Tämä voi olla maailman turhin aihe, tai tästä voi tehdä ikäänkuin osto-oppaan pelaajille, joita joku peli kiinnostaa, mutta ei tiedä siitä "tarpeeksi", mutta haluaisi tietää ja kuulla mielipiteitä. Voi poistaa koko aiheen, koska tämä luultavasti kuivuu kokoon sen takia, että PP:ssä on jo valmiiksi käyttäjäarvostelut, tosin ne vaipuu unholaan aika helposti, jos peli tippuu pois etusivulta.



Super Monkey Ball 2 (GC)

Kaipaatko haastetta, refleksejä -,pelikäden tarkkuutta -, ja hermoja vaativaa yksinpeliä? Entä todella kattavaa, monipuolista ja kaikin puolin lähes täydellistä moninpeliä? Sitten tämä peli on sinullle. Nyt asiaan...

Grafiikka
Super Monkey Ball 2 on graafisesti hieno tapaus siihen nähden minkätyylisiä tasot ovat. Hahmot ovat mukavan “pehmeitä” eikä sahalaidoista ole tietoakaan. Missä pelin graafikat loistaa ovat taustat. Taustat ovat sulavia, kauniita ja todella tarkkuudella tehtyjä. Taustojen hienous on myös huono asia. Jos ja kun katse herpaantuu hienojen taustojen katseluun on runi käytännössä jo pilalla. Vaikka pelin vauhti äityy välillä hurjaksi, niin ei FPS tipahda kuin pari kertaa noin 15:dentoista tunnin pelaamisen aikana.




Äänimaailma
Siitten äänipuoleen. Äänimaailma on SMB 2:hden heikkopuoli. Musiikit toistavat itseään eikä ääniefekteissäkään ole hurraamista. Pallon ääni, “Goal”-huudahdukset ja muut sellaiset ovat tehty ei-niin-hyvin.


Pelattavuus
Nyt osioon, jossa SMB 2 loistaa. SMB 2:hden yksinpeli on ennenkaikkea haastava myös addiktiivinen. Motivaatiota tuo mahtavat mini-pelit, joita pystyy avaamaan pisteillä, joita saa pelaamalla yksinpeliä. Yksinpeli koostuu 150 eri maasta, jotka pitää selvittää tietyn aikarajan aikana. Toiset tasoista pääsee läpi ensimmäisellä yrityksellä ja toisia joutuu tahkoamaan huonolla tuurilla jopa tunnin. Tiettyjen maiden kova haastavuus ei johdu huonoista kontrolleista, vaan kontrollit toimii juuri niin pitääkin, eli miten sinä haluat.

Story Mode on SMB 2:hden pääyksinpeli. Se ei eroa Challengesta juurikaan, mikä on pettymys. Vain surkea tarina, erilaiset taustat ja maat tulevat hieman erilaisissa erissä. Eli toisin sanoen Story Mode tai Challenge on turha, koska kummassakin on samat maat. Ihmettelen vain mitä pelintekijöiden päässä liikkui.

Challengessa selvitään paketeissa vaikeustason mukaisesti samoja tasoja kuin Story Modessa. Beginner-tason kymmenen kenttää ovat laisten leikkiä, mutta tahti tiukkenee todella vaikeaksi ja joitain viimeisiä vaikeustasoja on todella, siis todella, vaikea päästä läpi.

Sitten moninpeliin. Tämä on pelin kliimaksi. Vanhat mini-pelit ovat mukana kuuden uuden lisäksi. Mini-peleillä on monia asetuksia ja yllättävän paljon syvyyttä. Kerrotaan parhaista tarkemmin.

Monkey Racessa on valittavana kuusi eri rataa, jotka eroavat selvästi toisistaan. On esim. huikean nopea rata, yksinkertainen rata ja todella hidas ja mutkikas rata. Myös Mario Kart-tyyliset aseet ovat mukana. Aseet ja maassa olevat nopeutukset ja “vieterit” pitävät mielenkiintoa yllä ja tuovat syvyyttä tähän minipeliin.

Monkey Fight on parhaimmillaan hysteerinen taisto parhaimpien kesken. Tämä mini-peli on todella nopeatempoinen ja tästä syystä hauska. On rautanyrkkiä, ropellinyrkkiä ja pitkää nyrkkiä. Myös oman nyrkkinsä voi ladata. Pisteitä lyönneistä ja tiputuksista. Tässä on kolme kenttää.


