Lainaus:05.01.2005 perato kirjoitti:
taas tajusin mahtimokan tässä pelissä. grafiikka. muuten aivan loistavaa jälkeä, mut jos 5000 sotilasta makaa kuolleena jossain germanian suolla, niin tuskin kaiken pitäisi näyttää suihkusta tulleelta. kaikki kiiltää, ja on kauhean kirkasta. jotenki rasittaa tällänen, esim ruoho on vaaleanvihreää eikä tummanvihreää. mikä järki tässäkin on.

En ole tullutkaan ajatelleeksi tätä, minulla ainakin oon kaikki luonnollisen näköistä äijät on paljon tummempia kuolleena kuin elävänä

Onko teistä joku päässyt valloittaman deva nimisen kylän, mulle se tuo hieman vaikeuksia, kun valloittan tämän kyseisen kylän, ja tappan kaikki asukkat siellä, niin seuravalla vuorolla mä olin menettänyt tämän kyseisen kylän rebelsille, vaikka minulla on ollut, siinä kylässä yli tuhannen miehen armeija, en oikein taijua tätä, periatessa kylässä ei ollut yhtään asukkasta, mistä sitten heillä yhtäjäkkiä ilmistunut 2000 miehen armeija.

Saattaa johtua siitä että, ne ei oo uskollisia ja jos kylästä tulee miinuksia niin sillon se ainakin vallataan.

Typerä kaksoisviesti

Verinen sisällissota on alkanut. Julii lähettää armeija armeijan jälkeen Italiaan (pelaan Brutiilla). Ptolemaic-empire aloitti suurhyökkäyksen Turkissa. Italian joukkoni koostuvat kahdesta legioonasta. Toinen italian legioonistani aloitti Rooman piirityksen ja toinen marssi Roomasta pohjoiseen suojaamaan Roomaa piirittävää armeijaa.

Piirityksen alettua, Juliin yksi armeija osasto kiersi pohjoisessa olevan armeijani ja uhkasi Roomaa piirittävää armeijaani. Välttääkseen verilöylyn tämän Julii:n vasta saapuneen armeijan kanssa, päätti kenraalini kokeilla toista keinoa.Kenraalini päätti lähettää diplomaatin vastustajan kenraalin luokse, joka sitten saikin tämän vakuuttuneeksi siitä, että Brutii-suku on nostava Rooma maailman vallaksi, muut suvut eivät olisi riittävän voimakkaita.

Neuvotteluiden jälkeen Julii:n armeija vaihtoi tunnuksensa Brutiin tunnuksiin. Tämän jälkeen Brutii:n suvun uusin jäsen lähti armeijansa kanssa marssimaan kohti pohjoista, tukemaan toista Brutii-armeijaa, joka kärsi huomattavia tappioita taistelussa yhtä Julii:lle lojaalia armeijaa vastaan, kovin montaa sellaista taistelua tämä armeijani ei kestäisi. Leginoonani pitäisi päästä täydentämään tappionsa, mutta ei ennen, kuin paikalle saapuisi toinen legioona. Roomaa piirittävää legioonaa pitää suojella - vaikka viimeiseen mieheen.

Juliin hylännyt kenraali sai tehtäväkseen osoittaa lojaalisuutensa Brutiille ja marssia vapauttamaan pahoin kärsinyt legioonani. Ja niin lähti kenraali 2 000:n miehensä kanssa kohti pohjoista. Kolonna lähti marssimaan kohti pohjoista ilman vastarintaa. Kesken marssin, alkoi sumu nousta. kolonna jatkoi marssimistaan. Sumu alkoi olla jo todella sankkaa. Marssiva legioonalainen pystyi hädin tuskin erottamaan edessä marssivan sotilaan selän. Kollonna jatkoi marssimistaan. Kenraali oli kuulevinaan ääniä sumusta, marssivan kolonnan sivuilta, mutta ajatteli äänien olevan lähtöisin omista sotilaista.

