No luuletko etten minä ollut ihan pihalla kun pelasin ensimmäistä kertaa Final Fantasya? Kuitenkin, kun sen ns. oppimisen kynnyksen on ylittänyt ja alkaa tajuta siitä systeemistä jotain, silloin homma kääntyy ikään kuin päälaelleen ja taistelut pysyvät mielenkiintoisina loppuun asti.

Pelkästään Summonin (esim. Knights of the Round) tai Limit Breakin (esim. Omnislash) saaminen FF7:ssa tuntui hienolta, koska niiden ansaitseminen oli työn ja tuskan takana, eikä niitä saatu vain syömällä jotain marjoja. Kaikenlaisten taikojen löytäminen ja Omega Weapon (yksi erikoisbosseista) lisäsivät elinkaareen kymmeniä tunteja.

Ymmärrän kyllä sinun mieltymyksesi yksinkertaiseen systeemiin, mutta minusta se vain tuntuu jotenkin "arcademaiselta". Esim. Zeldan kaltaisen toimintapelin kohdalla yksinkertaiset kontrollit ja pelattavuus ovat vahvuuksia, mutta roolipeleiltä kaipaan aina tietynlaista syvyyttä ja monimutkaisuutta. Mielipideasioita nämäkin...

Täytyy kysyä, oliko FF7 ensimmäinen roolipelisi? Vai Chrono Trigger?

SoA oli ensimmäinen roolipelini, joten siinä on yksi syy, miksi sitä niin arvostan. Muistotkin kun päättävät parantua vuosien myötä, ja vuosia on nyt kulunut jo kaksi, joten mitenköhän hyvältä ne tuntuvat kymmenen vuoden päästä?

Mutta entä jos olisinkin valinnut Final Fantasyn...?

Kyllähän tuo FF7 oli niitä ensimmäisiä japsiropejani. SNES:llä pelailin aikoinaan muutamia Eurooppaankin eksyneitä roolipelejä, mutta ne eivät oikein sytyttäneet. Näin sitten kaverin pelaavan FF7:aa ja se olikin pääsyy PS:n hankintaan. FF7 muutti käsitykseni roolipeleistä ja olenkin sen jälkeen pelannut niitä ahkerasti. SNES:n klassikoita, kuten Chrono Triggeria, Tales of Phantasiaa, Star Oceania, Terranigmaa, vanhoja Final Fantasyja jne. pääsin valitettavasti pelaamaan vasta emulaattorilla.

Ehkä muistoilla on osansa asiassa, mutta voin objektiivisesti sanoa, että osaan arvostaa FF7:aa ilman niitäkin. Siinä oli vain kaikki kohdallaan, ja peli oli muutenkin vallankumouksellinen. Suosittelen ehdottomasti pelaamaan sitä jossain vaiheessa, se on aivan liian hyvä missattavaksi. IŽm serious.

Erittäin mielenkiintoista.

FF7 oli aika vahva kokemus, mutta kun yritin palata sen pariin toiseen kertaan, kyllästyin niin totaalisesti etten ole koko lajityyppiä kaipaillut. Tai lajityypin alalajia, jos tarkkoja ollaan, eli japsi-lineaarinen-rope-elämys-vuoropohjainen-taistelu-kokemuksia.

LeDoodler, vuoropohjaiset taistelut ovat tosiaan monille suuri este pelistä nauttimiselle. FF7:n reaaliaikainen taistelu ja syvä materia-systeemi jaksavat kuitenkin pitää oman mielenkiintoni yllä, varsinkin kun monet taistelut ovat haastavia.

Roolipelit eivät yleensäkään ole pelejä, jotka vain laitetaan koneeseen ja heti syöksytään toimintaan. Peliin täytyy uppoutua, että siitä saa kaiken irti. Taistelut ovat tietysti vain osa peliä. Hyvät ja persoonalliset hahmot, sujuva dialogi, monimutkainen juoni, kaunis musiikki ja mielikuvitukselliset ympäristöt muodostavat oman osansa kokemuksesta. Roolipeligenrestä joko pitää tai ei.

Onneksi jokaiselle löytyy jotakin, henkilökohtaisesti melkein kaikki genret menevät.

No ei ole Cubelle tulossa enään pelejä jotka oikeasti kiinnostaisivat, Wind Waker oli alussa hyvä, mutta ei säväyttänyt enään alun jälkeen ja Metroid Primea kestin tuskin edes kymmentä tuntia. Näiden kahden hypepelin pettämisen jälkeen meni usko Nintendoon, ja kun ei muillekkaan konsoleille ole tulossa mitään hyvää (paitsi PES3) niin saan pitää rahani.

Lainaus:Silfreon kirjoitti:
Roolipelit eivät yleensäkään ole pelejä, jotka vain laitetaan koneeseen ja heti syöksytään toimintaan. Peliin täytyy uppoutua, että siitä saa kaiken irti. Taistelut ovat tietysti vain osa peliä. Hyvät ja persoonalliset hahmot, sujuva dialogi, monimutkainen juoni, kaunis musiikki ja mielikuvitukselliset ympäristöt muodostavat oman osansa kokemuksesta. Roolipeligenrestä joko pitää tai ei.

Pähkinänkuoressa. SoALin tunnelma tekee siitä jo upean, *****t mä mistään taisteluista perustan, muutenkin jo kurkkuani myöten täynnä kaikenlaisia "mättö-/tappoelämyksiä".