Sain inspiraation Mikon uusimmasta kolmunista itsekkin pohdiskella missä ovat vanhat kunnon pelit. Hassuja / älyttömiä pelejä tosin en itse enää kaipaa, mutta pohditaanpa kuitenkin. Aloitetaan ajanlaskujen alusta jolloin Commandore 64 sun muut härveluit hallitsivat rintamaa ja PC:llä ei edes vielä ollut prosenttiakaan pelimarkkinoista. Pelit olivat vielä suht halpoja verrattuna nykyiseen ja tarjonta ei ollut niin suurta. Jotakinhan niillä kesärahoilla tarvitsi tehdä, 120mk pelistä joka tuohon aikaan merkkasi meille pelaajille koko elämää ei nyt niin paha hinta ollut ja kun niitä piraatteina sai todella halvalla.

Nykyään kun pelitaloilla pyörivät dollarit silmissä ja jokainen epäonnistunut peli on viimeinen hengenveto monelle pelitalolle ei ole varaa virheisiin.
Ja ne joilla on rahaa unelmoivat massiivisista taistelukentistä ja moninpeleistä. Elämme räiskintä ja sotapelejen kulta aikaa, koskaan ne eivät ole olleet suositumipia. Olemme tottuneet väkivaltaa ja siihen, että toinen tapetaan. Sotapeleissä ei ole huumoria ja jos on se on mustaa (GTA3).

Yksi tekijä joka vaikuttaa pelien julkaisemiseen on piratismi, jos pelitalot saisivat jokaisesta myydystä pelistään sen täyden hinnan myyntiluvut moninkertaistusivat. Silloin olisi rahaa "riskeerata" hassumpiin peleihin.
Toisaalta kuka haluaa pelata 20 tuntia piiraan heittopeliä ja maksaa siitä 50e !? Ne ajat menivät jo herätkää. Me olemme CS sukupolvi joka pelaa netissä. Party pelit kuten marjo ovat erikseen ja onhan netti pullollaan sharewarea jotka ovat heitä banaani tyylisiä.

Onko meidän ajallamma tilausta tällaisille peleille ? Omaan käteeni sopii paljon paremmin AK-47 kuin banana bomb. Huumori on hauskaa sen voin myöntää, mutta kuka todella haluaa maksaa / viitsii pelata kokonaista peliä tälläistä.
Ne rahat voi aivan hyvin kuluttaa sotapeliin jossa on upea grafiikka hieno hahmo mallinnus ja coolit tehosteet. Ja onhan vanhoja Commandore klassikoita lämmitelty uudestaan, joten niitähän voi pelata nykyään PC versioinakin.

Hyvää tekstiä. =)
Pelien hinnat ovat tosiaan nykyisin aivan liian korkealla ja jokainen fps-peli muistuttaa toistaan. Fps-pelien aihe on melkein aina ollut toinen maailman sota tai scifi(Doom 3, HL2, Halot, Battlefield, Medal of honour). Pari poikkeustakin on ollut. Onneksi XII tulee kohta kauppoihin niin saataisiin uutta eloa markkinoihin.

Jet set radio ja sen kakkososa(Future) olivat tyypillisiä sega laatua elikkä loistavia(Ei taida olla markkinoilla paljoa sellaisia pelejä kuin JSR). Harmi, että yhtiöllä menee huonosti... Nykyisin ei vaan kannata myydä sellaisia outoja pelejä. kehitys on kallista ja julkaisijaa on vaikea saada.Tärkeintä olisi saada ostajia.

GBA:n Warioware sisältää varmaan suuren osan commandoren peleistä.

Pelien hinnoista sen verran, että kai olette kuulleet inflaatiosta. Yli kymmenessä vuodessa ne hinnat kyllä ovat nousseet sitä tasaisen varmaa vauhtia.

