Tämä topic on unettoman yön satoa; ei ehkä mitenkään originelli, mutta päätin siitä huolimatta väsätä tälläisen.

Utelen teiltä hienoimpia hetkiä GameCuben ääressä. Tein muutaman erilaisen kategorian, mutta jos haluatte lisätä jotain omaanne niin be my guest. Minä aloitan.

"kylmät väreet selkäpiissä-hetki"
Legend of Zelda: The Wind Waker. Klassisen fairy-musiikin ja nimenluonnin jälkeen näkyy hetken pelkkää mustaa, kunnes intiaanivaikutteiset puupiirrokset ilmestyvät esille. "Kunnes yhtäkkiä, kuin tyhjästä ilmestyi vihreänuttuinen poika, joka onnistui karkottamaan pahan..." taustalla soi uskomattoman kaunis variaatio Zelda-themestä..... brrr...

"Prkl! Vielä kerran!-hetki"
Super Mario Sunshine pitää sisällään muutaman tajuttoman vaikean shinen. Itse meinasin polttaa proppuni kentän kanssa, jonne pääsee Delfinon plazan rannalla sijaitsevalta saarelta. Siinä piti ajelehtia hataralla lehdellä pitkin saastunutta virtaa ja kerätä punaisia kolikoita tiukan aikarajan sisällä. Montakohan kertaa sanoin silloin "vielä kerran!".

"Uin syvällä nostalgiassa-hetki"
Luigis Mansionin melodiat ovat jo itsessään varsin hyräiltävää kamaa. Mutta ei siinä vielä kaikki; kartanon musiikkihuoneessa soiva Super Mario Bros-theme on fantastinen. Laitoin kappaleen soimaan useita kertoja, kuuntelin sitä silmät kiinni ja suorastaan uin nostalgiassa. Se oli erityinen hetki.

"Mitä ihmettä olen tehnyt!-hetki"
Olen Kapteeni Olimar ja perässäni seuraa 40 keltaista Pikminiä. Suunnistan hakemaan pelin alkupuolella seuraavaa aluksen osaa ja päätän oikaista veden poikki. Sitten, kaikki keltaiset sipuliotukseni jäävät takanani pulikoimaan veteen ja hukkuvat... menetys tuntui karmaisevalta. Minun kasvattamat, medellä lellimät ihanat otukset olivat poissa... Miten olisin voinut alussa tietää vain sinisten Pikminien kestävän vettä?

Jep. Luokaa omat GC-hetkenne ja kertokaa niistä.

Tunnelmallisin hetki
The Legend of Zelda: The Wind Waker. Ensimmäistä kertaa Hyrulessa käydessäni oli tunnelmat katossa. Mikään ei liikkunut, ei kuulunut mitään ääniä. Pelasin yöllä. Talon ulkopuolellaltakaan ei kuulunut mitään. Kaikki oli mustavalkoista paitsi Link. Se oli jotain uskomatonta.

Lisään sitä mukaa, kun tulee mieleen.

Jännittävä hetki
Metroid Primen lab:ra siellä lumialueella. Ensin piti hakuea Thermal-visor alakerrasta. Kun minä sai sen, niin huone pimeni. Minun piti laittaa Thermal-visor kasvoilleni että näkisin minne päin piti kulkea. Avaruus piratteja säntäsi luotseni ja niitä piti tuhota ettei ne tuhoa minua. Taustalla soi piinaava musiikki ja pirattien ulvonta kantautui korvaani. Kun vihroin minä pääsin ulos Lab:ta. Minä huomasin olleeni hengissä.

Tunnelmallisin hetki:
Wind Wakerin Ganonia vastaan taistelu.
Ja olihan tuo ensimmäistä kertaa Hyrulessa ollessa ihan tunnelmallista

Pakokauhuinen hetki
Olen pelannut Metroid Primea vajaa puoli tuntia ja olen lähdössä takaisin alukselle. Matka sujuu mukavasti kunnes astun huoneeseen jossa on piraatteja. Heti perään näen hurjan räjähdyksen ja piraatit lentelevät ympäriinsä. Jatkaan matkaa kunnes päädyn eräänlaiseen putkeen ja näen edessäni suuren parasiittilauman. Sitten näin pelkkää limaa joka valui visiirilläni.

Enpä ole koskaan aikaisemmin yhtä paljon säikähdellyt kuin Metroid Primea pelatessa...