Monkey Target on todella taktinen mini-peli. Siinä lennetään ilmojen halki ja kerätään banaaneja ja erityisesti tähtien kerääminen on kannattavaa, koska ne antaa kertoimia pisteisiin. Sitten keräilyn jälkeen pitää laskeutua mahdollisimman tarkasti alastulon kohdalle. Pisteet määräytyvät päämääräisesti alastulosta.


Monkey Dogfight issa lennetään ilmassa ja yritetään ampua vastustajia alas. Aseina käytetään jonkinlaista konekivääriä ja ohjuksia, jotka ovat tehokkaita. Tämä on mukavan “vapaa” mini-peli, koska tilaa löytyy ja näin taitava pelaaja pystyy hallitsemaan tilanteen. Tässä myös kolme kenttää.

Monkey Tennis on aika lailla samantyylinen kuin Mario Tennis. Lyönnit ovat aika ihmeellisiä roikkuja, mutta pienen ajan kanssa saa mukavasti irti tästäkin mini-pelistä. Lyöntejä voi ladata, voi tehdä alakierteisiä, yläkierteisiä ja jopa nostoja. Todella hyvä kaveria vastaan ja hänen kanssaan nelinpelinä.

Muita hyviä mini-pelejä ovat Monkey Shot, Billiards, Golf ja Bowling. Huonohkoja tai keskivertoja mini-pelejä ovat Monkey Soccer, Baseball ja Boat.

Haaste&Elinikä
Aah, vihdoinkin haastava peli. SMB 2:sen yksinpeli on parhaimmillaan/pahimmillaan pirullisen vaikea. Vaikeus eli haaste ei ole mielestäni ollenkaan pahitteeksi varsinkin, kun haastetta puuttuu näistä nykypeleistä liiankin usein. Vaikeus ei saa mennä sadistiseksi ja sitä rajaa ei SMB 2 teekään.

SMB 2:hden elinkaari ulottuu napapiirille saakka. Yksinpeli kestää yhteensä melkein 15 tuntia ja moninpeliä jaksaa tahkota iät ja ajat. Eli, jos pitkäikäistä viihdettä haluat, SMB 2 on aivan ehdoton hankinta.

Yhteenveto
SMB 2 on unelmapeli sille, joka kaipaa parasta moninpeliviihdettä ehkä koskaan. Yksinpelikin on yllättävän kattava ja silläkin kuluttaa aikaansa mainiosti. Tämän pelin voi ostaa pelkän yksinpelin vuoksi tai pelkän moninpelin vuoksi. Sen verran hyviä kummatkin ovat. 9+


G 8.5 Ä 7.0 P 9.2 H&P 9.7 A 9.3

Hyvät:
– Lähes täydellinen moninpelinä ja näppärä yksinpelinä.
– Haastettakin löytyy.
– Todella hienot taustat.
– Kontrollit kohdallaan.
Huonot:
– Mikä on Story Moden ja Challengen ero? Storyssa on surkea tarina ja eri taustoja. Eli moodeissa on samat maat eri kuorissa.
– Äänet ja musiikki, eh?

Itsekkin tein "Omat arvostelut"-aiheen joku aika sitten, mutta se kuivui kasaan. No toivottavasti tätä aihetta onnistaa...

Kirjoita taas vähäsen ikarugasta(JAP-versio, jos jotain kiinostaa), koska se vaan on niin hyvä.

Ikaruga(=on japanilainen lintu. Muutkin elin vastukset ovat saaneet nimensä linnuista.)
Treasure
Atari

Tästä kaikki sai alkunsa.

Grafiikka: 9
Todella tasapainoinen kokonaisuus. Mitään ei ole liikaa eikä liian vähän. Effektit ovat hienoja ja värimaailma on loistava.

Pelin kolmas Butsutekkai(taso-pomo), Uzura

Äänet: 10-
Yksi pelihistorian parhaimmista soundtrackeistä. Kaikki kappaleet sopivat pelin kohtiin täydellisesti. Miinus tulee kappaleiden vähyydestä, mutta laatu korvaa määrän. Kappaleet(saa kuunneltavaksi pelissä Sound Test-osiossa 15 tunnin peluun jälkeen):

Prologue - Cirrus
Chapter 01 - Ideal
Boss 01 - Butsutekkai
Chapter 02 - Trial
Boss 02 - Recapture
Chapter 03 - Faith
Chapter 04 - Reality
Final Chapter - Metempsychosis
Final Chapter - The Stone-Like
Epilogue - Spirit Being

Pelattavuus: 10-
GC-padi toimii muuten täydellisesti, mutta ristiohjain pilaa vähän pelattavuutta, eikä tattikaan sovi tarkimpaan mahdolliseen pelaamiseen. Onneksi on Horin D-pad ohjain.