Niin ja kuten jo sanottiinkin ne se pelkkä huumori tai outo idea ei todellakaan riitä. Esimerkiksi voidaan ottaa nämä japanilaisten ihmeideat (tyyliin itikkasimulaattori jne.). Konsolifanaatikot jaksavat paasata kuinka näissä vielä riittää "uusia" ideoita yms., mutta tosiasia on kuitenkin että nuo "pelit" ovat aivan järkyttäviä, koska niistä on tavallaan jätetty se peliosuus pois. Pelkkä idea ei kanna kauaa.

Niin ja kyllä sitä huumoria vieläkin löytyy jos pelaa jotain muutakin kuin kurttuotsaisille tarkoitettuja nettiräiskintöjä. Esim. minulla oli sota meneillään japanilaisten kanssa Civilization3:ssa ja menin pyytämään rauhaa niin ne vastasivat: "All your base are belong to us." x)

Upea grafiikka ja hienot tehosteet sun muut härpäkkeet tottakai tekevät pelille hyvää, mutta ei niilläkään pitkälle päästä, jos kaikki muu unohdetaan. Jos peli on aina sitä samaa mene paikkaan A, ammu hemmo C, niin siihenkin kyllästyy. Juoni, pelilliset oivallukset, jne. ovat ne jotka tuovat peliin syvyyttä jä kiinnostavuutta. Vaikka perusräiskintää pelaileekin, niin yleensä sitä kääntää katseensa tulevaisuuteen ja etsiskelee hieman kiinnostavampia pelejä, tai vaihtoehtoisesti haikailee vanhojen aikojen perään. Massasta poikkeavia pelejäkin toki tehdään, mutta ne kun tuppaavaat pysymään tuolla Nousevan Auringon maan kamaralla, eli japanissa.

Mutta, tuleva syksy/talvi ainakin näyttää pelirintamalla varsin positiiviseltä. Nyt seuraa vain ongelma, mistä hamuta rahat kaikkiin kiinnostaviin peleihin?

Omasta mielestäni pelit ovat nykyään halventuneet reippaasti siihen väkimäärään nähden mikä niitä nykyään tekee. Vuonna 1983 Mattel Intellivisionin 6 kilotavua pitkä loistava "Burgertime" peli, jonka yksi ihminen oli koodannut kolmessa kuukaudessa maksoi modulina 365mk. Jos otatte inflaation huomioon ja vertaatte mitä se olisi nykyrahassa, niin ainakin minulle on turha tulla väittämään, että pelit ovat nykyään kalliimpia. Eipä myydä pelejä kilokaupalla ei.

http://www.intellivisionlives.com/bluesky/games/credits/1983b.html#burgertime
http://netti.nic.fi/~pelle/pkp/old5burg.jpg

Halventuneet, voi juma. Hain tässä nyt lähinnä keskustelua miksi hassut pelit eivät myy eikä sitä, että nyt ruvetaan kiistelemään EA:n pörssikurssista.

Minä maksoin saman hinnan vuonna 96' 600mb:n Half-Lifesta ja nyt maksan saman hinnan 1.6gb:n Enter the matrixista. Ennen kuusi kilotavua nyt 60 000 sama asia. Uusi tekniikka, uudet laitteet, uudet ulottuvuudet.

Sisältö on tärkein ei se minkä kokoinen se on.
Eli eivät ne hinnat ole halvemmaksi tulleet yhtään.

Yksi minua kiinnostava "hassu peli" on tulossa oleva Worms 3D. Vaikka harvassahan ne hassut pelit nykyään ovat. Worms taitaa olla pakko-ostos, mikäli arvostelut kehuvat.

Mikäli hassut pelit kiinnostavat, suosittelen myös todella lämpimästi kokeilemaan Ghostmasteria, jota on kehuttu useissa arvosteluissa.

GTA San Andreas.... vanhaa GTA laatua... läppä lentää

Nyt tuli vastustamaton tarve nussia pilkkua:

Lainaus:14.08.2003 Sarjatuli kirjoitti:
Minä maksoin saman hinnan vuonna 96' 600mb:n Half-Lifesta ja nyt maksan saman hinnan 1.6gb:n Enter the matrixista.

