Elikkä, gallup parhaista pelien pomotaisteluista. Idea lähti täältä. Omani:

10. Super Mario Land, GB, viimeinen vastus

Ensimmäinen läpäisemäni peli, joten sija kymmenen tälle.

9. Super Mario Bros. 3, NES, Bowser

Muistan kun isoveljeni sanoi Bowserin voitettuaan: "Nyt se tippu páskalampeen!" Super Mario Bros. 3 oli ensimmäinen pelaamani peli ja tästä syystä Bowser jäi hyvin mieleeni, vaikken ole ikinä päässytkään 7 maailman laivatasoa läpi, joten olen nähnyt pelin pelattavan läpi vain pelkääjänpaikalta.

8. Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty, PS2, Vamp

Taisteluna ei niinkään mieleenpainuva, mutta hahmona kyllä. Kojima-sanin kekseliäisyys ei ollut niin huipussaan, mitä se oli MGS:ssa. Toki varjon napaaminen veitsellä, allas taistelukentän keskellä, johon ei muut kuin Vamp voi mennä(en nyt muista miksi) ja Vampin nopeat liikkeet tekivät vaikutuksen. "Five today, or raher six?"

7. Mortal Kombat II, PC, Kintaro

Maailma ärsyttävin vastus peleissä. Maailma epäreiluin vastus peleissä. Kintaro on mahdoton. Tiedän vain isoveljeni, joka on päässyt tämän läpi. Puhun siis PC-versiosta, koska muistaakseni otus oli helpompi SNESsillä. Kintaroakin vaikeampi on Mortal Kombat I:sen Jade, joka tuli vastaan, kun pääsi jo tulleet vastukset läpi ilman elämän menetystä. Kintaro kuitenkin pitää läpäistä, jotta pääsisi eteenpäin. Hän torjuu kaiken ja ainoa muita varmempi isku on hyppypotku, jonka senkin Kintaro voi torjua. Kintaro ei menetä iskuista kuin ehdä 1/20 elkkupalkistaan, kun pelaaja menettää noin 1/2 elkkupalkistaan, jos Kintaro iskee pahimmallaan.

6. Metal Gear Solid, PSX, Psycho Mantis

"I can read your mind!", huuta Mantis taistelussaan, joka on varmasti kekseliäin pelihistoriassa, eikä suotta. Hänb pystyy liikuttamaan huoneen tavaroita, kuten taluluja, vaaseja, tuoleja jne. Myös Merylin(Snaken "tyttöystävä") mielenhallinta onnistuu. Meryl yrittää ampua Snakea, mutta Snake ei saa ampua Meryliä, vaan pyrryttää hänet potkuilla/nyrkin iskuilla. Tässä välissä voit joko hakata Mantista, mikä on todella vaikeaa, tai vaihtaa ohjaimen paikkaa. Ovelaa eikö? Myös Mantiksen mielten lukeminen muistikortin kautta oli uskomatonta.

5. Metal Gear Solid, PSX, Ninja

Tämä vie voitn Mantiksesta, koska Ninjan one-linearit ovat lgendaarisia: "Hurt me mooore!!". Myös taisteluympäristö oli jotain ennen kokematonta, sillä huone oli täynnä ammuttavia tietokoneita, laseja sekä lehtiä ja mahtui sinne yksi Playstationkin.

4. Resident Evil 2, PSX, ?

En ole koskaan läpäissyt Resident Evil 2:ta Leon Kennedyllä. Syy tähän on tämä junavaunun kokoinen vastus, joka pitäisi päihittää veitsellä(muista aseista panokset loppu). Ja otus on todellakin junavaunun kokoinen. Taistelu aloitetaan junan toisesta päästä ja otus laahaa itseään kohti päähenkilöä. Ovi vaunun hyvässä päässä on tietenkin lukossa, joten eikun hakkaamaan...