Sumu alkoi hieman hellittää. Sotilaat marssivassa kolonnassa alkoivat tähyilemään josko auriko näkyisi. Valtaosa heistä ei enää ikinä nähnyt aurinkoa. Sumun heiketessä erään kärjessä marssivan kohortan sadanpäämies sattui katsomaan sivulleen ja huusi saman tien hälytyksen. Legioona oli marssinut suoraan ansaan. Rooman senaatin legioona oli sumun turvin saartanut marssivan kolonnan.

Sadanpäämiehen hälytyshuudosta alkoi verinen ja sekava taistelu sumun keskellä. Pitkään taistelu jatkui. Kun sumu vihdoin hälveni kokonaan, oli kolonnasta jäljellä enää alle 500 miestä. Kenraali ja 1 500 miestä makasi kaatuneina yhdessä tuhannen kaatuneen senaatin sotilaan kanssa pitkin taistelukenttää. Vaikka taistelu voitettiinkin, niin kolonnan kärsimät raskaat tappiot pakottivat sen kääntymään takaisin kohti etelää, jättäen pohjoisessa olevat legioonalaiset oman onnensa nojaan...

Oma Karthagon Historiani

Karthago. Mitä kaikkea tuo kaunis sana nykyisin sisältääkään. Sotaa; ylväitä voittoja, karvaita tappioita. Kauniiden naisten itkua kuolleiden miestensä puolesta, kerran jalojen hevostemme mätäneviä ruumiita kaikilla maailman rannoilla.

Olen Hanno Thapsus, suoraa sukua suurista kuninkaistamme, yksi ainoita puhdasverisiä näinä suurvallan aikoina. Valtakuntani historia on tämä.

Historiamme alkoi Troijalaisten paenneiden perustettua kaupungin Pohjois-Afrikkaan, vähitellen raivasimme itsellemme elintilaa ympäristöstä, kukistaen heikompamme Falcata-miekkojemme vahvoilla terillä. Valtakunta kasvoi, kansamme vahvistui ja laivamme hallitsivat koko välimerta Etruskien ja Kreikkalaisten avulla, Foinikialaisia merenkävijöitämme ei kukaan pystynyt haastamaan.

*Tästä alkaa pelin fiktiivinen historia*

Mutta pohjoisesta nousi kasvava mahti, historian tähän mennessä taitavimmat poliitikot (joskin surkeimmat laivanrakentajat), roomalaiset. Sinisiin verhoutuneet Rooman Tasavalta-armeijan soturit liikkuivat rajoillamme, vahva liittolaiskaupunkimme Syrakusa lähetti avunpyyntöjään meille, pelkonsa vapaudesta takia. Me vastasimme, aloitimme Sisilian miehittämisen ja varustelun, kaupunkimme Lilybaeum vastaanotti joukkoja länestä, Iberialaista jalkaväkeä ja erittäin taitavia lingonkäyttäjiä espanjan saaristosta.

Kävi niin kuin pelkäsimme, Roomalaiset jättivät punaisen keihään kaupunkimme portille, tämä oli varoitus 30 päivän päästä alkavasta sodasta, roomalaisten outoja tapoja pilata yllätyksen tuoma etunsa. Armeijat liikehtivät, Syrakusan edustalla käytiin verisiä taisteluita, Karthagon lyödyt joukot pelaistuivat monesti vain ja ainoastaan sotanorsujemme takia, roomalaiset eivät näihin olleet tottuneet.

Lyötyämme Scipion kenraalin Sisiliassa alkoi Italian maaperällä tapahtuva näännytyssota, saimme vahvan jalansijan Capuan viljavassa ja linnoitetussa kaupungissa. Kaupunki kesti tulevien vuosikymmenien piirityksen kauhut, kiitos ruokavarastojensa.

Rooman Senaatin hallitsema pääkaupunki Capuan naapurissa saartui ajan myötä, Juliusten ja Brutusten kenraalit lyötiin ja monta kaupunkia asettui lyhyiden taisteluiden jälkeen puolellemme. Latiumin tasangolla käytiin vuoden 200eKr. verisimmät ja suurimmat taistelut, jotka valkoisiin vaatteisiin pukeutuneet sotaan tottuneet Hopliittimme Karthagon kaupungista ratkaisivat. Falangi oli edelleen voimakas kun sitä tuki ratsuväellä.