Elini-ikä: 10
Peliä voi pelata niin kauan kunnes n.35,000,000 pistettä on kerätty(eli koko ikänsä). Itse olen peliin kuluttanut n. 50 tuntia(n.9,000,000 pistettä). Myös hankala kaksinpeli ja etenkin NetRanking lisäävät pelin arvoa.

Kokonaisuus: Mielestäni: 10, mutta keskiarvo: 9.65=9.7

Pelistä kiinostuneet; toimikaa nopeasti, sillä peliä on vähän markkinoilla, etenkin Euroopassa!

Nyt olen päätökseni tehnyt. SMB2 on seuraava peli, jonka ostan.

Hyvä, jos tuosta arvostelustani oli hyötyä. Juuri tämän takia tein tälläisen aiheen ja myös siksikin, että voi vain kirjoittaa mielipiteensä jostain pelistä.

Minä en MonkeyBallista ihan noin paljon pitänyt.
Ihan hauskaa moninpeli hubaa, mutta kun Melee ja Timesplitters löytyy hyllystä, tulee tuota harvemmin bile pelinä käytettynä.
mini pelejä tulee pelattua enimmäkseen yhden kaverin kanssa.
Yksin peli on ihan mukavaa viihdettä, aina neljänteen jaksoon asti. Sillon pelistä alkaa löytyä haastetta jo vähän liiankin kanssa.

Tämä arvostelu on lähinnä säälittävä mainos. Mutta koittakaa ymmärtää, kirjoitin sen joskus kuusi vuotiaana.

GameCuben ostajille suosittelen ehdottomasti peliä SuperSmashBross.Melee! Siis aivan mahtava tappelupeli, jota olen pelannut kaikista peleistäni eniten; About 1000tuntia! Vaikka olen pelannut peliä jo vuoden, se on vieläkin päivittäinen pelinautinto. Päivän piristys ruiske.

SSBM. On siis komedinen tappelupeli jonka juonena on saada tehtyä vastustajalle paljon vahinkoa ja sitten saada se pois pelialueelta, vähän niinkuin kukkulan kuningasta.
Pelissä toisiaan pieksevät yli 20 Nintendo hahmoa, esim. Mario, Samus, Link, Pikachu ja Bowser on mukaan ahdettu.

Monin pelinä SSBM on parhaimmillaan, siis aivan mahtavaa viihdettä jota tulee kavereiden kanssa tahkottua vielä myöhään yöhön. Mahtavan tournament- ominaisuuden ansiosta pelipippaloihin voi osallistua jopa 63 pelaajaa!

Mahtava moninpeli ja loistava yksin peli. Mätkimisen lisäksi pelissä on myös adventuremoodi, jossa taisteluiden lomassa on pientä tasohyppelyä ja toimintaa tutuissa Nintendo-maisemissa kuten Marion MushroomKindomissa, Zeldan Luolastoissa ja Metroidin avaruusasemilla. Peli sisältää myös liutan erillaisia tuhoamis ja mätkimis tehtäviä joita ratkoessa vierähtää tovi jos toinenkin. Parhaimmillaan tehtävät ovat huikean vaikeita, mutta erittäin palkitsevia.

Kaiken tämän lisäksi pelissä voi ansaita ja kerätä erillaisia pokaaleita, jotka ovat nintendo pelihahmoja ja pelikoneita menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Pystit sisältävät myös suuren määrän infoa.

Eikä tässäkään vielä kaikki, pelissä on vino pino specialmoodeja joista mainittakoon ainakin cameramoodi. Cameramoodissa voi ottaa kuvia taistelun tiimellyksestä, parhaimmat otokset voi tarvittaessa tallentaa muistikortille ja näyttää kavereille.

Pelissä on mahtava määrä erillaisia kenttiä nintendopeleistä esim. pokemon areena ja F-zero rata. Myös pelin musiikit ovat mahtavat ja korviahivelevät. Musiikit ovat suurimmaksi osaksi tuttua Nintendo kamaa, sekä remiksauksia Nintendo pelejen biiseistä.

Pelin melkeinpä parasta antia ovat grafiikat, en olisi ihmetellyt hetkeäkään vaikka Mario olisi kävellyt ulos telkkarista. Kuvan päivitys nopeus on niin nopea ettei pelipääse pätkimään missään tilanteessa, meno on välillä niinkin hurjaa ettei silmät pysy perässä. Lataus ajat ovat pelissä huomaamattomat.