Half-life ilmestyi -98.

Lainaus:14.08.2003 Sarjatuli ja Tillu kirjoittivat:
Commandore 64

Niin yleinen virhe, että on aivan pakko huomauttaa. Se on Commodore, eikä suinkaan Commandore, kuten nykyään monet tuntuvat luulevan.

Kylläpäs se helpotti.

Kuten Mikko kolumnissaan totesi, PC:lle näitä pieniä ja ideoiltaan uusia freeware pelejä tulee varsin tasaiseen tahtiin, joten eivät ne aivan kuolleita ole.

Eräs kaverini maksoi jostakin Super nintendon jääkiekkopelistä ~10 vuotta sitten 800 mk.

Sellaset kootut hupipelit ois nannaa. Kuten sellane pöytä mis pitää myyriä nuijii matalaks. Tietysti tämä tapahtuisi konsolin kautta. DK 64 oli se kärpäslätkä juttu. Se ois mukava myös.

Sit supisuomalainen "Tapa itikka" peli olis myös asiaa...

Elämme myös waren kulta-aikaa. KOSKAAN aikaisemmin ei netistä ole saanut yhtä nopeasti, montaa ja vieläpä TOIMIVAA peliä. Myös tallinnasta, virosta ja muualta maailmasta saa niin äärettömän määrän piraattitavaraa että päätä huimaa. Kyseinen ilmiö tappaa hiljalleen kaikki pienet firmat.. kun konsolitkin alkavat olla jo kräkättyjä.

Pelit on miljoona bisnestä... mutta kuka loputa kerää ne miljoonat? Ainakaan ne eivät päädy pienten pelitalojen taskuun.

Lainaus:14.08.2003 Setech kirjoitti:
Elämme myös waren kulta-aikaa. KOSKAAN aikaisemmin ei netistä ole saanut yhtä nopeasti, montaa ja vieläpä TOIMIVAA peliä. Myös tallinnasta, virosta ja muualta maailmasta saa niin äärettömän määrän piraattitavaraa että päätä huimaa. Kyseinen ilmiö tappaa hiljalleen kaikki pienet firmat.. kun konsolitkin alkavat olla jo kräkättyjä.

Pelit on miljoona bisnestä... mutta kuka loputa kerää ne miljoonat? Ainakaan ne eivät päädy pienten pelitalojen taskuun.

Olen aivan samaa mieltä.
Mulla menee kaikki pieleen oikeassa elämässä niin kuin täällä peliplaneetassa. Pitäisi varmaankin lopettaa täällä käynti tai alkaa peeloilemaan niin kauan, että saisi banskua. Kaikki menee pieleen

pelitalot ja bill gates ajattelevat vain rahnaa.
kaikki haluavat olla parhaita ja kun sitten on paras niin pitää saada koko ajan sitä rahaa

Katsokaas elämme 2000-lukua

Voikohan tulevaisuudessa, jos pelien hinnat jatkavat kasvuaan, pelihinnasto näyttää vaikka tältä:

PS5: GranTurismo 6: This is the last one. I promise. 150 euroa
X-Box SuperGreen: Halo 4. We kill them all. What now. 180 euroa
GameCupe ToyBox Super: Mario Superpower BrainKiller 160 euroa
PC: Half-Life 5: Mystery of Denture. 120 euroa

