Lainaus:23.07.2010 Whide kirjoitti:

Lainaus:23.07.2010 jepjepa kirjoitti:
kuoleminen ei pelota vaan se että kaikki sen jälkeen on ohi eikä millään mitä on tehnyt tai kokenut ole väliä...

Mistäs tiedät? Oletko muka kuollut joskus?

Ei ole mitään syytä olettaa toisin.
Sehän riittää ainakin meikälle.

Kuolemaa en pelkää. Kuolema on ajatusleikkinä verrattavissa lähinnä uneen vaipumisena -- erotuksena vain se, ettei herää. Kun kuvittelee yön, joista ei syystä tai toisesta muista mitään saa aika hyvän kuvan siitä miltä tuntuu olla kuollut: ei sitten yhtään miltään. Aika sama jos kuolisin vaikka huomenna, hetken se vain kirpaisee. Tietysti se voi lähimmäisille aiheuttaa harmia, mutta eipä ole minun ongelmani sitten kun ei enää veri suonissa kierrä.

Sen sijaan hidasta kuolemista tai tietyistä tapahtumista hengissä selviämistä kammoksun. Esimerkiksi halvaantuneena sängyssä makaaminen ei oikein houkuttele. Näin ollen pyrin välttämään tai suorittamaan mahdollisimman turvallisesti toiminnot, jotka kyseisen tilan voisivat aiheuttaa. Myöskään pitkäaikainen, kuolemaan johtava, sairaus ei olisi tietenkään kiva.

Elämästä ei kuitenkaan selviä hengissä, joten nautitaan nyt kun on vielä aikaa.

Lainaus:24.07.2010 MJR kirjoitti:

Lainaus:24.07.2010 JjO kirjoitti:
Ei haluaminen = pelkääminen.

En halua leikata nurmikkoa = pelkään?

Ei vaan tässä kuolemisasiassa. Ihmisen tärkeimmin rankattu tavoite on selviytyminen eli sen vastakohtaa pelätään. Mikä ihmeen motiivi ihmisellä sitten on kun se juoksee leijonaa pakoon?

Ei edes tässä.

Kyseisellä hetkellä ihminen pelkää leijonan raatelemaksi tulemista ja sen aiheuttamaa kipua, joiden seurauksena luultavasti on kuolema. Tokihan kun kuolemaa katsotaan silmiin, voi alkaa vähän pelottaa. Pelko siis liittyy vain kyseiseen hetkeen.

Motiivi juoksemiseen ei useimmissa tapauksissa mahda olla kuoleman pelko, vaan kuoleman välttämäminen. Se, ettei varsinaisesti pelkää kuolemaa, ei tarkoita sitä että sen ilman taistelua ottaisi vastaan.

Ei sikäli, että leijonaa kannattaisi karkuun juosta. Se taistelu kun on kuitenkin koittamatta hävitty.

Lainaus:24.07.2010 TRP kirjoitti:
Motiivi juoksemiseen ei useimmissa tapauksissa mahda olla kuoleman pelko, vaan kuoleman välttämäminen. Se, ettei varsinaisesti pelkää kuolemaa, ei tarkoita sitä että sen ilman taistelua ottaisi vastaan.

No joo sotkin selviytymisen ja kuoleman, mutta ei ne nyt niin eri asioita ole. Kuolema tapahtumana on tietoisuuden tuhoutuminen (sielu hommat poislukien), niin tuntuu oudolta kuitenkin ettei kukaan pelkää sitä. Kirjoittelu foorumeilla ei kuitenkaan ole tod.näk. totta, mutta silti..

Tähän on hyvin vaikeata vastata. En sanoisi että peläisin kuolemaa, mutta jos se tapahtuu jollain kivuliaalla tavalla niin hiukan varmasti pelkäisin.
On tutkittu että nuoret (n. 15-30 vuotiaat) miehet pelkäävät kuolemaa vähiten kaikista ikäryhmistä.

pelkään sitä Kuolemaa, sitä viittamiestä viikatteen kanssa.

Paha sanoa. Terry Pratchetin kirjoissa se ainaskin on iha mielenkiintonen hahmo. Saapi sitten nähä, millanen se oikeesti on. Siihen kuitenkin lienee vielä montakymmentä vuotta aikaa...toivottavasti. Ja ei, en pelkää.

Lainaus:23.07.2010 Whide kirjoitti:

Lainaus:23.07.2010 jepjepa kirjoitti:
kuoleminen ei pelota vaan se että kaikki sen jälkeen on ohi eikä millään mitä on tehnyt tai kokenut ole väliä...

Mistäs tiedät? Oletko muka kuollut joskus?

Kyllä. Ennen syntymää.

Lainaus:16.08.2010 ide94 kirjoitti:

Lainaus:23.07.2010 Whide kirjoitti:

Lainaus:23.07.2010 jepjepa kirjoitti:
kuoleminen ei pelota vaan se että kaikki sen jälkeen on ohi eikä millään mitä on tehnyt tai kokenut ole väliä...

Mistäs tiedät? Oletko muka kuollut joskus?

Kyllä. Ennen syntymää.

Ai elitkö ennen sitä?

Kyllähän se kuolema vois pelottaa, jos makais jossain sairaalassa henkihieverissä ja tiedostaa sen asian itse. Mut sitten vaikka jos kuolee äkkiä jossain liikenneonnettumuudessa, nii ei sitä ehi tajuta.

