Lukioon kävi matka, koska en peruskoulun päätteeksi ollut ammatinvalinnasta varma. Nyt keskinkertaisten (E, M, C, C, B) papereiden jälkeen suunta ei ole vieläkään selvä. "Laskuvarjona" toimii pieni haave omasta yrityksestä automaalarina, joten jos mitään parempaakaan ei kahden vuoden sisään löydy, niin amis pariin vuoteen läpi ja sitä kautta onnea onkimaan. Ensi keväänä hakupaperit tosin menevät joko Itä-Aasian tutkimukseen, tai kuvajournalistiikkaan ja opintoja katsellaan sitten intin jälkeen.

Jos motivaatiota on yhtään peruskoulussa, niin lukio kannattaa ehdottomasti ottaa vakavissaan. Vaikka sitten kaksoistutkintona. Tietotaito matematiikasta ja filosofiasta aina äidinkieleen kasvoi melkoisia harppauksia, että edes se kuuluisa "elämän_koulu" tuskin olisi samoihin asioihin koulinut.

Lukio vs. amis -taistelut jätän niille ketkä niistä jaksavat kiihottua, mutta minusta ei ole rikos myöntää lukiossa olevan keskimääräisesti fiksumpaa porukkaa. Lukiossa se työ tehdään päällä, raksalla käsillä - en siis myöskään usko lukiolaisen olevan parempi heidän alallaan.

E: Raha-asioista vielä sen verran, että mielestäni se ei ole ensimmäinen prioriteetti ammatinvalinnassa. Tärkeimpänä on motivaatio tehdä kyseistä työtä. Ehkä toisena asteena lukion käyneillä on keskimäärin parempi palkka, mutta se ei ole pitkäkestoisena motivaattorina kovin kestävä - kunhan työssä viihtyy ja sillä tulee tyydyttävästi toimeen.