Uskon ja vahvasti vaikka en kirkossa käy kuin pakosta (Häät & hautajaiset). Pakostakin on olemassa joku alkuunpaneva voima millä tämä koko hemmetin kokkeili nimeltä universumi on lähtenyt kehittymään. Myöskin ihmisen yksilöllisyys (sielu toisinsanoen) on seikka mitä ei kuunaan päivänä ole ns. käytännön tiede pystynyt selittämään vaikka yrittänyt on.

Myöskin lukuisat rekisteröidyt near death- kokemukset ovat osoittaneet että on ruumiin kuolemisenkin jälkeen jonkin sortin äktiöniä meille löytyy. Maailma on täynnä mysteereitä ja siihen ei tämä esiteinien angsti "en usko" pysty vaikuttamaan.

Se on kyllä sitten selittämätön juttu minkälainen tai mikä tämä Jumala sitten on. Myöskin lapsukaisten pitää muistaa että Raamattu on kirjoitettu vertauskuvalliseen muotoon eli kommentit "ttu se maailma missään viikossa ole luotu, entäs dinosaurukset" voi kyllä jättää sanomatta. Se joka raamatun kirjaimellisesti ottaa on pässi, taikka naiivi, tai jopa molempia.

Sanokaa minun sanoneen kyllä se niiden rankkojen teinivuosien jälkeen valkenee kun alkaa elämän pieniä ihmeitä arvostamaan..

En usko Jumalaan, enkä voi ottaa tosissaan ketään, joka perustaa mielipiteensä uskoon tms.

Uskon Jumalaan, mutten missään kiihkomielessä, vaan parhaani mukaan yritän ymmärtää myös muiden mielipiteitä aiheesta.

Lainaus:03.11.2004 Cannon kirjoitti:
Uskon ja vahvasti vaikka en kirkossa käy kuin pakosta (Häät & hautajaiset). Pakostakin on olemassa joku alkuunpaneva voima millä tämä koko hemmetin kokkeili nimeltä universumi on lähtenyt kehittymään. Myöskin ihmisen yksilöllisyys (sielu toisinsanoen) on seikka mitä ei kuunaan päivänä ole ns. käytännön tiede pystynyt selittämään vaikka yrittänyt on.

Hmmm, juu...

Kyllähän sitä itsekin uskoo, että jostain kaiken ON saatava alkunsa. Jos joku väittäisi, että millään ei ole ollut mitään alkua, olisi sitä mahdoton uskoa, koska ihmisen järjen mukaan kaikella tapahtuvalla täytyy olla alku, jotta yksinkertaisesti olisi mahdollista, että jotain tapahtuu.

Alku on itseasiassa aika jännä ja erittäin monimutkainen termi. Se soveltuu aivan kaikkeen, mitä voimme käsittää omassa päässämme. Tällä viestillä on ollut jokin alku, omalla elämälläni on alku. Hemmetti vieköön, väitetään että jopa ajalla on alku. Mikä tässä sitten on ongelmallista? Terminä "alku" on jälleen ihmisen omaa keksintöä. Ihminen käsittää maailmaa siten, että mikään ei vain voi OLLA olemassa, vaan kaiken olevaisen täytyy RUVETA olemaan. Oikeastihan emme voi tietää, voiko jokin vain OLLA, vai onko sen tosiaan täytynyt RUVETA olemaan. Näistä kahdesta ihmismielen on helpompi ymmärtää ja käsitellä sitä puolta, jossa kaiken täytyy jotenkin saada se ensimmäinen kipinä, mikä lopulta sytyttää liekin kynttilään.

Ihmismieli voi ajatella, että maailmankaikkeus on aina ollut, ja tulee aina olemaan, mutta tämän mukaan, jos ajattelemme maailmankaikkeutta vaikka 10000 vuotta takaperin, se on edelleen ollut aina olemassa, ja tätä voimme jatkaa taaksepäin vaikka kuinka pitkään, ja silti törmäämme siihen, että se on silloinkin ollut aina olemassa. Tämä on ongelmallista, ja niinpä olemme omaksuneet, että kaikella on alkunsa. On helpompi tietää, että maailmankaikkeus on joskus alkanut, kuin että se vain olisi ollut olemassa.

Ihmisellä ei ole kykyä ymmärtää äärettömyyttä. Joku voi väittää että "Joo, äärettömyys on sitä kun mikään ei lopu mihinkään" yms. Tätähän se tarkoittaa käsitteenä, mutta mitä on käsitteen takana, sitä ei ihmisaivoin käsitetä.

