PPArkisto

Omituisuuksia

Gallupit ja kyselyt

Sivu 1 / 4
1 2 ... 4

Viestit

Sivu 1 / 4
Rekisteröitynyt:
17.05.2002
Kirjoitettu: tiistai, 18. marraskuuta 2003 klo 22.07
Minkälaisia omituisuuksia sinulla on. Itse olen päässyt eroon aika hyvin omituisuuksistani, mutta ennen niitä oli vaikka muille jakaa. Ärsyttävin oli se, että jos koskin johonkin esineeseen, oli minun koskettava siihen myös toisella kädellä, ettei vain toinen käsi saisi kunniaa biggrin Tämä oli joskus 7-vuotiaana.
Rekisteröitynyt:
19.11.2001
Kirjoitettu: tiistai, 18. marraskuuta 2003 klo 22.17
Tuosta tulikin mieleeni. Minulla oli pienenä tyyny jota käänsin joka ilta, ettei toiselle puolelle tyynyä tulisi paha mieli. Kaikkea sitä... XD
Rekisteröitynyt:
04.05.2003
Kirjoitettu: tiistai, 18. marraskuuta 2003 klo 22.20
Joskus yhdeksänvuotiaana minun oli aina ihan pakko koko leffan ajan sorkkia television kaukosäädintä, jotta se varmasti olisi tuolin käsinojan keskellä eikä tippuisi.
Rekisteröitynyt:
01.01.0001
Kirjoitettu: tiistai, 18. marraskuuta 2003 klo 22.32
Muokattu: 18.11.2003 klo 22.37
Puhuin eläimil ja luulin niitten aina vastaavan miulle redface

Ai ai niitä aikoja...
Rekisteröitynyt:
08.12.2002
Kirjoitettu: tiistai, 18. marraskuuta 2003 klo 22.36
Lainaus:18.11.2003 Ascarny kirjoitti:
Tuosta tulikin mieleeni. Minulla oli pienenä tyyny jota käänsin joka ilta, ettei toiselle puolelle tyynyä tulisi paha mieli. Kaikkea sitä... XD
Haha, reps XD

Ami

Rekisteröitynyt:
28.06.2002
Kirjoitettu: tiistai, 18. marraskuuta 2003 klo 22.40
Poikkeaa hieman aiheesta, mutta en ennen uskaltanut työntää käsiä tyynyn alle koska luulin että siellä on ampiaispesä.
Rekisteröitynyt:
09.12.2002
Kirjoitettu: tiistai, 18. marraskuuta 2003 klo 22.47
Hmm joskus todella pienenä minulla oli pakottava tarve käyttää kaikkia unikavereita tasapuolisesti ettei yhdellekkään niistä tulisi paha mieli smile
Huono puoli tässä oli se että minulla oli noin kaksikymmentä unikaveria joten en meinannut mahtua joukkoon redface

Hmm viimeisin tällainen "omituisuus" oli sellainen että aina kun näin jotain niin pakostakin ajattelin sen asian kirjoitettuna enkä päässyt sanasta eroon jollen lausunut sitä mielessäni väärin päin... Kuten Puulattia on aittaluup. Tämä omituisuus oli todella rasittava ennen mutta nykyään se ei enää haittaa vaan siitä on pikemminkin iloa. Ei ole kaveripiirissä sattumoisin parempaa sanojen kääntäjää kuin minä smile
Äiti odotti pahinta, ja minä synnyin isän perseestä jalat edellä...!!-Salaatti on murha!-www.astkeitto.tk
Rekisteröitynyt:
17.05.2002
Kirjoitettu: tiistai, 18. marraskuuta 2003 klo 23.04
Toinen omituisuus oli, että kun laitoin silmät kiinni ja ajattelin jotain pyörivää esinettää esim. hyrrää, niin en saanut sitä pysähtymään vaikka kuinka yritin. Tämä oli ihan outoa. Siis vaikka kuinka ajattelin en saanut sitä pysähtymään pyörimästä, ennen kuin aloin fyysisesti huitoa käsiäni silmieni edessä yrittäen lyödä tätä mielikuvitus esinettä. Siis vähän mä oon outosmile

Ami

Rekisteröitynyt:
28.06.2002
Kirjoitettu: tiistai, 18. marraskuuta 2003 klo 23.10
Wade: ihan sama juttu mullakin. wink
Rekisteröitynyt:
10.04.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 07.17
Eläydyin omaan ajatusmaailmaani/mielikuvitusmaailmaani ja saatan tehdä sitä yhä.

