Lainaus:29.08.2010 Martial4rtist kirjoitti:
Pienempänä pelkäsin kovasti kuolemaa, nykyään se tuntuu ihan luonnolliselta asialta. Enemmänkin pelkään läheisten menetystä, kuin omaa kuolemaani.

Sama juttu.

En minä ainaskaan kuolemaa pelkää, vaan sitä kuinka se tapahtuu... On se vähän eri juttu kuoleeko nukkuessaan vai joutuuko vesikauhuisen karhun syömäksi.

Näin juuri. Kaikkein siistein kuolemahan olis tietty sellanen että syöksyy vaikka luodin eteen ja pelastaa näin jonkun toisen. Hukkuminen varmaan se kaikkein kamalin tapa kuolla tai sitten vanhana johonkin syöpään tai sydänkohtaukseen

E: No en kyllä syödyksikään halua tulla.

Lainaus:29.08.2010 Martial4rtist kirjoitti:
Pienempänä pelkäsin kovasti kuolemaa, nykyään se tuntuu ihan luonnolliselta asialta. Enemmänkin pelkään läheisten menetystä, kuin omaa kuolemaani.

En olis voinut paremmin sanoa. Juuri näin.

EDIT: Muistan vieläkin, kun joskus ehkä 4- tai 5-vuotiaana itkin Uutena Vuotena, kun kateltiin taivaalta raketteja ja ajattelin, että taas on vanhettu vuosi ja kohta mä kuolen. :D

Lainaus:30.08.2010 Aapelus kirjoitti:

Lainaus:18.08.2010 ide94 kirjoitti:
Pointti oli se että kaikki olimme kuolleita ennen syntymäämme. Eikä minua ainakaan henk.koht pelottanut yhtään. En viitannut mihinkään huuhaa uudelleen syntymiseen.

Joko minun järkeni tai logiikkasi pettää nyt. Ihmisbiologian lyhyen oppimäärän tietämykseni mukaan ihminen kehittyy siittiöstä. Eli ennen syntymääsi (tai siiittiö/alkio vaihetta) et siis käytännössä ollut kuollut, et vaan yksinkertaisesti ollut olemassa millään lailla. Eihän "kuollut" ole sama asia kuin "ei olemassa".

Onhan se oikeastaan niinkin.. Eihän esim. pöytä oo kaatopaikalla, ennenku se on rakennettu.. vaan vasta rakentamisen ja kulumisen jälkeen kaatopaikalle

Joo, oli huono vertaus, mut sama idea, jos joku tajus

Lainaus:30.08.2010 Aapelus kirjoitti:

Lainaus:18.08.2010 ide94 kirjoitti:
Pointti oli se että kaikki olimme kuolleita ennen syntymäämme. Eikä minua ainakaan henk.koht pelottanut yhtään. En viitannut mihinkään huuhaa uudelleen syntymiseen.

Joko minun järkeni tai logiikkasi pettää nyt. Ihmisbiologian lyhyen oppimäärän tietämykseni mukaan ihminen kehittyy siittiöstä. Eli ennen syntymääsi (tai siiittiö/alkio vaihetta) et siis käytännössä ollut kuollut, et vaan yksinkertaisesti ollut olemassa millään lailla. Eihän "kuollut" ole sama asia kuin "ei olemassa".

Miten ei voi olla olemassa? Miten me sitten päädyttiin siihen alkioon, kun siittiö hedelmöitti munasolun? Ollaanko me jossain paikassa nimeltään "ei missään" ja sieltä meidän "henki"(?) siirtyy siihen alkioon. Vai miten me yhtäkkiä päätettiin syntyä tänne johonkin alkion sisään. Öööh.

Ja boldattuun kysymykseen vastaan kysymyksellä: eihän kuollut ole myöskään olemassa?

Kuolema nyt silleen on aika mielipiteen jakava asia. Myös itseki kohdalla. Toisaalta olisi hienoa tietää miltä tuntuu kuolla ja mitä siitä seuraa. Toisaalta sitten kun tietää miten kauhea asia se on aina muille ja totta kai omalla tavalla pelottaa jos joku muu kuolisi. Ja onhan tässä itselläki viel paljon nähtävää. Mutta en nyt silleen varsinaisesti pelkää. Kuolema kuitenkin on osa luontoa ja ei se pelkäämällä mihinkään lähde

"I'm not afraid of death, the death is frightened about me"
- Chuck Norris

Lainaus:31.08.2010 Execta kirjoitti:

Lainaus:30.08.2010 Aapelus kirjoitti:

Lainaus:18.08.2010 ide94 kirjoitti:
Pointti oli se että kaikki olimme kuolleita ennen syntymäämme. Eikä minua ainakaan henk.koht pelottanut yhtään. En viitannut mihinkään huuhaa uudelleen syntymiseen.