Tuo yksilöllisyys myöskin on ihmisen omaa keksintöä. Mitä yksilöllisyys sitten tarkoittaa? Onko se sitä, että käyttäydymme jokainen eri tavalla, näytämme erilaisilta, tuoksumme erilaisilta, olemme kaikin puolin erilaisia? Tämähän on selvää, jokaisella luomakunnan eliöllä kun on jonkinlaiset aivot/keskushermostot, joiden kautta sähkö ja tieto kulkevat elimistömme ja tukirakenteemme eri osiin, saaden niissä aikaan reaktioita, jotka ovat kaikilla samoja, mutta ne ilmenevät eri tavalla. Jokainen ihminen, eläin jopa hyönteinenkin kuvastaa erilaisia tunnetiloja, esim. pelkoa, seksuaalista halua, vihaa yms. Jokaisella on samat tarpeet (lisääntyminen, selviytyminen yleensä). Ainoa ero mikä yksilöiden välillä piilee, tulee ilmi siinä, millä tavalla näitä eri ominaisuuksia annetaan ulospäin. Jos nyt yritetään tiedettä hiukan puolustella, niin sanotaan, että yksilöllisyys kiteytyy siihen, että joku toinen esim. ihminen tuottaa enemmän adrenaliinia kehossaan stressitilanteessa, kuin joku toinen ihminen samassa tilanteessa.

Minkäänlaisen sielun olemassaoloa on sen sijaan erittäin vaikea todistaa, vaikka toisaalta sekään ei ole mahdotonta.

En usko ainakaan kristinuskon määrittelemään jumalaan... minulle koko universumi on jumala.

Lainaus:03.11.2004 IgorVovchanchin kirjoitti:

Alku on itseasiassa aika jännä ja erittäin monimutkainen termi. Se soveltuu aivan kaikkeen, mitä voimme käsittää omassa päässämme. Tällä viestillä on ollut jokin alku, omalla elämälläni on alku. Hemmetti vieköön, väitetään että jopa ajalla on alku. Mikä tässä sitten on ongelmallista? Terminä "alku" on jälleen ihmisen omaa keksintöä. Ihminen käsittää maailmaa siten, että mikään ei vain voi OLLA olemassa, vaan kaiken olevaisen täytyy RUVETA olemaan. Oikeastihan emme voi tietää, voiko jokin vain OLLA, vai onko sen tosiaan täytynyt RUVETA olemaan.

Mutta jos emme edes tiedä onko aikaa olemassa muutakuin niin kuin me sen käsitämme. Tunnemme että maailmassa on "menneisyys", "nykyisyys" ja "tulevaisuus", mutta mitä jos nekin ovat vain psyykkisiä harhoja? :f

Lainaus:Minkäänlaisen sielun olemassaoloa on sen sijaan erittäin vaikea todistaa, vaikka toisaalta sekään ei ole mahdotonta.

En voi olla muusta varma kuin että pystyn ajattelemaan, mutten voi olla varma elävätkö toiset ihmiset todella samalla tavalla kuin kuvittelen. Igrokin voi olla mun mielikuvitustani, mutta ajattelen että tätä lukiessaan kaikki ajattelevat että minäkin voin olla hänen mielikuvitustaan. Eli en tiedä muuta kuin että minä voin ajatella ja ainakin tuntea että minulla on ruumis ja oma tahto.

Jumalaan minun on vaikea uskoa, koska minulla ei ole yhtäkään tieteellistä kriteeriä joka väittäisi Jumalan olevan olemassa. Ajattelen esim. kristinuskon olevan samanlainen taru kuin mikä tahansa sormusten herra, mutta se on vanha ja ihmiset ovat ottaneet asian tästä sankarista ja pelastajasta, Jeesuksesta, niin tosissaan, että muutkin ovat alkaneet uskoa siihen ja nykyään se on suuri uskonto, ja mikseipä olisi mukava uskoa siihenkin tarinaan jotta olisi turvallisempi olo ja tietäisi pääsevänsä taivaaseen. Mutta eipähän voi mitenkään väittää vastaankaan ettei Jumalaa olisi.

Mitä oli ennen meitä. Meitä EI OLLUT. Joten tämän mukaan mikäli väitteenä on se, että mikä ToniKos sanoi eli on vain itse jaa mut ovat vain kuvitelmissamme, eli siins tällöin maailmaa ennen meitä ei ollut. Ja jos oli niin missä OLIMME?

Lainaus:03.11.2004 RiotGun kirjoitti:
Mitä oli ennen meitä. Meitä EI OLLUT. Joten tämän mukaan mikäli väitteenä on se, että mikä ToniKos sanoi eli on vain itse jaa mut ovat vain kuvitelmissamme, eli siins tällöin maailmaa ennen meitä ei ollut. Ja jos oli niin missä OLIMME?

No tieteen mukaanhan meitä ei tietenkään ollut silloin, koska alussa ei ollut mitään, ei edes aikaa. Silloin oli vain jotain, joka oli pienemmässä tilassa kuin yhden atomin halkaisija ja siihen kohdistui mielettömän suuri vetovoima, ja jossain vaiheessa se jokin (mikä ihmeen se jokin, jos oli vain tyhjää) purkautui ja tuli alkuräjähdys. Tuokin on tietenkin vain yksi teoria.

