Vaikka me kaikki kuollaankin
joskus niin ihme kyllä se ei pelota oikeestaan.

Luulen että synnytään uudestaan.

Mulle on yks hailee mitä kuoleman jälkeen tapahtuu koska tää elämä on se tärkein, sen jälkeen kaikki on vaan yks páskan hailee...

17.4 2044. Joka muuten on täsmälleen rakkaan äitini syntymäpäivästä tasan 100 vuotta. , ehkä sattumaa tai ei mutta tuli aika spookie olo kun tuon luvun eteeni sain..öh itkeäkkö vai nauraa.,..

Mua ei pelota että kuolen joskus. ihminen kai syntyy uudestaan en tiedä miten mutta sitten katotaan

Lainaus:25.06.2003 aeroneus kirjoitti:
lue Terry Pratchettin Viikatemies tai Mort.
niissä kerrotaan kuolemasta,kuolemisesta ja kuolon jälkeisestä elämästä kaikki oleellinen

Ei tai, vaan ja. Kummatkin pitää lukea ymmärtääkseen kaiken, mitä pitää. Niissä todella kerrotaan kaikki, huumorilla höystettynä...

Jos pelkää kuolemaa, on koko elämä pilalla. Ei siitä osais nauttia jos ajattelee et jos meen vessaan *****lle ja tikistän liian kovaa, ni saan varmasti aivoverenvuodon jne...

Lainaus:27.06.2003 Zaarlo kirjoitti:
Mul on elinaikaa 1,972,478,430 sekuntia.Elikkä kuolen Tuesday December 29,2065

Mä kuolen vasta Sunday, September 3, 2073 eli elinaikaa mulla on 2,214,597,324 sekuntia.

Tuon kyselyn mukaan mä kuolen vasta melkein 90-vuotiaana ja mun ukki kuoli 93-vuotiaana, eli se voi olla mahdollista.

Tuolla nettisivulla oli vaan sellanen onkelma mulla että en tajuu noita jenkkien mittayksiköitä. Tarkotan siis pituutta ja painoa.

Onneksi isästä on aina apua. 2,387,534,669 sekuntia.
Wednesday, March 1, 2079 kuolen siis. 91 vuotiaana.

Mää kuolen 13.8.2062

Maanantai 3.6.2069 saanpahan kesä hautajaiset
Siis ei noita kannata sit ottaa tosissaan..

Tosta kuolemis jutusta oon sitä mieltä et miten voi olla lisää elämiä kun en ainakaan muistas et mulla ois ennen tätä ollu minkäänlaista elämää..

Siis:
Kun kuolet, pääset Taivaaseen tai iankaikkiseen kadotukseen. Jos uskot Jeesukseen niin pääset Taivaaseen jne.
Nämähän on ihan yksinkertaisia asioita.

Minä uskon niin että kun ihminen kuolee niin hän joutuu "toimettomaantilaan" niin kuin silloin kun pyörtyy. Niin kuin kaikki jotka ovat joskus pöyrtyneet niin tietävät millainen se "toimetontila" on. Minä en usko siihen että ihmisestä nousisi sielu jonnekkin taivaaseen. Saatan kuulostaa laiskalta ihmiseltä kun väitän että se "toimetontila" on se taivas sillä minun mielestäni kun pyörtyy niin tulee todella levollinen olo. Ja se mitä tapahtuu kuoleman jälkeen niin voin veikata että jokainen ihminen maan päällä tulee kokemaan sen. Ei kuolemaa pidä pelätä, en minäkään pelkää.

En pelkää kuolemaa, koska uskon, että kuoleman jälkeen saa uuden elämän. Tai elää oman elämän uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.... Kuolen muuten 29. 4. 2058 eli 60-vuotiaana.

mä tein joskus vuosi sitten aiheen "Kuoleman Kello" eri nickillä

Lainaus:25.06.2003 aeroneus kirjoitti:
lue Terry Pratchettin Viikatemies tai Mort.
niissä kerrotaan kuolemasta,kuolemisesta ja kuolon jälkeisestä elämästä kaikki oleellinen

Jep, Pratchettin kirjat ovat muutenkin erehtymätön tietolähde. Kuka enää uskoo, että maapallo on pyöreä? Tosiasiassahan se on littana neljän jättinorsun (joita kannattalee jättikilpikonna) varassa seilaava lätty.

Aivan mahtavia kirjoja.

Lainaus:26.06.2003 ReDoodler kirjoitti:

Lainaus:26.06.2003 LordOfUrAss kirjoitti:
jatkat elämääsi alati leviävänä

Väitätkö että lihavat ihmiset ovat eläviä kuolleita?

*reps*
vähän nauroin xD
ja mun kuolema on Friday, January 27, 2040
johon on aikaa sekuntteina:
1,153,799,169

Mää uskon, että kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään... Se olisi sitten vain loppu... äiti kuitenkin joskus luki jostain lehdestä, että jotkut lapset saattavat muistaa pienenä otteita edellisestä elämästään.. Pisti miettimään koska olen itse joskus todella pienenä selittänyt jostain Amerikan Liisasta.. Ei oo harmainta aavistusta kuka se olisi mutta jos se oiski joku mun vaik ystävä edellisestä elämästä? olin kuulemma äidiltä aina kysellyt pienenä että "koska mennään amerikan liisaa katsomaan?" Ja mielestäni olen jollain tavalla nähnyt silmissäni tiettyjä paikkoja....tai en osaa selittää ja menee liian vaikeeksi..xD joskus ehkä 3v. oon aivan varmasti nähnyt välähdyksiä valkoisesta rappukäytävästä..aivan varmasti... Empä sitte oikeen tiiä mihin uskois..

No minkäs takia sinä et ole nähny välähdyksiä kuolemastasi?? Se vasta jäisikin hyvin muistiin, vai mitä?