Tästä alkoi sodan vuosisata, suurin osa kenraaleistamme menetti pohjoisessa henkensä Kelttien salakavaliin hyökkäyksiin metsästä, ja vasta 150eKr. oli läntisessä Euroopassa rauha, Barbaareiksi kutsutut heimot oli alistettu Karthagon valtaan. Ainakin näennäisesti. Pohjois-Afrikassa oli valtioksi muuttunut valtakuntamme laajennut etelään ja itään, aina mahtavan Egyptin porteille. Ptolemaioksen diplomaatit kolkuttelivat luonamme, jättäen naurettavia uhkavaatimuksia ja lupauksia sodasta.

Joka tapauksessa, ensimäinen rauhan vuosikymmen koitti, joskin pinnan alla jokainen politiikkaan perehtynyt Karthagolainen tiesi Idän uhan kasvavan. Salaa alettiin joukkoja siirtää Lepcis Mangan provinssiin, kaiken kaikkiaan armeijoita sinne kerääntyi kolme, yksi niistä barbaarisotien kovettama, ainoana haittapuolenaan kokematon kenraali.

Vuonna 140eKr. alkoi mittava hyökkäyksemme itään, yllätyksen etu toi meille voittoja pieniä Egyptiläisiä armeijoita vastaan, Pyhä Baalille vihitty ratsuväkemme oli tässä vaiheessa maailmankuulua, puhumattakaan tappavan tarkoista Kreetalaisista jousimiehistämme. Keihäämme olivat täysin verentahrimat, tappiomme pienet ja moraalimme korkea.

Siwan suurkaupungin vallattuamme alkoi kenraalimme Hanno Thapsus, eli minä, valmistella piirityskoneiden rakentamista Egyptin suurkaupunkien valtaamista varten. Kaikki meni hyvin, kunnes saimme kuulla vakoojaltamme Thebassa erittäin synkkiä uutisia.

Faarao, kolmas tänä vuonna, oli koonnut mahtavan armeijan itäisiltä alueiltaan, ja marssi täydessä sotavarustuksessa meitä päin. Vakoojan mukaan heitä oli likelle kymmenen tuhatta, joista neljä tuhatta Faaraon omin käsin valitsemia eliittisotureita, pelättyjä jousimiehiä, haarniskoituja kaulasta sandaaleihin.

Päätimme kohdata heidät kentällä, kutsuimme kokoon nyt erittäin kokeneet joukkomme, 3000 miestä (2000 raskasaseista hopliittia, 500 Kreetalaista jousimiestä, 250 Baalin pyhää ratsuväkeä, 50 Sotanorsua miehistöt mukaanlaskettuna ja kaiken kukkuraksi 200 miestä katapultteja hoitamaan).

Kokoonnuimme mailin päähän Siwasta kukkulalle, aurinko oli paahtava ja hiekkamyrsky tulossa. Tämä ei kuitenkaan haitannut meitä, sillä vaikka tuuli oli kova, kuulimme hirvittävän äänen, itseämme monta kertaa isomman armeijan jalkojen marssin ja kiroukset.

Vyötimme itsemme ja tarkistimme viime hetkellä aseemme, miekkani terä oli kiiltävä ja kuiva tästä ilmanalasta. Pian se olisi punainen ja verestä tahmea.

Järjestin joukkomme puolikaareen kukkulan laelle, jousimiehet tällä kertaa keskelle sotavaunujen pelossa, katapulttimme niiden taakse. Sotanorsut ja ratsuväki olivat sivustoilla valmiina koukkaamaan vihollisen. Aika kului, odotimme ja odotimme, kaiken aikaa vihollisten marssin ääni koveni, toivoimme ettei hiekkamyrsky ikinä lähtisi pois, ettemme pelkäisi liiaksi egyptiläisten lukumäärää.

Vihdoin tulivat tunnustelijoiden ruumiit näkyviin noin 400 jalan päässä, tavallisia maajusseja. Käskin Kreetalaisia ampumaan heidät, pian oli ensimmäinen veri vuodatettu.