3. Metal Gear Solid, PSX, Liquid Snake

Solidin veli on aikamoinen pirulainen. Hänet ammutaan Stinger-ohjuksilla alas helikopterin kanssa, hänet ammutaan Stinger-ohjuksilla Metal Gear-robotin kanssa, hänet hakataan mustelmille Solidin kanssa ja tiputetaan n.10 metristä ja hänet ammutaan maastoauton konekiväärillä ja aiheutetaan täten kolari, jossa hän on osallisena. No mitä tapahtuu? No pirulainen kuolee kaiken tämän jälkeen sydänkohtakseen.

2. Super Metroid, SNES, Mother Brain

En ole itse pelannut peliä, mutta olen nähnyt kaverini pelaavan sitä. En pysty paljoa kuvaamaan Mother Brainia, mutta taistelun jälkeen eräänlaista jättiluurankoa vastaan tulee tunnettu Metroid-eliö, joka imee isännästään energiaa. Tämä on uskomaton näky ja tunnelma iskee jopa pelkääjänpaikalla istuvaan. Vastuksen jälkeen suoritetaan vielä pelihistorian hienoin pakokohtaus.

1. Ikaruga, GC, Tageri, (kuvassa oikealta neljäs, viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas)

Easyllä vaikea, Normalilla mahdoton, Hardilla no...en keksi sopivaa sanaa. Pelitiimi on työstänyt täydelliseen peliin sitäkin täydellisemmän loppupomon. Jos olet pelannut peliä ~300 tunita, jotta pääset edes lähellekkään 30 miljoonan pisteen rajaa ennen Tageria, pitää hermojesi kestää, jotta saavutat 35 miljoonan pisteen rajan. Tageri alkaa nelipäisestä otuksesta(kuvassa neljäs oikealta), jonka kaikki päät ampuvat ristiin mustia ja valkoisia ammuksia(Ikarugan perusidean voit lukea vaikka samasta linkistä, jossa on bossin kuvat). Samaan aikaan kehiin pistetään vielä epäsymmetrisesti tulevat mustat ja valkoiset normaalia suuremmat panokset, sekä niitäkin suuremmat hakeutuvat musta-valkoiset pallot. Tästä selviäminen on suht mahdollista, vaikken siinä olekkaan onnistunut. Sitten tulee toinen osa pomosta(kuvassa seitsemäs oikealta),joka koostuu kahdesta päästä ja, joka ampuu samoja panoksi kuin ensimmäinen osa(lukuunottamatta ristiinammuttuja pikkupanoksia). Juju on se, että bossi syöksee hakeutuvia pikkupäitä, jotka jättävät jälkeensä musta-valko "vanoja". Tämäkin vastus on kerran päihitetty normaalissa(Challenge-modessa). Sitten itse pelin päätöspiste, eli Tageri. Ulkomuoto tuli minulle yllätyksenä, mutta sisältä paljastuukin uskomattoman vaikea pomo. Se on pallo(kuvassa viides, kuudes ja kahdeksas), joka aloittaa kahdella ruoskamaisella valkoisella ketulla, jotka menevät ristiin. Sitten alkaa todellinen taistelu. Tageri ampuu valkoisia ja mustia ohjuksia(kuva kahdeksan), jotka pistävät Ikaruga-aluksen energiavarastot täyteen, joten samat ohjukset ammutaan takaisin Tageriin. Vastus ampuu eriväriset ohjukset pelaajaan noin 1/3 sekunnin välein, joten tässä pitää olla nopea. Mitä kauemmin selviydyt, sitä enemmän tulee sekaan musta-valko ammuksia(katso kuvan viisi tausta, se on vain murto-osa lopullisesta määrästä ammuksia). Hardilla Tagerin läpi päässeet voi laskea kahden käden sormin. Pelin ei kuitenkaan lopu tähän, sillä vielä tulee Stone-Like, jossa ei käytetä aseita - vain selviytymisellä on väliä. Ruutu täyttyy taas erilaisista musta-valko kuvioista, jotka lumoavat pelaajan. Kulemantanssissta nauttii, kun huomaa selviytyvänsä, vaikkakin tuurilla. Mitä enemmän pelin lopussa on elämiä/creditsejä jäljellä, sitä parempi. Loppu creditsit kerrotaan 500,000 pisteellä, joten jos creditsit näyttävät 4 saat 2,000,000 lisäpistettä.

