Lainaus:05.07.2008 Armada kirjoitti:
Tuo Richard Dawkins nyt on ihan seko jätkä muutenkin. Mahtaakohan itsekään tietää mitä puhuu?

Näinhän sitä kaikista historian neroista on aikoinaan ajateltu.

Lainaus:flagu kirjoitti:
Jos lukee vanhaa testamenttia niin saa ehkä pikemmin sellaisen käsityksen kuin Dawkins (lainaus viime sivulla). Se oli vasta kristittyjen keksintöä että tämä aikaisemmin Juutalaisten rotuhygieniasta huolehtiva h0mofobi, sovinisti, verenhimoinen lapsenmurhaajanarsisti jumal-olento olisi jokin hyvä juttu, jota kaikkien pitäisi palvoa. Oli nuo krisityt aikamoisia kauppamiehiä kun saivat tuollaiselle äpärälle noinkin hyvän maineen...

Nythän puhutaankin kristinuskosta, ei juutalaisuudesta. Jos Jumala (nimenomaan kristinuskon) on olemassa, se on hyvä, ja minä paha (perkele, toivottavasti kaikki ymmärtävät mitä meinaan).

Lainaus:TRP kirjoitti:
Filosofiseksihan voidaan aina mennä: ajattelen, siis olen, ja silleen. Mutta jos ensinnäkin oletan, että se mitä havainnoin pitää paikkansa, voidaan tietelleekin antaa sijaa.

Tiedehän perehtyy havaitsemamme maailman ilmiöihin: arivoi teorioitten pohjalta ja havainnollistaa ympäristöämme havaintojen pohjalta luoduin laein. Kristinusko sen sijaan perustuu raamatun tulkintaan, siis jonkun kauan aikaa sitten kirjoitetun opuksen. Toki tähän sisältyy se oletus, että se mitä "tiede" toteaa on tosiaan tutkittu: en kuitenkaan näe kannattavaksi uskoa, että kaikki olisi jonkinlaista salaliittoa, joten sikäli uskon tieteen vilpittömyyteen (huom: en päätelmiin!) sokeasti.

Ajattelen, siis olen, on kyllä niin pelle juttu että ihan hävettää vain ajatellakin moista. A) mistä tiedän, että ajattelen? ja b) mistä tiedän, että jos ajattelen, olen? Kuitenkin:

Jos oletat, että se mitä havainnoin pitää paikkansa, luotat dogmeihin, ts. et todellakaan tiedä mitään (näin sanoo järki, ja järkihän tuhoaa itse itsensä).

Tiede järkeilee havainnoista. Se luottaa siihen, että havainnot ovat totta ja että logiikka osuu oikeaan. Käytännön elämässä tiede on varsin kätevää, ja hyödynnän sitä. En kuitenkaan ymmärrä niitä, jotka luottavat tieteeseen jonain universaalina totuutena.

Lainaus:05.07.2008 Armada kirjoitti:
Tuo Richard Dawkins nyt on ihan seko jätkä muutenkin. Mahtaakohan itsekään tietää mitä puhuu?

Anteeksi kuinka? Perustelepa ihmeessä.
Valtavan määrän ukon luentoja ja dokumentteja nähneenä sekä kirjoituksia lukeneena olen vahvasti erimieltä kanssasi.

Lainaus:05.07.2008 Armada kirjoitti:
Tuo Richard Dawkins nyt on ihan seko jätkä muutenkin. Mahtaakohan itsekään tietää mitä puhuu?

Seko? Kaikilla on pakkomielteensä. Dawkinsilla se on uskontojen dissaaminen.
Tietääkö itsekkään mistä puhuu? Olettaisin näin. Ainakin se osaa kansantajuistaa asiat (sitähän se tekee työkseen).

