mutta meininkiin tottui nopesti ja nythän kasarmi tuntuu lähes toiselta kodilta eikä ole ongelmaa. Muutaman viikon päästä päättyisi tämä peruskoulutuskausi ja alkaisi erikoistumiskausi. Vielä ei ole varmaa mihin joudun/pääsen, mutta johtajien puheiden perusteella olisivat pistämässä minua panssarintorjuntaan. Olen kuitenkin aika pieni ja en niin lihaksikas kaveri (171cm/62kg), joten vähän mietin että miten mahdan selvitä siellä apilas sekä muut lisähärpäkkeet selässä tetsatessa. Kuulopuheiden perusteella rankimpia aselajeja jääkäreillä, onko kellään heittää kokemuksia?

Itse olin 2/10 saapumiserässä ja p-kausi meni panssarintorjunnassa, josta sitten pst aukkiin ja sieltä takaisin panssarintorjuntaan alikersantiksi. Henkilökohtaisesti voin todeta että pst aukki ainakin oli aivan maanpäällinen ******* kalustomarsseineen ja raskassingon kanssa rämpiessä. Unohtamatta tietysti esimerkiksi kolmen sisäpiipun kanssa (kappale paino n.20 kg) hyökätessä (laukaukset rautakangella selässä) rynkyn hakatessa jalkoihin -kokemuksia.

Mutta näin siis raskassinkoryhmänjohtajana. Sitten esimerkiksi tuhoojapartion ryhmänjohtajana / jääkärinä on enemmänkin tätä juoksentelua sinne tänne apilaksien ja kessien kanssa. Raskassinkoryhmässähän ollaan enimmäkseen hyvissä asemissa paikallaan, vaihdellen vara-asemiin toki.

Ja sitten on tietysti nlaw ryhmät, joista en itse niin kovin perille päässyt, koska toimivat eri tavalla ja eri paikoissa, mutta ainakin kuuleman mukaan juoksemista on paljon ja se on vähän enenmmän sellainen "sissi pst ryhmä", jos näin voi sanoa.

Mutta kunto pst:ssä tulee koetukselle aivan varmasti! Meillä oli todella kovakuntoisia jääkiekkoilijoita, salibandyn pelaajia ym. urheilijoita, ja kyllä olivat kaikki aina aivan poikki. =D

Kysy ihmeessä lisää, jos haluat tietää. Meinaan että kerrottavaa olisi vaikka miten paljon!

Auuts, varsin rankaltahan tuo kieltämättä kuulostaa.. :/ Kainuun prikaatin 2.jääkärikomppaniassa on nimenomaan tuo NLAW-ohjusryhmä. Uudenmoinen kalusto, mutta sykkimistä varmasti riittää kuten sanoit. Kunto sekä henkisesti että fyysisesti tulee varmasti koetukselle, mutta jospa siellä selviäisi, sisulla ja motivaatiolla. Olisipahan ainakin tyytyväinen olo itseensä jos/kun selviää kaikesta rankkuudesta, sekä kunto kohenisi huimasti. Pitänee silti vielä vähän jutella kouluttajien kanssa, onko pst minulle se sopivin paikka=D

Lainaus:18.02.2012 Seven kirjoitti:

Lainaus:18.02.2012 Carbonox kirjoitti:
Kutsukirje tuli sitten tuossa pari päivää sitten. Vapautusta lähden hakemaan ja jos ei nappaa, niin totaali.

Tässä on miehen puhetta. Valitset vain oikean syyn ja pysyt uskottavasti tarinassa, niin eiköhän se vapautus tule.

Kunpa jokainen toimisi näin.

Taitaa jotakin vain napata enemmän nämä tarinat saippuan pudottelusta kuin viikon sotaharjoituksista.

Lainaus:18.02.2012 Cheki kirjoitti:

Lainaus:18.02.2012 Quelle kirjoitti:

Lainaus:18.02.2012 Cheki kirjoitti:
Tässä ollaan jo kuusi viikkoa armeijassa oltu. Alkuun olin ihan kujalla kaikesta ja suorastaan ahdisti välistä. Mutta meininkiin tottui nopesti ja nythän kasarmi tuntuu lähes toiselta kodilta eikä ole ongelmaa. Muutaman viikon päästä päättyisi tämä peruskoulutuskausi ja alkaisi erikoistumiskausi. Vielä ei ole varmaa mihin joudun/pääsen, mutta johtajien puheiden perusteella olisivat pistämässä minua panssarintorjuntaan. Olen kuitenkin aika pieni ja en niin lihaksikas kaveri (171cm/62kg), joten vähän mietin että miten mahdan selvitä siellä apilas sekä muut lisähärpäkkeet selässä tetsatessa. Kuulopuheiden perusteella rankimpia aselajeja jääkäreillä, onko kellään heittää kokemuksia?

