Itseäni kovasti kiinostava aihe, Koska se todellakin herättää kysymyksiä johon ei koskaan saa varmaa vastausta.Mutta mitä te arvon "kolleegat" olette mieltä? kokemuksia? tai mielipiteitä saa esittää. Omasta mielestäni kuolema on kuin yö jolloin ei muista mitä unta on nähnyt mustaa vaan mustan perään....

Taivaaseenhan me tietenkin mennään, minnes muualle? On se mukavaa päästä iankaikkiseen elämään pois maallisista huolista...

-VeltTo

pl0b! tullaan uudestaan ....

Sinne pääsee minne ansaitseekin päästä eli Taivaaseen (Hyvä paikka, (ei varmaan kukaan tiedä )tänne pääsee hyvillä teoilla) tai *******in (paha paikka ei olleskaan mukava, sinne pääsee tuhmilla teoilla).

Niinhän se on, Mutta ansaitsenko taivaassa paikkaa ikuista ihanuutta, lämpöä valoa vai tuskaa ikuista hammasten kiristytä paikkassa jonka varmaan kaikki tietää...enpä tiedä kumpaan joudun vai kumpaakaan.Taitaa olla kummatkin ihmisen mielikuvituksen tuotetta?? kukapa totuuden kertoisi..

Kysymys kaikille Raamatun ystäville. Kumpaan minä joudun, taivaaseen vai h€lvettiin, kun en usko mihinkään jumaliin, mutta kuulun kirkkoon enkä ole tehnyt kovin pahoja tekoja. Itse ajattelen kuoleman loputtomana unena tai heräämisenä toiseen todellisuuteen. Hohhoh, ehkä olis parasta mennä jo nukkumaan.

Jollet usko et pääse. Niin lukee Raamatussa. Ei se kirkkoon kuuluminen siihen vaikuta. Ei tarvitse edes kuulua kirkkoon, kunhan uskoo vain.

Musta se tuntuu järjettömältä että me vietettäis ikuisuus jossaki hihhulilandiassa... Mä uskon niin sanottuun sielunvaelluxeen... Että me ei muisteta yhtään mitään entisestä elämästämme mutta me ollaan silti sama ihminen joka aloittaa puhtaalta pöydältä... En mä ny jaxa selittää sitä kaikkee mun pohtimaa utopiaa selittää... Mutta jos taivas on olemassa ja mä kuolen nii mä toivon ihan vaan Jumalan terveyden kannalta että taivaassa on Gamecubeja ja skeittilautoja! Elämä oli hauskaa nii kauan kunnes yhtäkkiä se ajatus siitä, että lopulta kuitenki kuolee, iski päähän... Olin ekat päivät iha uneton, koska mä pelkäsin nukahtamista koska mä pelkäsin että jos mä kääntyisin vatsalleni nii mä tukehtuisin tyynyyni... Niin naurettavalta kuin se kuulostaaki... Mutta nyt mä en nakkaa rotanpaskaakaan sille. So fuckin what jos kuoleman jälkeen ei oo mitään? Haittaisko se mua? Tuskinpa! Jos koko tietoisuus katoaa nii periaatteessa ei olis mitää... Ei muistoja, ei hajua, ei nähtävää, ei kuultavaa, ei mitää tunnusteltavaa, ei ruumista, ei tietoisuutta, ei yxinkertaisesti mitään! Nii ja KaRhU, Raamatussa ei myöskään tuomita vääräuskoisia! Omahan se on Jumalan syy jos jotku ei usko, eipä oo paljo todisteitakaan muuta ku joku kirja joka on samantyylinen ku David Eddingsin fantasialäpyskät...

[E-Razor muokkasi tätä viestiä 08.12.2001 klo 01:35]

Lainaus:
08.12.2001 klo 01:05, Saippua kirjoitti:
pl0b! tullaan uudestaan ....

Jos noin tapahtuu, niin mä haluun syntyä ronsuks

E-Razor

Toi sun sielunvaellus-juttu on ihan järkeenkäyvää. Minäkin olen funtsinut samaa asiaa pari kertaa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että mitä väliä sillä on onko kuoleman jälkeen elämää. Mä ainakin nautin tästä elämästä joka mulla nyt on...

( Ja väsyneenä läppä lentää..Zzzz.. )

"synnyn uudestaan"

mmmmm.....sielunvaellus/uudelleen syntyminen kuulostaisi kivoimmalta..
ei paljon huvittaisi soitella harppua uskovaisten taivaassa jossa joku "wopito" vahtii ettei vain tehdä mitään "sairasta"
eipä kyllä hiilien lapiominenkaan varmaan hauskaa olisi

mennään taivaaseen ja elellään ylellistä elämää...