Lainaus:Vurki kirjoitti:
Ajattelen, siis olen, on kyllä niin pelle juttu että ihan hävettää vain ajatellakin moista. A) mistä tiedän, että ajattelen? ja b) mistä tiedän, että jos ajattelen, olen? Kuitenkin:

Jos oletat, että se mitä havainnoin pitää paikkansa, luotat dogmeihin, ts. et todellakaan tiedä mitään (näin sanoo järki, ja järkihän tuhoaa itse itsensä).

Tiede järkeilee havainnoista. Se luottaa siihen, että havainnot ovat totta ja että logiikka osuu oikeaan. Käytännön elämässä tiede on varsin kätevää, ja hyödynnän sitä. En kuitenkaan ymmärrä niitä, jotka luottavat tieteeseen jonain universaalina totuutena.

Ajattelen, siis olen, kertoo vain sen, että kun kerran tämän ajatuksen sain aikaiseksi, täytyy olla jotain joka sen loi. Kyseinen lause ei siis ota mitenkään kantaa siihen, mitä se jokin on, joten se on varsin pätevä.

Asiahan menee lopulta niin kuin sen ilmaisit, mutta ei tarvitse kauaa miettiä ennen kuin huomaa, että ei ihmisellä ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa sen mitä näkee ja kokee tai vaihtoehtoisesti hukkua mielikuvituksensa tuotoksiin.

Itselläni on tavoitteena elää mahdollisimman kiva elämä siinä todellisuudessa jonka havainnoin. Kyseisessä todellisuudessa ei ole sijaa Jumalalla eikä muullakaan asialla, jota ei voida järjellä päätellä tai soveltaa. Näitä abstrakteja asioita, joita mm. viestini ensimmäinen kappale käsittelee, huomioin kyllä ajatuksissani huvikseni, mutta elämäni valinnat perustan luonnollisesti havaintoihini, kuten uskon sinunkin tekevän omassasi.
En siis käsittele tieteellisiä faktoja minään absoluuttisina totuuksina, vaan totuuksina, joiden olemassaoloa tai olemattomuutta minun ei kannata alkaa päätöksiäni tehdessä kyseenalaistamaan, sillä havaintojeni pohjaltahan sisäistän maailman, jossa elän. Ovatko havaintoni vääriä, onkin aivan toissijaista.

Aivan, käytännössä luotan sinun tavoin havaintoihin ja järkeen, mutta välillä hyvikseni filosofoidessani joudun aina hylkäämään järjen ja havainnot.

Mutta:

Lainaus:TRP kirjoitti:
Ajattelen, siis olen, kertoo vain sen, että kun kerran tämän ajatuksen sain aikaiseksi, täytyy olla jotain joka sen loi.

Mistäs tuon tiedät? Kuinka niin?

Lainaus:04.07.2008 Darkelth kirjoitti:
Kun jotkut ateistit yleensä perustelee sen, minkä takia ei usko Jumalaan sillä, että tiede ei voi todistaa Jumalan olemassaoloa. Eihän tiede voi todistaa myöskään sitä että Jumalaa ei ole olemassa.

Oikeastaan tiede sen juuri todistaa. Sillä itsellään.

Koska jumalan olemassaoloa ei voida todistaa tieteellä, se on tieteellä kumottu.

Lainaus:05.07.2008 Vurki kirjoitti:

E: Ihmettelen muuten, miksi moni pitää tiedettä totuutena mutta kristinuskoa epätotuutena. Molemmat ovat yhtä dogmaattisia, ainakin käsittämäni dogmaattisen järjen valossa.

Kaiken tiedon voi aina kiistää (paradoksaalisesti Jumalakaan ei voisi olla varma omasta kaikkitietäväisyydestään koska aina saattaa olla korkeampi jumala, joka kusettaa häntä), mutta jos tässä maailmassa elää niin en ymmärrä pointtiasi.

Vaikka olist kaikkitietävä niin et siltikään voi tietää varmuudella tiedätkö yhtään mitään. Tosin en minäkään voi näin sanoa koska logiikkani ja järkeni saattaa olla täyttä kusta (ihan kaikki ajatuksemme ja kuvitelmamme saattavat olla jonkun toisen olennon meille syöttämiä. Ehkä 1+1 on todellisuudessa 3, mutta aivopesumme vuoksi emme voi mitenkään tätä käsittää).