Itse olin 2/10 saapumiserässä ja p-kausi meni panssarintorjunnassa, josta sitten pst aukkiin ja sieltä takaisin panssarintorjuntaan alikersantiksi. Henkilökohtaisesti voin todeta että pst aukki ainakin oli aivan maanpäällinen ******* kalustomarsseineen ja raskassingon kanssa rämpiessä. Unohtamatta tietysti esimerkiksi kolmen sisäpiipun kanssa (kappale paino n.20 kg) hyökätessä (laukaukset rautakangella selässä) rynkyn hakatessa jalkoihin -kokemuksia.

Mutta näin siis raskassinkoryhmänjohtajana. Sitten esimerkiksi tuhoojapartion ryhmänjohtajana / jääkärinä on enemmänkin tätä juoksentelua sinne tänne apilaksien ja kessien kanssa. Raskassinkoryhmässähän ollaan enimmäkseen hyvissä asemissa paikallaan, vaihdellen vara-asemiin toki.

Ja sitten on tietysti nlaw ryhmät, joista en itse niin kovin perille päässyt, koska toimivat eri tavalla ja eri paikoissa, mutta ainakin kuuleman mukaan juoksemista on paljon ja se on vähän enenmmän sellainen "sissi pst ryhmä", jos näin voi sanoa.

Mutta kunto pst:ssä tulee koetukselle aivan varmasti! Meillä oli todella kovakuntoisia jääkiekkoilijoita, salibandyn pelaajia ym. urheilijoita, ja kyllä olivat kaikki aina aivan poikki. =D

Kysy ihmeessä lisää, jos haluat tietää. Meinaan että kerrottavaa olisi vaikka miten paljon!

Auuts, varsin rankaltahan tuo kieltämättä kuulostaa.. :/ Kainuun prikaatin 2.jääkärikomppaniassa on nimenomaan tuo NLAW-ohjusryhmä. Uudenmoinen kalusto, mutta sykkimistä varmasti riittää kuten sanoit. Kunto sekä henkisesti että fyysisesti tulee varmasti koetukselle, mutta jospa siellä selviäisi, sisulla ja motivaatiolla. Olisipahan ainakin tyytyväinen olo itseensä jos/kun selviää kaikesta rankkuudesta, sekä kunto kohenisi huimasti. Pitänee silti vielä vähän jutella kouluttajien kanssa, onko pst minulle se sopivin paikka=D

Kylhän noi pst hommat kokemuksena varmaan ihan hienoja, mitä nyt olin kerran tukiryhmässä tankkijahdissa apilas selässä. En ole itsekkään ollenkaan janttera kaveri ja sanoisinkin että tarvitaan enemmän kestävyyskuntoa kuin lihaskuntoa.

Uskon että lähes mikään homma ei ole ylitsepääsemätön, jossain vain joutuu sykkimään enemmän. Kunto nousee kun tekee hommat kunnolla, nimim. 400m parannus cooperissa intin aikana.

Lainaus:19.02.2012 ennsoldier kirjoitti:
Kunto nousee kun tekee hommat kunnolla, nimim. 400m parannus cooperissa intin aikana.

Heh, minulla tulos parani muistaakseni 500 m (2250 -> 2750) ja olin vieläpä viestihommissa, jotka eivät siis todellakaan olleet fyysisesti niitä rankimpia.

Lainaus:19.02.2012 MJR kirjoitti:

Lainaus:19.02.2012 ennsoldier kirjoitti:
Kunto nousee kun tekee hommat kunnolla, nimim. 400m parannus cooperissa intin aikana.

Heh, minulla tulos parani muistaakseni 500 m (2250 -> 2750) ja olin vieläpä viestihommissa, jotka eivät siis todellakaan olleet fyysisesti niitä rankimpia.