Olen sen varran huono laittamaan mitään järjestykseen, joten jätän nämä näin.

Legend of Zelda: Wind Waker, GC, Ganon
Kuten muissakin Zelda-peleissä, on tämänkin loppuvastuksessa haastetta ja tunnelmaa. Musiikki on tunnelmaan sopivaa ja cinemaattiset välikohtaukset ovat loistavia. Mukava haasteellinen lisä muuten helppoon peliin.

Metroid Prime, GC, Meta Ridley
Tästä pelistä voisin laittaa vaikka puolen tusinaa pomoja tähän listaan, mutta ajattelin ottaa nyt vain nämä kaksi. Meta Ridley jäi todella hyvin mieleen. Pomo oli sitä vaikeampi ja nopeampi mitä lähempänä se oli loppua. Kaunis ja hyvin elävän näköinen pikkupiru.

Metroid Prime, GC, Metroid Prime
Kunnon old skool pomotaistelua yhdistettynä näyttävään grafiikkaan. Tämä vastus vaati lähes kaikkea. Piti käyttää järkeä ja olla nopea. Mikä parhainta: tämän läpäisemiseksi piti käyttää lähes kaikkia saatuja kykyjä.

Super Mario World, SNES, Bowser
Kekseliäs ja mieleenjäänyt taistelu.

Legend of Zelda: Ocarina of Time, N64, Ganon
Kaikkien aikojen näyttävin ja kiihkein taistelu. Ensimmäinen osa vaatii oikeaa ajoitusta ja rautaisia hermoja. Tämän jälkeen Ganon näyttää todellisen muotonsa ja todellinen taistelu alkaa..

Paras on SNESin Super Mario World ja Bowser.

Pienenä tuli pelattua Jäi hyvin mieleen.

Eipä juuri järjestyksessä...

Arcanum
Mukavan persoonallinen loppari, ja vielä hauskemmaksi asian tekee se että vasta lopussa tajuaa, että pääpahis on aivan joku muu kuin on aikaisemmin ajatellut.

Myth 1: The Fallen Lords
Ensin Balor ja sitten Soul Blighter. Tuota SB:tä kyllä tosissaan aloin vihaamaan kun omat joukot ei mahtanut sille mitään ja se oli vielä niin nopeakin... "Hahaha... filthy dwarves."

Jedi Knight 1
En muista enää nimiä, mutta ne kaksi valomiekallista pomoa. Toinen iso ja toinen pieni.

Sitten bonus palkinnot Battlezone 1:n ja Independence War 2:n lopputaisteluille. Ei niissä varsinaista pomoa ole, mutta silti.

Btw, kun aloin miettimään niin tuli mieleen että noin yli 50% peleistä, jota pelaan, ei ole loppareita.

Super mario 3 bowseri on ykkösenä.

Toisena on Super metroidin loppari

Kolmantena on OoT Ganon. Juuri kun luulet päihittäneesi sen, niin jokos se alkaa taas riehumaan...

Tässä nyt jokunen (ei järjestyksessä).

Omega Pirate, Metroid Prime:

Aikeisemmin kaikki pelin pomot olivat olleet suht helppoja, mutta sitten tulikin tällainen piru vastaan, jonka kanssa sai otella oikein kunnolla ennen kuin hirmu suostui kuolemaan. Pelin ehdottomasti vaikein pomo ja samalla todella mieleenpainuva.

Ninja, Metal Gear Solid:

"Hurt me more!"

Ganondorf, Windwaker:

Erittäin helppo vastuksena, mutta tässä tappelussa tunnelma oli enemmän kuin kohdallaan ja taistelun loppukin oli ehkä hieman odottamaton.

Ganondorf, Ocarina of Time:

Yksi kaikkien aikojen parhaimpia pomotappeluja, jossa kaikki kohdallaan. Juuri kun luulee, että taistelu itsensä pahan kanssa on ohi niin silloinkos se oikea paha vastaan tuleekin.

En hirveästi kerennyt kirjoittamaan, sillä on vähän kiire harkkoihin.