Erikois maininnan ansaitsee myös pelattavuus ja hahmojen iskut. Hahmoilla on kaikilla omat erikois iskunsa, joita en nyt jaksa alkaa luettelemaan, iskuja on jokatapauksessa enemmän kuin missään muussa tappelupelissä, ja ennen kaikkea ne ovat näyttävämpiä ja monipuolisempia. Iskuja täydentämässä on iso määrä kentälle tippuilevia tavaroita joilla vastustajan mätkiminen on entistä hauskempaa. Tavaroita ovat esim nessin pesäpallomaila ja pokepallot joista tulee joku 30 pokemonista omistajaansa auttamaan.

Aina sanotaan että SSBM toimii vain porukassa. Pötyä, tämä peli on pakko hankinta KAIKILLE!!!

Graffat=10
Soundit=10
moninpeli=10
Elinikä=10
Pelattavuus/kontrollit=10-
Yht. 99%

+Kaikki

-Kontrollien(vaikka hyvät ovatkin), opettelu vie puolituntia aikaa.

Arvostelen näin lyhyesti Skies of Arcadia Legendsin:

Kaunis suloinen, sexikäs...sitä on pakko rakastaa!

Arvosana: 100/100 (tai 10/10)

Lainaus:03.07.2003 Yoshi2 kirjoitti:
Blaa blaa...

Kuulosti ihan Suomen Nintendo Newsletteristä lainatulta ylistykseltä No, mikäs minä olen arvostelemaan muita kun itse parempaa itse ehkä osaisi. Olitko se muuten sinä joka pisti tuon arvostelun aikoja sitten Konsolifinin bbs:ään?

No sen kyllä huomauttaisin, että grafiikat ja äänet ei ole 10.

Grafiikka on ehkä tuota ysin pintaa, mutta äänet/musiikki kyllä hipoo kymppiä. Kaikki parhaat Nintendon pelien biisit koottu yhteen pakettiin. Mario, Zelda...

Lainaus:03.07.2003 NaPakeTTu kirjoitti:
Grafiikka on ehkä tuota ysin pintaa, mutta äänet/musiikki kyllä hipoo kymppiä. Kaikki parhaat Nintendon pelien biisit koottu yhteen pakettiin. Mario, Zelda...

Unohdin pistää edelliseen viestiin, että musiikit on ihan huippu kamaa, mutta muut äänet ei ole kovin erikoisia joten antaisin äänille 8-9. No, nämähän on ihan mielipideasioita.

Jos arvostellaan pelin äänistä niin musiikki lasketaan ääniksi, ellei erikseen arvostella musiikkia.

Yoshi2, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Super Smash Bros. Melee ei tule kuolemaan koskaan upean pelattavuutensa ansiosta.

Super Smash Bros Melee:tä ei yksinkertaisesti voi kehua tarpeeksi. Olen pelannut eri laitteilla parisen vuosikymmentä, enkä yhdessäkään aiemmassa pelissä ole kokenut niin saumatonta ja viimeisen päälle hiottua pelattavuutta.

Ja toiseksi piirrosmainen huumori iskee ainakin itseeni paljon positiivisemmin kuin verisyltty.

Toki peliin voi kyllästyä, mutta kuukauden tauon jälkeen on taas hauskaa, varsinkin moninpelinä.

Syy omistaa Cube jo itsessään.

Ou damn, onko tämä aihe nyt jo tekemässä kuolemaa?

No, minä jatkan siitä huolimatta...

Winning Eleven 6: Final Evolution/ Pro Evolution Soccer 2

KCET
Nintendo

Import Only!

Huom! Tein arvostelun PS2:n Pro Evolution Soccer 2:n perusteella, joten kaikki osa-alueet eivät välttämättä ole samoja GC-versiossa, kuten kontrollit. WE6:FE omistajat(NaPakeTTu, Jsi) voivat korjata mahdollisia virheitä, jos haluavat...

Tämä on maailman parhaan futispeli sarjan tähän mennessä viimeinen osa(jatkoa on tulossa!), joka kulkee lisänimellä Final Evolution. Sarja tunnetaan idässä nimellä Winning Evolution ja täällä lännessä International Superstar Soccerina tai paremminkin nykyään Pro Evolution Soccerina. Konami Computer Entertainment Tokyon(muita tekeleitä: Silent Hillit ja MGS:t) futispeli sarjalla ei ole mitään tekemistä KCEO:n ISS-sarjan kanssa. Euroopassa jo ilmestyneet osat ovat seuraavat:

ISS Pro 98(PSX)
ISS Pro Evolution(PSX)
ISS Pro Evolution 2(PSX)
Pro Evolution Soccer(PS2)
Pro Evolution Soccer 2(PS2)

