Eli oletko kohdannut elämäsi aikana sellaista, josta et olisi uskonut koskaan selviäväsi?

Omalla kohdalla autokoulun alku tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta nyt alkaa näkyä jo valoa tunnelin päässä. Toinen oli lukioon pääsy, kun todistus oli silloin vähän niin ja näin...

(500. viesti... aivan kuin jotain oikeasti kiinnostaisi).

Matiikka on rima jota en voi ylittää
Olipas mahtavasti sanottu.

Lainaus:10.09.2004 juska kirjoitti:
(500. viesti... aivan kuin jotain oikeasti kiinnostaisi).

Onnea onnea! Khrm: edit. no joo eiköhän se ollut ensimmäinen tämän vuoden koulupäivä.

Minulla ei ole ollut tavallaan sellaisia stressaavia kokemuksia, paitsi ehkä yksi.

Se alkoi kun oli 9-vuotias ja oli vain kuukausi koulun alkuun, mutta se stressaava kokemus ei ole vieläkään päättynyt, eikä tule varmaan päättymään ennen kuin kuolen.

Työ tietysti tulee aina tuomaan stressiä, mutta se on vain työtä, eikä elämää.

Yläasteelle meno stressas aika paljon , mutta siitähän on jo aikaa..

Tais yläasteen kaikki 3 vuotta olla elämäni stressaavinta aikaa.
Ohi on onneksi ja takaisin en menisi.
Ärsyttää kun nyt yläasteen aikaiset "luokkatoverit" tapaa kaupungilla niin ne on olevinaan niin kaveria ja "muistatsä mut!" lässyn lässyn... Muistan joo ja mieli tekisi hakata tajuttomaksi suurin osa.

Lainaus:10.09.2004 Hanzq kirjoitti:
Tais yläasteen kaikki 3 vuotta olla elämäni stressaavinta aikaa.
Ohi on onneksi ja takaisin en menisi.
Ärsyttää kun nyt yläasteen aikaiset "luokkatoverit" tapaa kaupungilla niin ne on olevinaan niin kaveria ja "muistatsä mut!" lässyn lässyn... Muistan joo ja mieli tekisi hakata tajuttomaksi suurin osa.

Eikös se niin ole, että väkivaltaa ei tueta?

Taitaapi olla tuo tokan luokan riihitys, metikössä vaeltamista yön yli vuosisadan eräässä pahimmassa lumimyrskyssä 17-kilon rinkka selässä.
Ai että teki gutaa, varsinkin, kun koko riihitys oli suuniteltu kesäolosuhteisiin.

varmaan lukio noin yleensä. Matikka erityisesti, hyvähän siinä on laskea kun ei tiiä miten

Nyt stressaa se, että joudun menemään toiselle luokalle. Tänään sain opettajalta kirjeen, jossa sanotaan, että menen sille luokalle. Ei se luokan vaihto, koska kaverit ovat sillä luokalla, mutta se on korkein luokka. Enemmän läksyjä, tyhmemmät opettajat, pitää yrittää enemmän yms.

A on korkein luokka, B toiseksi ja C huonoin. Menin B:ltä A:lle. Stressaa ihan hirveästi. Mahassa tuntuu pahalta, enkä pysty nukkumaan koko viikonlopun ajan.

Toinen stressaava päivä oli ensimmäinen koulupäivä täällä kiinassa, mutta hyvin meni.

Kolmaskin oli tänään. Kasattiin kaverin kanssa airsoft-asetta, eikä siitä tullut mitään ja toinen kaveri pelasi vain Vice Cityä ja kuunteli uuden puhelimensa soittareita. Se stressasi ja ammuin kaveria käteen pikkupyssyllä.

Lainaus:10.09.2004 Flair kirjoitti:

Eikös se niin ole, että väkivaltaa ei tueta?

Niinhän se taitaa olla.
Sen takia jätin pikku terroristin käsikirjankin ostamatta.

Tämä aihe.

Ja sitten stressaavia kokemuksia minulla ei hirveästi vielä ole.

Niitä tahtoo olla, joka päivä.

Stressaavin kokemus ikinä on varmasti ollut äitin ja siskon hautajaiset...
Tuijotin lattiaan ja yritin pysyä tajuissani...

Eniten mua on stressannut:
§ yläasteelle meno
§ ensimmäinen pelini futisseuramme paremmassa joukkueessa (siis kun vaihdoin joukkuetta huonommasta parempaan, niin en tiennyt pärjäänkö vai enkö)
§ ensimmäinen pelini 1-2 vuotta vanhempien pelissä (eli pelaan C-15 ikäluokassa, joten eka pelini B-junnuissa, eli 16-17 vuotiaiden kanssa)...
§ Jotkut kokeet (esimerkiksi matikankokeet, sillä tavoitteenani niistä on 10, ja stressaan siitä, että mitä jos en osaakaan jotain tehtävää!?)
§ Kun hyppäsin ensimmäisen kerran 10 metristä Mäkelänrinteen uimahallissa. (Silloin oli semmone fiilis, että kohta o kuset housussa. Nykyään kypistä hyppy ei ole homma eikä mikään...harmi ettei ole hyppytorneja 15 metristä...tahtoisin kokeilla...)

Yleensä asia, mitä tekee ensimmäisen kerran, ni jännittää. Kuten tulevaisuudessa autokoulua en jännitä yhtään, sillä olen ajellut jo autolla, ja osaan kaiken ohjaamisesta-vaihteiden vaihtoon-ja poljinten käyttöön...mutta ajaessahan vaiheinta on LIIKENNEMERKIT! Nekin osaan jo jotenkin, joten miksei mua päästetä jo nyt autokouluun...?! (OIS SIISTII TULLA NYT, YSILLÄ AUTOLLA KOULUUN siis jollain pskalla romulla)

Oli tässä viime vuonna kahden kuukauden kotiläksyt tekemättä.
Hyvä ettei pää räjähtänyt, kun piti tehdä kaikki kahdessa viikossa.

ei semmoista kestä!

Se stressi varmaan alkoi nyt kun pitää miettiä lopputyötä vaikka siihen onkin vielä ainakin puoli vuotta. Ja paskin homma onkin se että mites minä sen teen

Yks kiva paikka oli armeijassa...metsäleiri, yövartio..kylmä&märkä, täysin pimeä syksyinen yö..eka tapittaa silmät väsyneenä tyhjää..hieman puiden hahmoja näky...sitten nousi kiva sumu..maasto oli sellasta pientä mäkinyppylää täynnä. Ainoastaan nyppylöiden huiput erottui juuri ja juuri maastosta. Leiri jossain parin sadan metrin päässä..ei mitään valoja tai ääniä..
Oli ihan nastaa ilman suuntavaistoa yrittää takas leirille, kun pimeessä ei nähnyt mitään tunnistettavaa ja sumu peitti lopunkin näkyvyyden Polku sille vartio paikalle oli tietenkin mukavan mutkia tekevä.
Pari kertaa sai samota harhaan ja palata takas lähtöpaikalle, ja lopulta sitten löyty oikea suunta ja päädyin lähelle leiriä
Selvisin sentään takas, yhtä tyyppiä alettiin etsiin huutelemalla taskulampun kanssa