No joo. Luulempa, että kun kopiosuojat ja netin "turvallisuus" kehittyy niin piratismistä tulee entisä vaikeampaa. Näin ollen pelitalotkin saavat vähän enemmän hilloa taskuihinsa. Oikeestaan se mikä on mun mielestä koko peliteollisuuden syöpä on lisenssi- ja jatko-osa pelit. Kummassakin on kyse tuosta rahankiillosta. Oikeestaan lisenssipelien teko pitäisi tehdä luvan varaseksi. Eli pelitalo esittelee ideansa, koodinsa, käsikirjoituksensa ja äänisuunnittelunsa henkilöille jotaka ovat tavalla tai toisella olleet pitkään mukana pelialalla. Eli...no pelaajia. Ketkä nyt osaisivat niitä paremmin arvioida pelejä kuin ne, jotka niitä paljon kuluttavat. Näi pystyttäisiin ne mädät omet karsimaan hyvien joukosta...mutta se on kait selvää, että nykyään ei kannata valmistaa ns outoja pelejä koska niille ei löydy kulutusta. Nykyajan nuoriso hukutetaan "tykki kädessä hirviölaumoja päin" tyyliseen pullamössöön. Ihmekkös sitten on jos hieman tavallisuudeta poikeavampi peli sattuu kohdalle. Totta kai se kierretään kaukaa. "Mitä aseita siinä on. Millasii hirviöi siinä on. Saak siin sellasen super kanuunan kun ampuu viis rakettii kerral. Ai se on tollanen sukeltelu peli. Ääh ihan tylsä" Otetaan nuorisoa niskasta kiinni ja laitetaan ne niiden harvoje epätavallisten pelien ääreen. Edes kokeilemaan...

Lainaus:14.08.2003 Sarjatuli kirjoitti:
Onko meidän ajallamma tilausta tällaisille peleille ? Omaan käteeni sopii paljon paremmin AK-47 kuin banana bomb. Huumori on hauskaa sen voin myöntää, mutta kuka todella haluaa maksaa / viitsii pelata kokonaista peliä tälläistä.
Ne rahat voi aivan hyvin kuluttaa sotapeliin jossa on upea grafiikka hieno hahmo mallinnus ja coolit tehosteet. Ja onhan vanhoja Commandore klassikoita lämmitelty uudestaan, joten niitähän voi pelata nykyään PC versioinakin.

Mielenkiintoinen näkemys. Minusta "meidän aikamme" yksi ongelma on juuri se, että kaikki otetaan niin jumalattoman vakavasti. Jos joku lentää lentokoneen päin taloa, otetaan se talo pois lentosimulaattorista ja tehdään Counter-Strikestä uusi versio jossa ei puhuta terroristeista. Juuri kaikki tällainen nimenomaan kiinnittää huomion siihen mistä ei saa puhua! Sama koskee jotain lapsipornohehkutusta, kuinkahan moni potentiaalinen pedofiili on päätynyt nettiin jahtaamaan ko. kuvia kun on joka tuutista kuullut että sieltä niitä saa.

Kuten kolumnissani sanoinkin, ei se pelkkä huumori tai älyttömyys tee peliä, mutta ainakin minä pelaan erittäin mielelläni jotain sellaista missä ei tapeta ihmisiä koko ajan. Jollain Mario Partylla on minulle äärettömästi suurempi replay value kuin vastaavan laatuluokan FPS-pelillä. Siksi maksan ennemmin 50 euroa itikkasimulaattorista kuin Soldier of Fortune XXVI:stä. Kun olen jo nähnyt sen niin sata kertaa, että ihmiseltä räjähtää pää kun sitä ampuu.

Nykyajan vakavuudesta puhuttaessa on pakko mainita tämän päivän typeryyksien typeryys, nimittäin vitsien yliannostus elokuvissa. Peleissä kyllä näkisi mielellään huumoria, mutta mitä hiton järkeä on Terminaattorissa, maailmanlopusta kertovassa elokuvassa, jossa nauretaan alusta loppuun.

Tuohon artsin jatko-osa-kommenttiin viitaten; tein just katsauksen tuleviin peleihin, jotka pitäisi ostaa. Listasta tuli tällainen: Half-Life 2, Max Payne 2, Deus-Ex 2, Doom 3... Kaikki jatko-osia. Nämä luultavasti sentään ovat edes hyviä pelejä, mutta kun vertaa johonkin EA:n lätkä/futis/mikälie-pelisarjoihin niin nehän ovat pelkkää rahastusta; lisätään uusimmat joukkuetiedot, paremmat graffat, uusi tunnusmusiikki ja peli on valmis.