Lisäys:

"Laajuuden tunne-hetki"

Super Mario Sunshine. Ensimmäistä kertaa Ricco Harborin korkean telinerakennelman huipulle kiipeäminen oli hieno hetki. Alhaalla näkyi silmänkantamattomiin kaunista, aurinkoa heijastelevaa merta. Tuijotettuani näkyä muutaman minuutin tajusin, että tälläistä laajuuden tunnetta en ollut milloinkaan ennen kokenut tasoloikkapelissä.

"Prkl! Vielä kerran!-hetken" olen kokenut F-Zero GX:n story modessa varmaan noin tuhat kertaa. Varsinkin Chapter vitonen very hardilla onnistui kyllä nostamaan verenpaineeni tähtitieteellisiin lukemiin.

Laajuuden tunne kyllä Super Mario Sunshinessä tulee lähes väistämättä kun vähän korkeammalle kiipeää. Tuota tunnetta kyllä WW:ssäkin piisaa riittämiin.

"Äärimmäinen päähahmosta ärsyyntyminen"- hetki tapahtui kohdallani jokaisessa Viewtiful Joen dialogissa.

Lainaus:29.07.2004 IceGuardian kirjoitti:


"kylmät väreet selkäpiissä-hetki"
Legend of Zelda: The Wind Waker. Klassisen fairy-musiikin ja nimenluonnin jälkeen näkyy hetken pelkkää mustaa, kunnes intiaanivaikutteiset puupiirrokset ilmestyvät esille. "Kunnes yhtäkkiä, kuin tyhjästä ilmestyi vihreänuttuinen poika, joka onnistui karkottamaan pahan..." taustalla soi uskomattoman kaunis variaatio Zelda-themestä..... brrr...

Tismalleen samoin miten itsellenikin kävi

"Vielä kerran" -hetkiä on aivan liikaa, jokaisen pelin kanssa.

Metroid primen saatuani istuin ~20 minuuttia pelkästään kuunnellen alku menun musiikkia.

Suurin [nielaus]- hetki

Jättiläismäinen Metroid Prime käpertyy auki, ehdottomasti. Siinä oli kyllä sellainen hämmästys, varsinkin kun sen möykyn ensin skannasi - "Mitä pirua?!"

Olen vapaa!- hetki

Super Mario Sunshine
Mikäs siinä katoilla pomppiessa. Olen Mario.

Olen valmis mihin vain- hetki

MGS: The Twin Snakes
Vähän siinä räplännyt ohjekirjaa ja käynyt briefingin läpi - "Okay, I'm ready to go."

Ikävä kyllä kesti aika kauan että pääsin peliin sisään ja tajusin idean kokonaisuudessaan. Ei siis alku sujunut kuin vettä vaan.


Hyrulessa käynti oli kyllä tosi vaikuttava kohta.
Ei tule enempää mieleen.

"Sain GameCuben-hetki

Se on varmasti tuo, vaikka en ole saanut sitä, mutta olen odottanut sitä kuukauden ja se tulee viimeistään sunnuntaina. Mukana tulee Wind Waker ja Ocarina of time.

Tämän täytyy olla Cuben paras peli "hetki"

Alusta loppuun MGS: TTS, aivan upea elämys, vaikka takana oli jo alkuperäinenkin versio. Tuskin Cuben elinkaaren aikana tulee mitään parempaa peliä vastaan kyseisellä konsolilla.

Vuoden vahu...

Wind Wakerin ja Metroid Primen usa-versioitten kädessä pitäminen ja pelin aloittaminen ollut mukavia hetkiä, melkeen samalta istumalta mennyt läpi

Kylmät väreet hetki:
Wind wakerista se hetki kun Ganonin sain nujerrettua. Ja alku siinä oli kyl tosi hyvin tehty.

Ei voi olla totta hetki:
Jos saa sanoa, ni N64 ja hyrule field ekaa kertaa. Piti hakee kaksoisveli alakerrast kattoo, et mite hito laaja alue se onkaa. Siin vähä aikaa katottii monttu auki.

Wind Wakerin loppuvastus oli kyllä hieno kokemus, muistan kun pistin äänet täysille TV:stä, sitä sitten pelasin innoissani, WW:n läpi pääseminenkin oli kyllä jotain todella hienoa.

Ja Radikukselle vielä että ei ole ainoa jolle TTS oli upea elämys, itse en ollut edes pelannut Metal Gear Solideja ennen, nyt on menossa TTS:n kolmas läpipeluukerta.

Resident evil Remake ekaa kertaa. En ollut uskoa silmiäni.