Katapulttimme latasivat "kämmenensä" öljytynnyreillä, egyptiläiset lähestyivät. Palavat ammukset lensivät ilman halki, polttaen osuessaan usean kymmentä egyptiläistä niille sijoilleen. Käskin nuolisateen alkavaksi, Kreetalaiset alkoivat tyhjentää 24 nuolen viintään hitaasti, tappaen jokaisella aallolla liudan egyptiläisiä.

Sotavaunut tulivat, faarao etunenässä. Näky oli hopliiteillemme karmea, ja ensisäikähdyksestä selvittyämme näimme silvottuja ruumiita etulinjassa, vaunujen sirpit tekivät työnsä julman tehokkaasti. Nuolet lensivät puoleen ja toiseen, kuninkaallisen egyptiläisen jousimiehen nuoli lävisti vierelläni ratsun selässä istuvan henkivartijani kurkun.

Ensimmäinen rynnäkkö alkoi, kirveitä heiluttavat erämaahan tottuneet soturit kävivät raivoisasti keihänmuurimme kimppuun. Kuin ihmeen kaupalla miehemme kestivät, ensimäinen aalto oli torjuttu. Käskin elefanttini kylvämään kauhua vihollisen linjoihin, sotilaani saivat uutta puhtia nähdessään pelkäämiensä jousimiesten ilmassa lentelevät ruumiit.

Päätin ottaa tilanteesta hyödyn irti, satuloin itseni ja jätin etulinjan veljeni haltuun, itse ratsastaen Baalin ratsuväen luokse. Sotapuheeni valoi heihin itseluottamusta, lähdimme laukkaamaan täyttä vauhtia vihollisten etulinjaa päin. Keihäämme ja me syöksyimme kuin salama halki taivaan, vihollisen tarkasti vartioitu etulinja halkesi keskeltä kahtia, aiheuttaen pakokauhua, varsinkin sotilaiden nähdessä faaraonsa kuolevan.

Voitto oli meidän, miekkakätemme särkivät monta päivää tästä eteenpäin.

Theba, Aleksandria ja Memfis antautuivat pian, idässä odottivat uudet taistelut jäljellä olevia egyptiläisiä vastaan.

Kiitän ja kuittaan, toivottavasti ette nukahtaneet

toi oli kyl todella hienoa luettavaa. lisää tarinoita.

Hienoa Visric & Abel. Lissää, lissää!

vau!! Siis noi on hienoja...

Hienot kertomukset, lisää van kertomuksia kehin

Ootte varmaan kattonu jotain elokuvia tai lukenu vaikka Sinuhe egyptiläistä, kun kerran noin juttu luistaa. Kannattaa kyllä tutustua edellä mainittuun kirjaan, jos pitää Rome:Total Warista. Eihän se ole läheskään pelkkää taistelua ole, mutta silti loistava kirja.

Lainaus:07.01.2005 repta kirjoitti:
Ootte varmaan kattonu jotain elokuvia tai lukenu vaikka Sinuhe egyptiläistä, kun kerran noin juttu luistaa. Kannattaa kyllä tutustua edellä mainittuun kirjaan, jos pitää Rome:Total Warista. Eihän se ole läheskään pelkkää taistelua ole, mutta silti loistava kirja.

Kaikki Waltarin historiaromaanit kuuluu yleissivistykseen

Lukekaas Ihmiskunnan viholliset ja Valtakunnan salaisuus, Turms Kuolematonta unohtamatta jos Antiikin historiaromaanit kiinnostaa.

Minä ainakin suosittelen kirjaa "Tuliportit".

Nyt innoistuin pelaa taas ja päätin asentaa taas romen. No sitten asennuksen jälkeen yritin päästä pelaamaan mutta se alkaa valittamaan jotain direxistä, että direxini on alempi versio kuin 9b vaikka löytyy 9c jo. (en muista miten toi direx kirjotetaan joten kirjotin noin ) apuja?

Onko joku teistä kattonut uuden elokuvan alexanderista, kertoka minulle onko katsomisen arvoinen leffa. Mä kuulin että aika surkea se on ja kertoka mistä voi hankkia alkuperasen leffan alexanderista, en löytänyt mistän, haluan kovasti ostaa sen.

kertokaas mikä on paras tapa tappaa horse archreita? pelaan traakialla?, onko greek cav, vai archerit?