Jos tähän todellisuuteen ei voi luottaa, niin ei kyllä voi luottaa yhtään mihinkään (ei filosofiaan, uskontoon tai tieteeseen).

Lainaus:06.07.2008 aalio kirjoitti:
Kaiken tiedon voi aina kiistää (paradoksaalisesti Jumalakaan ei voisi olla varma omasta kaikkitietäväisyydestään koska aina saattaa olla korkeampi jumala, joka kusettaa häntä), mutta jos tässä maailmassa elää niin en ymmärrä pointtiasi.

Vaikka olist kaikkitietävä niin et siltikään voi tietää varmuudella tiedätkö yhtään mitään. Tosin en minäkään voi näin sanoa koska logiikkani ja järkeni saattaa olla täyttä kusta (ihan kaikki ajatuksemme ja kuvitelmamme saattavat olla jonkun toisen olennon meille syöttämiä. Ehkä 1+1 on todellisuudessa 3, mutta aivopesumme vuoksi emme voi mitenkään tätä käsittää).

Jos tähän todellisuuteen ei voi luottaa, niin ei kyllä voi luottaa yhtään mihinkään (ei filosofiaan, uskontoon tai tieteeseen).

Pointti on vain filosofinen. En tiedä mitään, 1+1 on 3, pippeli, tai sitten ei jne.

Lainaus:06.07.2008 Vurki kirjoitti:

Lainaus:TRP kirjoitti:
Ajattelen, siis olen, kertoo vain sen, että kun kerran tämän ajatuksen sain aikaiseksi, täytyy olla jotain joka sen loi.

Mistäs tuon tiedät? Kuinka niin?

Sori, mutta tämä aiheuttaa hilpeyttä, sillä tässä vaiheessa täytyy määritellä "jokin".

Meillähän on nyt käsittelyssä "ajatus". Käsiteltävä asia voi olla mitä vain, mutta eräs yhteinen asia kaikilla ajatuksilla on: niitä ei voi olla olemassa ilman ajattelijaa. Siis jotta ajatus saadaan luotua, jonkun täytyy olla "ajattelemassa" se... Tiedän, että on olemassa ainakin ajatus elämästäni: se sisältää fysiikan lait, naiset, tietokoneet, peliplaneetan ja niin edespäin. En tiedä mikä nämä ajatukset loi, mutta voin määritellä, että se on ainakin "jokin". Eli minä.

Esimerkkinä annan sen, että voidaan sanoa, että ei ole olemassa muuta kuin ajatus minusta: tällöin se on minä. Nyt kuitenkin mennään hieman sivuun aiheesta, joten jos tästä riittää asiaa, voitasiin jatkaa filosofiaan keskittyvässä aiheessa.

Lainaus:06.07.2008 TRP kirjoitti:

Lainaus:06.07.2008 Vurki kirjoitti:

Lainaus:TRP kirjoitti:
Ajattelen, siis olen, kertoo vain sen, että kun kerran tämän ajatuksen sain aikaiseksi, täytyy olla jotain joka sen loi.

Mistäs tuon tiedät? Kuinka niin?

Sori, mutta tämä aiheuttaa hilpeyttä, sillä tässä vaiheessa täytyy määritellä "jokin".

Meillähän on nyt käsittelyssä "ajatus". Käsiteltävä asia voi olla mitä vain, mutta eräs yhteinen asia kaikilla ajatuksilla on: niitä ei voi olla olemassa ilman ajattelijaa. Siis jotta ajatus saadaan luotua, jonkun täytyy olla "ajattelemassa" se... Tiedän, että on olemassa ainakin ajatus elämästäni: se sisältää fysiikan lait, naiset, tietokoneet, peliplaneetan ja niin edespäin. En tiedä mikä nämä ajatukset loi, mutta voin määritellä, että se on ainakin "jokin". Eli minä.