Joko minun järkeni tai logiikkasi pettää nyt. Ihmisbiologian lyhyen oppimäärän tietämykseni mukaan ihminen kehittyy siittiöstä. Eli ennen syntymääsi (tai siiittiö/alkio vaihetta) et siis käytännössä ollut kuollut, et vaan yksinkertaisesti ollut olemassa millään lailla. Eihän "kuollut" ole sama asia kuin "ei olemassa".

Miten ei voi olla olemassa? Miten me sitten päädyttiin siihen alkioon, kun siittiö hedelmöitti munasolun? Ollaanko me jossain paikassa nimeltään "ei missään" ja sieltä meidän "henki"(?) siirtyy siihen alkioon. Vai miten me yhtäkkiä päätettiin syntyä tänne johonkin alkion sisään. Öööh.

Ja boldattuun kysymykseen vastaan kysymyksellä: eihän kuollut ole myöskään olemassa?

Lukion psykologiassa ja filosofiassahan tätä käsitellään. Viime aikoina on tullut luettua tuota psykologian kolmoskurssia, joka on melko biologista psykologiaa. Vastaan siis sen ja biologian tietämykseni pohjalta. Eli. Biologisen psykologian mukaan ihmiset ovat pelkkiä "kemiallisia koneita". Eli siis mitään henkisyyttä ei kyseisen tieteenalan mukaan ole olemassa. Se, että päädyit kehittymään alkion kautta ihmiseksi on siis vain sattumaa. En ole aivan varma siitä, mitä olit ennen siittiövaihetta. Eivätkös nekin erikoistu muista soluista? Joku viisaampi valaiskoot...

Kyllähän kuollutkin on olemassa. Enkä nyt tarkoita mitään uskonnolllisessa mielessä, vaikka sekin vaihtoehto on olemassa, että ihminen päätyy kuolemansa jälkeen jonnekin muualle. Kuolleista ihmisistä on kuitenkin jäljellä maalliset jäänteet, henkilön teot elämänsä aikana, muiden ihmisten muistot kyseisestä ihmisestä jne... Ei olemassaolo vaadi elämää. Ovathan kivetkin olemassa.

Lainaus:02.09.2010 Aapelus kirjoitti:
Se, että päädyit kehittymään alkion kautta ihmiseksi on siis vain sattumaa.

Tälläistä näkemystä ei biologiasta löydy tietääkseni.

Lainaus:02.09.2010 JjO kirjoitti:

Lainaus:02.09.2010 Aapelus kirjoitti:
Se, että päädyit kehittymään alkion kautta ihmiseksi on siis vain sattumaa.

Tälläistä näkemystä ei biologiasta löydy tietääkseni.

Siis se on sattumaa, että juuri "sinun" siittiö sattui hedelmöittämään munasolun. Saatoin olla vähän epäselvä, joka menkööt kuntoilun ja kirjoitusten piikkiin

Lainaus:02.09.2010 Aapelus kirjoitti:

Lainaus:02.09.2010 JjO kirjoitti:

Lainaus:02.09.2010 Aapelus kirjoitti:
Se, että päädyit kehittymään alkion kautta ihmiseksi on siis vain sattumaa.

Tälläistä näkemystä ei biologiasta löydy tietääkseni.

Siis se on sattumaa, että juuri "sinun" siittiö sattui hedelmöittämään munasolun. Saatoin olla vähän epäselvä, joka menkööt kuntoilun ja kirjoitusten piikkiin

Btw, jos me kerta alunperin oltiin vaan siittiöitä? Mistä ne sitten tuli? Joo, "isäs kasseista". Mut mistä ne aineet sitten tuli, joista se siittiö muodostu? Ja jos nekin aineet tuotettiin jostain, niin mistä taas ne saatiin? Ja ne? Ja ne? Ja ne?!

:000 Mielenkiintoista siittiökeskustelua.

Wikipedia Tässäpä lisää tietoa tästä mielenkiintoisesta aiheesta.

No elämän syntyyn nyt en lähde kommentoimaan mitään kun ei sitä tiedä yksikään ihminen maapallolla. Sen vain tiedän, että "kuollut" ei ole sama kuin "ei olemassa".

I can't wait to meet the Death, i mean Death with a big D and scythe, not only the loss of life.
And then i could meet Binky and the Death of rats... and maybe Susan Sto-Helit.

Who knows what i mean?

Lainaus:09.09.2010 kakara kirjoitti:
I can't wait to meet the Death, i mean Death with a big D and scythe, not only the loss of life.
And then i could meet Binky and the Death of rats... and maybe Susan Sto-Helit.

Who knows what i mean?

I know, that you're high.