Lainaus:03.11.2004 IgorVovchanchin kirjoitti:
Ihmismieli voi ajatella, että maailmankaikkeus on aina ollut, ja tulee aina olemaan, mutta tämän mukaan, jos ajattelemme maailmankaikkeutta vaikka 10000 vuotta takaperin, se on edelleen ollut aina olemassa, ja tätä voimme jatkaa taaksepäin vaikka kuinka pitkään, ja silti törmäämme siihen, että se on silloinkin ollut aina olemassa. Tämä on ongelmallista, ja niinpä olemme omaksuneet, että kaikella on alkunsa. On helpompi tietää, että maailmankaikkeus on joskus alkanut, kuin että se vain olisi ollut olemassa.

No maailmankaikkeus on ollut olemassa nykytietämyksen mukaan muistaakseni noin 15 miljardia vuotta.

Lainaus:Tuo yksilöllisyys myöskin on ihmisen omaa keksintöä. Mitä yksilöllisyys sitten tarkoittaa? Onko se sitä, että käyttäydymme jokainen eri tavalla, näytämme erilaisilta, tuoksumme erilaisilta, olemme kaikin puolin erilaisia? Tämähän on selvää, jokaisella luomakunnan eliöllä kun on jonkinlaiset aivot/keskushermostot, joiden kautta sähkö ja tieto kulkevat elimistömme ja tukirakenteemme eri osiin, saaden niissä aikaan reaktioita, jotka ovat kaikilla samoja, mutta ne ilmenevät eri tavalla.

Läheskään kaikilla eliöillä ei ole noita.

Lainaus:Jokainen ihminen, eläin jopa hyönteinenkin kuvastaa erilaisia tunnetiloja, esim. pelkoa, seksuaalista halua, vihaa yms.

Ei hyönteinen kykene vihaamaan. Hyttysellä tuskin on tunteita. Se taitaa olla vähän niin kuin robotti. Tekee vaan asioita tiedostamatta mitään.

Lainaus:Jokaisella on samat tarpeet (lisääntyminen, selviytyminen yleensä). Ainoa ero mikä yksilöiden välillä piilee, tulee ilmi siinä, millä tavalla näitä eri ominaisuuksia annetaan ulospäin. Jos nyt yritetään tiedettä hiukan puolustella, niin sanotaan, että yksilöllisyys kiteytyy siihen, että joku toinen esim. ihminen tuottaa enemmän adrenaliinia kehossaan stressitilanteessa, kuin joku toinen ihminen samassa tilanteessa.

Minusta mielen yksilöllisyys tulee niistä tuhansien eri luonteenpiirteiden uniikeista yhdistelmistä.

Lainaus:03.11.2004 Cannon kirjoitti:
Uskon ja vahvasti vaikka en kirkossa käy kuin pakosta (Häät & hautajaiset). Pakostakin on olemassa joku alkuunpaneva voima millä tämä koko hemmetin kokkeili nimeltä universumi on lähtenyt kehittymään. Myöskin ihmisen yksilöllisyys (sielu toisinsanoen) on seikka mitä ei kuunaan päivänä ole ns. käytännön tiede pystynyt selittämään vaikka yrittänyt on.

Tarkoitatko sielun yksilöllisyydellä ihmisten erilaisia luonteita? Jos tarkoitat, niin kyllähän niitä pystytään selittämään, jopa muokkaamaan. Tuosta sielusta mä en oikeen tiedä. Jos ihmisen mieli sijaitsee sielussa, miten siihen voi vaikuttaa aivoja ronkkimalla?

Lainaus:Myöskin lukuisat rekisteröidyt near death- kokemukset ovat osoittaneet että on ruumiin kuolemisenkin jälkeen jonkin sortin äktiöniä meille löytyy. Maailma on täynnä mysteereitä ja siihen ei tämä esiteinien angsti "en usko" pysty vaikuttamaan.

Tuolla olisi jotain kritiikkia noihin liittyen: http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/rajakokemus.html

Lainaus:03.11.2004 ToniKos kirjoitti:

Lainaus:03.11.2004 RiotGun kirjoitti:
Mitä oli ennen meitä. Meitä EI OLLUT. Joten tämän mukaan mikäli väitteenä on se, että mikä ToniKos sanoi eli on vain itse jaa mut ovat vain kuvitelmissamme, eli siins tällöin maailmaa ennen meitä ei ollut. Ja jos oli niin missä OLIMME?

No tieteen mukaanhan meitä ei tietenkään ollut silloin, koska alussa ei ollut mitään, ei edes aikaa. Silloin oli vain jotain, joka oli pienemmässä tilassa kuin yhden atomin halkaisija ja siihen kohdistui mielettömän suuri vetovoima, ja jossain vaiheessa se jokin (mikä ihmeen se jokin, jos oli vain tyhjää) purkautui ja tuli alkuräjähdys. Tuokin on tietenkin vain yksi teoria.

