Kirjoitettu: keskiviikko, 26. toukokuuta 2004 klo 08.22
Muokattu: 31.05.2004 klo 22.18
Tänne sitte EE juttuja.
Itse ostin pelin jokunen kuukausi sitten ja olen pelannut sitä hyvin paljon.
Scenariot ovat tylsiä ja vaikeita, ja yksinpelit liian helppoja.
Siksi aloin pelaamaan peliä netissä.
Kirjoitettu: keskiviikko, 26. toukokuuta 2004 klo 14.00
Muokattu: 26.05.2004 klo 15.00
Pelaan netissä EmpireEarth (the art of qoncuest) nimimerkillä:
Suomi-Sotilas
Sä?
Pientä luettavaa arvostelut osiolta
Ihmisen historia maapallolla on pitkä. Luolamiehet metsästivät riistaa jo satoja tuhansia vuosia sitten, mutta vasta viime vuosisatoina on ihmisen teknologinen kehitys alkanut ottaa hurjia harppauksia. Empire Earthissa voi kokea koko ihmiskunnan historian, kaukaa luolamiesten ajoista pitkälle tulevaisuuteen, siis reilut puoli miljoonaa vuotta historiaa samassa pelissä. Pelattavaa ja koettavaa täytyy siis olla melkoisesti.
Pelissä tapaa joukon kuuluisia nimiä.
Empire Earthissa on paketoitu mielenkiintoisesti erilaisia tehtäviä ja perinteistä reaaliaikastrategiapelien kehittelyä samaan kasaan. Peli on jaettu neljään suurempaan, valmiiseen kokonaisuuteen, joiden lisäksi voi vielä tehdä omia kampanjoita. Eri tehtävät vaihtelevat aikakausien mukaan ja tehtävätyyppien skaala on hyvin laaja. Milloin pitää pelastaa tai suojella joitakin henkilöitä, rakentaa jokin tietty rakennelma tai tuhota vihollinen joltakin alueelta. Oli tehtävä mikä tahansa on vihollisen käyttäytyminen aina samanlainen, pelaajan yritykset onnistumiseen pyritään tuhoamaan hinnalla millä hyvänsä, keinoja kaihtamatta. Tehtäviin on upotettu mielenkiintoisella tavalla oikeita historian henkilöitä ja tapahtumapaikkoja, mutta muuten peli ei oikein seuraa historiaa. Moniin tehtäviin on myös useita mahdollisia ratkaisutapoja, esim. kaupungin valloitukseen voi käyttää aikaa ja rakennella rauhassa armeijaa tai suorittaa tehtävä nopeasti pienillä joukoilla ja täsmäiskuilla. Useimmiten oikean tavan löytää kahden ääripään välimaastosta, sillä tietokone vastuksena on todella pirullinen ja osaa pelata tätä peliä todella hyvin. Tietokone kehittää joukkojaan paljon nopeammin ja paremmin kuin ihmispelaaja.
Kivenheittäjistä cyborgeihin
Pelin ensimmäinen ajanjakso on noin 500 000 vuotta eaa. Tällöin ihmiset muistuttivat tavoiltaan enemmänkin eläintä kuin nykyihmistä ja ruoka hankittiin joko metsästämällä tai riipimällä luonnosta kaikkea syötäväksi kelpaavaa. Aseistuksena olivat kivet joita heittelemällä sai hieman suuremmatkin riistaeläimet tainnutettua. Rauhallista hiljaiseloa ei ollut elämä kivikaudellakaan ja riidat repivät heimojen välisiä suhteita. Nopeasti ihmiset rupesivat kehittämään parempaa aseistusta, kuten keihäät joilla oli helpompi saada vihollinen hengiltä ja kalastusveneet joilla ruokaa pääsi etsimään kauempaakin. Näistä alkuajoista eteenpäin kilpavarustelu naapurin kanssa onkin sitten ollut armonta. Hengähdystaukoja ei anneta, eikä laakereille voi jäädä lepäämään sillä muuten huomattavasti kehittyneempi vihollinen tulee ja jyrää. Aseistusta ja yhteiskuntaa on kehitettävä jatkuvasti paremmaksi. Pelin aikakaudet on jaoteltu epätasaisesti 14 eri kehitysasteeseen esihistoriasta nanoaikaan. Pelaamiseen pääsee sisälle melko nopeasti ja tätä ei ainakaan vaikeuta havainnolliset opetusosuudet, sekä perusteellinen ja kattava ohjekirja.
Joukkojen taisteluvahvuutta voi parantaa poppamiehillä.
