Adios amigos... Ei muuta. Ei sitä tiiä miten sitä reagois. Nyt on helppo sanoa ku ei ole kuolems, mut miten sit jos niin käy tosiaankin...

Itkisin ja itkisin..Oksentaisin kait pahan olon takia ja itkisin vielä vähän lisää.
Järkytyksestä toivuttuani olisin jossain yksin ja miettien miten sitten päivän päätyttyä kuolisin.
Itkisin vähän lisää.
Yrittäisin kait soittaa kaikille pitämilleni ihmisille sanoakseni vain kaksi sanaa, "Rakastan sua".
Ja kyynelhana taas auki.
Sitten joko yrittäisin saada itseni tajuttomaksi siinä kun aikaraja alkaisi olla lopuillaan.

Sanoisin eräälle että rakastaisin sitä...

sanoisin hyvästi kaikille ystävilleni ja lähtisin tapporeissulle,veisin monta mukanani ennenkun itse lähtisin.. koko hallituksen kävisin tappamassa..ja kaikki stnan piiloporvarit ja herrat..tappaisin nii monta kun ehdin 24h aikana..sitten lopuksi tappaisin itseni.

Ja sitten kun olette riehuneet ne viimeiset minuutit/tunnit huomaatte ajan loputtua, etä mitään ei tapahtunutkaan. Mutta ei pelkoa, loppuelämä on jo hoidettu...

Todennäköisesti hyvästelisin kaikki yhteisellä kirjeellä ja tekisin pari "palvelusta" maailmalle.

Olisin myös todennäköisesti kuollut jo ennen kuin tuo 24 tuntia ehtisi tulla täyteen, tehdessäni niitä "palveluksia" ja voisin vaan todeta että "Mitä menetettävää minulla olisi?":

nukkuisin

Varmaan tekisin jotain, mitä olen aina halunnut tehdä.