Tarkennan, tarkoitan aikaa ennen syntymäämme. Mitä oli ennen syntymäämme, odotimmeko jossain jonossa?

Ps. Miksi en näe Kehton viestimäärää ym. Mutta muiden näen
Tulee ilmoitus sinun täytyy olla loggautunut, vaikka olen.

Kehto, kyseenalaistan kaikki väitteesi puhtaalla skeptisyydellä.

Nykytieto, miten se OIKEASTI tietää mistään mitään. Kaikki tieto perustuu olettamukseen, mittauksiin jotka pyrkivät todistamaan tiettyjä asioita tiettyjen tapahtumien summilla. Mitään varmaa tietoa ei ole, jos on teorioita jo kyseenalaistamaan oma itsekin ja ajattelu. Jälleen tullaan siihen, että teoriat tekevät sen, ettei mitään voi tietää varmasti. Eri asia on sitten todennäköisyys: On todennäköistä, että maailmankaikkeus on ollut olemassa 15 miljardia vuotta, mutta aina on sattuman mahdollisuus, joka puolestaan väittää, että maailmankaikkeus on voinut olla vielä pitempään, ollut aina, tai alkanut olemaan juuri vuotta ennen syntymääni. Mitenkä sitten selittyy sukupolvelta toisella periytyvä tieto? Ehkä näen unta, tämä merkitsisi sitä, että minun täytyy ajatella, mutta ehkä en ajattele, vaan kaikki tämä, mitä tapahtuu, on vain jonkin mystisen energian aikaansaama, ja sitä ei voi kutsua ajatteluksi, koska se vain luo ilmiön/illuusion, joka muistuttaa elämää, ja me kaikki kytkeydymme siihen. Se ei ole ajattelua, koska kyseessä on jokin mystinen voima/virta/energia, joka luo kaiken tämän, ja saa sen vielä vaikuttamaan siltä, että minä, ILLUUSIO, olen olemassa.

No juu, ehkä tämä taas kyseenalaistaa tuon eliöiden keskushermostojen olemassaolon, itseasiassa se kyseenalaistaa aivan kaiken. Mutta, jos eliöllä ei ole keskushermostoa tai aivoja, minkä varaan rakentuu niiden selviäminen? Onko se niillä vaan pelkkiä refleksejä ja reaktioita? Niillä ei ole minkäänlaista, ei alkeellisintakaan suunnitelmaa, mitä täytyy tapahtua, jossa selvitytyminen on taattu?

Miksi hyönteinen ei kykenisi vihaamaan? Taas on joku väittänyt, että hyönteinen ei kykene ajattelemaan. No ei välttämättä siinä määrin missä ihminen, eikä siinäkään määrin, että sitä voisi ajattelevaksi kutsua. Mutta, olen varma siitä, että aggressiivisuus on suoraan yhteydessä jonkinlaiseen vihaan. Otetaan esimerkiksi ampiainen. Ampiainen puolustaa pesäänsä hyökkäämällä vihollista vastaan. Hyökkäys taas edellyttää jonkinlaista aggressiivisuutta, jotain on tapahduttava ampiaisen sisällä, että se ymmärtää pesälleen tapahtuvan kohta jotain, ja se tajuaa, että sen on hyökättävä vihollisen kimppuun taatakseen pesän koskemattomuuden. Skeptisyys siksi aikaa pois jotta saadaan kerrottua, että myös se on tutkittua, että ihmisen tunteet ovat suoraan kytköksissä myös fyysiseen olemukseen, ei psyykeeseen. Tietty tunne saa aikaan tiettyjen aineiden erityksen elimistössä, tietyt aineet elimistössä kertovat aivoille, että kohta alkaa tietty tunnetila, joka edellyttää tiettyjä toimia.

Mielen yksilöllisyys on tuhansien ominaisuuksien yhdistelmien summa. Jälleen jos jätetään skeptisyys sivuun, otetaan mukaan hiukan tiedettä, ja aletaan vielä saivarrella, niin voidaan ottaa esimerkiksi näppäimistö, jossa on tuhansia eri kirjaimia, ja numeroita (jos siis olisi keksitty niin monta eri numeroa ja kirjainta), niin niistä saataisiin tajuton määrä eri yhdistelmiä, mutta jossain vaiheessa tulee vastaan yhdistelmä, joka on täsmälleen sama, kuin joku niistä, joka on aikaisemmin löydetty.

Näppäimistö jutusta. Tässä vaiheessa jotta merkistö ei loppuisi, tulisi tehdä uusi merkki joka taas kattaa useamman merkin jne. En kyllä tajunnut mitä ajoit takaa mutta enivei.