Itellä kanssa oli tuon verran parannusta coopperin testissä. Itse tosin olin SissiK:ssa

Lainaus:18.02.2012 Cheki kirjoitti:

Lainaus:18.02.2012 Quelle kirjoitti:

Lainaus:18.02.2012 Cheki kirjoitti:
Tässä ollaan jo kuusi viikkoa armeijassa oltu. Alkuun olin ihan kujalla kaikesta ja suorastaan ahdisti välistä. Mutta meininkiin tottui nopesti ja nythän kasarmi tuntuu lähes toiselta kodilta eikä ole ongelmaa. Muutaman viikon päästä päättyisi tämä peruskoulutuskausi ja alkaisi erikoistumiskausi. Vielä ei ole varmaa mihin joudun/pääsen, mutta johtajien puheiden perusteella olisivat pistämässä minua panssarintorjuntaan. Olen kuitenkin aika pieni ja en niin lihaksikas kaveri (171cm/62kg), joten vähän mietin että miten mahdan selvitä siellä apilas sekä muut lisähärpäkkeet selässä tetsatessa. Kuulopuheiden perusteella rankimpia aselajeja jääkäreillä, onko kellään heittää kokemuksia?

--- .... -- .-...

---... --- ..

Mutta varmasti selviät hyvin, jos sinne joudut/pääset! Jälkeenpäin on voinut tyytyväisenä todeta, että mitä rankempaa menoa ja mitä enemmän v*tutusta, niin sen parempia muistoja on jäänyt. :P

Nlawiin jos menet ja pääsette kovan raketin näkemään, niin varsin sähäkkä sujahdus lähtee ja sitten onkin jo reikä tankin katossa! Raskasinkoryhmään (jos Kainuun prikaatissa on?) menet niin raskassingolla pshaa:n ja kovan ampumista et unohda ikinä. :D On meinaan semmonen tärähdys ja jysähdys ja se paineaalto että joka kerta kun ammuttiin niin meni hetkeksi kuuppa aivan jumiin. :D

Tuhoojapartiossa sitten kesseillä ja apilaksilla jysäyttelemään. Kessihän nyt on melko laimea itse ammuttaessa, mutta kauempaa kuulostaa ihan hienolta. Apilaksesta jäi itsellä täysin pölähtänyt naama ja h*lvetin kipeä nenä, kun en ollut kunnolla tukenut ammuttaessa. :DD

Mutta siis pst:ssä pääsee ainakin jämerillä pyssyillä paukuttelemaan!

Itselläkin loppuis P-kausi tässä viikon sisään. Välillä on kyllä niitä päiviä joina ei tunnu että mikään onnistuisi ja haluaisi *******in täältä. Nytkin on kinkku menossa ja sen kyllä huomaa motivaatiosta Mutta onneks uimahallin tulppana loput 4kk =). Saa tietenkin sanoa vässykäks kun olen b:n mies : D mutta on tässä tullu napattua muutamat kuntsarit muutamasta suorituksesta =)

Mutta toivottavasti menis tääki aika ohi nopeasti että pääsisi asustelemaan, töihin, ja kullan kainaloon =)

Lainaus:18.02.2012 Carbonox kirjoitti:

Lainaus:18.02.2012 shade_ kirjoitti:

Lainaus:18.02.2012 Carbonox kirjoitti:
Kutsukirje tuli sitten tuossa pari päivää sitten. Vapautusta lähden hakemaan ja jos ei nappaa, niin totaali.

Vässykkä.

Siinä paljon vässykkyyttä ole kun on aspergeri eikä pää tule koskaan kestämään asepalvelusta.

Jos lähdetään siitä, että Asperger ei ole mikään vaiva, sairaus tai oireyhtymä vaan autismin lievin ilmenemismuoto, niin silloin kysymys kuuluu: "Miksi lievästi autistiset pitäisi laittaa inttiiin; miksi heidän tulisi automaattisesti välttää armeija?"

Aspergeristä kärsivät ihmiset joutuvat elämään ihan samassa maailmassa kuin muutkin. En usko heille (meille?) olevan mitenkään erityisen hyväksi tuuduttautua omaan omalaatuisuuteensa ja vältellä ihmiskontakteja lopun ikäänsä. Tärkeämpi olisi tiedostaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa sekä ylipäänsä oma ajattelutapansa eroaminen suhteessa muuhun väestöön.

Ihmiset valitettavasti hamuavat aina täyttä varmuutta asioista, ja siksi tietyntyyliset piirteet halutaan laittaa tietyn sairauden alle. Ei osata/jakseta muodostaa kokonaiskuvaa edes omasta itsestään, joten on helpompi lukea wikipediasta valmiita ajatuksia siitä millaisen ajattelutavan omaa. Näillä sitten vahvistetaan omia stereotypioita omasta "sairaasta" itsestä ja haetaan lääkäriltä pilleripurkki joka helpottaa juuri siihen vaivaan.