Kutsuin vanhempiani pienestä pitäen etunimellä, enkä miksikään äidiksi tai isäksi. Vasta kun minä olin 17-vuotias niin äitini pyysi että kutsuisin häntä äidiksi ja minä tottelin, mutta isä ei ole tehnyt tätä pyyntöä, joten kutsun häntä vain isäksi pikkuveljen seurassa.

Olin jo nuorena jopa lääkäreiden ihmeellisen "rauhallinen" ja "iloinen", puhumattakaan että pystyin muka sopeutumaan eri "tilanteisiin" nopeasti.

Eli minä itse olin kokonaan jo omituinen persoona nuorena.
Locked in a fierce battle, the two foes spill the other's blood with no regard for life and pain. Ripping, tearing, and trashing each other like two starved and rabid animals they toy with each other's lives like meaningless playthings!
Rekisteröitynyt:
15.12.2002
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 07.21
Pienenä otin paahtoleivästä reunat pois, en tykänny niistä. biggrin
::XP 2800+::ABIT KV7::1GB::GF6800::160GB::WinXP::SB AUDIGY ZS2::LOGITECH X-530:: /
Rekisteröitynyt:
05.08.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 07.27
Lainaus:19.11.2003 JohnDoe kirjoitti:
Kutsuin vanhempiani pienestä pitäen etunimellä, enkä miksikään äidiksi tai isäksi. Vasta kun minä olin 17-vuotias niin äitini pyysi että kutsuisin häntä äidiksi ja minä tottelin, mutta isä ei ole tehnyt tätä pyyntöä, joten kutsun häntä vain isäksi pikkuveljen seurassa.
Minäkin kutsun vanhempiani etunimellä, tosin joissakin tilanteissa käytän äitiä tai isää. Enimmäkseen silloin, kun kaveri ei tunne niitä nimeltä.
Rekisteröitynyt:
29.09.2002
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 08.24
Tämä on todella outoa, mutta penempänä aina kun olin bussissa niin nostelin kengän sisällä varpaita aina valotolpan kohdalla! Se tuntui todella ankealta sitten loppumatkasta (esim. matkustin paljon Rovaniemi-Sodankylä väliä koska isäni asui roviksella ja äiti sodiksessa) koska minulla tuntui pahalta lopettaa se. cool
"Luck is my middle name," said Rincewind, indistinctly. "Mind you, my first name is Bad." --Terry Pratchett, Interesting Times--[2600+ Sempron] [1,5 gt 333mhz DDR] [g-force 6600GT]www.saunojat.com
Rekisteröitynyt:
01.01.0001
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 08.34
Ite kyl kutsuna äitii äitiks tai tuttavallisemmin mami. Isä sit onkin asia erikseen. Ei ole ikinä tullut kutsuttuu sitä isäks erinäisten syitten takia. Isäpuolta kutsun etunimellä...
Rekisteröitynyt:
17.10.2001
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 08.35
Puhun itselleni. Onneksi olen sulassa sovussa kanssani.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
cat1

ilu

Rekisteröitynyt:
24.04.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 08.58
En pysty syömään jos on ihan hiljasta ja joku istuu vieressä (syömättä itse). On jotenki ellottavaa kun kuulee sen oman mussutuksen. Enkä myöskään voi sietää sitä jos kuulen jonku toisen syövän, kun on muuten hiljasta. Jos on vaikka töllö auki niin sit vähä helpottaa.

Ja pienenä oli niin paljon unileluja ettei itte meinannu mahtuu nukkumaan. En raaskinu niitä heittää lattiallekaan. Nyt ne on kaikki sullotuna kaappiin. Muahmuah lol
All that we are is the result of what we have thought. If a man speaks or acts with an evil thought, pain follows him. If a man speaks or acts with a pure thought, happiness follows him, like a shadow that never leaves him.
Rekisteröitynyt:
03.09.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 09.24
Lainaus:19.11.2003 JohnDoe kirjoitti:
Eläydyin omaan ajatusmaailmaani/mielikuvitusmaailmaani ja saatan tehdä sitä yhä.
Ihan sama homma minullasmile
Näitä taitaa olla monella.