Minulla on oma omituinen teoria maailman synnystä, siis koko BigBängistä josta maailman oletetaan saaneen alkunsa.
Maailman kaikkeuden reunalla, keskellä ihan missä vain, oli tähti josta oli muodostuva musta aukko (musta-aukko?). Näin tuli tapahtuman, se kasvoi imiessään energiaa muusta materiasta. Kunnes se oli niin iso että oli imenyt kaiken maailmasta. tällöin se oli niin iso että räjähti ja vapautti kaiken. Tuli uusi maailma. Mitä jos näin käy taas. Onko maailma kerta kerralta pienempi vai suurempi, riippuu katoaako energiaa olomuotoa muuttaessaan.

PS:
PP:läisen pieni pää sano *poks*

Energia ei katoa.

Mutta sanokaas mitä on ihmisten jälkeen
Mitä tapahtuu kun kuolen? Eikö oe mitään vai synnynkö uudelleen? Mikä rakennutti maailmankaikkeuden?
Tää juttu pistää oikein kunnolla miettimään.

PS. Nyt meni yöunet

Lainaus:03.11.2004 soccercrazy kirjoitti:
Mutta sanokaas mitä on ihmisten jälkeen

Sammakoita ja Kärpäsiä ja heinäsirkkoja '

Sitä ei voi kukaan tietää, eikä sitäkään ikinä saada selville mistä maailmankaikkeus on saanut alkunsa.

Lainaus:03.11.2004 IgorVovchanchin kirjoitti:
Kehto, kyseenalaistan kaikki väitteesi puhtaalla skeptisyydellä.

Miksi hyönteinen ei kykenisi vihaamaan? Taas on joku väittänyt, että hyönteinen ei kykene ajattelemaan. No ei välttämättä siinä määrin missä ihminen, eikä siinäkään määrin, että sitä voisi ajattelevaksi kutsua. Mutta, olen varma siitä, että aggressiivisuus on suoraan yhteydessä jonkinlaiseen vihaan.

Monet yksinkertaset selkärangattomat niinku vaikka murkut, torakat sunmuut ei ajattele yhtään mitään. Ne tekee kaiken reaktiona jollekin. Ne tekee kokoaika jotain mikä on olosuhteiden pakottamaa. Niitä ei kiinnosta yhtään mikään.

Lainaus:
Otetaan esimerkiksi ampiainen. Ampiainen puolustaa pesäänsä hyökkäämällä vihollista vastaan. Hyökkäys taas edellyttää jonkinlaista aggressiivisuutta, jotain on tapahduttava ampiaisen sisällä, että se ymmärtää pesälleen tapahtuvan kohta jotain, ja se tajuaa, että sen on hyökättävä vihollisen kimppuun taatakseen pesän koskemattomuuden.

Itsesuojeluvaisto kohistettu pesää kohti? Tällaset asiat ei tarvii mitään vihaa tai ajattelua. Ihminen tekee kaiken pysyäkseen hengissä, niin ampparikin, mut amppari haluaa myös säilyttää pesän ja puolustaa sitä viimeiseen hengenvetoon. Siinä ei tarvi ajatella mitään. Vähän niinkun joku terminaattori, et niinku "Ei mitää henk. koht. mut tapan sut nyt"

Lainaus:
Mielen yksilöllisyys on tuhansien ominaisuuksien yhdistelmien summa. Jälleen jos jätetään skeptisyys sivuun, otetaan mukaan hiukan tiedettä, ja aletaan vielä saivarrella, niin voidaan ottaa esimerkiksi näppäimistö, jossa on tuhansia eri kirjaimia, ja numeroita (jos siis olisi keksitty niin monta eri numeroa ja kirjainta), niin niistä saataisiin tajuton määrä eri yhdistelmiä, mutta jossain vaiheessa tulee vastaan yhdistelmä, joka on täsmälleen sama, kuin joku niistä, joka on aikaisemmin löydetty.

En taju :/

Vikassa yritin selvittää sitä, että loppujen lopuksi täytyy olla useitakin ihmisiä, jotka ovat keskenään samanlaisia. Ei erilaisia ominaisuuksien yhdistelmiä voi olla loputtomiin.