Esimerkkinä annan sen, että voidaan sanoa, että ei ole olemassa muuta kuin ajatus minusta: tällöin se on minä. Nyt kuitenkin mennään hieman sivuun aiheesta, joten jos tästä riittää asiaa, voitasiin jatkaa filosofiaan keskittyvässä aiheessa.

Nyt oletat että käsityksemme logiikasta pätee. Kaikki kuvitelmamme ja ajatuksemme ihan mistä tahansa saattavat olla täyttä *****a ja todellinen logiikka saattaa olla meille täysin käsittämätöntä. Aivoimme ovat ehkä vain täysin kykenemättömiä ymmärtämään yhtään mitään. Ehkä voimme ajatella ilman, että olemme olemassa, mutta emme vain pysty mitenkään kuvittelemaan miten (aivan kuten elämänsä sokeana ollut ei pysty mitenkään kuvittelemaan miltä mikään näyttää tai mitä näkö ylipäätänsä on).

Tosin ei kyllä voi tehdä väitettä, että tiede ja uskonto on kummatkin dogmaattisia, jos ei tiedä tietääkö mitään (ja omat pölinäni saattavat myöskin olla täyttä *****a).

Itseäni vain häiritsee filosofit, jotka eivät luota havaintoihin, mutta luottavat järkeensä. Miksi he voisivat luottaa järkeensä sen enempää kuin havaintoihin? Rationalismi ei ole yhtään rationaalista imo.

Eli ei kannata luottaa omiin ajatuksiinsa tai edes omiin luottamisiinsa tai yhtään mihinkään edes siihen, että ei luota yhtään mihinkään. Eikä myöskään tähän viestiin.

Lainaus:06.07.2008 aalio kirjoitti:
Nyt oletat että käsityksemme logiikasta pätee. Kaikki kuvitelmamme ja ajatuksemme ihan mistä tahansa saattavat olla täyttä *****a ja todellinen logiikka saattaa olla meille täysin käsittämätöntä. Aivoimme ovat ehkä vain täysin kykenemättömiä ymmärtämään yhtään mitään. Ehkä voimme ajatella ilman, että olemme olemassa, mutta emme vain pysty mitenkään kuvittelemaan miten (aivan kuten elämänsä sokeana ollut ei pysty mitenkään kuvittelemaan miltä mikään näyttää tai mitä näkö ylipäätänsä on).

Edellisessä viestissäni tein tasan yden oletuksen, joka ei tietenkään edes ollut omani: jos pystyn ajattelemaan, olen. On ihan hiton sama, ovatko ajatukseni tosia vai eivät, silti olen, kyse on siitä että olemassaolo määritellään ajattelukyvyn perusteella. Puhuit viestissäsi "ehkä voimme ajatella ilman, että olemme"; tämä jo sinällään sisältää olemisen, joten lause on mahdoton. Voin olla vaikka tekoäly tai tyhjyydessä sijaitseva mieli, kenties pelkkä ajatus, mutta jokin luo jokatapuksessa ymmärtämäni todellisuuden, johon mahdollisesti Jumalakin sitten lopulta sisältyy...

Lainaus:06.07.2008 TRP kirjoitti:

Lainaus:06.07.2008 aalio kirjoitti:
Nyt oletat että käsityksemme logiikasta pätee. Kaikki kuvitelmamme ja ajatuksemme ihan mistä tahansa saattavat olla täyttä *****a ja todellinen logiikka saattaa olla meille täysin käsittämätöntä. Aivoimme ovat ehkä vain täysin kykenemättömiä ymmärtämään yhtään mitään. Ehkä voimme ajatella ilman, että olemme olemassa, mutta emme vain pysty mitenkään kuvittelemaan miten (aivan kuten elämänsä sokeana ollut ei pysty mitenkään kuvittelemaan miltä mikään näyttää tai mitä näkö ylipäätänsä on).

