Tuntuu aika turhalta koko elämä, kaikki koetut ja nähdyt asiat, ilot ja surut,ja kaikki muu mikä kuuluu jokapäiväiseen elämään, jos kaikki päättyykin kuolemaan. Silloinhan kaikki on myös tarkoituksetonta.Sellaiseen en edes halua uskoa.

En osaa sanoa mikä meitä odottaa kuoleman jälkeen, eikä sitä kukaan elävä tiedäkkään, mutta haluan kuitenkin uskoa
että senkin jälkeen on jotain, jollain tavalla kaikki jatkuu. Onko se tuo renkarnaatio, onko se taivas tai *******, kuka tietää. Se selviää aikanaan, jokaiselle henkilö kohtaisesti.

Lainaus:
wopito kirjoitti:

Tuntuu aika turhalta koko elämä, kaikki koetut ja nähdyt asiat, ilot ja surut,ja kaikki muu mikä kuuluu jokapäiväiseen elämään, jos kaikki päättyykin kuolemaan. Silloinhan kaikki on myös tarkoituksetonta.

Aijai.. Nyt sait jotkut ajattelemaan itsemurhaa .

Ja MkH, tuosta jenkkijutusta, tuollaisestahan tuli elokuva neloselta joskus. Joku Flatliners. Siinä ne tyypit tapettiin n. 5 minuutiksi, ja he saivat tietää miltä tuntuu olla kuollut! Hassua!

Hindut uskovat kuolemanjälkeiseen elämään. Jos tämänhetkinen elämä on surullista ja kurjaa, edellisessä elämässä on ollut suurta iloa. Seuraavassa elämässä tulee taas olemaan onnellista. Noinkos se meni..?

No ei, kyllä minusta tulee orava kuoleman jälkeen . Ei. Enkä jää auton alle.

Tosta seuraava elämä jutusta tuli mieleen, että mulla on outoja deja vu(kirjotetaax se tollei?) ilmiöitä siis ainakin kerran kax kuussa tulee jossain ihan arkipäiväisessä askareissa mieleen että mää oon kyllä varmana nähnyt tämän tapahtuman jossain, ihan tutulta tuntuva tilanne mutta ei osaa selittää millon,oikein säpsähtää kun joku tilanne on tuiki tuttu mutta ihmettelee päänsä puhki että millon se muka tapahtu.Oon kuullu usealta kamultani samanlaisia kokemuksia.En tiedä, ehkä joku viisaampi osaisi kertoa tohonkin jonkun teorian

Pare, Mullekkin on "yllättäen" käynyt just noin, ja kaikille tutuilleni. Joku joskus kertoi mistä se johtuu mutta en muista sitä enää, pieni muistikuva olisi että se on tosiaan vaan kuvitelmaa, eikä mitään sen ihmeellisempää

Juuh voihan se olla kuvitelmaa tai varmaan onkin, mutta se tunne se on niin väkevvä niin voimakas että ihan kun olisi joskus nähnyt elokuvan mutta kun katsoo sen uudestaan ei kaikkia kohtia muista enää mutta tietyt kohat muistaa aina,just tässä mun elokuvassa ne tietyt kohat yrittää tulla mieleen mutta koskaan ei muista millon tämän kyseissn elokovan on nähnyt ja ennenkaikkea miten siinä kävi. Heh menipä sekavax ehkä se sit vaan on kuvitelmaa... mut silti vaivaa...

Deja vu on joku aivoissa tapahtuva "virhe", josta en nyt tarkempaa tietoa muistini takia voi antaa. Se on hyvin yleistä, ja sitä tapahtuukin yleensä lähes jokaiselle.

Ei mitään yliluonnollista siinä.

Mutta jos kuoleman jälkeen ei ole mitään, pitääkin sitten miettiä että mitäs tällä elämällä tehdään... Kai se on liian arvokasta tuhlattavaksi mihinkään typerään.
Ehkäpä ihmiset ovat liian tyhmiä tajutakseen tämän, tai sitten uskovat vakaasti ettei tämä ole se "ainut mahdollisuus".

Saas nähdä.

Lainaus:
09.12.2001 klo 23:26, Yoshimitsu kirjoitti:
pitääkin sitten miettiä että mitäs tällä elämällä tehdään... Kai se on liian arvokasta tuhlattavaksi mihinkään typerään.

Niin ja me IRCataan yli 50% elämästä?

"Mitä kuoleman jälkeen?"
Inferno.