Keskiviikkona kutsunnat, saa nähdä mitkä paperit ne siellä pistää.
Muistaakseni siinä kutsuntoja ennen tarvittavassa terveystarkastuksessa lääkäri sanoi joitan että ''katsotaan uudestaan parin vuoden päästä''.
Tarkottaako se että saan sen 2v lykkäystä vai miten homma toimii?
Ja jos ne kysyvät siellä että mihin itse haluan, niin vaikuttaako oma mielipide yleensä paljonkin siihen mihin palvelusluokkaan pistävät? Kuten jo aikaisemmin mainitsin polvet ja nivelet ovat melkein aina kipeät, mutta en ole tutkituttanut polvia tai niveliä. Olisiko ne pitänyt käytä tarkistuttamassa ennen sitä kutsuntoja ennen ollutta terveystarkastusta, vai voiko niitä tarkistuttaa kutsuntojen jälkeen?

Lainaus:14.10.2013 Jokke-Pappa07 kirjoitti:
Keskiviikkona kutsunnat, saa nähdä mitkä paperit ne siellä pistää.
Muistaakseni siinä kutsuntoja ennen tarvittavassa terveystarkastuksessa lääkäri sanoi joitan että ''katsotaan uudestaan parin vuoden päästä''.
Tarkottaako se että saan sen 2v lykkäystä vai miten homma toimii?
Ja jos ne kysyvät siellä että mihin itse haluan, niin vaikuttaako oma mielipide yleensä paljonkin siihen mihin palvelusluokkaan pistävät? Kuten jo aikaisemmin mainitsin polvet ja nivelet ovat melkein aina kipeät, mutta en ole tutkituttanut polvia tai niveliä. Olisiko ne pitänyt käytä tarkistuttamassa ennen sitä kutsuntoja ennen ollutta terveystarkastusta, vai voiko niitä tarkistuttaa kutsuntojen jälkeen?

Itse palvelusluokkaan ei kovinkaan omalla mielipiteellään voi vaikuttaa. Se kuitenkin määräytyy ihan oman terveydentilan mukaan. Tietenkin jos omaa terveet elämäntavat nii se A on aivan varma. Mutta joilleikkin nivelongelmillekkin (polvet jne) ei oikein itse voi mitään tehdä

Aamut vähenee kyllä hurjaa vauhtia tällä hetkellä ja tietyllä tavalla jopa harmittaa, että palvelusaika jää vain 165 päivään, vaikka sitä alunperin halusinkin. Niin sitä vain oppi armeijan arjestakin pitämään.

Lainaus:18.10.2013 Hammasratas kirjoitti:
Aamut vähenee kyllä hurjaa vauhtia tällä hetkellä ja tietyllä tavalla jopa harmittaa, että palvelusaika jää vain 165 päivään, vaikka sitä alunperin halusinkin. Niin sitä vain oppi armeijan arjestakin pitämään.

Itsellä oli myös hurja hinku aluksi pois, mutta loppupuolesta vähän harmitti. Kuitenkin niin sairaan hyvä porukka meillä oli sielä ja kun oppi ja tottui mettäreissuihin, niin niistäkin alkoi pitämään.

Kyllä tässä oikeastaa itse on vähän kaipaillut tuota kertauskutsua postilaatikkoon

Vähiin käyvät aamut eräillä kavereilla jo, vähiin käyvät myös omat siviiliaamut.
Tammikuussa pitäisi tätäkin hommaa lähteä suorittamaan. Kohtalotovereita?

Ohi on! Hyvä fiilis tällä hetkellä, mutta samalla myös aika haikea. Tosi hyvä porukka oli ja vaikka oli paljon kaikkea *****a, niin välillä oli myös todella hauskaa. Puoli vuotta meni todella nopeasti, ehkä vähän turhankin, mutta olisi se vuosi kuitenkin ollut ehkä turhan kauan. Hyvillä mielin voi kyllä palvelusta muistella

Jännä ajatella kyllä miten porukkaa kotiutuu jo nyt, no ainakaan ei tarvi pelätä että on joulua kiinni tjsp..


7.1 tulee jo 3 vuotta täyteen ku ite pääs pois. :S

Tuntuu että vasta kyseli onko kukaan muu tulossa Kajaaniin, kyllä tuo nopeasti meni, vaikka vuotta tuskin olisin jaksanu.