Pelin käyttöliittymä on melko perinteinen. Halutut joukot valitaan hiirellä osoittaen ja klikkailemalla niille valitaan haluttu toiminto. Valittavissa olevien toimintojen skaala riippuu valitusta kohteesta, esim satamassa voi rakentaa laivoja, maatilalla kasvattaa ruokaa ja robottitehtaassa rakentaa taistelurobotteja. Joukkojen ja rakennusten tuottaminen vaatii tiettyjä rakennusmateriaaleja, joita hankitaan maastosta riipimällä tai tuottamalla jossakin rakennelmassa. Uusien aseiden ja rakennusten saamiseksi pitää olla tietyt asiat aikakaudelta rakennettuna, mutta jos kehittymistä ei rajoita mitenkään voi teoriassa jopa yhdessä ainoassa pelissä kehittyä kivikaudelta nanoaikaan. Erilaisten aseiden, rakennusten ja taitojen määrä on huimaava. Pelissä on myös pappeja, poppamiehiä, sankareita ja muita erikoisosaajia jotka voivat järjestää luonnonkatastrofeja tai muuta mukavaa vihollisen päänmenoksi. Uutta ihmeteltävää pelissä siis riittää.
Kärpäsellä härkästä
Aseiden tehokkuudella on todella merkitystä. Kehittyneemmillä aseilla varustetut joukot tuhoavat hyvin nopeasti huonommat. Aseistuksella on myös tietty tehokkuusjärjestelmä, esim. keskiajalla keihäillä varustetut sotilaat ovat miekkamiehiä parempia mutta häviävät jousimiehille, jotka puolestaan ovat miekkamiehiä huonompia. Asetyypin sopiva valinta on ratkaisevassa asemassa joukkoja varusteltaessa jos haluaa vihollisen voittaa. Vihollisen aseistuksen ja eri aseiden tehokkuuden tuntemisesta ei ole haittaa. Tehokkuuden mittasuhteet on kyllä usein myös hyvin rasittavia, sillä jos vihollinen onnistuu rakentamaan vaikka yhden ainoan puolustustornin ei sitä onnistu tuhoamaan edes sadoilla kiven viskojilla. Pelissä ei siis määrä välttämättä korvaa laatua ja oikealla strategian valinnalla pärjää.
Sun Tzu ja sodankäynnin taito
Tietokone jyrää.
Tekoäly pelissä on tehty hienosti sillä kone ei näe vihollisen joukkoja yhtään sen paremmin tai laajemmalta alueelta kuin ihmispelaaja. Jos tietokoneen joukot eivät ole käyneet rakennusten lähellä eivät ne edes tiedä niiden olemassaolosta mitään. Vasta kun ensimmäinen tiedustelija on huomannut mitä kaikkea toisen kylästä löytyykään tulee vihollinen strategisiin kohteisiin sellaisella rytinällä että alta pois. Muutoinkin vihollinen hyökkää kuten ihminen, ensimmäisenä parhaimmaksi kohteeksi kuvittelemaansa paikkaan. Tietokone on myös lukenut hyvin strategiaoppaita sillä usein vihollisen löytää hyökkäämästä sieltä missä on heikoin puolustus. Varsinkin lentävien kuljetuskoneiden aikakausilla löytää harmittavan usein vihollisen keskittämästä joukkojaan ihan omalta takapihaltaan. Kuitenkin yksittäisten hahmojen älyssä olisi ollut todellinen kehittämisen paikka. Jos henkilöille ei ole mitään tehtävää seisovat ne huojuen toimettomina vaikka vuosia, toistaen samaa ennalta määriteltyä liikettä. Parhaimman tehokkuuden saavuttamiseksi pelaajan olisikin kyettävä repeämään joka paikkaan yhtäaikaa.
Zoomatakko vaiko eikö zoomata
Graafisesti Empire Earth on hyvää keskitasoa. Kauempaa pelialuetta tarkasteltaessa on peli kaunis ja vilinää ja vilskettä on ruudulla enemmän kuin riittävästi. Lähemmäs zoomailtaessa kuitenkin pelin kolmiulotteinen grafiikka näyttää todellisen olemuksensa. Rakennukset ja joukot ovat läheltä tarkasteltuna laatikkomaisia ja suoraan sanottuna rumia. Viljapellot ovat joukko epäuskottavasti heiluvia suorakaiteita. Pientä viimeistelyn puutetta oli myös havaittavissa siinä että esim. ajoneuvot liikkuivat rakennusten läpi ja kasautuivat päällekkäin yhdeksi massaksi. Pelialuetta voi tarkastella vain tietystä suunnasta ja zoomauskin toimii tiettyä rataa kulkien. Muutenkin zoomaustoiminto tuntui jotenkin turhalta eikä siitä ole todellista hyötyä kovinkaan montaa kertaa. Myöskään hahmojen itseään toistava liikkuminen ja persoonaton olemus ei anna aihetta lähempään kohteiden tarkasteluun. Ennemminkin kuin lähelle zoomausta jäi pelissä kaipailemaan koko pelialueen kattavaa katselukulmaa, jolla kokonaisuuden hahmottaminen olisi ollut helpompaa.