Pitäisi olla joku uudistuskiintiö joka pelin pitää täyttää ennenkuin sen voi täysihintaisena myydä. Esim. yllämainitut uudistukset sisältävä peli myytäisiin lisäpakkauksena halvempaan hintaan. Good, no?

Itselläni on hankinnan alla tuo Ghost Master, joka luultavastikin on ns. hassu peli ja se kyllä demon perusteella vaikutti hauskalta; tuore idea ainakin. Mutta harmillisen usein hassut ja erikoiset pelit ovat jollain tapaa huonoja tai idea on vaan tyhmä, eivätkä ne tunnu yhtä hyviltä sijoituksilta kuin uusi räiskyttely tai roolipelleily.

Näin.

Monella tuntuu olevan käsitys peliteollisuudesta nurinkurinen. En usko että ideat ovat mihinkään kadonneet tai että firmat tekevät pelejä pelkästään rahastuksen vuoksi. Loppujen lopuksi me pelaajat määrämme omien ostostemme kautta sen minkälaisia pelejä kaupanhyllylle ilmestyy ja mihin hintaan.

Pelitalot tavoittelevat voittoa ja jos FPS-pelit myy kuin häkä niin miksi kannattaisi sijoittaa jonkun erilaisen pelin kehittämiseen, jos ei ole mitään takeita sen menestymisestä? Varsinkin kun pelien kehittäminen on nykyään ihan eri luokan tuohua kuin joskus Commodore-aikoina. Kun kustannukset kasvavat niin yleensä halutaan minimoida riskit. Jos myyntilistojen kärjessä keikkuu joka joulu uusi NHL niin eikös se firmalle juuri viesti sitä että kyseisen pelin vuosittaiselle päivitykselle on kysyntää...

Markkinat eli tässä tapauksessa pelaajat siis määräävät sen minkälaisia pelejä ulos tulee. Ei erikoiset ideat ja innovaatiot ole mihinkään kadonneet. Otetaan vaikkapa esimerkiksi Japanin markkinat. Siellähän julkaistaan mitä ihmeellisempiä pelejä. Pelihalleista löytyy kaiken maailman koiran ulkoiluttamis simulaattoreita ja tanssimispelejä. Kaiken lisäksi nämä ovat vielä erittäin suosittuja.

Sama pätee myös hintoihin. Kyllä ne hinnat putoaisivat jos ihmiset eivät niitä ostaisi. Myisitkö muka itse tavaraa kympillä, jos asiakkaat tyrkyttävät sulle 50 euron seteleitä.

Se mitä Mikko sanoi, että kaikki otetaan nykyään liian vakavasti on vain osittain totta mikä näkyy nykyisessä kaksinaismoralismissa. Onnettomuudet ja terroriteot otetaan tosissaan vasta sitten kun ne tulevat niin lähelle että ne koskettavat omaa elämää. Jos jossain Itä-Timorin mutavyöryssä kuolee kymmeniätuhansia se ylittää juuri ja juuri uutiskynnyksen. Vastaavasti jos jenkeissä joku terroristi räjäyttää paikallisen ärrän niin sota julistetaan samantien. Sitten peleistä poistetaan viittaukset terroristeihin ja räjähtäviin kioskeihin, jotta viattomia lapsia voitaisiin suojella tragedialta. Väkivaltapelejä yritetään kieltää koska ne luovat lapsimurhaajia ja s**tananpalvojia vaikka samaan aikaan valkoisesta talosta lähetetään videokuvaa, jossa presidentti hehkuttaa koston tärkeyttä... Väkivaltaviihteen tuotoksista tulee silmätikkuja koska syitä on aina helpompi hakea jostain muualta kuin omasta itsestään.