Lainaus:02.09.2010 Aapelus kirjoitti:

Lukion psykologiassa ja filosofiassahan tätä käsitellään. Viime aikoina on tullut luettua tuota psykologian kolmoskurssia, joka on melko biologista psykologiaa. Vastaan siis sen ja biologian tietämykseni pohjalta. Eli. Biologisen psykologian mukaan ihmiset ovat pelkkiä "kemiallisia koneita". Eli siis mitään henkisyyttä ei kyseisen tieteenalan mukaan ole olemassa. Se, että päädyit kehittymään alkion kautta ihmiseksi on siis vain sattumaa. En ole aivan varma siitä, mitä olit ennen siittiövaihetta. Eivätkös nekin erikoistu muista soluista? Joku viisaampi valaiskoot...

Kyllähän kuollutkin on olemassa. Enkä nyt tarkoita mitään uskonnolllisessa mielessä, vaikka sekin vaihtoehto on olemassa, että ihminen päätyy kuolemansa jälkeen jonnekin muualle. Kuolleista ihmisistä on kuitenkin jäljellä maalliset jäänteet, henkilön teot elämänsä aikana, muiden ihmisten muistot kyseisestä ihmisestä jne... Ei olemassaolo vaadi elämää. Ovathan kivetkin olemassa.

Anatomia, fysiologia ja vastaavat perustuvat täysin mekanistiseen näkemykseen ihmiskehosta. Se on peräisin 1600-luvulta ja siihen on vaikuttanut silloin eläneen ranskalaisen filosofin René Descartesin ajatukset. Hän piti tuolloin maailmankaikkeutta jättiläismäisenä koneistona, jossa ihmiset ovat vain pieniä rattaita. Tuossa mekanistisessa maailmassa ihmisen mieli ja sielu ovat ruumiista erossa ja siksi merkityksettömiä, kun pyritään ymmärtämään kehoa. Tuo maailmankatsomus hallitsee lääketiedettä yhä tänäkin päivänä.

Silti yhä useammat tutkimukset ja myös lääkärit ovat osoittaneet täysin tieteellisin perustein mekanistisen lähestymistavan olevan aikansa elänyt. Inkvisition aikaan se näkemys oli ainoa jota pystyi toteuttamaan, mutta nykyään aika on eri. Ihmiskehon erilaiset järjestelmät toimivat yhdessä ja muodostavat kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa. Kuten myös koko ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta.


"Aloittaessani fyysikonuraani en voinut kuvitellakaan, että joskus vielä kirjoittaisin, että taivas on olemassa ja että jokainen meistä pääsee nauttimaan kuolemanjälkeisestä elämästä. Tässä kuitenkin kirjoitan sellaista, mitä nuorempi minäni olisi pitänyt tieteellisenä hölynpölynä.
Tässä seison, fyysikkona, enkä muuta voi" --Frank J. Tipler

Olemassaolo ei todellakaan vaadi elämää, ei siinä muodossa kuin elämä mielletään näkyvällä tasolla.
Kuolemassa tajunnan alin tila tai puoli tuhoutuu ensimmäisenä, se osa joka on näkyvä ruumis ja se on ainoa osa joka jää meille näkymään merkkinä kuolemasta.
Pelkkä mekaniikka ei luo elämää eikä kokonaisuutta, kuten ei ihminen kuollessaan menetä elämäänsä, koska hän on elämä.

"Kaikki materia on syntynyt ja olemassa vain, koska on olemassa voima, joka saa atomin hiukkaset värähtelemään ja pitää tämän pikkuruisen aurinkokunnan koossa.
Meidän täytyy olettaa, että tämän voiman takana on tietoinen ja älykäs mieli. Se mieli on kaiken materian kasvualusta, eli matrix." --Max Planck

Lainaus:18.09.2010 criminal kirjoitti:

Lainaus:02.09.2010 Aapelus kirjoitti:

Lukion psykologiassa ja filosofiassahan tätä käsitellään. Viime aikoina on tullut luettua tuota psykologian kolmoskurssia, joka on melko biologista psykologiaa. Vastaan siis sen ja biologian tietämykseni pohjalta. Eli. Biologisen psykologian mukaan ihmiset ovat pelkkiä "kemiallisia koneita". Eli siis mitään henkisyyttä ei kyseisen tieteenalan mukaan ole olemassa. Se, että päädyit kehittymään alkion kautta ihmiseksi on siis vain sattumaa. En ole aivan varma siitä, mitä olit ennen siittiövaihetta. Eivätkös nekin erikoistu muista soluista? Joku viisaampi valaiskoot...

Kyllähän kuollutkin on olemassa. Enkä nyt tarkoita mitään uskonnolllisessa mielessä, vaikka sekin vaihtoehto on olemassa, että ihminen päätyy kuolemansa jälkeen jonnekin muualle. Kuolleista ihmisistä on kuitenkin jäljellä maalliset jäänteet, henkilön teot elämänsä aikana, muiden ihmisten muistot kyseisestä ihmisestä jne... Ei olemassaolo vaadi elämää. Ovathan kivetkin olemassa.

