No en.
suuttunut olen kyllä monia kertoja erinäisistä syistä.

Naurettavaa vollottaa jostain pelistä. Sen ehkä ymmärtäisin jos pelais Diablo2:ssä hardcorella Necromancerilla niin pitkälle, että muutaman expn päähän 99 levelistä ja sitten joku tulis sörkkimään näppäimistöä ja kuolis. Vois vähän kyrsiä.

Onhan aika monikin peli liikuttanut niin että meinaa tulla tippa linssiin, mutta toistaiseki vain Kana Little Sister on onnistunut siinä. Tuo on muuten aivan perekeleen masentava peli.

Olen herkistynyt pelatessani Metal Gear Solidia, Metal Gear Solid 2 ja Operation Flashpoint: Resistansea.

Mitä ihmeellistä siinä on, jos pelatessa herkistyy? Olenko minä nössö, jos olen liikuttunut pelien hahmojen kuoleman takia?

Huhhuh, En mä ainakaan mistään animaatiosta ala poraamaan. Animaatio missä kuolee joku pelihahmo? Niin? Mitä siinä on surullista? Ei mitään.

Lainaus:17.12.2003 Puhkin kirjoitti:
Joskus 4 vuottatakaperin voitettuani isoveljeni esimerkiksi Fifa 2000 pelissä saattoi hän sitten hermostuessa lyödä salibandymailalla useita kertoja ja silloin saattaa itkettääkkin.

Minkäs ikäinen isovoljesi tuolloin oli?

Itse käyttäydyin samalla tapaa 8-10 vuotiaana. Hakkasin itseäni, pöytää ja sohvaa. Kaveriani löin vain, kun pelasimme Micro Machinesia. Mikähän siinä pelissä sai minun raivoni valloilleen?

Myös ylä-aste aikana saatoin hakata tyynyjä tai itseäni, mutta tuon ajan raivoon tiedän syyn. Koulukiusattuna minulla oli suuret paineet ja pelaamisen turhautuminen laukaisi raivoni.

Olen liikuttunut nähdessäni pelihahmon kuolevan. Miksi en liikutu nähdessäni sukulaiseni kuolevan? Miksi en itkenyt äidin yritettyä itsemurhaa? Mikä on syy?

Eipä ole silmistä mitään tirskunut, mutta kyllä hampaat kirskuvat kun sivustakoukkaus stalineilla pysähtyy palavana teräksenä panzerfausryhmän väijytykseen, tai kun OFP:ssa tehtävän lopun häämöttäessä se yksi pevkeleen palmujukka ampuu jostain kiven takaa kilometrin päästä.

-Kt

[edit] kirosanat karkailivat viimeksi aamuyöstä kun Panzer Commandissa kävi köpelösti. Tehtävä oli jo lävitse, mutta ahnaana rottana päätin vielä kosauttaa yhden crusaderin. Ja kuinkas ollakaan, oma miehistö ehtii ampua kahdesti ohitse niin crusader heittää tarkan laakin suoraan torniin ja posautti masiinani.

Enpä ole koskaan pelatessa itekenyt, mutta max payne 2:sen juoni on kyllä loistava.

Lainaus:17.12.2003 Phenomical kirjoitti:
Huhhuh, En mä ainakaan mistään animaatiosta ala poraamaan. Animaatio missä kuolee joku pelihahmo? Niin? Mitä siinä on surullista? Ei mitään.

Pelaappa FF7 Aerisin kuolemaan asti. On kuule perskuleen surullista, jos olet kehittänyt Aeresin 100-leveliseksi ja sitten tulee, joku Sephiroth ja lävistää tämän miekalla .

On se muutenkin pelimaailman surullisimpis kohtauksia, mutta en mä nyt sentään itkemään alkanut.

En ole itkenyt pelatessani, mutta hermot on mennyt "parisen" kertaa kun olen pelannut

Ihan hyvin voi liikuttua. Samoin kuin elokuvissa.

Lainaus:17.12.2003 FFman kirjoitti:

Lainaus:17.12.2003 Phenomical kirjoitti:
Huhhuh, En mä ainakaan mistään animaatiosta ala poraamaan. Animaatio missä kuolee joku pelihahmo? Niin? Mitä siinä on surullista? Ei mitään.

Pelaappa FF7 Aerisin kuolemaan asti. On kuule perskuleen surullista, jos olet kehittänyt Aeresin 100-leveliseksi ja sitten tulee, joku Sephiroth ja lävistää tämän miekalla .

On se muutenkin pelimaailman surullisimpis kohtauksia, mutta en mä nyt sentään itkemään alkanut.

Nii mitä sitte? En mä ainakaan noin pienestä alkais poramaan, kuolkoon vaan.

No champion Manager 01/02 pääsin champions liiga finaaliin ja hävisin sen jatko-ajalla , rupesin poraamaan ihan kunnolla , eikä hävetä yhtään.

