Kaksi kertaa olen pyörtynyt.

Ensimmäinen kerta oli kun lensin penskana karusellistä ja löin pään maahan, josta seurasi aivotärähdys.

Toinen kerta oli hieman vanhempana kun riehuin veljen kanssa ja liukastuin ja tömähdin lattialle. Syynä pyörtymiseen väsymys, liika rasitus ja kova isku lattiaan.

Kerran pyörryin ja aika pahaan paikkaan. Minulla oli ollut kova flunssa ja menin nukkumaan. Vähän ajan päästä sain paniikkikohtauksen - Henki salpaantuu ja tuntuu todella kauan, että et saa henkeä. No tähän auttaa yleensä, kylmän veden juonti tai raikkaaseen ilmaan meno. Äitini auttoi minut ulos, ja olo helpottui hiukan. Lähdin vähän ajan päästä kävelemään tielle päin, mutta yht'äkkiä kaikki pimeni.
Heräsin siinä kun ambulanssi oli tullut pihalle. Ei tosin juuri minua vasten, vaan kun olin pyörtynyt auto oli joutunut väistämään suoraan lyhtypylvästä päin. Onneksi en jäänyt alle, eikä kuskille käynyt pahemmin.

Yhden kerran oon pyörtyny, pienenä ku vedettiin hammat pihdeillä pois ;D

Se oli aika jänskä tunne jos oikein muistan.

Lainaus:21.08.2003 Ristok80 kirjoitti:

Toisella kerralla 16 vuotiaana heitti tajun kankaalle 1,5 kilon yleisurheilukiekko. Lensi 30 metrii ja sit kolahti. Sairaalassa heräsin seuraavana aamuna. Ihme kyllä, kallo pysy ehjänä...

Ihan pakko on laittaa, vaikka offtopic vivahdetta onkin:

Ala-asteella sain eräissä näytelmäharjoituksissa koivuhalosta suoraan naamaan, kun eräs paljon isompi kaveri löi kurraa koivuhalolla, ja minä seisoin vieressä. Hän siinä sitten heilautti, ja *mäts!*: Minä lensin takamuksilleni maahan, mutta yllätys yllätys! Naama ei säilynyt ehjänä (kallo onneksi säilyi), en pyörtynyt, enkä herännyt sairaalasta.

Huulihan siinä tietysti vähän turposi, ja jonnii aikaa näkyi tähtiä...mutta sitten luonnollisesti nousin ylös ja temmoin sitä kaveria turpiin (only not).

Lainaus:21.08.2003 Ristok80 kirjoitti:
Toisella kerralla 16 vuotiaana heitti tajun kankaalle 1,5 kilon yleisurheilukiekko. Lensi 30 metrii ja sit kolahti. Sairaalassa heräsin seuraavana aamuna. Ihme kyllä, kallo pysy ehjänä...

Ai saaketi. Varmaan sattunut.

Lainaus:21.08.2003 Ami kirjoitti:

Ai saaketi. Varmaan sattunut.

No kyl sen niskakipuina ja päänsärkynä muistutti itteesä seuraavat pari viikkoo. Vielkii o iskupaikan kohdas pien kuoppa...

Igor, oot sie jääräpäinen kaveri ku et tommosesta iskusta suostu pökräämään

Lainaus:21.08.2003 IgorVovchanchin kirjoitti:
Ihan pakko on laittaa, vaikka offtopic vivahdetta onkin:

Ala-asteella sain eräissä näytelmäharjoituksissa koivuhalosta suoraan naamaan, kun eräs paljon isompi kaveri löi kurraa koivuhalolla, ja minä seisoin vieressä. Hän siinä sitten heilautti, ja *mäts!*: Minä lensin takamuksilleni maahan, mutta yllätys yllätys! Naama ei säilynyt ehjänä (kallo onneksi säilyi), en pyörtynyt, enkä herännyt sairaalasta.

Huulihan siinä tietysti vähän turposi, ja jonnii aikaa näkyi tähtiä...mutta sitten luonnollisesti nousin ylös ja temmoin sitä kaveria turpiin (only not).

Jos nyt minäkin tähän offtopiciin sorrun, niin:

Ala-asteella otin eräältä kaveriltani yhden lapun, katsoakseni sitä. Kaverin reaktio oli omituinen.. Täräytti turpaan niin että tärähti. :O

Lainaus:22.08.2003 Ami kirjoitti:
Jos nyt minäkin tähän offtopiciin sorrun, niin:

Ala-asteella otin eräältä kaveriltani yhden lapun, katsoakseni sitä. Kaverin reaktio oli omituinen.. Täräytti turpaan niin että tärähti.