En pelkää, mutta kuolemattomuuden tavoittelu on hieno tavoite. Voisi jättää maailman, kun siltä tuntuu.

Pelkään sinänsä, koska haluan olla elossa niin kovasti. Olen sisäistänyt maailman niin mielenkiintoiseksi paikaksi että masentaisi jos tietäisi että kuolee kohta eikä ehtisi ottaa elämästä kaikkea irti.

Lainaus:16.08.2010 Galactus kirjoitti:

Lainaus:16.08.2010 ide94 kirjoitti:

Lainaus:23.07.2010 Whide kirjoitti:

Lainaus:23.07.2010 jepjepa kirjoitti:
kuoleminen ei pelota vaan se että kaikki sen jälkeen on ohi eikä millään mitä on tehnyt tai kokenut ole väliä...

Mistäs tiedät? Oletko muka kuollut joskus?

Kyllä. Ennen syntymää.

Ai elitkö ennen sitä?

En, siispä olin kuollut. Ei elossa = kuollut

Lainaus: En, siispä olin kuollut. Ei elossa = kuollut

Repesin tohon

Lainaus:17.08.2010 tappajaa kirjoitti:

Lainaus: En, siispä olin kuollut. Ei elossa = kuollut

Repesin tohon

Monimutkasta, mutta loogista Tai eihän sitä tiedä, vaikka olis aiemminki eläny, mutta kuollu sitte, ja menettäny tietoisuuden maailmasta ja sen menoista, ja sit syntyny tietämättään uudestaan :o

Mut tosta leijona jutusta vielä sanoisin et ehkä sitä leijonaa ei juosta pakoon sen takia et pelätään kuolemaa, vaan sen takia, että halutaan elää

Lainaus:17.08.2010 CS-RiKuNZi kirjoitti:
Monimutkasta, mutta loogista Tai eihän sitä tiedä, vaikka olis aiemminki eläny, mutta kuollu sitte, ja menettäny tietoisuuden maailmasta ja sen menoista, ja sit syntyny tietämättään uudestaan :o

Sitten olisit eri henkilö kuin se edellinen "sinä" edellisestä elämästä.

Lainaus:17.08.2010 Jormala kirjoitti:

Lainaus:17.08.2010 CS-RiKuNZi kirjoitti:
Monimutkasta, mutta loogista Tai eihän sitä tiedä, vaikka olis aiemminki eläny, mutta kuollu sitte, ja menettäny tietoisuuden maailmasta ja sen menoista, ja sit syntyny tietämättään uudestaan :o

Sitten olisit eri henkilö kuin se edellinen "sinä" edellisestä elämästä.

No juu.. Unohetaa se

Pointti oli se että kaikki olimme kuolleita ennen syntymäämme. Eikä minua ainakaan henk.koht pelottanut yhtään. En viitannut mihinkään huuhaa uudelleen syntymiseen.

Eipä se juuri pelota, lähinnä iljettää. Huomaahan sen kehityksen "jatkuvassa elämässä" jonkun kuoleman jälkeen. Totutellaan siihen uuteen tilanteeseen, kuten kuuluukin. Sitten kun pari on vuotta vierähtänyt, alkaa olla kuin vainajaa ei olisi koskaan ollutkaan. Kaipa sitä merkityksensä ja jälkensä hupenemista vähän pelkääkin.

Miks sitä pelkäis ku itsariaki joskus aikanaan yrittäny, joskus se tulee.
Edit: Itsaria siis koitettu kahdesti (hirttäytyminen & ranne auki) eikä vaan päästy pois. Noh, kait mut on tuomittu tänne muiden riesaks :D Eli siis en pelkää Kuolemaa, voin tarvittaessa ite auttaa toimenpidettä.

Joo kais, mut sehän tekee elämästä arvokkaan? Aloin äske kelaa tai siis yrittää kelaa aikaa ennenku synty tulee vaa mielee maapallo avaruudesta.
Lolz

En pelkää, mutta kuolema vois ensin varottaa.

Pienempänä pelkäsin kovasti kuolemaa, nykyään se tuntuu ihan luonnolliselta asialta. Enemmänkin pelkään läheisten menetystä, kuin omaa kuolemaani.

Lainaus:29.08.2010 Martial4rtist kirjoitti:
Pienempänä pelkäsin kovasti kuolemaa, nykyään se tuntuu ihan luonnolliselta asialta. Enemmänkin pelkään läheisten menetystä, kuin omaa kuolemaani.

Agreed man.

Lainaus:18.08.2010 ide94 kirjoitti:
Pointti oli se että kaikki olimme kuolleita ennen syntymäämme. Eikä minua ainakaan henk.koht pelottanut yhtään. En viitannut mihinkään huuhaa uudelleen syntymiseen.

Joko minun järkeni tai logiikkasi pettää nyt. Ihmisbiologian lyhyen oppimäärän tietämykseni mukaan ihminen kehittyy siittiöstä. Eli ennen syntymääsi (tai siiittiö/alkio vaihetta) et siis käytännössä ollut kuollut, et vaan yksinkertaisesti ollut olemassa millään lailla. Eihän "kuollut" ole sama asia kuin "ei olemassa".