Lainaus:19.12.2013 Varium kirjoitti:
Tuntuu että vasta kyseli onko kukaan muu tulossa Kajaaniin, kyllä tuo nopeasti meni, vaikka vuotta tuskin olisin jaksanu.

Mjoo tuntuu että vasta ois kutsunnoissa käyny, vaikka siitäki päälle 5 vuotta :)


Aika menee liian nopeasti. :D

Lainaus:02.09.2013 BoomBaard kirjoitti:
Oon kyllä sitä mieltä, että jos itseltään hengen vie niin ei se intti yksin siihen syy ole. Kyllä sillon on elämässä ollut muutakin sen takana ja intti sitten on tehnyt sen viimeisen ratkaisun siihen, että nyt lähdetään.

Onhan tuo siinä määrin kyllä totta, että ehkä sitten ilman inttiä tämän nuoren ongelmat olisi voitu huomata ajoissa ja olisi saatu hänelle apua ja sitä kautta parempi tulevaisuus.

Noniih taas tultiin vierailulle. Kiitos ensiksi positiivisesta kommenteista ja hyvää loppuvuotta 2013.
Täytyy tunnustaa että vaikkei tämä forumi olekaan mikä intti-forumi niin täällä keskustellaan _TODELLA_ hienosti kaikista asioista ja kaikkien kannoista toista tuomitsematta.
BoomBaard:n sanoma on totta, nyt vasta 46veenä huomasin että sukuvika kun suksi ei luista, oma inttini -87-88 meni vähäsen perseelleen ja masis iski siellä ja jatkuu "onnellisesti" vielä tänäkin päivänä, diagnoosin mukaan seuraa perässä kunnes arkun kansi kolahtaa niskaan.
Sitten otin aiheesta oikein kiinni ja aloin tutkia vanhempien sekä veljien-siskojen historiaa ja kappas, jokaisella ollut hermosto-masis-depis ym.
Oireyhtymiä joissakin määrin.
Eli nyt opin ettei ole mikään mahdottomuus että joku masis-depis jutut kulkevat pitkänkin matkan suvussa ja jollei vanhemmat kerro mitään niin siinähän tulee yllärinä kaiken muun kaaoksen keskellä, skole menee huonosti ja mainat/opot ym-fiksut saarnaa "olet lusmu, teet vaan hommasi"
Eikä he reppnat tiedä että tekevät virkavirheen kun ottavat psykiatrin aseman ja latelevat psykiatrille kuuluvia lausuntoja tuosta vaan.
Ei 70-luvulla katsottu että masis on mikään sairaus, nyt katsotaan ja se näkyy tilastoissa.

Naisten asemaa intissä en jaka vängätä, kun jopa Puolustusministeri vastasi kirjeessään minulle että onhan se hyvä että aktiiviset ja halukkaat vapaa-ehtoiset naiset menee inttiin koska miesmäärät rupee tippumaan, tilastoissa sanottiin että 2013 3000 äijää käännytettiin heti saapumispäivänä lekurin kautta himaan.
Ihmettelen suuresti kun naisten intistä tehdään Rehn:n kautta niin karmea polemiikki,
Näiden käytyjen sotien aikana naiset tekivät koti-rintamalla todella huomattavan osan sodan voittamiseksi sivareina ja siitä heille tuli johonkin kaupunkiin (kuten meille) lottien oma patsas, mutta tämä ei riittänyt-riitä naisille vaan pitää päästä paremmalle pallille, koska melkein joka cityssä on miehinen Marskin patsas aitiopaikalla.

Kuitenkin, Puolustusministeri toteaa ettei tahdo naisten inttiä pakolliseksi kuten Norja tekee, se kun on _todellista_ tasa-arvoa.