Jospa siin oli sen rakkaudentunnustus jollekin tytölle?

Olen meinannut pyötyä niin sanotusti "verenhukasta", joskus 13-vuotiaana.

Multa otettiiin isot määrät verta kokeisiin ja hoitajakin kauhistui siitä veri määrästä mitä multa otettiin, mutta ne kokeet oli pakko ottaa.'

Oli mulla kerran veressä rautaa niin paljon, että veri oli erittäin tummanpunaista ja vähän niin kuin "mahlamaista" ja lääkäri kielsi multa ruuat joissa oli rautaa vähäksi aikaa.
Siinä vaiheessa kun veri on noin rauta pitoista, niin sydän ei jaksa kunnolla pumpata ja saattaa pyöryttää.

Lainaus:22.08.2003 Ristok80 kirjoitti:
Jospa siin oli sen rakkaudentunnustus jollekin tytölle? :P

Muistaakseni siinä oli jotain pilajuttuja meidän opettijasta ja muista oppilaista. :)

Lainaus:22.08.2003 Ami kirjoitti:

Muistaakseni siinä oli jotain pilajuttuja meidän opettijasta ja muista oppilaista.

No onha ollut erikoinen syy täräyttää toista päin näköö sitten...

Lainaus:21.08.2003 DC_619 kirjoitti:
Kun hengität oikein syvään hiukan aikaa ja sen jälkeen joku lyö vatsaasi niin siitä pitäisi pyörtyä.

En oo pyörtyny kertaakaan, mutta tota pitää testata.

joskus "pienenä" kun otettiin verta ja jännityksessä unohdin kaiketi hengittää niin meinasin pyörtyä. rupesin näkemään pieniä vihreitä kolmioita

Joskus saksan tunnilla nukahdin/pyörryin, en tiedä kumpaa se oli. Vähän turhan pöpperöistä ollakseen nukkumista, mutta ei se mitään vakavaakaan ollut.

Opettaja oli kyllä vihainen ja saarnasikin sitten koko lopputunnin saksan kielen tärkeydestä :D

Kerran olen pyörtynyt muistaakseni.

Se oli tänä kesänä koulussa, kun hellettä oli ~30 astetta ja oli kaksoistunti liikuntaa. Pelattiin futista ne kaksi tuntia, ja se oli sellaista tuskaa, että taju meni. Samanlainen kokemus kuin niksunaksulla varmaankin. ;O
Suuta kuivasi aivan järkyttävästä ja alkoi yhtäkkiä heittämään päästä. Siinä sitten hoipertelin vähän aikaa ja sitten meni jalat alta. No nousin siitä sitten muutaman sekunnin päästä, mutta olipahan ainakin outo tunne, kun tunsi, että nyt lähtee taju.

Juu ja sitten pienenä kerran lensin pyöräillessäni suoraan pää edellä puuta päin ja ilmeisesti olin pienen hetken tajuttomana, mutta tuota tapahtumaa en edes muista.

Pienenä aivotärähdyksen yhteydessä pyörryin. Tänä vuonna oli lähellä, kun minua päätä pitempi kaveri kaatuu minun yläruumiin päälle. Jalkapallossa sattuu ja tapahtuu.

Kerran kaveri pyörty minun viereen. Sain onneksi herätettyä sen.

En ole pyörtynyt, mutta kerran meinasin pyörtyä, kun "svengasin" musan tahdissa.

En ole pyörtynyt, mutta läheltäpiti tilanteita on tullut vastaan.

pienempänä verikokeista olen pyörtynyt. kerran lievä aivotärähdys kun joskus pienenä kolautin polveni puunoksaan ja tipahdin ensin koirankopin päälle ja sitten pyörtyneenä siitä maahan...

Oon pyörtyny varmaan aika monesti.

Pienempänä kun ollaan isoveikan kanssa telmitty niin oon pyörtyny kun isoveikka on ottanu kuristusotteen ja siitä sitte on vintti pimenny.

Viimeksi pyörryin Diablo 2 session päätteks kun nousin koneelta ja menin leuanvetotankoon roikkumaan sillain jännästi, että pää roikkuu taaksepäin. Siinä sitten ykskaks nousin ylös lattialta ja ihmettelin, että mitä tapahtu.