Edellisessä viestissäni tein tasan yden oletuksen, joka ei tietenkään edes ollut omani: jos pystyn ajattelemaan, olen. On ihan hiton sama, ovatko ajatukseni tosia vai eivät, silti olen, kyse on siitä että olemassaolo määritellään ajattelukyvyn perusteella. Puhuit viestissäsi "ehkä voimme ajatella ilman, että olemme"; tämä jo sinällään sisältää olemisen, joten lause on mahdoton. Voin olla vaikka tekoäly tai tyhjyydessä sijaitseva mieli, kenties pelkkä ajatus, mutta jokin luo jokatapuksessa ymmärtämäni todellisuuden, johon mahdollisesti Jumalakin sitten lopulta sisältyy...

Ääh. Pointti on se, että olemisen määritteleminen saattaa olla täysin käsityskykymme yläpuolella. Kaikki ajatuksemme ja kuvitelmamme oikeista päätelmistä saattavat olla täyttä *****a. Kaikki lauseet saattavat olla mahdottomia (tämäkin).

Otetaan nyt ihan tästä maailmasta esimerkki. Kolmiulotteinen avaruus kaareutuu, mutta ihmisaivot eivät tätä pysty visualisoimaan oikein mitenkään (ihmisellä ei ole ollut tähän mitään tarvetta, joten evoluution myötä tällaista kykyä ei ole syntynytkään), mutta kolmiulotteinen avaruus kaareutuu siltikin vaikka emme sitä täysin pysty kuvittelemaan. Logiikka saattaa olla samalla tavalla käsityskykymme yläpuolella.

Itse olen siis oikeasti aivan eri kannalla, jos ehkä satut tajuamaan.

Valitettavasti joudun toistamaan saman jo kolmanteen kertaan:
Enhän ottanut minkäänlaista kantaa ihmisen tai minkään muun materiaalisen olemassaoloon! Tajuan varsin hyvin, että olet eri kannalla: itse asiassa lähdemme aivan eri oletuksista. Sinä tunnut keskittyvän käsitteeseen "me", kun itse lähden oletuksesta "minä".


Määrittelin siis vain ajatusteni olemassaolon: koska pystyn ajattelemaan sen, että tällä hetkellä kirjotitan tällasita diibadaabaa, täytyy minun olla olemassa. Olivatpa ajatukseni sitten ennaltamäärättyjä tai mitä lie, olen jokin. Tämä siis sisältää vain minut, ei mitään ulkopuolista: kaikki muu voi olla kuvittelmaani.
Sanot, että kirjoittamasi lause voi olla mahdoton: ei se voi. Ajatuksissani se on olemassa, muu ei tämän näkökohdan mukaan ole merkitsevää. Kirjoittamasi lause voi olla minun itseni luoma, eikä sinua ole olemassa (eikä siis minuakaan luulemassani muodossa).

Millä ******* syyllä joku ernu väittää että tietää millainen jumala on (jos on) ja mitä jumala tahtoo ja mikä kuka on. Kaikki uskonnot on fail. Jumalaan uskominen on omasta mielestä ihan OK, mutta jos uskoo johonkin uskontoon niin siinä on sitten jätetty ajattelematta.

Itse en usko mihinkään yliluonnolliseen.
Pakko viel sanoo että uskon, että ihminen on universumin viisaimpia otuksia ja kyky pohtia tälläisia asioita on overpowered. Uskoni perustuu miljooniin tiedonlähteisiin ja tähtitieteeseen ja paradokseihin etc.

Lainaus:06.07.2008 Unward kirjoitti:
Pakko viel sanoo että uskon, että ihminen on universumin viisaimpia otuksia ja kyky pohtia tälläisia asioita on overpowered. Uskoni perustuu miljooniin tiedonlähteisiin ja tähtitieteeseen ja paradokseihin etc.

Kyseinen usko on suoraan epic fail.
Mikään ei anna olettaa, että ihminen olisi univerumin kehittyneinpiä lajeja.