Mihin sitten vaistot perustuvat? Ne eivät tarvitse ajattelua, joten mitä ne sitten kaipaavat? Jonkin ärsykkeen, joka laukaisee tietynlaisen sähköisen reaktion kehossa. Mikä tuo ärsyke taas on, niin jokin tunnetila. Jokin asia saa meissä, ja jopa ampiaisessa aikaan jonkinlaisen tunteen (toisinsanoen tiettyjä kemiallisia aineita alkaa erittymään kehossa), joka lopulta joko pakottaa kehon toimimaan, tai mikäli aivot eivät ole aivan lukossa, lähettää viestin aivoihin, että hei nyt kannattaisi alkaa tekemään jotain. Oli se sitten pelko, viha tai mikä tahansa, niin loppujen lopuksi se on aina taustalla, kun puhutaan vaistomaisesta toiminnasta. Ainoa mikä vaistoissa hämää, on että nämä toiminnat ovat automatisoituneet siinä määrin, että sitä perimmäistä tekijää on vaikea tunnistaa toiminnan takaa. Esimerkki: Pesiskentällä joku huutaa selkäsi takaa "VARO!", kumarrut automaattisesti, koska luulet että pesäpallo lentää niskaasi, ja pelkäät sen sattuvan. Tämä nyt oli taas tällainen esimerkki.

Jos selkärangaton toimii olosuhteiden pakottamana, niin eikö se silloin pelkää esim. kuolevansa jos toimisi jotenkin toisin? Miksei muurahainen vain yksinkertaisesti jätä sitä pesää rakentamatta, ja ole välittämättä? Totta, niilläkin on itsesuojeluvietti, joka taas perustuu siihen omasta tai lajin selviämisestä huolehtimiseen. Jos tosiaan olisi pelottomia terminaattori-murkkuja, niin mikseivät ne vain ota lunkisti, ja tapa vaikka huvikseen toisia muurahaisia?

Uskon PP:n Toimitukseen. luonnostaan viisaat

Seuraava porras ovat Modet. viisaiksi lukemalla tulleet

Tavalliset. tyhmät jotka lukevat

Alimpana, PP:n pimeimmissä syövereissä kiihtyvällä vauhdilla lisääntyvät peelot, trollit ja teinixit. luonnostaan tyhmät jotka eivät lue

Jos ihmisiltä kysytään miltä jumala heistä näyttää. 85% sanoo, että sellainen valkeakaapuinen parrakas vanha mies. Katsoessani peiliin näen jumalan, se on identtinen kanssani. Kyse ei ole kuitenkaan kristittyjen jumalasta. Sielua minulla ei ole, ainoastaan empaattinen luonne ja tämä vartalo jonka isäni ja äitini ovat minulle antaneet.

Kukaan ei katso minua ylhäältä tai varjele kulkuani kuin minä itse ja sattuma. Taivas on vapaudeksi keksitty ja ******* rangaistukseksi. Mutta minä en anna niiden elämääni vaikuttaa koska en usko enkä nää niitä kumpaakaan elämän tarkoituksena. Joku päivä kun kuolen, tiedän, että olen ollut hyvä itselleni ja muille. Se tunne riittää, sitä ei voi korvata lupauksilla ikuisesta elämästä.

Lainaus:03.11.2004 IgorVovchanchin kirjoitti:
Vikassa yritin selvittää sitä, että loppujen lopuksi täytyy olla useitakin ihmisiä, jotka ovat keskenään samanlaisia. Ei erilaisia ominaisuuksien yhdistelmiä voi olla loputtomiin.

Oon kyllä erimieltä (jos tajuan mitä meinaat), mut kannattaa silti ottaa huomioon kasvun aikana tapahtuvat ympäristötekijät jotka muokkaa ihmistä henkisesti ja fyysisesti.

Lainaus:
Mihin sitten vaistot perustuvat? Ne eivät tarvitse ajattelua, joten mitä ne sitten kaipaavat? Jonkin ärsykkeen, joka laukaisee tietynlaisen sähköisen reaktion kehossa. Mikä tuo ärsyke taas on, niin jokin tunnetila. Jokin asia saa meissä, ja jopa ampiaisessa aikaan jonkinlaisen tunteen (toisinsanoen tiettyjä kemiallisia aineita alkaa erittymään kehossa), joka lopulta joko pakottaa kehon toimimaan, tai mikäli aivot eivät ole aivan lukossa, lähettää viestin aivoihin, että hei nyt kannattaisi alkaa tekemään jotain. Oli se sitten pelko, viha tai mikä tahansa, niin loppujen lopuksi se on aina taustalla, kun puhutaan vaistomaisesta toiminnasta. Ainoa mikä vaistoissa hämää, on että nämä toiminnat ovat automatisoituneet siinä määrin, että sitä perimmäistä tekijää on vaikea tunnistaa toiminnan takaa. Esimerkki: Pesiskentällä joku huutaa selkäsi takaa "VARO!", kumarrut automaattisesti, koska luulet että pesäpallo lentää niskaasi, ja pelkäät sen sattuvan. Tämä nyt oli taas tällainen esimerkki.

Noniin, selviytymisvaisto. Pesispallo päähän voi viedä vaikka hengen. Viha ja muut tunnetilat voi vaistoimaisista toiminnioista erottaa sillä, että hyönteiset elää hetkessä, eikä varsinaisesti ennen murhayritystä suunnittele tai kiroile niinkuin ihmiset, tai jälkeenpäin mieti "Saipahan ******* mitä ansaitsi". Toisaalta, tekevät vaan työtään.