Osat ovat olleet loistavia sekä peliä pelanneiden, että arvostelijoiden mielestä, mutta EA:n ei_niin_hyvä(lähellekkään) FIFA-sarja on ollut kaiken keskipisteenä. Onneksi ajat muuttuvat ja WE-sarja alkaa menestyä myös täällä päin maailmaa(miljoona myytyä ISS-sarjan peliä Euroopassa). "Rikkinäistä ei kannata korjata", tämän ovat huomanneet myös Konamin porukat, sillä sarjassa on ollut kaikki kohdallaan jo viisi vuotta sitten ilmestyneessä tulokkaassa. Joka vuosi on sarjaan lisätty jotain uutta ja hyödyllistä, toisin kuin FIFAssa, jossa lähes koko pelimekaniikka muutetaan huonolla menestyksellä. Kuka muka kaipaa joka vuosi uutta syöttöpeliä ja uutta harhautusnappi-comboa. EA:n pitäisi kehitellä toimiva alusta pelille ennen kuin hankkivat uudet pelaajalisenssit ja grafiikkamoottorit...

WE-sarjaa ovat tavallaan haitanneet pelaajalisenssien puuttuminen kokonaan tai lähes kokonaan(Rivuldi, Beckhum, Butistati jne.). Myös suht huono selostaja on riivannut pelisarjaa ainakin tällä mantereella, tiedä sitten, miten japanilainen selostaja hoitaa hommansa. Vahvuuksia ovat olleen pelattavuus, arcade-simulaatio henkinen pelimekaniikka ja nyt uusimpien osien mukanaan tuoma fysiikan mallinnus(=pallon käyttäytyminen).

Grafiikka: 8

Ei mitään kiilteleviä isopäitä niin kuin FIFAssa vaan realistinen yleisilme. Animaatio onkin sitten asia erikseen, sillä se on lähes täydellistä ja todella sulavaa lukuun ottamatta muutamia todella ärsyttäviä ja pelillisesti epäreiluja animaatioita. Esim: jos pelaajasi törmää hyökätessään vastustajaan, pallo jä pörisemään heidän väliin ja kimpoaa vastustajalle. tämän jälkeen pelaajasi on pakko suorittaa se sama animaatio 145:tä kertaa vaikka hän hädin tuskin hipaisikaan vastustajaa. Asiaan kuuluu tietenkin vielä noin 5 metrin juoksu eteenpäin ilman syytä. Nyt voit taas kontrolloida pelaajaasi, vaikka vastustaja on jo toisessa päässä kenttää. Muitakin epäreiluuksia mahtuu peliin. Kuten se, että jos pelaajasi on huonompia kuin vastustaja, mutta kuitenkin pitempi, hän automaattisesti häviää pääpelissä. Maininnan arvoista ovat myös raja heitot, joissa vastustajia ympäröi ihmeellinen voimakenttä, jonka sisälle ei pääse ennenkuin pallo on kentällä. Tämä tekee pallon riistosta lähes mahdotonta.
Stadionit, yleisö sekä varjot ovat lajityyppinsä ehdotonta eliittiä.

+ Kaikki on tasapainossa
+ Stadionit, yleisö sekä varjot
+ Hienot animaatiot aina suun liikkeistä kompurontiin...
- ...vaikka osa näistä on pelillisesti turhia ja ästyttäviä
- Ei mitään vallankumouksellista, vaikkei sen tarvitsekkaan olla

Äänet: 8

Toinen "ihan hyvä" osa-alue pelissä. Pillin piipitystä, yleisön mylvintää ja futislaulujen kailatusta. Kaikki on toteutettu hyvin...ööö...paitsi selostus. Selostaja ja kommentaattori eivät taida olla ihan parhaimpia ystävyksiä. Kommentaattorilla on tapana pitää suunsa kiinni kunnes selostaja avaa omansa. Eli selostus menee jotakuinkin näin:

-"And he kicks the ba..."
-"That's right John!!!"
-"What amaizing saf.."
-"He should got that one in!!!"

Eli ääliöitä molemmat.

+ Yleisö
- Selostaja ja kommentaattori

Pelattavuus: 10/?

Pelin selkäranka. En voi sanoa mitään varmaa GC-version pelattavuudesta, mutta jos se yltää PS2-version tasolle niin silloin se on täydellistä. Tosin en tiedä miten GC ohjaimen kanssa saa peliin samanlaista tarkkuutta kuin PS2-ohjaimen kanssa huonon ristiohjaimen takia. Myös olkapäänappien puuttuminen arvelluttaa. Mutta luotan Konamiin, että se on onnistunut pelattavuuden kanssa täydellisesti myös GC-versiossa.

