Itse uskon että jokainen pelkää kuolemaa jollain tunnetasolla, mutta ei itse tiedosta sitä. Silti, pelko on siellä jossain syvällä alitajunnassa. Jos nyt itse rupean ajattelemaan omaa kuolemistani niin eihän se nyt herätä juurikaan minkäänlaisia mielikuvia / kauhuskenaarioita. Ainoa, mikä mieleen tulee, on juuri tuo monta kertaa ylempänä mainittu tapa kuolla. Ehkä juuri sen takia ihminen ei pysty käsittelemään ja luomaan kuvaa omasta kuolemasta, sillä samanlainen mysteerihän se on kuin esimerkiksi maailmankaikkeus. Ja sellaiseksi se taitaa myös jäädä. Siihen en rupea kommentoimaan, onko kuolemanjälkeistä elämää vai ei. Se on ihan umpimähkää.
Uskoisin, että tähän pätee vanha sananlasku: "Tuntematon pelottaa ihmistä."

-

Lainaus:16.12.2010 DarkestShadow kirjoitti:
Onko sitten ollut tyhjyyttä ennen syntymää?

Ihan siistiä ajatella jos kuoleman jälkeen me hypättäis henkilöstä toiseen. Eli siis myö kun kuollaan niin synnytään jonain ihmisvauvana uudestaan. Samat piirteet säilyy ym, mutta ei vain ole tietoinen edellisestä elämästä.

Pelkistetysti noin tapahtuukin, etenkin jos asiaa todella paljon pelkistää Sen sijaan mitään piirteita ei voi säilyä, ellei ne sitten ole peräisin yksilötasolta. Tietoisuus sen sijaan on sidottuna persoonaan ja siten aineeseen eikä voi säilyä.
Sen sijaan, onko ollemassa mitään tyhjyyttä ylipäätänsä. Avaruuskin oli ennen tyhjiö, mutta ei enää nykyään, kenties ainut tyhjiöksi luonnehdittava on vannoutuneen materialistin kuoleman jälkeinen olotila joka on enemmän kooman kaltainen kuin unen.
Tuonpuoleinen luonnehditaan joissakin kulttuureissa ennemmin mielentilaksi, jolla ei ole aikaa tai suuntaa. Tai sitten valaistumisen tilaksi. Kummatkin luonnehdinnat ovat jossain määrin oikeassa, valaistuminen on enemmänkin lopullinen päämäärä eikä sieltä ole enää paluuta kuin erikoistapauksissa.
Se on vain saavutettava elämän aikana, sen jälkeen se on mahdotonta saavuttaa.

Niin. Mielenkiintoinen keskustelun aihe, piti oikein pysähtyä miettimään.

Tulin sihen tulokseen että en pelkää kuolemaa itsessään vaan sitä sen jälkeistä oloa tai olemattomuutta.

Tämän hetkinen elämänkatsomukseni ja tietopohjani mukaan homma on niin sanotusti GAME OVER. Eli tuo kun paukahtaa ruutuun niin sitten kaikki loppuu, ei ole tallennus pisteitä tai lisäelämiä. Ainoa mitä minusta jää kuoleman jälkeen on energia ja sehän on tiedotonta.

Olemattomuus on pelottava ajatus.

Kyllä hieman, mutta jokainen kuolee joskus... Mieluiten vanhuuteen kuin että liikenneonnettomuuteen, tappoon tms. ikävämpään kuolinsyyhyn. Mutta on tullut todettua isovanhemmasta ja sen tutusta (samaa sukua kuitenkin) että siellä ne kattoo taivahalla meidän touhuja ja pelaa shakkia ja naureskelee vanhoille muistoille

Kyllähän sitä toki jotenkin mutta siihen taitaa mennä vielä tovi =)

miettikää jos miljardeja vuosia kuolemasi jälkeen atomit sattuva järjestymään prikulleen samaan järjestykseen ja yhtäkkiä tajuat olevasi aivan oudossa paikassa. tähän kun lisätään ikuinen aika, niin saadaan tapahtuman todennäköisyydeksi 1.

Itse pelkään hiukan omaa kuolemaani, ja läheisten kuolemaa 30 kertaa enemmän. kait sitä taivaassa näkee omaiset taas

Lainaus:10.03.2011 blomberi kirjoitti:
miettikää jos miljardeja vuosia kuolemasi jälkeen atomit sattuva järjestymään prikulleen samaan järjestykseen ja yhtäkkiä tajuat olevasi aivan oudossa paikassa. tähän kun lisätään ikuinen aika, niin saadaan tapahtuman todennäköisyydeksi 1.

No mut hei, aikahan on suhteellista

Lainaus:10.03.2011 Veikkeli kirjoitti:
Itse pelkään hiukan omaa kuolemaani, ja läheisten kuolemaa 30 kertaa enemmän. kait sitä taivaassa näkee omaiset taas

Vähän sama juttu. Eniten mua just pelottaa se, että joku läheinen kuolee. Ja kun näin on jo muutamaan otteeseen käynyt niin pelottaa enemmän, vaikka salaman ei pitäisi kahtaa kertaa samaan paikkaan lyödä. Mutta todella toivon, että sitten kuoleman jälkeen kaikki menee yhteen isoon paikkaan, jossa on takkatuli ja iso vadillinen mansikkakiisseliä

No pelkään, että kuolema ois kärsimystä tai pikkuhiljaa tapahtuvaa. Mieluummin kuolen onnettomuudessa tai omankäden kautta, kuin kärsin sängyssä sitä kuolemaa vaikka kuinka pitkään. Pelkään sitä miten kuolen en kuolemaa tai mitä sen jälkeen tapahtuu. ihan sama sinänsä :p

Lainaus:25.03.2011 silents kirjoitti:
No pelkään, että kuolema ois kärsimystä tai pikkuhiljaa tapahtuvaa. Mieluummin kuolen onnettomuudessa tai omankäden kautta, kuin kärsin sängyssä sitä kuolemaa vaikka kuinka pitkään. Pelkään sitä miten kuolen en kuolemaa tai mitä sen jälkeen tapahtuu. ihan sama sinänsä :p

Itse luulen kyllä että onnettomuudessa tai omankäden kautta kuoleminen on kivuliaampaa ja hitaampaa, kuin se että ns. nukkuu pois

Lainaus:25.03.2011 BoomBaard kirjoitti:

Lainaus:10.03.2011 Veikkeli kirjoitti:
Itse pelkään hiukan omaa kuolemaani, ja läheisten kuolemaa 30 kertaa enemmän. kait sitä taivaassa näkee omaiset taas

Vähän sama juttu. Eniten mua just pelottaa se, että joku läheinen kuolee. Ja kun näin on jo muutamaan otteeseen käynyt niin pelottaa enemmän, vaikka salaman ei pitäisi kahtaa kertaa samaan paikkaan lyödä. Mutta todella toivon, että sitten kuoleman jälkeen kaikki menee yhteen isoon paikkaan, jossa on takkatuli ja iso vadillinen mansikkakiisseliä

oman kuoleman pelko muuten alkaa hävitä mitä enemmän ajattelen sitä että läheiset on taivaass, oon 100% et näin tapahtuu.