Äänimaailmaltaan peli on ihan kelvollinen ja erilaisia ääniä on sen verran kattavasti ettei liiallista toistoa tule. Eri toiminnoilla on omat äänensä ja katseluetäisyydellä on vaikutusta äänten voimakkuuteen. Mahtipontinen musiikki luo sopivasti tunnelmaa, mutta tehtävien välianimaatioissa ääninäyttely on todella surkeaa ja kirskahtaa kovaan pahasti.
Hei, älä rakenna sitä lentokenttää meidän takapihalle!
Lopunajan odotusta.
Mittasuhteet pelissä ovat ihan vinksallaan. Usean perheen talo muistuttaa lähinnä koirankoppia ja lentokenttä voi olla samaa kokoluokkaa talon kanssa. Myöskään rakennusten koon ja niiden rakentamiseen kuluvan ajan välillä ei tunnu olevan yhteyttä. Jotkin todella suuret rakennukset rakennetaan lähes samassa ajassa kuin pienet mökin pahaset. Esihistoriasta kivikauteen on noin 450 000 vuotta, mutta se kuluu ajallisesti yhtä nopeasti kuin muutama sata vuotta keskiajalta renesanssin aikaan. Pelattavuuden kannalta ei mittasuhteiden vääristämisellä ole huonontavaa vaikutusta, pikemminkin päinvastoin. Jos joukot olisivat oikeassa suhteessa toisiinsa voisi yksittäisten ihmisten löytäminen suurten rakennusten ja sotalaivojen lähistöltä olla hyvin vaikeaa, ja tuskin kukaan myöskään jaksaisi pelata reilua neljääsataatuhatta vuotta kivenheittäjien aikakaudella ilman teknistä kehittymistä.
Pelialueen koon saa vaihtelemaan todella pienestä, todella isoon. Erilaisia maastotyyppejä on monia ja maastopinnat generoidaan automaattisesti siten että harvoin näkee kahta aivan samanlaista karttaa. Korkeuseroja kartoilla löytyy vaihtelevasti ja niiden merkitys on lähinnä liikkumista ja rakennusalaa rajoittava. Liikkuminen kartta-alueella toimii vaivattomasti ja käyttäen oikean alalaidan pikkukarttaa voi nopeasti hypätä minne tahansa kartta-alueella. Eri puolien nimeäminen maiden mukaan on hieman huvittavaa sillä kokonaista Saksaa voi näin edustaa yksi talo ja kaksi ukkoa. Aivan Saksan vieressä voi olla Venäjä kolmella ukolla ja sen naapurissa Kreikka kahdella talolla. Maa on olemasssa niin kauan kuin yksikin kansan edustaja on olemassa.
Moninpeliä vaikka viikkokaupalla
Moninpelinä Empire Earth on ehdottomasti hyvin toteutettu. Moninpelien luominen ja hallinta on yksinkertaista ja peli toimii jouhevasti myös internet-palvelimilla pelattaessa. Harvinaisen hyvä idea on myös että moninpelissä voi tilanteet tallentaa ja jatkaa peliä myöhemmin. Näin usean tunnin pelaaminen ei mene hukkaan jos väsy yllättää ja peliä voi jatkaa vaikka viikon päästä tismalleen samasta tilanteesta. Yksinpelissä tietokoneen ylivoima alkaa rassata hermoja hyvin nopeasti ja puuduttaa nopeasti lyhytpinnaisemman pelaajan. Ei samaa tehtävää jaksa välttämättä aina pelata montaa kertaa uudelleen ja uudelleen jos häviö yllättää jatkuvasti. Kuitenkin koska yksinpelin tehtävät ovat vaihtelevia ja aikakausia on useita säilyy mielenkiinto pelaamiseen yllättävänkin pitkään. Aikaa peliin uppoaa kyllä reilusti, useimpiin tehtävistä tuhrautuu monta monta monta tuntia. Kokonaisuutena Empire Earth on viihdyttävä paketti pelityypistä pitäville, mutta se jokin siitä jäi uupumaan.
Kirjoitettu: keskiviikko, 26. toukokuuta 2004 klo 20.19
Olen pelannut Empire Earthia internetissä n. 3 vuotta. Minulla on myös aoc, kuten monilla muilla ee "-kavereillani", mutta jätimme sen ja siirryimme originaaliin, koska se oli pilattu tyhmillä erikoisuuksilla. Jos haluat tavata suomalaisia een pelaajia ja pelata meidän kanssamme, niin vaihdappa ihan tavalliseen EEhen, se on parempi.