Itse odotan innolla kuolemaa, en rupea kyl itseäni tappamaan.

Olin kolmannella. Kello soi välitunnille. Näen hirvean flaidiksen ulkona, jossa oli hyvä kaverini mukana. Menin sinne ja leikkimielellä otin parasta kaveriani olkapäistä kiinni. Kului viikkoja, kunnes opettaja kutsui minut ja kaverini käytävään. Kysyin, että mitä nytten, kaverini rupesi hengittämään nopeasti. Opettaja rupeaa valittamaan minulle, että olisin muka kuritanut kaveriani! Ja huusin: "Ja p*skat!" Jouduin jälki-istuntoon. Sitten sinä päivänä menin yhdelle tyypille yökylään. Kaverini äiti soitti meille ja isäni kertoi missä olen. Kaverini äiti tietysti suunnisti sinne missä olin. Hän pimpotti ovelle, siellähän se on heti valittamassa! Sanoin hänelle, että otin kaverini olkapäistä kiinni, mutta hän ei uskonut. Kaverini väittää, että muka kuristin häntä! Ja hän alkoi pelkäämään, että hän kuolee.
Seuraavana päivänä, kun olin ruokatunnilla hakemassa ruokaa, ja kaverini oli takanani, jolloin hän yhtäkkiä menee hirveään paniikkiin ja rupeaa hengittämään todella nopeasti. Sanoin hänelle, että ota rauhallisesti.
Hän vain jatkoi hengittämistään ja huutamistaan.
Juttu levisi pitkin koulua ja kaverini äiti kävi joka toinen tunti hokemassa samaa asiaa: "LAPSENI PELKÄÄ KUOLEMAA!!!"
Väitin vastaan, mutta tämä vain huutaa ja räyhää. Sain kärsiä tätä kolmosen loppuun ja siitä eteenpäin.

Lainaus:05.07.2003 Buzbo kirjoitti:
Itse odotan innolla kuolemaa, en rupea kyl itseäni tappamaan.

Olin kolmannella. Kello soi välitunnille. Näen hirvean flaidiksen ulkona, jossa oli hyvä kaverini mukana. Menin sinne ja leikkimielellä otin parasta kaveriani olkapäistä kiinni. Kului viikkoja, kunnes opettaja kutsui minut ja kaverini käytävään. Kysyin, että mitä nytten, kaverini rupesi hengittämään nopeasti. Opettaja rupeaa valittamaan minulle, että olisin muka kuritanut kaveriani! Ja huusin: "Ja p*skat!" Jouduin jälki-istuntoon. Sitten sinä päivänä menin yhdelle tyypille yökylään. Kaverini äiti soitti meille ja isäni kertoi missä olen. Kaverini äiti tietysti suunnisti sinne missä olin. Hän pimpotti ovelle, siellähän se on heti valittamassa! Sanoin hänelle, että otin kaverini olkapäistä kiinni, mutta hän ei uskonut. Kaverini väittää, että muka kuristin häntä! Ja hän alkoi pelkäämään, että hän kuolee.
Seuraavana päivänä, kun olin ruokatunnilla hakemassa ruokaa, ja kaverini oli takanani, jolloin hän yhtäkkiä menee hirveään paniikkiin ja rupeaa hengittämään todella nopeasti. Sanoin hänelle, että ota rauhallisesti.
Hän vain jatkoi hengittämistään ja huutamistaan.
Juttu levisi pitkin koulua ja kaverini äiti kävi joka toinen tunti hokemassa samaa asiaa: "LAPSENI PELKÄÄ KUOLEMAA!!!"
Väitin vastaan, mutta tämä vain huutaa ja räyhää. Sain kärsiä tätä kolmosen loppuun ja siitä eteenpäin.

Taitaa olla kuule äidissä vika, kun lapsi tuollalailla alkaa luulemaan, ja huutamaan koulussa, varsinkin kun hän on (oli) sinun kaverisi. No, oikeastaan sen näkee jo tuon äidin käyttäytymisestä ja NOIN kauan!?!

Meidän koulussa jotku kaverit ottavat toistensa kaulasta kiinni ja nostavat 20cm ylöspäin. Kukaan ei ole vielä kuollut.... (en tod. suosittele :-/ )

Niin ja itse aiheeseen... Asioihin, joihin ei voi 100% vaikuttaa, on aivan turha pelätä.

Tai sit o vähä niiq Hyper Mario et ku saa semmose vihreen sienen nii saa toisen laiffin!!1111 Siinä teille kuolemateoria.

Minä taas uskon, että kun ihminen kuolee, se syntyy uudestaan tai pääsee taivaaseen. Ja jos ihminen syntyy uudelleen se ei muista mitään, että olisi elänyt... Mistä sitä tietää, vaikka olisitte eläneet tätäkin ennen.

Tämä on sitten vain minun mitätön mielipide .

Lainaus:06.07.2003 NaPakeTTu kirjoitti:
Tai sit o vähä niiq Hyper Mario et ku saa semmose vihreen sienen nii saa toisen laiffin!!1111 Siinä teille kuolemateoria.

Tai sit ku vedät sellasen oikeenlaisen vihreän sienen ni menee se ainoakin elämä...Pistetään, pistetään silokkia poskeen...

Kaveri lähti tuossa viikko sitten ottamaan selvää kuoleman jälkeisestä elämästä ja tämä runo on omistettu hänelle:

Hetki ajassa
Hetki paikassa
Elämä, joka on ikuisuus
Mutta loputtuaan
Sitä ei ollutkaan

Matka ajassa
Kohti loppua
Hetki, joka on elämä
Mutta kuoltuaan
Se ei loppunutkaan

R.I.P.

Tuesday, November 1, 2061