Now we can fight like men.
Hand to hand.
It is the basis of all combat.
Only a fool trusts his life to a weapon.
A fight to the death with you.
Only in that can my soul find respite.
I will kill you.
Or you will kill me.
It makes no difference.

Joo, Ninja rules bigtime. Samoin Mantis. Ja kakkosessa Vamp oli loistava hahmo, vaikka se kyseinen taistelu ei ollutkaan lopulta kovin upea. En pysty vieläkään käsittämään miksei kyseisestä hahmosta tullut figuuria.

MGS:ien bossit ovat jääneet mieleeni ylivoimaisesti ikimuistoisimpina.

MGS:n ulkopuolelta ikimuistoisin on varmaan Super Mario Landin Tatanga.

Ylivoimaisesti kekseliäin on Castlevania: Symphony of the Nightin Richter, joka ei edes oikeasti ole mikään loppubossi, ja suurin osa idiooteista jotka Richretin lahtasivat luulivat todella läpäisseensä pelin (Joka ei ollut oikeasti kuin puolessa välissä). Richterin tappamisen jälkeen tulee siis ihan "normaalisti" lopputekstit jne. mutta pelin ei oikeasti kuulu loppua niin, vaan siihen liittyy paljon enemmän. Richter on nimittäin erään henkilön vaikutuksen alla.

Lapsuudesta muistan jostain syystä myös (NES) Turtlesien loppikset.

Konami <3

Jep kyllä kaikkien metal gearien pomot on jääneet hyvin muistiin samoin kuin turtlesien.

7. Mortal Kombat II, PC, Kintaro

Maailma ärsyttävin vastus peleissä. Maailma epäreiluin vastus peleissä. Kintaro on mahdoton. Tiedän vain isoveljeni, joka on päässyt tämän läpi. Puhun siis PC-versiosta, koska muistaakseni otus oli helpompi SNESsillä. Kintaroakin vaikeampi on Mortal Kombat I:sen Jade, joka tuli vastaan, kun pääsi jo tulleet vastukset läpi ilman elämän menetystä. Kintaro kuitenkin pitää läpäistä, jotta pääsisi eteenpäin. Hän torjuu kaiken ja ainoa muita varmempi isku on hyppypotku, jonka senkin Kintaro voi torjua. Kintaro ei menetä iskuista kuin ehdä 1/20 elkkupalkistaan, kun pelaaja menettää noin 1/2 elkkupalkistaan, jos Kintaro iskee pahimmallaan.

Olen samaa mieltä, se on mahdoton voittaa...

Itse pidin SNESIN Donkey Kong Pelien loppuvastuksia kovimpina...ne säväyttivät aina muuhun peliin järkyttävällä vaikeustasollaan...

Sen jälkeen en kyllä pelejä joissa on selvä päävastus pelannutkaan...no ehkä joku SNESIN flashback joka oli kaikinpuolin mestariteos......

Final Fantasy X:Seymour (PS2)
ffwa.org/ff10/images/spec/seymour.jpg

Loistava vastus, siinä on sitä jotakin....

Final Fantasy IX:Gizamaluke

Komean näkönen ja oli aika haastavakin aluksi...

www.squareultima.com/ff9/gizamaluke.jpg

Final Fantasy IX:Black Waltz #3

Hienot loitsut ja tyylikäs.

http://images.google.fi/images?q=tbn:o8VFHWmkGu4C:ubergoth.net/blackmages/blackwaltz3.jpg

Minä en millään keksi kymmentä, joten pistän tähän nyt pari. Ei ole järjestystä.

Shao Ting, Kung Fu Chaos (Xbox)

Päävastus ihan liian helppo, mutta niin naurattava. "You stupid actors make more money than me!"

Psycho Mantis, Metal Gear Solid (PSX)

Kekseliäs päävastus, kerrankin jotain erillaista.

Diablo, Diablo II (PC)

Ei mitenkään erikoinen loppuvastus, mutta erittäin komean näköinen. Aika vaikea.


Enpä keksi oikein enempää. Itse asiassa on aika vähän pelejä, jossa olisin pelannut jotain loppuvastusta vastaan. Oddworldissäkään ei ollut minkäänlaista.

Hmm ... tässä muutama.