Comsii--

Lainaus:19.12.2013 Hammasratas kirjoitti:
Ohi on! Hyvä fiilis tällä hetkellä, mutta samalla myös aika haikea. Tosi hyvä porukka oli ja vaikka oli paljon kaikkea *****a, niin välillä oli myös todella hauskaa. Puoli vuotta meni todella nopeasti, ehkä vähän turhankin, mutta olisi se vuosi kuitenkin ollut ehkä turhan kauan. Hyvillä mielin voi kyllä palvelusta muistella

Muistan tuon, ovella ulos lähtiessä passi kädessä olin melkein shokissa että
"täh? mitäs mää nyt teen? onko tämä syyttömänä suoritettu vankeus aika ohitse? ei tarvi enää nousta väkisin 05-06? ja olla 100:lla skarppina ettei vaan vahingossakaan jää ketään asianomaista tervehtimättä jne..."
Tuo toipuminen kesti kuukaudenpäivät. Tuli ihan sellainen "olis tää vaan pahaa painajaista"-fiilis

Niin vain ne uudet mortit saapuvat viikon päästä maanantaina Santahaminaan. Innolla otan heidät spollena vastaan, ei varmasti tunnu oma loppupalvelus enää pahalta kun huomaa, että joillakin menee vielä huonommin. TJ 78

Noin viikon päästä olisi lähtö Vekaralle. On vaan vähän ristiriitaiset fiilikset, että onko tuonne lähteminen nyt sitten mukavaa vai ei. Arveluttaa tietysti jonkin verran ja vapaa-aika vähenee radikaalisti, mitkä ovat ehkä syitä, ettei tuonne lähteminen ei välttämättä niin kiinnostaisi, mutta on ihan hyvä että saa jotain järjestystäkin tähän elämään, kun unirtymi on nyt viimeiset puoli vuotta ollut lähes päinvastainen kuin mitä sen pitäisi olla ja lähes kaikki vapaa-aika on kulunut koneella tai konsolin ääressä.

Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Tuleville morteille, ei kannata ottaa tuota inttihommaa niin kauhean vakavasti, vaikka se siltä varsinkin ekoina viikkoina tuntuukin. Vaikka ne alikit huutavat ja juoksuttavat, hekin ovat olleet vasta puoli vuotta intissä. Ottakaa homma vaikka kuntoilun ja huumorin kannalta, niin alokasaika kuluu mukavammin.

Joo tosiaan turha sitä on pelätä. Aluksi kuulee tarinoita miten kaikki tulee olemaan täyttä kirousta, mutta kun alokasaika on ohi ja alkaa ne e-kausi niin siitä se lähtee rentoutumaan. Ja ei skappareistakaan kun muutamat innokkaimmat jaksa huudella.

Tietysti jos AUK tai RUK on suuntana niin se hytkytys jatkuu vielä sitten sen vajaa puoli vuotta. Mutta kun ne on käyty niin johtajana oleminen onkin sitten ihan jo helppoa kauraa.

Lainaus:29.12.2013 repsu kirjoitti:

Noniih taas tultiin vierailulle. Kiitos ensiksi positiivisesta kommenteista ja hyvää loppuvuotta 2013.
Täytyy tunnustaa että vaikkei tämä forumi olekaan mikä intti-forumi niin täällä keskustellaan _TODELLA_ hienosti kaikista asioista ja kaikkien kannoista toista tuomitsematta.

esim. murossa vaan tästäkin parempi keskustella kun elämää on aika helvetisti enemmän mitä täällä.


Noh tsemppiä uusille morteille, vaikka ettehän te koskaan tule kotiutumaan ;)

Huomenna olis sitten lähtö niinisaloon :S.

Lainaus:11.07.2012 Execta kirjoitti:
Täällä sitä maataan punkassa. Tosiaan jännitti eniten tupakaverit, mut nyt ei oo siitäkään huolta (ainakaan ennen P-kauden loppua), sillä tuli kyl aivan loistavat tyypit samaan tupaan. Aivan mahtava yhteishenki ja ketään ei jätetä yksin. Toisten kanssa puhuminen on helppoa ja kukaan meidän tuvasta ei oo semmonen "hiljanen hylkiö". Saatiin kans koko komppanian paras alikersantti tuvan esimieheksi / ryhmänjohtajaksi. Semmonen rento, mutta silti vaadittavan tiukka. Tuttuja en oo nähny täällä kuin yhen ja senki vaan hetken ajan tulomatkalla.

Eipä nuo aamut ole todellakaan niin kauheita kuin väitetään. Että tyyliin "komppaniassa herätys!" -huudosta olis se 3 minuuttia aikaa aamutoimien tekoon. Meillä on herätys, kukaan ei tuu huutamaan korvan juureen ja sit on 3 minuuttia kamojen ottamiseen kaapista ja sit toiset 3 min aikaa aamutoimiin (kerkee laittaa ne piilaritki siinä).