Tosiaan kaikenlaisia aineita erittyy eri tunnetiloissa, ihan syystäkin. Kaikki liittyy jollain lailla aina kahteen asiaan:

1. Elossa pysymiseen

2. Suvun jatkamiseen.

Etenkin jälkimmäisestä oon lukenu jossain määrin, ja kokenutkin. Haju ja näköaistit ehostuu kun on suvunjatkon mahdollisuus kiikarissa ja niin edelleen. Oli nämä eritettävät aineet sitten ulkoisia, vastapuolelta tulevia (kuten feromonit tytöillä jotka pistää miehen pään täysin sekaisin) tai jotain kehon omia aineita (adrenaliini, kun pelottaa ihan täysiä).

Lainaus:
Jos selkärangaton toimii olosuhteiden pakottamana, niin eikö se silloin pelkää esim. kuolevansa jos toimisi jotenkin toisin? Miksei muurahainen vain yksinkertaisesti jätä sitä pesää rakentamatta, ja ole välittämättä? Totta, niilläkin on itsesuojeluvietti, joka taas perustuu siihen omasta tai lajin selviämisestä huolehtimiseen. Jos tosiaan olisi pelottomia terminaattori-murkkuja, niin mikseivät ne vain ota lunkisti, ja tapa vaikka huvikseen toisia muurahaisia?

Taisit just ite vastata. Murkkujen elämäntarkotus on lisääntyä, rakentaa pesä, taata lajin jatkuvuus, suojella kuningatarta. Kaikki muu on täysin toissijasta. Ajattele siltä kantilta, että muurahaisen kuoleminen tarkottaa myös tehtävässään epäonnistumista. Murkku "ei halua" epäonnistua elämäntehtävässään.

Todella hyvää miettimistä, ja olen Igorin(an :p) kanssa samaa mieltä siitä että samanlainen ihminen saattaa syntyä, mutta kuten Latuman sanoi niin ympäristöseikat saavat ihmisen muuntautumaan. Tää aihe saa muuten aika paljon miettimään tota Jumala aiheista asiaa, itse uskon Jumalaan. Se ei ole ehkä se Jumala josta nyt puhun mutta sellainen kyllä on mielestäni. Elämässä paha on saanut palkkansa aina tähän asti, ja uskon, että tulee saamaan tähänkin asti. Esimerkkinä meidän naapurissa asui eräs hullu joka ryyppäs, hakkas kaikkia ja oli vankilassa vähän väliä. Sit mun setä, joka joskus kiusaa mua, sai haimatulehduksen oli kuolla, mutta on tosi kultanen. Mun äiti itki ettei sille kävisi mitään, ja toivoi jumalalta, että se säästyisi ja sanoi esimerkkinä, että miksei se naapuri mielummin kuolisi kuin mun setä, joka ei ole mitenkään paha. No mun setä parani Jumalan tahdosta, tai lääketieteen johdosta. Ja myöhemmin taas tää meidän naapuri oli löytyny mökiltään kuolleena. Kukaan ei ollu kaivannu sitä, se oli kuollu nälkään omalle mökilleen. (vai mihin lie) Oli sit homehtunut kuulemma kauankin siellä mökillä, koska sillä ei ollut läheisiä jotka olis kaivannu sitä. Metsästäjä sattui löytämään sen. Mutta asiasta kattilaan, uskon Jumalaan, mutta näihin raamatun faktoihin luomistarinasta, tai mitä muuta kävikään, mitä ei voida todistaa en usko. Olen sen verran teknologiafriikki, että uskon tieteeseen ja omiin saavutuksiimme. Mutta uskon myös että täällä on joku "korkeampi voima" joka valvoo ja päättää asioistamme. Toivoisin kyllä, ettei vammautuneita ihmisiä tulisi koskaan tähän maailmaan, koska he saavat kokea todella paljon heihin kohdistuvaa vihaa ja kaikkea muuta pahaa. Tiedän todella mukavankin vammaisen joka asuu tuossa pihassa, tänään tulin kokeesta niin vastaan tullessa tervehti ja sit kun vastasin,"No tere" niin se alko selittämään mulle vitsiä tyyliin,"Pikku Kalle meni" sit kun se sano ton niin se alko nauramaan ihan sikana. No hymyilin ja sanoin että jopas oli hyvä vitsi. Oikeasti toivoisin, että nuo ihmiset olisivat aivan tavallisia ilman mitään rajoittuneisuuksia. Damn, tekis vielä mieli tilittää siitä kuinka mä vihaan sitä, että Bill Gatesia vihataan. Mä en yksinkertaisesti tiedä mitä pahaa se on tehny! Lahjoittaa ihan sikana rahaa hyväntekeväisyyteen ja on tehny parhaan käyttöjärjestelmän (ollut mukana tekemässä) ja sit se saa siitä haukut! GRR ottaa pattiin ihan sikana, mutta nyt meen syömää ja kattoo tulisko telkusta jotain.