Free Space: SD Lucifer
Kilometrien pituisen avaruusaluksen pommittaminen hyperavaruudessa ei voi olla kuin älyttömän upeaa. Kavereita kuolee kuin kärpäsiä, vihollisia vyöryy päälle kokoajan lisää, aika loppuu kesken ja maapallo on pelastettava.

The Legend of dragoon: vika pääkkis
Ei älyttömän vaikea, mutta sitäkin mukavempi. Tosin meinasi menna hermot ekalla kerralla, kun kahden tunnin pelaamisen jälkeen tuli turpaan.

Vampire the Masquerade Redemption: Zulo
Se on vaan niin siisti ja pelottava :)

Final Fantasy VI: Kefka
Kaverini hehkutti pääkkiksen olevan vaikein asia mitä pelihistoria on mukanaan kantanut. Siinä sitä sitten mentii 99 leveleillä ja koko komeus kuoli hetkessä käsiin.

Metal Gear Solid: oikestaan kaikki
Persoonalliset ja monipuoliset pääkkikset ovat yksi pelin tärkeimmisä koukuista.

Ace Combat 4: viimeinen linnoitus
Ihan saakelin mahtipontinen. Hyökätään vihollisen ydinasesiloon samalla kun meteoriparvi iskeytyy maahan ja klassinen musiikki soi.

Final Fantasy VII
Sephiroth. Jotenkin vain jo alunperin tuttu ja loppuvaiheessa jopa inhimillisessä muodossa oleva loppuvastus oli vaikuttava. Varsinkin kun tiesi jo etukäteen hänen voimansa.

EDIT: Aika loppui viimeksi kesken joten jatkan nyt.

Monkey Island I, II ja III
Aave merirosvo LeChuck, aina yhtä pelottava ja murhaaminen kohtalaisen konstikasta.

The Legend of Zelda: Link to the Past
Ganon (vaimitensenytikinäkirjoitetaankaan). Se nyt vain on niin upea loppuvastus. Paljon muuta kuin pelkkää perusmättöä turpaan. Taikajuomiakin todella tarvitsi.

Psycho Mantis oli suosikkini,vaikka ei niin vaikea.Ehkä Tekkenin Heihachi oli vaikein,koska en ikinä voittanut sitä.

Ahh mgs:n kaikki lopparit oli mieleenpainuvia (ei kakkososan)
Jokainen oli täysin erillainen mutta ainoa joka on jääny mieleen oli se "iso kaveri" jolla oli jumalaton "pyssy" ja ronttas sitä ammus pakettia selässä.
vaikka se ei nyt paras ollukkaan niin ainoa joka on jääny mieleen

voivoi... tahtosin tuon pelin nyt käsiini

Lainaus:22.09.2003 Surmaaja kirjoitti:
Ahh mgs:n kaikki lopparit oli mieleenpainuvia (ei kakkososan)
Jokainen oli täysin erillainen mutta ainoa joka on jääny mieleen oli se "iso kaveri" jolla oli jumalaton "pyssy"

Vulcan Raven?

Mielestäni Tekken 3:sen Ogre tai sitten MGS2:sen kolmea Metal Gear Rayta vastaan käytävä taistelu.

Joksu, sehän se olikin
pitää varmaan kysellä jos kavereilla vielä ois jossain kyseinen peli pölyttymässä

Zelda: Ocarina of Time: Ganon/Ganondorf
Muistoissa on vielä erittäin jännä ja eeppinen taistelu pelin loppupomoa vastaan. Sen jälkeen Ganondorf on ollut lempihahmoni.

Mario 64: Bowser
Bowser 3 ulotteisena oli kiva vastus, Mariolla päihitin hänet helposti.

Yoshi's Island: Bowser
Pelottava jättibowser, ottelun aikana pulssi oli 200:ssa sadassa, erittäin jännittävä.

Donkey Kong Country 2: King K. Rool
Parempi kuin DKC1:ssä. Haastetta oli ja muutenkin hauskat aseet hänellä. En koskaan tiennytkään, että hän oli vielä kadonneessa maailmassa

Donkey Kong 64: King K. Rool
En päässyt koskaan Chunkya läpi, joten en ole pelannut peliä läpi. Muuten kiva ja huumorinen loppupääkkimatsi.