+Täydellistä
-GC-ohjaimen ristiohjain ja liipaisinnapit(ehkä)

Elin-ikä: 10

Pelattavaa riittää. UMBRO-challenget, Cupit, Seasonit, Liigat, Master League(pelin suola) ja moninpeli. Myös pelaajien luonti, oman joukkueen luotsaus, strategionti, pelaaja investoinnit ja harjoittelut lisäävät pelin syvyyttä entisestään. Vaikeuttakin löytyy aina viiden tähden verran, joista varsinkin viimeisestä on paljon haastetta jopa hardcoreille. Peliä voi pelata myös managerin silmistä, vaikka ei se ainakaan minusta ole se varteen otettavin vaihtoehto. Moninpeli onnistuu aina kahdeksan kaverin kanssa(ainakin PS2-versiossa) aina harjoitusotteluista Cuppien pelaamiseen. It lasts forever...

+ Pelimuotoja on paljon
+ Pelaajien nimien muuttaminen on oma haaste sinänsä(etenkin JAP-GC-versiossa, ainakin luulisin)
+ Moninpeli
+ Managerointi
- Ei saa pelata 90 minuutin otteluita

Kokonaisuus mielestäni: 10-, mutta keskiarvo: 9



The real driv....football simulator.

Jos et omista import-Cubea tai Freeloaderia, niin nyt on hyvä syy tehdä investointi....

Ana_91 kyllä kannattaa hankkia Monkey Ball 2 jos sinulla ei sitä ole.

Se on todella hyvä peli,kuten Napakettu jo sanoi.

Lainaus:03.07.2003 Begel_ kirjoitti:

Lainaus:03.07.2003 Yoshi2 kirjoitti:
Blaa blaa...

Kuulosti ihan Suomen Nintendo Newsletteristä lainatulta ylistykseltä No, mikäs minä olen arvostelemaan muita kun itse parempaa itse ehkä osaisi. Olitko se muuten sinä joka pisti tuon arvostelun aikoja sitten Konsolifinin bbs:ään?

No sen kyllä huomauttaisin, että grafiikat ja äänet ei ole 10.

Olen toisaalta samaa mieltä graffoista, mutta Meleen intro on niin mahtavan näköinen että pitihän sillekkin kymppi antaa. Ja sitä paitsi kirjoitin arvostelun kauan sitten.

Mistäs tiedät, jos olenkin töissä Club Nintendolla?
Vaan en kyllä ole, tuskin ne tällaisia kesken kasvuisia peeloja sinne palkkaa.

Vaikka NintendoNewsin arvosteluista voisi kyllä päätellä ettei siellä muita olekkaan kuin peeloja . Mutta ei, onhan lehti sentään ilmainen ja saa siitä luettavaakin, kunhan ei ota ylistys-arvosteluja vakavasti. Muuten olen kyllä ihan tyytyväinen Tonyn, Villen ja Jeren eli Club Nintendon toimintaan, tosin jäsen edut olisi paikallaan, kun kerran Clubista puhutaan.

Taas uhkaa mennä ulos aiheesta...

ScarFace, miksi höpötätä jotain Cuben ristiohjaimesta? Minä ainakin pelaan tatilla. Ja niillä olkanäppäimillä ei olekaa paljoa väliä. Cuben FE-versiossa on parannettu veskarien tekoäly ja muutama muu pelattavuuteen liittyvä juttu. Ja olen ScarFacen kanssa täysin samaa mieltä pelistä. Oikea numero on sille se 10-.

ScarFace: WE6:FEssä on loistava selostus vaikka siitä ei ymmärrä paljookaan. John Kabira osaa hehkuttaa toisin kuin PES:n aneeminen selostaja joka sanoo ylärimaa hipovasta laukauksesta jopa "The Shot".

Lainaus:04.07.2003 Jsi kirjoitti:
ScarFace: WE6:FEssä on loistava selostus vaikka siitä ei ymmärrä paljookaan. John Kabira osaa hehkuttaa toisin kuin PES:n aneeminen selostaja joka sanoo ylärimaa hipovasta laukauksesta jopa "The Shot".

Eikös japsi-versiossa "riehu" se joku japanilainen selostaja. Se japanilainen selostaja on muuten korvaamaton! Se on todella hyvä!

Ajattelin tehdä tuon SMB 2-tyyppisen arvostelun NBA Street Vol. 2:sesta. Ja sen jälkeen jostain muusta.

Lainaus:04.07.2003 ilgga kirjoitti:
Ana_91 kyllä kannattaa hankkia Monkey Ball 2 jos sinulla ei sitä ole.