Jos on rehellisesti sitä mieltä, ettei pärjää armeijassa, niin ei kannata mennä. Jos taas takaraivossa on edes pieni ajatus kokemuksen hyödyllisyydestä, ei kannata mukavavuudenhaluisuuttaan ja laiskuuttaan jättää ainutlaatuista kokemusta hyödyntämättä. Sinä päätät asenteinesi millaista armeijassa tulee olemaan.

Useimmat "Asperger-diagnosoidut" ovat näitä jotka tekevät nettitestin ja itsediagnosoivat A:n itselleen, jonka jälkeen kuluttavat 6 tuntia kirjoittaen Wikipediaan "List of military camouflage patterns in anime"-artikkelia, niin tilanne on täysin eri: Nettitestit lähinnä diagnosoivat sen, että kyseinen henkilö on epäkypsä, itsekeskeinen kusipää ja juuri tähän ihmisryhmään kuuluvalle intin runtu tekee hyvää.

Mielestäni on aivan naurettavaa myöntää C:n paperit siitä että vituttaa ja ahdistaa. Se on intissä ihan normaali olotila. Se, että toiset on tehty pullamössöstä ei pitäisi oikeuttaa mihinkään erityisvapauksiin.

Mitäs veikkaatte, laitetaanko mut palvelukseen, kun minulla on synnynnäinen sydänvika, joka ei sinänsä rajoita normaalielämää. Lääkkeitä otan yhden päivässä (verenpainelääke). Juosta en saa, siis mitään kamalia matkoja, 1,2 km on pisin jota olen jaksanut putkeen . En saa harrastaa mitään raskasta, kuten juoksua/painonnostoa/sukellusta. Ammattirajoituksia ovat poliisi, palomies tai muu jossa vaaditaan kovaa kuntoa. Eli siis lyhyesti: kovaa kuntoa ja muutenkin raskas toiminta kielletty (eikös sitä juuri armeijassa vaadita?) .

Saatan myös tulevaisuudessa joutua toiseen leikkaukseen (minut on leikattu tietääkseni 10pv ikäisenä), mutta ei ole varmaa.

Täytän tänä vuonna 18, joten eikös kutsunnat ole kohtapuoliin edessä...

E: Jos ei tipu sitä C-lappua, niin sitten pitää mennä vankilaan

Lainaus:22.02.2012 BudanBadke kirjoitti:
Mitäs veikkaatte, laitetaanko mut palvelukseen, kun minulla on synnynnäinen sydänvika, joka ei sinänsä rajoita normaalielämää. Lääkkeitä otan yhden päivässä (verenpainelääke). Juosta en saa, siis mitään kamalia matkoja, 1,2 km on pisin jota olen jaksanut putkeen :D . En saa harrastaa mitään raskasta, kuten juoksua/painonnostoa/sukellusta. Ammattirajoituksia ovat poliisi, palomies tai muu jossa vaaditaan kovaa kuntoa. Eli siis lyhyesti: kovaa kuntoa ja muutenkin raskas toiminta kielletty (eikös sitä juuri armeijassa vaadita?) .

Saatan myös tulevaisuudessa joutua toiseen leikkaukseen (minut on leikattu tietääkseni 10pv ikäisenä), mutta ei ole varmaa.

Täytän tänä vuonna 18, joten eikös kutsunnat ole kohtapuoliin edessä...

E: Jos ei tipu sitä C-lappua, niin sitten pitää mennä vankilaan :)

Ei ainakaan ihmeitä pääse tekemään. Kyllä se C luokitus sieltä tulee, ei eräs ystävänikään pääse inttiin sydänvian takia.

Riippuu lääkäristä uskoisin. Mutta kyllä sieltä jokaiselle paikka löytyy eli mikäli joudut (tai edes haluat) sinne, niin on siellä ei-fyysisiä hommiakin. Mutta voi olla että saat C-paprut tai jos joudut sinne niin todennäköisesti helppoihin hommiin, sillä jos vaivasi todella on vakava niin ei PV ota sitä riskiä että joutuu maksumieheksi jos jotain tapahtuu. Ei se niin paha paikka ole kuin luullaan ja jokainen käsitellään tapauskohtaisesti. Serkkukin joutui everstiluutnantin puheille ja passitettiin 2 vuoden lykkäykseen masennuksesta vaikka sellaista ei omien puheidensa mukaan ollut

C-lappu on nykyään niin helppo saada ettei siitä kannata stressiä ottaa.