Lainaus:
08.12.2001 klo 01:50, LaZ0R kirjoitti:
"synnyn uudestaan"

Hmm...miettikää olisiko mahdollista.
Kun kerran maailman väkiluku kasvaa kokoajan niin jos kaikki aina syntyisivät uudelleen..olisi väkiluku sama! Get it ..eh

Se o kerrasta poikki

Lainaus:
08.12.2001 klo 02:44, khan kirjoitti:
mmmmm.....sielunvaellus/uudelleen syntyminen kuulostaisi kivoimmalta..
ei paljon huvittaisi soitella harppua uskovaisten taivaassa jossa joku "wopito" vahtii ettei vain tehdä mitään "sairasta"
eipä kyllä hiilien lapiominenkaan varmaan hauskaa olisi

Kuule, en mä ny sua enää kuoleman jälkeen haluu vahtia. Jos mut sellaiseen tuomitaan niin sehän olisi karmea rangaistus. Osoitus millainen pahan tekijä olenkaan elämässäni ollut.

cyborg: ei uudestaa pakosta synnytä ihmiseks.
Voi syntyä eläimeks, tai miks me edes uudelleen synnyttäs maapallolle? Vaikka toisella planeetallekkin, kuka sitä koskaan tietää.
Tietty kokoajan syntyy uusiakin "sieluja".

Mäki toivon että toi sielunvaellus juttu toimis, mut jos siellä taivaassa on (kuten edellä mainitaan) skedejä sekä GameCubeja ja kaikki uudet pelit tulisivat tuoreina niin voisin mennä melkein heti (ensiksi pitäisi menetää neitsyys) niin sitten voisin ilomielin lähteä jos pari kamua tulisi mukaan skeittaa ja pelaa mario sunshinea ja muita huippuja joita tulee pelikuutiolle, mikäs siinä... (tää viesti meni vähän sekavaks but who cares)

Tiedättekö mitä? Tehdään joukkoitsemurha nii päästään taivaaseen pelaamaan Gamecubea ennen kevättä...

Toivottavasti taivas olisi paikka jossa olisi naisia, pelejä ja hyvää syötävää...

Luulisin että kuoleman jälkeen tapahtuu reinkarnaatio, uudelleensyntyminen. Syntyä voi mihin tahansa uuteen kehoon, oli se sitten eläin tai ihminen. Kukaan vain ei todistaa sitä kun he eivät muista mitään edellisestä elämästään.

Yleensä uskon ihmisiin, reinkarnaatioon sekä ihmissusiin.

Mitään taivasta ei ole. Epäloogista. Ei myöskään jumalaa, eikä *******ä. Kun kuolee ei ole mitään. Se on palkka pitkän(?) raskaan elämän jälkeen. Sen jälkeen (kuoleman) ei enää tunne henkistä tai fyysistä kipua, pääset "lepoon". Luulisin.

Kuoleman jälkeen: (älkää kuitenkaan ottako LIIAN tosissanne )

Kuolemassa astraalikeho irtaantuu fyysisestä ruumiista ja sulautuu osaksi universumia. Se tuntuisi vähän samalta, kuin painottomana leijuminen. Sitten ollaankin vähän, niin kuin Finflash69 tuossa sanoi; ei tunneta väsymystä eikä fyysistä kipua, vaan jatketaan henkistä eloa tietoisuuden (tai sielun, miksi sitä haluaa kutsua) vaeltaessa ympäri maailmaa universumia tutkien ja tarkkaillen. Matkojen pituudella ei olisi mitään väliä, koska epäkonkreettista astraaliruumista eivät mitkään fysiikan lait koske. Myös ajassa liikkuminen on mahdollista. Voi mennä katsomaan alkuräjähdystä ja sitten singahtaa Andromedan galaksiin katsomaan, löytyykö sieltä elämää.
Toisinaan astraalikeho voi myös muuttua näkyväksi. Sellaiseksi auran muodostaman, läpikuultavan näköiseksi kuvajaiseksi entisestä fyysisestä kehosta, jonka kuolevaisetkin ihmiset voivat aistia. (Hei, tämä teoria selittää siis kummituksetkin ).
Sitten pitäisi selittää vielä "taivas" ja "helvetti". Hmmm... Hyvin eläneillä ihmisillä on puhdas omatunto kuollessaan, joten he voivat nauttia "astraalielämästään" ilman ongelmia ja heille se on siis paratiisi. Sen sijaan joskus pahoja tekoja tehneillä tyypeillä nuo huonot teot vaivaavat tietoisuutta ja omatuntoa ikuisesti, ilman pakokeinoa. Miltäs tuntuisi? Aika helvetilliseltä, luulisin.

Mitäs tuumaatte tästä teoriasta?

Mitä kuoleman jälkeen? Eihän se selviä kuin kokeilemalla...

Lainaus:
09.12.2001 klo 18:00, Graniitti kirjoitti:
Mitä kuoleman jälkeen? Eihän se selviä kuin kokeilemalla...

Joku Amerikkalainen kun lukee ton, niin se menee vielä kokeilemaan ja sen jälkeen sä olet oikeudessa maksamassa miljoonakorvauksia sen omaisille

Hrrr... tuli mieleen, että olis aika h*lvetin inhottavaa, kun kuoleman jälkeen jäisi killumaan tietoisena tyhjyyteen... siis täysin tyhjään, pimeään, tai kirkkaaseen paikkaan, tietoisena siitä, että ei ole elossa, eikä voi kuolla.

[MkH muokkasi tätä viestiä 09.12.2001 klo 18:24]