Se on todella hyvä peli,kuten Napakettu jo sanoi.

Roger that!

NaPakeTTu, PS2-version pelaaminen tatilla on kuin pelaisi Steel Battalionia NES-ohjaimella(Shegin keksimä!), joten en usko, että GC-versio eroasi paljonkaan...

NBA Street Vol. 2 (GC)

Pidätkö EA BIG:n peleistä? No, sitten et tule pettymään tähänkään, koska tämä käyttää samoja standardeja kuin muutkin EA BIG:n pelit. Fysiikan lait unohdetaan ja kaikki tehdään mahdollisimman tyylikkäästi ja muutenkin “suuresti”. Tutisetko jo jännityksestä? Hyvä, koska tämä peli rulettaa.

Grafiikka
NBA Street Vol. 2:hden grafiikka on hieman karikatyyrimäistä ja omalla tavallaan hienoa. Pelaajat on mallinnettu yllättävän tarkasti esikuviensa näköisiksi ja piirteet tulevat hyvin esille. Taustat ovat tehty oikeista vastineista (mehän emme ole niitä koskaan nähneet) ja kaikki pikkuisia yksityikohtia löytyy. Animaatio tässä pelissä on todella sulavaa. Ja mikä parasta pelissä ei tipu FPS 60:stä kertaakaan.

Äänimaailma
Tämä osa-alue on rautaa. Rappi pauhaa taustalla kunnon street-henkeen. Tälläisiä heppuja rappaa esimerkkinä: Nate Dogg, Redman, Black Sheep ja MC Lyte. Rappi sopii peliin kuin korva puustiin ja musiikki on myös henkilökohtaisesti musiikkia korvilleni. Selostajana toimii -myöskin street-hengessä mukana- Bobbito Garcia. Heppu heittää kaikenlaista läppää ja eläytyy hommaansa jämerästi. Pelaajatkin heittävät välillä jotain juttua. Myös kaikki ääniefektit ovat onnistuneita. Tämä osa-alue onnistuu mainiosti.

Pelattavuus
Tämä on se mikä tekee Street 2:sesta niin loistavan. Kyllä kaikki toimii. Harhautukset, donkit ja sun muut saa “tweakattua” painamalla tietyn määrän turbonappeja (L,R,Z) pohjaan samalla, kun painaa toimintonäppäintä ( heitto/donkki B ja X ja Y harhautukset). Tämä antaa pelaajalle tehdä monta erilaista harhautusta ja donkkia. Mitä enemmän turbonäppäimiä painaa sitä haastavampi ja samalla tietysti näyttävämpi ja “tehokkaampi” tempusta tulee. Katulegendoilla ja NBA-legendoilla on myös heille signeerattuja omia temppuja, jotka päihittävät tyylikkyydellä kaikki muut temput.

Pelissä on kaksi erikoistemppua tai –syöttöä, miten vain. Off The Heezay ja Back To Papa. Off The Heezayssa pallo heitetään vastustajan päähän ja sen kautta joko takaisin itselle tai kaverille. Eli vastustajan pääkoppaa käytetään syöttövälineenä. Back To Papassa pallo heitetään levyn kautta joko takaisin itselleen tai sitä kautta toiselle omalle pelaajalle.

Gamebreakerit ovat pelin suola. Kerää Trick Pointseja tekemällä mahdollisimman hienojen kuvioiden saattelemana koreja niin Gamebreaker-mittari täyttyy. Sen voi käyttää heti tai laittaa säästöön. Jos luulee, että aikaa riittää keräämään samanlainen määrä Trick Pointseja niin säästöön laittaminen on ehdoton juttu. Tausta sinisenä Gamebreaker 1 käynnistyy ja kori tulee aina ellei joku blockaa sitä ja pisteitä otetaan vastustajilta pois ja itse saa normaalia enemmän pisteitä. Kun toisen kerran mittari on täytetty niin kultaisen taustan säestämänä Gamebreaker 2 käynnistyy. GB 2 antaa huiman määrän pisteitä ja ottaa myös paljon pois vastustajalta ja GB 2:sen kori on aivan helvetillisen hieno.


Gamebreaker 1 vauhdissa.

Pelaajat tottelevat käskyjä kuin armeijassa olisivat. Eli turhautumisia ei tule siitä, että toiminnot tulisivat myöhässä tai pelaajat tekisivät asioita juuri päinvastoin kuin ajattelit.