Lainaus:15.08.2003 Milkman79 kirjoitti:

Markkinat eli tässä tapauksessa pelaajat siis määräävät sen minkälaisia pelejä ulos tulee. Ei erikoiset ideat ja innovaatiot ole mihinkään kadonneet. Otetaan vaikkapa esimerkiksi Japanin markkinat. Siellähän julkaistaan mitä ihmeellisempiä pelejä. Pelihalleista löytyy kaiken maailman koiran ulkoiluttamis simulaattoreita ja tanssimispelejä. Kaiken lisäksi nämä ovat vielä erittäin suosittuja.

Juurikin näin, eli samoilla linjoilla ollaan.
Tässä on vain se "mutta", ettei näitä pelejä uskalleta/haluta tuoda jenkki- ja vielä vähemmän euromarkkinoille. Näiltä markkinoilta löytyy aika pieni joukko joihin nämä pelit uppoavat. Tiedä sitten onko kysymys niin korkeasta kulttuurimuurista, ettei näillä peleillä ole mahdollisuutta menestyä. Vai onko syypäänä yksinkertaisesti liian suuret ennakkoluulot kaikkea hiemankin erilaista kohtaan. Jotainhan sieltä aina tänne eksyy, mutta yleensä siitä vaietaan niin, että löytämisen kanssa on pitää olla paketillinen onnea mukana.

Lainaus:15.08.2003 RavenX kirjoitti:
Juurikin näin, eli samoilla linjoilla ollaan.
Tässä on vain se "mutta", ettei näitä pelejä uskalleta/haluta tuoda jenkki- ja vielä vähemmän euromarkkinoille. Näiltä markkinoilta löytyy aika pieni joukko joihin nämä pelit uppoavat. Tiedä sitten onko kysymys niin korkeasta kulttuurimuurista, ettei näillä peleillä ole mahdollisuutta menestyä. Vai onko syypäänä yksinkertaisesti liian suuret ennakkoluulot kaikkea hiemankin erilaista kohtaan. Jotainhan sieltä aina tänne eksyy, mutta yleensä siitä vaietaan niin, että löytämisen kanssa on pitää olla paketillinen onnea mukana.

Varmaan sekä että. Kulttuurimuuri on niin korkea että sen yli on vaikea siirtää pelejä onnistuneesti. Ja varmaan myös ennakkoluuloilla on osuutta asiaan, siinä mielessä että ei uskalleta riskeerata näiden "outojen" pelien kanssa.

Mutta kyllähän niitä onnistuneitakin tapauksia löytyy. Onhan esim. Pokemon todella hyvin menestynyt myös Euroopassa. Se nyt ei tosin ole ihan niitä oudoimpia japanilaisuuksia mutta hyvä esimerkki siitä että hieman erilaisetkin jutut voidaan importata länsimaihin onnistuneesti.

Ehkä on ihan hyvä että ne kaikkein ouduimmat tekeleet jäävät sinne mutta voisivathan pelinkehittäjät importata edes niitä parhaimpia ideoita tännepäin ja hyödyntää niitä omissa peleissään. Silloin kynnys ja ennakkoluulot eivät ehkä olisi niin suuria ja kuluneisiin peligenreihin saataisiin uutta potkua täälläpäin

Minusta taas tuntuu että nykypelien tuottaminen ideasta tuotteeksi on niin kallis, aikaavievä ja jostain kumman syystä vaikea juttu että pelitalot eivät enää uskalla kokeilla. Kaikki pyritään pelaamaan varman päälle. Mielestäni yksi ratkaiseva syy tähän paikalleen jäätymiseen on bisnes ihmisten ylivalta pelien kehittämisen päättämisessä. Kaikille peleille lasketaan kannattavuus laskelmia, analysoidaan markkinoita ja niin edelleen. Itse olin todistamassa Enter the Matrixin suomen jälleenmyyjille suunnattua puffaus tilaisuutta ja 15-vuoden pelikokemuksella voin sanoa että ihan sydämmessä riipasi (silleen kuin puukolla olisi sohittu) kun maahantuoja selitti miten pelissä voi ampua erilaisilla aseilla ja ajaa autolla.. Ei siinä mitään mutta kun selitys oli siihen malliin kuin kukaan paikalla olevista ei koskaa pelejä olisi pelannut.