Psycho Mantis

Lainaus:22.09.2003 LeDoodler kirjoitti:
Doom 2: Penteleen iso demoni
No eihän tämä edes liikkunut, eikä sitä vastaan taistelu ollut hauskaa, mutta jotenkin tämä vaan jäi päähän kummittelemaan.

Eikö Doom II loppuvastus ollut se iso pää sen koneen sisässä,jota oli kiva hutkia moottorisahalla?

1. MGS: Snake vs Ocelot.
2. MGS: Ropetetaan seinää alas.
3. MGS: Ninja vs Snake. " Only a fool trusts his life to a weapon"
4. Jedi Knight: Maw vs Kyle

no ehdottomasti paras on
Doom 1:n toisen episodin hiton iso raketinheittimellä varustettu demonimies

Doom 1:n pääbossi hämähäkkikin oli loistava.

Ensimmäissä Raymanissä oli loppuhirviöitä kilokaupalla ja osa aivan kampelan vaikeita. Saksofooni jäi míeleen samoi avaruusmummo joka on varmaan vaikein loppari ikinä. vihoviimeinen loppari kakkumaassa oli ikävästi aika onneton.


ja kunnia maininnan saa Commander Keen 7:n jättiläisperuna!

Devil May Cry, se hämähäkki-skorpionihybridi

Siinä oli jotain sellaista, joka heitti minut takaisin kultaiselle 80-luvulle. Jättiläismäinen otus, joka tekee ikävästi vahinkoa osuessaan. Ruudun ylälaidassa on tietenkin pomon energiamittari, joka oli monin verroin suurempi kuin pelaajan mittari. Lisäksi se kesti osumia todella paljon. Koko ajan sai räiskiä tuplapistooleilla, ja energiamittarista tuntui lähtevän pois milli kerrallaan, ja sen kanssa tuli matsattua monta kertaa. Pelin grafiikka, musiikki, äänet ja ohjaus toki tukivat tätäkin taistelua. Harmi, että pelin laatu vähän tippui loppua kohti, eivätkä pomot olleet loppupäässä yhtä vaikeita ja mieleenpainuvia. No, loppupahis Mundus oli ihan kohtuullinen, pitkälti samoista syistä kuin tuo hämähäkki.

Zelda: Ocarina of Time, Ganondorf

Tässä pelissä oli monia kekseliäitä loppupahiksia, mutta massiivinen Ganondorf oli näistä vaikuttavin. Se oli loppujenlopuksi aika helppo, mutta tunnelma silti erittäin korkealla. MYös Water Templen pahis jäi mieleen, lähinnä siksi että tappelin sen kanssa monta tuntia ennenkuin tajusin, miten se kuolee. Yritin vain miekalla hakata sitä, ja tuntui kyllä siltä että jokunen isku meni perille, vaikka ei olisi pitänyt.

Zelda: The Wind Waker, Wind Palace

Huom! En ole pelannut peliä vielä läpi, joten tämän pelin kehuttua loppupahista en ole nähnyt. Mutta tähän mennessä tavatut pomot ovat etenkin graafisesti upeita, niistä parhaimpana nimeän tuulitemppelin hiekassa asuvan, lentävän rauskun. Helppohan se oli, mutta upea näky.

Metal Gear Solid, Hind

Pakkohan tästäkin pelistä on joku mainita, joten sanotaan Liquidin ohjastama Hind-taisteluhelikopteri. Ensin se kohtaus, kuin Snake pakenee sen tlutuksen alta köydellä, ja hetkeä myöhemmin se pitää ampua alas Stinger-ohjuksilla.

Toisessa Doomissa oli tosiaan hupaisa se loppupahis, kun pienellä huijauksella pääsi demonin sisälle ja siellä oli pelin pääsuunnittelijan, John Romeron pää. Moottorisahalla kallo auki ja lopputekstit ruutuun.

Muita ei tähän hätään tule mieleen, eikä wanha jaksa enää muistaa NES- ja SNES-aikoja.