Lisätään että kun Splinter Cell : Pandora Tomorrowin eka kenttä alkoi oli aika jännä fiiwis

Lainaus:30.07.2004 Radikus kirjoitti:
Tämän täytyy olla Cuben paras peli "hetki"

Alusta loppuun MGS: TTS, aivan upea elämys, vaikka takana oli jo alkuperäinenkin versio.

Maaliskuussa -99 ihastuin Metal Gear Solidiin, mutta rakkauteni puhkesi kukkaan vasta Twin Snakesin myötä. Kojiman, Miyamoton ja SK:n panos sai aikaan GC:n parhaimman pelin ja eipä kaikkien alustojen listoillakaan peli kovin alhaalla ole, ei todellakaan.

Snaken ja Ninjan ensimmäisen kohtaamisen sekä useiden muiden hetkien aikana oli suoranaisesti muistutettava itseään siitä, että "se on vain peli".

Wau! -hetki
Kun ekaa kertaa Metroid Primessä astuin siihen lumimaailman pääaukiolle. Satoi lunta ja niitä lintuja lenteli ympäriinsä. Maisema oli kaunis. Musiikki vielä täydenti Wau! -elämystä. Samanlaisia tuntemuksia tuli Metroid Primen pomoista, ne oli kaikki hienosti toteutettuja ja omaperäisiä.

Hui S***ana! -hetki
Resident Evil REmakessa ensimmäiset kohtaamiset Crimson Zombien kanssa, muutenkin se tunnelma Mansionissa sai karvat pystyyn. Kohtaamiset Lisa Trevorin kanssa olivat myös aika inhottavia

Tuo vielä kerran -hetki nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Koitin Wind Wakerissa hankkia paremman arvonimen miekkailussa sitä vanhaa miestä vastaan. En tainnut kyllä kovin korkealle päästä siinä, kun ne määrät jotka piti saavuttaa kävivät aivan tajuttomiksi.

"Wau!-hetki"
Metroid Primessä kun ensimmäisen kerran astuin Tallon overworldin maalle. Grafiikka oli niin uskomatonta, ja se musiikkikin.. ah.

"Vielä kerran-hetki"
SSBM:n home run contestissa, aina pitää vain parannella ennätyksiä.

"Mitä ihmettä olen tehnyt!-hetki"
Siivosin muistikorttia, ja ajatuksissani poistin SSBM tallennuksen, luullen sitä snapshotiksi. Meni parisataa pelituntia taivaan tuuliin, hieman kyllä otti päähän.

Ei hitto, vieläkö se elää? -hetki:

Juu, pelasin tuota Metroid Primeä ja vedin sen ensimmäisen kohdan jossa se on vielä kuoressaan, hikisesti sen pääsin. Mutta sitten kauhukseni huomasin että taistelu ei ollut loppunut ja minulla oli enkat vähissä. Kuitenkin "mössäytin" sen melkein kuoliaaksi ja seuraavalla kerralla opin virheistäni. Pääsin siihen sitten hyvillä enkoilla ja voitin sen toiseksi parhaalla lopetuksella, jossa Samus ottaa kypäränsä pois...

Minkälainen on muuten se viimeinen ja paras 100% lopetus?

Näkyy jotain, mikä antaa aihetta uuteen peliin.

Voi v***u! -hetki:

Aamulla herasin siihen kun pikkusisko pudotti Gamecuben hyllystä lattialle.
Muistikorttiin tuli pieni lommo, ei onneksi muuta.
Seuraavana päivänä siskopuoleni teki saman
Kyllä Gamecube kestää

"Ooh"-hetki:

GC oli vasta saapunut kauppojen hyllylle, kun kaverini jo soittelikin että "millonkas tulet kuutiota testaamaan?". Lisäksi samalla hepulla oli SSB: Melee-peli mitä todella halusin kokeilla pelattuani siihen saakka N64-versiota, joten otin ja lähdin. Elävästi muistan hetken kun otin ohjaimen käteeni ja kone käynnistyi.. Ooh..

Ja jonkinlainen addiktio kyseiseen peliin yllätti myös viime kesänä kun pelasimme serkkujen kanssa kirjaimellisesti koko juhannuksen ajan.

Mitä helv...- Hetki:
Saan Re: Remaken käsiini. Tungen sen konsoliini. Aloitan pelaamisen. Alku menee hyvin ja kaikki zombit kaadetaan. Juoksen käytävällä zombin ruumiin ohi. Se herää, nousee ja lähtee juoksemaan perääni! Siinä oli kohta jonka muistan.