Lainaus:09.01.2005 perato kirjoitti:
kertokaas mikä on paras tapa tappaa horse archreita? pelaan traakialla?, onko greek cav, vai archerit?

En muista tuota yksikköä tarkasti, mutta sen nimi kuulostaa siltä, etä jokin nopea hevosyksikkö voisi saada pahaa jälkeä.

Horse archereiden tappamiseen eivät sovellu jalka väki yksiköt ainakaan ne joilla ei ole kunnollista kilpeä.En oikein ole varma miten horse archerit saisi tapettua parhaiten,mutta ratsu väelle ne eivät kyllä pärjää ja tällä tarkoitan ihan kunnon ratsuväkeä ei mitään keihäitä nakkelevia militia cavarlyja vaan ihan lähitaisteluun kykenevää kevyttä ratsuväkeä.Jos ja kun heppa archerit hyökkäävät jalkaväkesi kimppuun hajoita joukkosi loose formation napilla menetykset ovat pienemmät.sitten koita saartaa heppa archerit pussiin,niin että ne eivät pääse pakoon ja menevät mahdollisesti paniikkiin.Paniikkiin menoa kannattaa avustaa jousimiesten palavilla nuolilla.

Lainaus:08.01.2005 silver1492 kirjoitti:
Onko joku teistä kattonut uuden elokuvan alexanderista, kertoka minulle onko katsomisen arvoinen leffa. Mä kuulin että aika surkea se on ja kertoka mistä voi hankkia alkuperasen leffan alexanderista, en löytänyt mistän, haluan kovasti ostaa sen.

se ei todellakaan ole surkea! se todellakin on katsomisen arvoinen. Kesken elokuvaa tuli kauhea himo päästä pelamaan romea.

juu, taitaa noiden scythialaisten hätyytteleminen jäähä myöhemälle ku brutii julisti sodan

Horse archereita vastaan:

Kun ovat normaalissa tilassa, ammu jousimiehillä.

Kun muodostavat Cantabrinian Circlen, hyökkää ratsuväellä. Eivät ehdi pakoon.

Toinen hyväksi havaittu keino tietokonetta vastaan on hyökätä kahdesta eri suunnasta.

PS. DirectX:ää se valittaa aina asennuksessa

Lainaus:08.01.2005 silver1492 kirjoitti:
Onko joku teistä kattonut uuden elokuvan alexanderista, kertoka minulle onko katsomisen arvoinen leffa. Mä kuulin että aika surkea se on ja kertoka mistä voi hankkia alkuperasen leffan alexanderista, en löytänyt mistän, haluan kovasti ostaa sen.

Siis se ei ole tullut kauppoihin vielä. Se on elokuvissa ja hyvä oli!

Onkos kenelläkään kokemusta RTW:stä Xp Pro-käyttöjärjestelmällä?
Kuinka toimii, kaatuileeko tjsp.?

Ainakin itselläni Rome nakkaa työpöydälle usein kesken taistelun,
samalla sammuttaen pelin.

Kaiken lisäksi edellinen tapahtuu lähes aina taistelun aikana "battlefieldillä".
Peli toimii random ajan, mikä on kaikista ärsyttävintä, koska joskus saattaa parikin tuntia toimia, kun taas joskus kork. 5min pitkät taistelut ovat mahdollisia.

Toisaalta syy saattaa olla näytönohjaimessa taikka sen ajureissa, joten mainitsen näytönohjaimekseni Club 3d Radeon 9550 - 256mb, muilla kokemuksia 9550-näyttisten puolelta?

Mihin vuoteen asti olette muuten päässeet? Itse olen päässyt noin vuoteen 200 ekr. (valloitin 50 aluetta)

jonnekki 50 ekr, juliilla ku pelasin, jonnekki sinne se loppu. Nyt on peli traakialla, ja saatan jopa hulluuden puuskassa yrittää jotain visricin tai abelin tarinoiden kaltaista, kunhan peli hieman tästä etenee