Silloin lapsuuteni C-64 aikoina kuka tahansa tarpeeksi omistautunut propellihattu pystyi luomaan yksinkertaisia pelejä (n. 10-30kt koodia vs. 600 Mb tuote 3d-grafiikoineen, äänineen & windows installerit sun muut ihme härpäkkeet) ja pieniä pelifirmoja puhkesi kuin sienet sateella. Kaikki tarpeeksi vanhat muistavat varmaan myös Mikro-Bitin pelikoodaus ohjeet joissa joka kuukausi tehtiin itse omia pelejä ja muita ohjelmia. Kun hullut nörtit tekivät, tuottivat ja julkaisivat itse pelinsä, ei niiden ideoiden kirjoa rajoittanut mikään muu kuin vapaa aika, kofeiini ja innostus sekä tietysti valuutta mutta ei ehkä niin kuin nykyisin.

Peleistä yritetään tehdä ja tehdäänkin sellaista massapuuroa kuin musiikki tai leffat, koska ne myy. Originaalisuus ja outous ovat asia jotka myös ovat synonyymejä sanoille epäsuosittu tai marginaalisen vähemmistön harrastus.

Japanilaiset ovat tähän ehkä poikkeus mutta amerikkalainen ja sitä apinoiva eurooppalainen pelikulttuuri taas vannoo taalojen, plagioinin ja myyntitulojen nimeen.

Pelibisnes on kasvanut pikkuhiljaa lähes yhtä megaluokan bisnekseksi kuin elokuvateollisuus. Pelien kehittämiseen sijoitetaan miljoonia, jolloin tuotto-odotuksetkin ovat samaa luokkaa. Kuitenkaan pelifirmoilla ei ole vielä niin suuria resursseja kuin esim. elokuva-alan tuotantoyhtiöillä. Siinä missä jälkimmäisillä on varaa ottaa takkiin miljoonia totaalisten floppausten takia saattaa vastaavassa tilanteessa pelifirmalla olla koko sen olemassaolo kerrasta poikki. Tilanne olisi varmasti toisin jos sijoittajat satsaisivat peleihin yhtä ennakkoluulottomasti kuin elokuviin.

Nykypeleissä pääpaino näyttäisi olevan grafiikan kehittämisessä, joka onkin nykyvaatimustasolla hyvin paljon aikaa ja rahaa vievää hommaa. Ennenvanhaan ei ollut yksinkertaisesti mahdollista kehittää kovinkaan näyttäviä pelejä, jolloin tärkeimmiksi seikoiksi nousivat pelattavuus ja tarina. Koska pelaajakunta oli suhteellisen pientä ja oikestaan peliteollisuutta ei voitu edes bisnekseksi vielä kutsua, saivat suunnittelijat huomattavasti suuremmat taiteelliset vapaudet. Ja sehän näkyy monissa vanhoissa klassikoissa, joista paistaa kehittäjiensä intohimo pelejä kohtaan.

Pelialan kaupallistuminen on aika kaksipiippuinen juttu. Toisaalta liikevaihdon kasvu miljoonabisnekseksi antaa mahdollisuuksia kehittää yhä hienompia ja suurempia pelejä. Toisaalta se asettaa taas tiettyjä rajoituksia suunnittelijoille ja tähän liittykin se riski että sijoittajat ja tuotantoyhtiöt alkavat puuttua pelin kehittämiseen liikaa ja näin määrävät minkälainen pelistä tulee.