Elokuvia katsoessa minun oli ennen pakko välillä heilauttaa kaukosäädintä ettei näytönsäästäjä käynnisty lol

Rekisteröitynyt:
03.02.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 10.49
Sekavat on ajatukset ja on vieläkin. Niin ja ahdistaa
osta makkara, se on halpa.
Rekisteröitynyt:
03.06.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 12.21
Sitä joskus on aivan jossain muualla henkisesti vaikka ruumiillisesti onkin paikan päällä. Tämä saattaa iskeä joskus luennoilla ja tylsissä tilanteissa. Sitten yhtäkkiä säpsähtää ja tajuaa missä on.biggrin
Rekisteröitynyt:
10.04.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 12.26
Lainaus:19.11.2003 Vagrant kirjoitti:
Sitä joskus on aivan jossain muualla henkisesti vaikka ruumiillisesti onkin paikan päällä. Tämä saattaa iskeä joskus luennoilla ja tylsissä tilanteissa. Sitten yhtäkkiä säpsähtää ja tajuaa missä on.biggrin
Tuo on myös tuttu, sillä minä katoan välillä "omaan maailmaani" jopa useiksi tunneiksi.

Yleensä alan mietti jotain tapahtumaa ja sen eri vaihtoehtoja/mahdollisuuksia, mutta välillä annan vaan mielikuvituksen lentää.
Locked in a fierce battle, the two foes spill the other's blood with no regard for life and pain. Ripping, tearing, and trashing each other like two starved and rabid animals they toy with each other's lives like meaningless playthings!
Rekisteröitynyt:
18.11.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 12.28
Ainakun selitän jotain niin teen kaikenlaisia "efektejä" Hypin kun hullu ja jos selitän vaikka jostain pelistä miten joku ukko kuoli hienosti siinä niin saatan alkaa "ampumaan" ja huutamaan RATATATATATA KAPUM ja sitten huudan täysillä AAAAARRRRGGG ja BLÖRTS (ruumiinosia lentää) ja sitten lennän komealla kaarella maahan tai seinään ja leikin kuollutta...biggrin


outoa...eikö?redface


Ja sitten vielä piirtelen "Zombi tarinoita" niissä tapetaan porukkaa kaikella mahdollisella tavalla ja kaikkea muutakin sairasta tapahtuu....


ja sitten vielä voin yhtäkkiä saada nauru kohtauksen ja kierin maassa 10 minsan ajan ja kuulostan hullulta lol


Olen todella outo...redface biggrin
Hell is coming, and i'm here to welcome it.
Rekisteröitynyt:
03.06.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 12.58
Lainaus:19.11.2003 JohnDoe kirjoitti:
Tuo on myös tuttu, sillä minä katoan välillä "omaan maailmaani" jopa useiksi tunneiksi.
Pao kertaa on käynyt oudosti että kaksi tuntia meni niin nopeaan tahtiin että tuntui siltä kuin olisi ollut luennoilla vaan 10min. Ja en koko sen ajan tuntui siltä että oli jossain muualla kun tuntien jälkeen huomasin etten ollut kirjoittanut yhtikäs mitään.
Rekisteröitynyt:
06.07.2001
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 13.34
Jos oon yksin himassa ja istun vaikka koneen ääressä, on pakko laittaa usein televisio siihen taustalle päälle, ihan hiljaselle. Katoaa yksinäisyyden tunne samantien!?

Jääkaappi pitää tarkistaa about 5 kertaa tunnissa, jos vaikka joku olisi tuonut sinne pizzaa, rahaa tai muuta mukavaa. Harvemmin vaan on tuonut.

Iltasin on pakko hakea sellanen iso mukillinen kylmää vettä sängyn viereen, JOS vaikka tulisi yöllä jano. Lähes 80% se sama vesi on joka aamu siine samalla yöpöydällä koskemattomana. Ja sama uudestaan seuraavan iltana. Joskus tosin iltasin, ennenkun meen nukkumaan, otan pari huikkaa.
There's no business like show business.
Rekisteröitynyt:
09.10.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 14.22
Muokattu: 19.11.2003 klo 14.25
Pureskelen limsapullojen korkin sinettiosaa, enkä voi lopetttaa ennen kuin suusta vuotaa melkein verta.......
Aina matikan tunneilla alan tekeen laskimella sitä, että aina kun painaa = niin siihen lukuun siinä näytöllä tulee yksi lisää... tunnin lopus on jotain 2564

Pienenä aina kun söin leipää, pidin sitä kiinni peukalolla ja etusormella, mahd. reunasta. sitä kohtaa mist pidin kiinni ni en koskaan syönyt.
Rekisteröitynyt:
15.10.2003
Kirjoitettu: keskiviikko, 19. marraskuuta 2003 klo 14.52
Minun piti olla pienenä peiton sisällä koska pelkäsin että pahat henget tulevat mutta kun olin peiton sisällä niin tuli turvallinen olo.
Sivu 1 / 4
1 2 ... 4