Sellasta. :o

Oi niitä aikoja... AAAMUJAAA! Oli mullaki vielä alussa näköjään motivaatio kohillaan, mutta eipä sitä kauaa kestäny, kun alko syksy, ginekset ja vesisateet. Myöhemmin sitten parhaat hommat eli leirit, kun oli joskus lokakuussa keskellä mettää pelkkää mustaa sun näköpiirissäs, kun niin pimeetä, ei taskulamppua, ja pitäis päästä ruokailemaan. Jumaliste että hajotti

Noh, sit tuli lumet, joka toi edes hieman sitä valoa sinne pimeyteen, muttei siltikään tarpeeksi. Samalla tottakai ne ihanat hanget helpotti hommien tekoa, kun jouduit viestikaluston kanssa kahlaamaan polvia myöten jonnekki puulle kaukokäyttämään. Ainiin ja sillon oli myös helevetin kylmä, toisin kuin syksyllä. Leivätkin oli aina jäässä ja pari kertaa jääty LuHa huuliin/suuhun kiinni, kun oli kovimmat pakkaset. ":D"

Vesisadeleirejä ei onneks sattunu omalle kohdalleni. Se hajotti jo tajuttomasti, jos oli jotain ohjelmaa kasarmin läheisyydessä (ei kuitenkaan leiriä) ja sato jotain vettä/räntää aamulla herätessä.


Lämmöllä muistelen myös 70 kilometrin pyörämarssia ja jotain 20(?) kilometrin koulutushaarakokeeseen liittyvää kalustomarssia leiriltä kasarmille. Sain alkuun selkään omien kamojeni lisäksi kaikista painavimman kalusterepun, jonka kantajaa piti vaihtaa aina tauoilla (joita taisi olla kaksi), mutta reippaana poikana jouduin sit kantamaan myös ekan tauon jälkeen tuota.

Mulla meni jalat tuossa marssissa ihan rakoille, että tuntu kuin ne olis ollut tulessa. Ainiin ja en kerennyt täyttämään omaa vesipulloani ennen tuota marssia, joten vesi loppu ekalla tauolla. Onneks yks ystävällinen alikki tarjos omaa vettänsä mulle, mutta eihän siitäkään riittänyt paljon paskaakaan, kun pitihän senkin juoda.

En oo koskaan tuntenu mitään niin jäätävää kipua kuin tuolloin marssiessa noiden rakkojen takia. Seuraavana aamuna kassulla heräsin ihan normisti, pomppasin sängystä ylös ja melkein kaaduin, kun menin jaloilleni ja aivan saatanallinen kipu joka puolella molempia jalkapohjia. Pakko oli lähtä sit varuskuntasairaalaan, kun en voinut kävellä koko päivänä muuten kuin silleen jalat sivuttain (että näytinkin ihan CP-vammaiselta), että jalkapohjat oli mahdollisimman paljon ilmassa. Hoitaja sit puhkas aivan tajuttoman ison rakon ja puhdisti sen, että kirveli aivan helvetisti. Toisen jalan yhtä iso rakko oli puhjennut kävelymatkalla veksiin, sukka oli ihan jossain mällissä, hyi helvetti.

HYVIÄ HOMMIA!

Vuoden päästä olisi itselläkin lähtö Kajaanin suuntaan. Kai sitä tänä vuonna voisi jonkinlaista liikuntaa alkaa harrastamaan.

Joku aika sitten sitä vain odotti että tämä päivä koittaisi, ettei tarvitsisi vain kotona möllöttää tekemättä mitään. Tänään se sitten koitti, ja onhan tässä viimeviikon hieman epätodellinen fiilis ollut. Se on menoa ny.

Upinniemeen!

Mulla ois vielä 546 päivää ennenku lähen parolaan...

Toisaalta miten on kun saatan valmistua hieman aikaisemmin kun alunperin odotin/luulin niin pystyköhän tuota armeijan alkamista aikaistaa jotenkin jos nyt satun valmistuu ennen 2015 vuotta?

Vuoden päästä Parolaan. Ens vuonna tähän aikaan voi vähän vituttaa kyllä.

Hajotkaa!

Itte tuli kotiuduttua aika tasan vuosi sitten siitä helvetistä.

Sivarit on keijoja.

Lainaus:01.02.2014 Tarm0 kirjoitti:
Sivarit on keijoja.

Mutsis on.