Lainaus:21.08.2003 Ami kirjoitti:
En, mutta joskus alkaa vain päästä huipata ja sitten tuntuu, että pakko ottaa jostain tukea, tai kaatuu.

Minulla oli tuo ongelma ala-asteella. En reagoinut siihen aluksi mitenkään, vaan aina kun tuntui että vintti alkaa pimetä, niin jatkoin vaan tekemisiäni. Sitten yhden kerran kun olin istunut 2h putkeen ja katsonut leffaa, jonka jälkeen nousin nopeasti. Tyypillinen huimauskohtaus ja seuraava muistikuva --> Löydän itseni pyörtyneenä lattialta silmä mustana. Tämän jälkeen otin aina tarvittaessa tukea, rupesin istumaan tai menin matalaksi, etten enää pyörtyisi.

Myöhemmin sain koulusta rautatabletteja, joita en kuitenkaan kerennyt paljonkaan popsia, sillä veriarvot paranivat yllättäen ja huippauskohtaukset loppuivat.

Nykyäänkin, jos joudun heräämään aamulla aikaisin väsyneenä ja aamupala jää yleensä väliin, niin silloin tällöin näitä pyörrytyskohtauksia yhä tulee. Ehkäpä noin kerran kuussa.

Mitä olen kuullut, niin nämä ovat kuitenkin todella yleisiä kasvavilla nuorilla. :P

Lainaus:21.08.2003 DC_619 kirjoitti:
Kun hengität oikein syvään hiukan aikaa ja sen jälkeen joku lyö vatsaasi niin siitä pitäisi pyörtyä.

Lainaus:22.08.2003 Konsolipelaaja kirjoitti:
En oo pyörtyny kertaakaan, mutta tota pitää testata.

Yläasteella porukka harrasteli noita "happikännejä" jonkun verran, mutta ite en koskaan kokeillu.

Joskus on mennyt taju vähäksi aikaa kun on saanut turpaan ja viinasta on pari kertaa tipahdettu. Mitään huimaus -tai pyörtymiskohtauksia ei ole kuitenkaan koskaan ollut..

Niin ja kerran heräsin aamulla kännykän herätykseen. Onneksi oli viikonloppu ja kello soi turhaan. Nousin polvilleni, sammutin herätyksen ja päätin rojahtaa naama edellä takaisin sänkyyn. Löin kuitenkin ohimoni lipaston reunaan, joka oli aivan sänkyni vieressä. Silmissä sumeni heti ja heräsin parin tunnin päästä pää ja niska ihan pirun kipeinä.

Riippuu vähän... Jos sammuminen lasketaan pyörtymiseksi niin tänään oli lähellä....


Kaveri tuntuu harrastavan pyörtymistä... Muutama tunti istuvalteen ja kun hän nousee on pyörtynyt monet kerrat... Ei ole edes epilepsiaa eikä mitään muutakaan mitä niitä nyt olikaan.

Lainaus:22.08.2003 Ascarny kirjoitti:
Nykyäänkin, jos joudun heräämään aamulla aikaisin väsyneenä ja aamupala jää yleensä väliin, niin silloin tällöin näitä pyörrytyskohtauksia yhä tulee. Ehkäpä noin kerran kuussa.

Minä en syö aamupalaa, koska aamulla ei ole koskaan nälkä. Ja se näkyy sitten koulussa :D.

Muuten, en ole kyllä varma olenko pyörtynyt. Pienenä, synttäreilläni vetäsin kivilattialla sukillani melkein takaperin voltin ja silloin pää tärähti lattiaan. Muuta en tapauksesta edes muista.

Enpä ole koskaan pyörtynyt.Sitä minä ihmettelen kuinka jotkut voi pyörtyä veren näkemisestä. Eräs tuttuni, kun näkee tipankaan verta alkaa jalat huojua ja kohta kuulu kupsis. Koulussa oli kanssa yksi tyttö joka pyörtyili
mitä ihmeellisimmistä asioista. Ei tarvinnut olla, kuin tunnilla puhetta muumioinnista ja siitä miten aivot vedetään nenän kautta ulos niin jo kohta
kuuluu takarivistä mätkähdys ja tyttö on unten mailla. En kyllä ymmärrä miten se voi historian kokeista selvitä jos miltei kolmanneksen opetus ajasta
oli poissa pelistä.