Lainaus:06.07.2008 TRP kirjoitti:

Lainaus:06.07.2008 Unward kirjoitti:
Pakko viel sanoo että uskon, että ihminen on universumin viisaimpia otuksia ja kyky pohtia tälläisia asioita on overpowered. Uskoni perustuu miljooniin tiedonlähteisiin ja tähtitieteeseen ja paradokseihin etc.

Kyseinen usko on suoraan epic fail.
Mikään ei anna olettaa, että ihminen olisi univerumin kehittyneinpiä lajeja.

No et taida tietää näistä asioista paljon sillä asioita jotka antaa tämän oletuksen on paljon. Esim. Elämää on harvassa bakteerina. Vielä harvemmassa alkueläimenä. Vielä harvemmassa hyönteisenä. Ja niin edespäin. Ihminen ei ole kehittyneimpiä lajeja enkä ole niin väittänytkään. Ihminen on kehittynyt pohtimisen kannalle.

EDIT: Ei nyt tää argumentointi suju tähän aikaan >.>

Lainaus:06.07.2008 TRP kirjoitti:
Valitettavasti joudun toistamaan saman jo kolmanteen kertaan:
Enhän ottanut minkäänlaista kantaa ihmisen tai minkään muun materiaalisen olemassaoloon! Tajuan varsin hyvin, että olet eri kannalla: itse asiassa lähdemme aivan eri oletuksista. Sinä tunnut keskittyvän käsitteeseen "me", kun itse lähden oletuksesta "minä".


Määrittelin siis vain ajatusteni olemassaolon: koska pystyn ajattelemaan sen, että tällä hetkellä kirjotitan tällasita diibadaabaa, täytyy minun olla olemassa. Olivatpa ajatukseni sitten ennaltamäärättyjä tai mitä lie, olen jokin. Tämä siis sisältää vain minut, ei mitään ulkopuolista: kaikki muu voi olla kuvittelmaani.
Sanot, että kirjoittamasi lause voi olla mahdoton: ei se voi. Ajatuksissani se on olemassa, muu ei tämän näkökohdan mukaan ole merkitsevää. Kirjoittamasi lause voi olla minun itseni luoma, eikä sinua ole olemassa (eikä siis minuakaan luulemassani muodossa).

Siis ensinnäkin olet periaattessa täysin oikeassa imo, mutta leikitään nyt kuitenkin. Tarkoitukseni oli juuri "hyökätä" Vurkia vastaan.

En puhunut mistään materiaalisesta olemassaolosta vaan olemassaolosta ylipäätänsä. Määritelmämme ja kuvitelmamme olemattomuudesta ja olemassaolosta saattavat olla vääriä.

Jos meihin voi vain istuttaa väärää tietoa, niin miksei meihin voisi istuttaa myös vääränlaista päättelykykyä? Oletamme että A:sta seuraa B, mutta mitä jos ei seuraakkaan (ja siis nyt en puhu luonnosta vaan ajatuksista)?

Edelleen oletat, että järkeilysi on pätevää. Sanon vain, että on mahdollista, että olemassaolon määrittely saattaa olla vain yksinkertaisesti mahdotonta minulle tai sinulle. Ehkä minua ei ole olemassa, vaikka en voikaan ymmärtää miten minua ei voisi olla olemassa. Tunnen olemassaoloni selkeästi, mutta ymmärrykseni ja tuntemukseni saattavat olla täyttä roskaa ja todellisuus täysin käsityskykyni yläpuolella. Ehkä ei ole minua tai käsityskykyä vaikka koko ajan tuntuu, että olen ja oman logiikkani mukaan olenkin koska tunnen ja ajattelen.

