Lainaus:28.11.2003 Dooku kirjoitti:

Ja itseäni kuolema ei pelota jos se vaan tapahtuu mahdollisimman kivuttomasti.

Eli toisinsanoen, sinäkin pelkäisit sitä kipua? Am I good or what...?

Lainaus:12.12.2003 IgorVovchanchin kirjoitti:

Lainaus:28.11.2003 Dooku kirjoitti:

Ja itseäni kuolema ei pelota jos se vaan tapahtuu mahdollisimman kivuttomasti.

Eli toisinsanoen, sinäkin pelkäisit sitä kipua? Am I good or what...?

Tietysti pelkäisin kipua.

Ihan mielenkiintoista lukea kuolemasta ja ihmisistä jotka ovat käyneeet melkein "rajalla". Kaikenlaisia pimeitä tunneleita ja niiden päässä valoa. Kuoleman jälkeisessä elämässä ei kuulemma ole eläimiä ollenkaan.

pelkään ja olen miettinyt kuolemaa aivan liikaa viime aikoina.
minua pelottaa kuolemassa se ettei sen jälkeen varmaankaan ole mitään.
en usko taivaaseen/paratiisiin enkä *******in.
tuntuu vain niin epäuskoiselta että kaikki voisi loppua vain yhtäkkiä.
onko se vain "naps" ja kaikki on mustaa.
lohdutan itseäni välillä ajatuksella että kuolema on kuin nukkuisit ja et näkisi unta ja heräisi enää koskaan.

emmä koskaa kuolemaa pelkää mut kyl sitä joskus aattelee et kumpa ei sairastuis koskaa mitenkä sairaasti yms..

Kuoleman jälkeen ei ole edes mustaa.

Toivottavasti Ana ei tule hulluksi, kun ajattelee näitä...

totta helvetissä!

Ei sitä kuolemaa sinällään jaksa pelätä. Kaikkihan sitä joskus kuollaan.
"En pelkää kuolemaa, koska silloin nukun ikiunta ja herään todellisuuteen"
-Vincent Volaju(vähn miksattuna) Cowboy BeBop-themovie-

no juu, en pelkää kuolemaa se tulee kuitenkin jossain vaiheessa eteen kaikilla...

katso allekirjoitus

En pelkää kuolemaa, Kuolema pelkää minua.

Kyllä pelkään, ja tämä aihe sai minut miettimään että milläköhän tavalla kuolen...

I want to die peacefully in my sleep like my grandfather, not screaming and yelling like the passengers in his car.
Siinä mielipidettä.

Hautaan johtaa ihmisen tie. No pelkään silleen kuolemaa että kuolisin liian nuorena ilman lapsia alle 40 vuotiaana.

Aloin pelätä (en kuolemista itessään, vaan siihen liittyvää kipua) 11-vuotiaana, kun isäni sairastui keuhkosyöpään ja kuoli kuukauden kuluttua. Äitini oli juuri sinäyönä sairaalassa isäni vierellä, kun isä kuoli...Ja kun meidät lapset (ja isäni äiti, joka oli meitä sillä välin holhoomassa) kutsuttiin käymään sairaalassa, pelkäsin pahinta. Ja niin oli tapahtunut. Juuri se, mitä eniten pelkäsin isälleni käyvän. Myöhemmin kyselin äidiltäni, että "tunsiko isä kipua, mitkä olivat hänen viimeiset sanansa?". Hän vastasi: "Isäsi ei tuntenut enää mitään kipua, hänellähän oli niin vahva lääkityskin. Hän ei puhunutkaan enää paljoa, houri vain jotakin epämääräistä" Minä en kuitenkaan uskonutsiihen, että isä ei olisi tuntenut edes vähän kipua, koska hänen naamansa ilme oli vääntynyt tuskaiseksi. Pelkään siis sekä itseni, että läheistenikin kuolemaa ja varsinkin siihen liittyvää kipua. Anteeksi, tästä vastauksesta ei todellakaan PITÄNYT tulla näin pitkä, halusin vain kertoa pelkoni syyn.

Lainaus:18.12.2003 Anesthesia kirjoitti:
En pelkää kuolemaa, Kuolema pelkää minua.

Eli olet 80-100 vuotta vanha pappa, joka tahtoisi jo päästä kaikista kivuistaan ja vaivoistaan sekä kuolla?

En pelkää sillä kuolema tuskin on pahempaa kuin elämäkään. Kuloleminen sen sijaan hiukan hirvittää.

Mitä luulette tapahtuvan kuoleman jälkeen?

Lainaus:14.01.2004 FFman kirjoitti:
Mitä luulette tapahtuvan kuoleman jälkeen?

Ei mitään, ei yksinkertaisesti mitään.

Joo ja kyllä pelkään tavallaan kuolemaa. Tai en itse kuolemaa, vaan pelkään mahdollista kipua tms. jota kuollessani tunnen. Jos tajuaisin kuollessani, että kuolen (esim. jos kuolisin nuorena), olisin vihainen koska haluan elää ja minulla on vielä paljon tekemistä täällä. (Tai niin ainakin haluan uskoa)

Necroilu alkakoot.
Tuntuu aihe olevan niin täynnä itsepetosta et pakko nostaa lisäviestien toivossa.

Luulenpa et kaikki pelkäävät kuolemaa. Ei sitä vaan ajattele ku on elämä ja menoja hoidettavana, mut ku pysähtyy miettimään omaa kuolevaisuuttaan ja mitä sen jälkeen... ainaki meikäläistä pelottaa.

Mielelläni jatkaisin tätä elämää vielä muutaman vuosikymmenen ajan. Kiinnostaisi saada selville, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kaiken järjen mukaan ihminen yksinkertaisesti lakkaa olemasta, mutta jospa onkin jokin toinen puoli... Mahdoton tietää, kun kuolleet useimmiten pysyvät, syystä tai toisesta, kuolleina, eikä itsellänikään riitä innostus lähteä selvittämään asiaa.

Kyllähän se pelottaa. Olisi suuri pettymys, jos lakkaisin olemasta. Tai ei olisi, koska en olisi sitä toteamassa, mutta olisi kuitenkin. Joskushan me kaikki kuollaan, ja ajan koittaessa tahtoisin olla valmis. Tahtoisin lähimmäisteni olevan valmiita. No, turha näitä asioita on kai miettiä, tässähän menee ihan sekaisin.

Kai minä kuolemaa pelkään, mutta ei sitä niin ajattele...
Aina kun näitä juttuja ruvetaan kelaamaan niin tulee vain mieleen, että pitäisikö ruveta oikeasti elämään elämään. Eli myydä kaikki ja lähteä kiertämään isoa maailmaa sekä kokea kaikki mistä pentuna unelmoi.

Miksi kuolemaa pitäisi pelätä? Jos pelkää kuolemaa niin pitäisi pelätä koko maailmaa.
ei sitä koskaan tiedä että liukastutko ja kuolet siihe.

No kyllä mie sitä pelkään, kun kerta tää elämä on niin mahdottoman mukavaa, niin ei todellakaan haluaisi kuolla vielä. Kyllähän sitä joskus ajattelee, että ei p3rkele enhän minä täällä ikuisesti elä. Ehkä sitte tosiaan vanhuksena osaa paremmin suhtautua siihen, että kuolema koittaa aikanaan.

en pelkää, miks pelkäisin, jos kuolen niin kuolen ei oo minun ongelma enää sen jälkee

En pelkää kuolemaa ja miksi pitäisi? Joskushan jokainen meistä kuolee, ei sille voi mitään. Tätä asiaa ei kannattaisi miettiä juuri ollenkaan.

en.