Lainaus:17.12.2003 Ascarny kirjoitti:
Pari kertaa olen pelissä liikuttunut. Chrono Triggerissä useitakin kertoja (meinas itku tirskahtaa )

Samoin. (SNES versio) Liikuttava juoni.

En ole. Olen tunteeton persoona pelien suhteen näemmä

Kerran , sekin oli silloin kun olin 5-7 vuotias ja pääsin super mario bros 3 viimeiseen vastukseen ja kuolin juuuuuuri ennen viimeistä iskua , tuli niin helvatan ärsyttävä olo ja kopuksi itku tuli ja menin sänkyyny vollottamaan. ^_^

Lainaus:Janzek:

Olen liikuttunut nähdessäni pelihahmon kuolevan. Miksi en liikutu nähdessäni sukulaiseni kuolevan? Miksi en itkenyt äidin yritettyä itsemurhaa? Mikä on syy?

Et tunne tai ole läheinen sukulaistesi kanssa , kun kuulin että mummo kuoli niin en itkenyt , koska en tuntenut häntä hyvin ja oli ilkeä minulle aina , mutta kun kävin arkulla niin tuli tippa linssiin koska ajattelin että oli hän pienenä pitänyt minusta jne. ei pitänyt kun kasvoin isommaksi vaan alkoi lellimään minua pienempiä... Hmm no tuota äiti juttuun en voi vastata , itse olisin itkenyt ja parkunut vimmatusti jos äiti puukko kädessä itseltää nirriä yrittäis ottaa , olet varmaan erilainen persoona kuin minä. Onhan se parempikin ehkä että voit suostutella hänet esmes lopettamaan ja heittäis puukon minkälie pois. Jos yrittäisin itsemurhaa niin kyllä mä kuitenkin uskoisin että jos lapsi itkee:"äiti äläää , mä en tiedä mitä mää tekisin ilman sua *sniff* äiti pliis!! Mäkin tapan itteni kun en voi elää ilman suaaa!!!!" Tuosta äiti voisi saada jonkun virvoitteen että häntä tarvitaan jne... Paitsi jos olet joku 20v. mies niin se olisi eri asia...

Olen monestikkin.Pienenä itkin omaa paskuuttani kun hävisin nintendon mario kartissa isommille..kerran tuli lisäksi tippa linssiin..olin pelannu nhl:ää kauden koko yön ja en ollu savettanu. Sit kävin vessassa ja pikkuveli vaihtanu pelin. Vitutti ja itketti aivan hirveesti. Silloin nhl.pelinä oli mulle hirmutärkee.

Ehem...siis...painotan edelleen että EN ole MÄRISSYT eli itkemällä parkunut pelin takia mutta tippa on tullut monestikkin linssiin...onnesta tai surusta...ja on toki muitakin tunteita missä adrenaliini virtaa ja sellaista

öhm.. joskus ehkä 8bittisen nintendon aikaa sitä etten oo päässy jotakin kohtaa läpi, muuta en keksi

no en oo kyl koskaan itkeny enkä alkanu seinää poraamaa

Kyllähän niitä tunteita välillä nousee. Ei kyllä muistaakseni ole tullut ikinä tippa linssiin mikä selittyy osaksi sillä että vaikka joku über hyper sankari kuolee niin sen voi ottaa heti edellisestä tallenuksesta.

Siis siinä vaiheessa kun esimerkiks pelaa jonku final fantasyn tai vastaavan pelin läpi, ja sit tajuaa että olipas siinä upea peli ja että eihän se nyt vielä voi loppua, kyllä siinä tulee tippa linssiin väkisinkin ja siitähän sen hyvän pelin tunnistaa kun alkaa herkistelemään.

Lainaus:18.12.2003 Nostrovia kirjoitti:
Siis siinä vaiheessa kun esimerkiks pelaa jonku final fantasyn tai vastaavan pelin läpi, ja sit tajuaa että olipas siinä upea peli ja että eihän se nyt vielä voi loppua, kyllä siinä tulee tippa linssiin väkisinkin ja siitähän sen hyvän pelin tunnistaa kun alkaa herkistelemään.

Aivan...siitä sen hyvän pelin tunnistaa

Lainaus:17.12.2003 JanzeK kirjoitti:

Olen liikuttunut nähdessäni pelihahmon kuolevan. Miksi en liikutu nähdessäni sukulaiseni kuolevan? Miksi en itkenyt äidin yritettyä itsemurhaa? Mikä on syy?

Syytä en tiedä, mutta mielestäni itkemisessä ei ole mitään pahaa. Itse olen herkkä ja liikutunkin joskus yllättävänkin helposti. Luulen, että kyllä sinäkin vielä itket jossain vaiheessa (muutenkin kuin pelien takia). tunteet pitää pystyä vaan näyttämään. kun paine ja pahaolo tulee sinusta ulos, niin silloin itsensä hallitseminen voi olla yllättävänkin hankalaa.

anteeksi mahdollinen typotusmaXimus

En, se on vain peli. Mutta suututtu kyllä on, jolloin saa ohjain/näppis vauhtia.