Menen mukaan,en halua nimittäin jäädä sellaisesta kivasta paitsi. Jostain syystä nautin kinastelemisesta ja väittelemisestä.
Tietysti se riippuu riidan aiheesta aika paljon. En ala väittelemään asioista,joista en tiedä mitään(siitä voidaan tietysti olla monta mieltä).
Riitapukarikaan en ole..

Silloin se on aika kivaa, kun kiusattu on joku mulkero. Mutta muuten...ihan jees.

Kyllä todellakin. Ainakin, jos riitelijät osaavat riidellä kunnolla. Tästä on ollut jonkin verran esimerkkiä. Viimeisin hyvä ja mieleenpainuva riita taisi olla Vectra vastaan se joku peelo, jonka nimeä en muista. Juuri tällaiset riidat jäävät hyvin mieleen.

Mutta kahden hölmön välistä riitaa, jossa kummatkin vain haistattelevat toisilleen, on kaikkea muuta, kuin kiva seurata.

Viime liikuntatunnilla rupesin painimaan yhden Antin kanssa aika meiningillä. Pelattiin pesäpalloa ja kun minä olin juoksemassa kakkospesälle, niin se blokkasi minut, mutta sitten kamppasin sen maahan ja se tarttui minua jalasta ja sitten me heittelimme vähän aikaa toisiamme, jonka jälkeen lätsäytin sen maahan ja juoksin kolmoselle.

Ihan piristävää se oli...

riippuu aiheesta, missä riidellään, mikä vuoksi, joskus yritän pistää riidan poikki tai pistän vielä pahemmaks.

Kyllähän se ihan mukavalta kuullostaa, kun olohuoneesta kuuluu iso siskon suusta, että v*tun paskiaiset .

Jos joku inhoamani tyyppi riitaantuu esimerkiksi opettajan kanssa, se on hupia parhaimmillaan.

Kyllä niistä nauttii tiettyyn rajaan saakka, jos ruvetaan tappelemaan niin silloin on väliin mentävä.

Siinä vaiheessa kun tajusin olevani aina perustellusti oikeassa, lakkasin nauttimast riidoista. Tosin jouduin uusiin riitoihin jo pelkästään siksikin, kun yritin esittää loogisen ratkaisun muiden henkilöiden tappeluun.

Ihmiset ovat typeriä, Peltonen ei. http://www.kanetti.fi/~ledoodler/

<Edit>

Ja juuri tällä tavalla harrastan riitaa, kun olen tissutellut litran pullon ranskalaista chardonnayta.

Rolfin ja Vectran jutut oli hauskoja.

Nautin.