Pointtini on nyt se että, jos ei usko havaintoihin ja ajattelee, että kaikki tieto voi olla jonkun demonin/tietokoneen meihin istuttamaa, kaikki päätelmämme ja kuvitelmamme mahdottomasta ja paradokseista saattavat olla vääriä. Täten emme välttämättä voi yksinkertaisesti tietää mitään tai väittää mitään. Ehkä 1 on 2, vaikka tämä tuntuukin meistä paradoksiselta ja mahdottomalle (tämä tunne saattaa olla meihin syötetty koneen kautta). Jos kuvittelen että en ole olemassa se saattaa tuntua paradoksaaliselta, mutta ehkä paradoksit ovat todellisuudessa täysin mahdollisia. Miksei päättelykykyä ja logiikkaakin voisi kusettaa?

Viestini ovat täysin yhdentekeviä, koska tämä on mielestäni täysin naurettavaa, mutta kirjoittelenpas siltikin huvin vuoksi. Ja en nyt ehkä myöskään nyt vain oikein osaa selittää.

Joskus, joskus en.

Lainaus:1) Tyhjiöenergian olemassaolo on todistettu fakta, eikä siihen vaadita sen enempää uskoa kuin vaikka siihen tosiasiaan, että maapallo kiertää aurinkoa. Kiistanalaista käsittääkseni on se, syntyikö kaikki maailmankaikkeutemme energia tyhjästä, ja tähän ainakin itse ateistina voin vastata vain, etten vähäisen tietämykseni valossa osaa ottaa kantaa asiaan.

Kyllä, tyhjiöenergian olemassaolo on todistettu. Mutta

1. Lähes aina tyhjiöstä tullut hiukkaspari tuhoaa toisensa.

2. On hyvin epäuskottavaa, että tämän johdosta olisi voinut syntyä jokin äärettömän tiheä ja miljoonia asteita kuuma piste, sillä tyhjiöenergian aiheuttama voima on noin yksi miljardisosa newtonia.

Lisäksi täällä on joku jo aiemminkin todennut sen että itse avaruus syntyi alkuräjähdyksessä.

Lainaus:2) Meillä ei ole varmaa tietoa siitä, tapahtuiko alkuräjähdys itsestään. Siksipä ateistit (ainakaan fiksut sellaiset) eivät myöskään usko siihen vaan vastaavat rehellisesti, etteivät tiedä, miten asian laita on.

Mutta kyllähän ainakin painovoimaa tarvitaan, jotta singulariteetti saadaan aikaiseksi. Ja Brian Greene kertoo kirjassaan Kosmoksen Rakenne, että tämän lisäksi pitäisi olla myös jokin käänteinen painovoima, jotta itse alkuräjähdys voi tapahtua.

Lainaus:

Lainaus:3) Ilmaukset "hienosäätö" ja "elämää varten" olettavat jo valmiiksi jonkinlasen älykkään suunnittelijan olemassaolon. Tämä uskomus ei siis koske ateisteja.

4) Tämä asia ei ole myöskään uskomuksen varassa vaan tieteen havaintoihin nojaava fakta. Totta on, ettemme tiedä, miten materian ja antimaterian epäsymmetriasta seurasi nykyisenlainen maailmankaikkeus, mutta se puolestaan ei johda siihen, että meidän pitäisi paikata tämä tietämättömyytemme perusteettomilla uskomuksilla.

Mutta tämä ilmeinen luonnonlakien herkkyys ei kuitenkaan saa koskaan ajattelemaan, että josko sillä elämällä olisi mitään merkitystä.
Monet fyysikot ovat myös huomauttaneet, että on hämmästyttävää kuinka valtavasti informaatiota luonto pystyy tuottamaan subatomäärisellä tasolla, vaikka siitä ei kaiken järjen mukaan voi olla sille mitään hyöytyä

Lainaus:Jep, on se surullista, että useimpien mielestä ateisti
= pitää alkuräjähdys teoriaa faktana
tai
= Evoluutioteorian fanaattinen kannattaja (ok, oli vähän huono esimerkki mutta älkää nyt alkako evoluutio teoriaa todistamaan. Lukekaa Dawkinsia jos ette muutakaan keksi.)
tai
= Moraaliton paskiainen joka voi hyvinkin käyttää huumeita, varastaa murhata jne. koska tyypillä ei vain ole raamatun kaltaista verratonta moraali opasta.Sarkasmi vaara
...vaikka Ateismi käytännössä tarkoittaa sitä, ettei usko jumalan/jumalien/jne. olemassaoloon. Ateisteja sitten löytyykin moneen junaan, minkälaisia käsityksiä heillä on maailmasta...