Anatomia, fysiologia ja vastaavat perustuvat täysin mekanistiseen näkemykseen ihmiskehosta. Se on peräisin 1600-luvulta ja siihen on vaikuttanut silloin eläneen ranskalaisen filosofin René Descartesin ajatukset. Hän piti tuolloin maailmankaikkeutta jättiläismäisenä koneistona, jossa ihmiset ovat vain pieniä rattaita. Tuossa mekanistisessa maailmassa ihmisen mieli ja sielu ovat ruumiista erossa ja siksi merkityksettömiä, kun pyritään ymmärtämään kehoa. Tuo maailmankatsomus hallitsee lääketiedettä yhä tänäkin päivänä.

Silti yhä useammat tutkimukset ja myös lääkärit ovat osoittaneet täysin tieteellisin perustein mekanistisen lähestymistavan olevan aikansa elänyt. Inkvisition aikaan se näkemys oli ainoa jota pystyi toteuttamaan, mutta nykyään aika on eri. Ihmiskehon erilaiset järjestelmät toimivat yhdessä ja muodostavat kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa. Kuten myös koko ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta.


"Aloittaessani fyysikonuraani en voinut kuvitellakaan, että joskus vielä kirjoittaisin, että taivas on olemassa ja että jokainen meistä pääsee nauttimaan kuolemanjälkeisestä elämästä. Tässä kuitenkin kirjoitan sellaista, mitä nuorempi minäni olisi pitänyt tieteellisenä hölynpölynä.
Tässä seison, fyysikkona, enkä muuta voi" --Frank J. Tipler

Olemassaolo ei todellakaan vaadi elämää, ei siinä muodossa kuin elämä mielletään näkyvällä tasolla.
Kuolemassa tajunnan alin tila tai puoli tuhoutuu ensimmäisenä, se osa joka on näkyvä ruumis ja se on ainoa osa joka jää meille näkymään merkkinä kuolemasta.
Pelkkä mekaniikka ei luo elämää eikä kokonaisuutta, kuten ei ihminen kuollessaan menetä elämäänsä, koska hän on elämä.

"Kaikki materia on syntynyt ja olemassa vain, koska on olemassa voima, joka saa atomin hiukkaset värähtelemään ja pitää tämän pikkuruisen aurinkokunnan koossa.
Meidän täytyy olettaa, että tämän voiman takana on tietoinen ja älykäs mieli. Se mieli on kaiken materian kasvualusta, eli matrix." --Max Planck

Tämän "voiman" takanahan ei tarvitse olla minkäänlaista jumalaa, koska on hyvin mahdollista, että koko maailmankaikkeus on loputon syy-seurausketju.

I dont give a shit.

Lainaus:10.10.2010 jonttu1000000 kirjoitti:
I dont give a shit.

Opitko jostain elokuvasta tai jotain? Sanoks aina noin kavereilles, kun vedät oikeata tupakkia?

Lainaus:10.10.2010 Execta kirjoitti:

Lainaus:10.10.2010 jonttu1000000 kirjoitti:
I dont give a shit.

Opitko jostain elokuvasta tai jotain? Sanoks aina noin kavereilles, kun vedät oikeata tupakkia?

Nyt repesin totaalisesti!
Kaverilta joskus kuullut, ja tiedän mitä tarkoittaa.
Ja oikea tupakkini on jo poltettu, nykyään pelkästään Nicotinellissa pysytään.

"Kuoleman ajatus on kiehtova ja auttaa jaksamaan läpi monen vaikean yön"
- Friedrich Nietzche

Lainaus:18.09.2010 criminal kirjoitti:
"Meidän täytyy olettaa, että tämän voiman takana on tietoinen ja älykäs mieli. Se mieli on kaiken materian kasvualusta, eli matrix." --Max Planck

Tämä ei ole enää edes runollista. Tieteen raiskausta melkeinpä.

Elän tässä hetkessä, joten en tiedä ei ole tällä hetkellä ajan kohtainen toi kysymys.

Kukapa ei kuolemaa pelkäisi? Ei välttämättä tietoisesti tai ajatusleikkinä, mutta vaistonvaraisesti ihminen pyrkii välttämään tilanteita joissa hän joutuu välittömään hengenvaaraan.

Yleensä ihmiset nuorena mieltävät kuoleman sinne 50+ ikävuosiin, eivätkä sen takia osaa olla asiasta huolissaan. Mitä jos saisitte huomenna kuulla sairastavanne vakavaa sairautta? Miltä läheisistä tuntuisi? Sinusta? Nopea kuolema on aina helpompi kuin hidas.