Be A Legend-moodi on päämoodi pelissä. Siinä tehdään oma pelaaja ja nostetaan hänet surkeasta räkänokasta katujen legendaksi. Tässä pelaaja kiertää näytösotteluita, turnauksia ja Challengeja. Challengeissa pelataan aivan omilla säännöillään ja voitosta saa jonkun palkinnon. Turnauksien lopussa vastaan tulee jonkun katulegendan joukkue. Kun sen voittaa saa ottaa kyseisen legendan omalle puolelleen ja tietenkin hänen henkilökohtaisen donkkinsa/heittonsa/harhautuksensa saa käyttöön. Moodissa voitosta saa kunniaa ja kehityspisteitä. Kunniamittari kehittyy RPG-maisesti ja taso vaihtuu Rookiesta Legendaksi. Pelaajelle voi voitetuilla kehityspisteillä ostaa tehoja tai uusia donkkeja, heittoja tai harhautuksia.

Muita moodeja ovat Pick Up Game, NBA Challenge ja harjoitusmoodi. Pick Up Game on tavallinen ottelu, johon voi My Rulesilla muokata hieman sääntöjä. NBA Challenge on sarja, jossa pelataan eri divisioonissa NBA-joukkueita vastaan. South, South-East ja tätä rataa. Kun divisioonan NBA-joukkueet ovat mennnyttä niin vastaan tulee NBA-legendoista koostuva joukkue. Kun sen voittaa saa pelaajat käyttöönsä. NBA Challenge on muuten tylsä paitsi legendaottelu tuo vähän piristystä. Harjoitusmoodi toimii pelin tutoriaalina. Se on nopeasti ohi, mutta tekee kaiken juuri niin hyvin kuin voi tutoriaalilta odottaa.

Pelissä on myös luonnollisesti moninpeli. Ja se on onni. Moninpelaaminen hauskaa. Hienojen alley-ooppien ja kuvioiden tekeminen on todella antoisaa, kun ne onnistuu. Muutenkin onnistumisen tunne tulee, kun tekee jotain todella hienoa tai voittaa yhdellä pisteellä. Moninpelaaminen onnistuu sikkä tavalla, että jokainen pelaaja lukittaa oman pelaajansa ja valitettavasti vain kaksi ihmistä voi olla samalla puolella, eli aina yksi tietokonepelaaja on sotkemassa kuvioita.

Pelissä riittää avattavaa. Löytyy monta katulegendaa, lukuisia oikeita NBA-legendoja, kenttiä, yksi kappale, yksi kokonainen joukkue ja legendojen pelipaitoja. Eli motivaatiota pitäisi olla riittämiin.

Myöskään lisenssihuorien ei tarvitse itkeä, koska pelissä on kokonainen NBA-lisenssi, tosin monien pelaajien tehot on arvottu Ässäarvalla.

Haaste&Elinikä
Haastetta on juuri sopivasti ja sitä voi nostaa Got Gamesta, Mad Gameen, ja siitä vielä yhden korkeammalle. Elinikä on yksinpelissä yllättävän pitkä. Be A Legend-moodin läpipääseminen vie noin 20 tuntia ja jos jaksaa NBA Challengea niin siinä tulee 10+ tuntia lisää ja sitten loputtomiin kestävä hauska moninpeli, jota jaksaa ihan aika kauan. Eli peli ei lopu ihan heti kesken.

Yhteenveto
NBA Street Vol. 2 on periaatteessa virheetön todella uskomattoman laajan liikevalikoiman ja todella hyvän pelattavuuden omaava katukorispeli. Äänet, musiikki ja grafiikat korostavat street-tunnelmaa. Seuraavassa osassa täydellisyyttä? 9+





G 8.7 Ä 9.2 P 9.5 H&P 9.3 A 9.3

Hyvät:
– Be A Legend-moodi on erilainen verrattuna normaaleihin urheilupelien ura-moodeihin, hyvällä tavalla.
– Liikkeitä on paljon ja jokainen niistä on todella hieno.
– Gamebreakerit.
– Selostus ja musiikki sopii tunnelmaan.
– Moninpeli on hauskaa.
– Avattavaa löytyy paljon.

Huonot:
– Moninpelissä ei voi olla kolmea ihmistä samalla puolella.
– NBA-pelaajien taitopisteet ovat jaettu suurinpiirtein arvalla.



Iverson tekemässä hienoa harhautusta





Scarface: Minä ainakin osaan pelata tatilla. Enkä edes yrittäisi pelata ristiohjaimella (tjsp).

Olen kyllä Yoshi2:n kanssa samaa mieltä SSBM:stä. Yhä pelataan, vaikka tunteja on kasaantunut melkein 2000.

Veli tilasi tuon NBA Street vol2:en Konsolinetistä. Taitaa tulla aika moiset pelisessiot eteen.

Niinpä taitaa.