Toivottavasti et johtanut noita väitteitä ainakaan minun viestistäni.

Ja jos et usko alkuräjähdykseen, niin mihinkä sitten?

Kristinuskon Taivaan tai Helv*tin olemassaolo voidaan tieteellisesti todistaa olevan täyttä fiktiota. Raamatun mukaan ihminen päätyy kuoltuaan ikusiksi ajoiksi paikkaan Z (Z = Helv*tti tai Taivas). Täten todennäköisyys että elät vielä, etkä ole tällä hetkellä Taivaassa/Hssä on:

X / Y * 100 = Todennäköisyys että et ole vielä Taivaassa tai Hssä (%)

X = Aika jonka elät
Y = Ikuisuus, eli ääretön

Koska vastaukseksi tulee käytännössä äärettömän epätodennäköinen, on myös äärettömän epätodennäköistä että Taivas tai H on olemassa.

Siksi itse uskonkin jälleensyntymään, jonka myös uskon olevan jonakin päivänä tieteellisesti todistettavissa, vaikkemme siihen vielä kykenekään.

Kaikki ihmisen toiminta voidaan käsittääkseni nykyään selittää elimistöllisillä toiminnoilla.. Ja kun elimistö kuolee, kuolee myös mieli.

Lainaus:06.07.2008 JohnCracker kirjoitti:
Kaikki ihmisen toiminta voidaan käsittääkseni nykyään selittää elimistöllisillä toiminnoilla.. Ja kun elimistö kuolee, kuolee myös mieli.

Kaikki muu paitsi tietoisuus.

Lainaus:06.07.2008 juska kirjoitti:
Kristinuskon Taivaan tai Helv*tin olemassaolo voidaan tieteellisesti todistaa olevan täyttä fiktiota. Raamatun mukaan ihminen päätyy kuoltuaan ikusiksi ajoiksi paikkaan Z (Z = Helv*tti tai Taivas). Täten todennäköisyys että elät vielä, etkä ole tällä hetkellä Taivaassa/Hssä on:

X / Y * 100 = Todennäköisyys että et ole vielä Taivaassa tai Hssä (%)

X = Aika jonka elät
Y = Ikuisuus, eli ääretön

Koska vastaukseksi tulee käytännössä äärettömän epätodennäköinen, on myös äärettömän epätodennäköistä että Taivas tai H on olemassa.

Siksi itse uskonkin jälleensyntymään, jonka myös uskon olevan jonakin päivänä tieteellisesti todistettavissa, vaikkemme siihen vielä kykenekään.

Tuommoiset "todistukset" nyt ovat aivan puutaheinää. Voin minäkin "todistaa" matematiikalla että Jumala on olemassa.

Jos ketä kiinnostaa jälleensyntymän ja kuolemanläheisyyskokemusten tieteellinen tutkimus, Virginian yliopiston havaintopsykologian laitoksen kotisivut:

http://www.healthsystem.virginia.edu/internet/personalitystudies/case_types.cfm

Wikipediastakin löytyy yhteenveto, jossa viitattiin tuon Virginian yliopiston proffan Ian Stevensonin tutkimuksiin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Reincarnation_research

Stevenson kertoo:

"My conclusion so far is that reincarnation is not the only explanation for these cases, but that it is the best explanation we have for the stronger cases, by which I mean those in which a child makes a considerable number (say 20 or 30) of correct statements about another person who lives in a family that lives quite remote from his own and with which his family has had no prior contacts. When we talk about remoteness, we don't necessarily just mean physical distance. We know that two families can live only 10 kilometers apart and yet they can be very remote because they belong to different economic and social classes."