Yksi syy ankeaan pelivalikoimaan on maailman markkinavetoisuus. Suuren luokan pelejä kuten vaikkapa tuota Enter The Matrixia mainostetaan erittäin voimakkaasti, joka johtaa siihen että niitä myös ostetaan paljon, joka taas johtaa siihen että peleille kehitetään jatkoa jne. Ja tämän oravanpyörän pyörimiseen ei edes vaikuta vaikka peli olisi ihan onneton.

Tuskin originaalisuus on mihinkään kadonnut. Se ei vaan nykyisessä mittapuussa ole kovin kannattavaa taloudellisesti.

Lainaus:14.08.2003 artsi kirjoitti:
PS5: GranTurismo 6: This is the last one. I promise. 150 euroa
X-Box SuperGreen: Halo 4. We kill them all. What now. 180 euroa
GameCupe ToyBox Super: Mario Superpower BrainKiller 160 euroa
PC: Half-Life 5: Mystery of Denture. 120 euroa

Missä oikein on jatko-osia lopputtoman määrän tuottava Final Fantasy?
------

Commodoren aikaan pelit olivat vaan liian yksinkertaisia, vaikka ehkä ideoita riitti. Minä ainakin olen valmis uhraamaan osan ideoista, jos laajuutta ja monipuolisuutta lisätään. Alkuaikoina kokeiltiin kaikenlaista, joten niitä huonoilla (=oudoilla?) ideoilla varustettuja pelejä ei ole järkeä tehdä. Pyörää ei tarvitse keksiä useasti.

Eri pelit viihdyttävät eri tavoilla. Nettiräiskintäpeliin ei välttämättä tarvitse juurikaan omaperäisyyttä, jos pelattavuus/pelitasapaino/yms. on kunnossa. Se adrenaliiniryöppy, joka pelaamisesta syntyy korvaa kaiken. Juonellisissa peleissä pelaa ihan vain mielenkiinnosta mitä ihmeellistä seuraavaksi eteen tulee (Deus Ex oli aika uskomaton kokemus ensimmäisellä kerralla, myös seikkailupelit voitaisiin laittaa tähän kategoriaan). Sitten joissain peleissä ei tunnu olevan mitään erityisen omaperäistä, mutta silti jää koukkuun (puhun nyt aika lailla civilizationista, jonka eri versioita on tullut pelattua rutkasti, mutta niinhän siinä vaan kävi, että uusimpaan jäi taas koukkuun.).

Aikaisemmista viesteistä tuli mieleen verrata pelibisnestä musiikkibisnekseen. Vaikka tusinapoikabändit ja britney myy tajuttomasti levyjä, niin silti marginaalimusiikkiakin löytyy. Pelipuolella ehkä marginaalipuolen tilanne on vähän heikompi, mutta eiköhän niitäkin löydy. Ja ehkäpä näitä marginaalituotteita waretetaan myös vähemmän... (ihan mututuntuma, ei mitään tietoa todellisuudesta). Ja vaikka joku genre kuolisikin (seikkailupelit pc:llä sinnittelee... tosin viimeaikoina taas tullut lupaavia uusia edustajia), niin kyllä ne voivat myöhemmin herätä uudestaan otollisempana aikana henkiin. Esimerkkinä rpg:t (pc:llä tietysti.. japsien niitä en edes lue rpg-genreen mukaan) nousivat Fallouttien ja BG:n avulla haudastaan. ^_^

Toivottavasti mitään olennaista ei jäännyt pois. : |

Btw, Doodler oli saannut oman nimensä takaisin.

Hassuja pelejä:

Skool Daze
Lula
Larry 1-3

.. ja monia muita ja noista kaksi eli Larryt ja Skool Daze on hieman vanhempia, varsinkin tuo Skool Daze.

Voisivat pelintekijät ruveta väsäämään näistä vanhoista peleistä uusia versioita, olisi mukava pelata peliä jossa vaelletaan koulussa. The Great Escapestahan on tulossa uusiversio.