Lainaus:04.11.2004 Latuman kirjoitti:

Taisit just ite vastata. Murkkujen elämäntarkotus on lisääntyä, rakentaa pesä, taata lajin jatkuvuus, suojella kuningatarta. Kaikki muu on täysin toissijasta. Ajattele siltä kantilta, että muurahaisen kuoleminen tarkottaa myös tehtävässään epäonnistumista. Murkku "ei halua" epäonnistua elämäntehtävässään.

Haluaminen on omasta mielestäni vähintään yhtä suuressa yhteydessä tunnetiloihin kuin mikä tahansa, mitä tietoisesti tehdään. Itseasiassa jonkin haluaminen, ja sen vastakohta ovat itsessään jo tunteita. Kun haluan jotain, minut valtaa jonkinlainen tila, jossa aivoissani pyörii vain se yksi asia jota haluan, saatan joskus jopa täristä innokkuudesta. Jos taas en halua jotain tapahtuvan, minut valtaa eräänlainen pelkotila. Ajattelen vain sitä asiaa, ja minusta tuntuu yhtäkkiä siltä, etten halua sen tapahtuvan. Mietitään asiaa siltä kantilta, miksi murkku ei halua epäonnistua tehtävässään, ja yritetään vastata jollain muulla tavalla, kuin eloonjäämisellä.

Eli, jos ei halua jotain tapahtuvan, on tapahduttava jonkinlaista tietoista valikointia kahden vaihtoehdon välillä. Toinen vaihtoehto valitaan, ja vain sen takia, koska se tuntuu paremmalta ratkaisulta. Tiedetään mitään vaihtoehdoista seuraa. Koska on luontaista, että ajattelemme omaa hyvinvointiamme, emme kovin luonnollisesti voi valita vaihtoehtoa, josta koituu meille haittaa. Jos meillä ei olisi minkäänlaisia tunteita, olisi ihan sama minkä vaihtoehdon valitsisimme, koska mikään ei sinällään järkytä ajatteluamme. Pelko on juuri tällainen ärsyke, joka ohjaa valitsemaan itselleen paremman vaihtoehdon. Eikö tämä sama voisi yhtä lailla päteä muurahaisiinkin?

Oikeasti kun ei taas voi tietää, mitä sen muurahaisen päässä liikkuu. Kaikki perustuu vain siihen, mitä on huomattu seuraamalla muurahaisten elämää. Hyvä, kyllähän minäkin voisin koko elämäni vain ravata töistä kotiin ja toisin päin, mutta kyllä minulla silti jonkinlainen tunne-elämä säilyy. Vain se, että hyönteisten toiminta näyttää niin automatisoituneelta, ja tunteettomalta, ei tarkoita sitä, etteikö niitä tunteita olisi.

Lainaus:03.11.2004 IgorVovchanchin kirjoitti:
Mielen yksilöllisyys on tuhansien ominaisuuksien yhdistelmien summa. Jälleen jos jätetään skeptisyys sivuun, otetaan mukaan hiukan tiedettä, ja aletaan vielä saivarrella, niin voidaan ottaa esimerkiksi näppäimistö, jossa on tuhansia eri kirjaimia, ja numeroita (jos siis olisi keksitty niin monta eri numeroa ja kirjainta), niin niistä saataisiin tajuton määrä eri yhdistelmiä, mutta jossain vaiheessa tulee vastaan yhdistelmä, joka on täsmälleen sama, kuin joku niistä, joka on aikaisemmin löydetty.

- - yritin selvittää sitä, että loppujen lopuksi täytyy olla useitakin ihmisiä, jotka ovat keskenään samanlaisia. Ei erilaisia ominaisuuksien yhdistelmiä voi olla loputtomiin.

DNA on aivan helevetin pitkä ketju. Siis aivan käsittämättömän pitkä. Kun otetaan huomioon perinnöllisyys, ympäristö- ja mutaatiotekijät, ei ole edes ihme, että samanlaisia ihmisiä ei synny. Identtiset kaksosetkaan eivät ole täysin identtisiä: vaikkei eroa välttämättä helposti ulkopuolelle näy, luonteetkaan harvoin menevät täysin yksiin.

Lainaus:Mihin sitten vaistot perustuvat? Ne eivät tarvitse ajattelua, joten mitä ne sitten kaipaavat? Jonkin ärsykkeen, joka laukaisee tietynlaisen sähköisen reaktion kehossa. Mikä tuo ärsyke taas on, niin jokin tunnetila. Jokin asia saa meissä, ja jopa ampiaisessa aikaan jonkinlaisen tunteen (toisinsanoen tiettyjä kemiallisia aineita alkaa erittymään kehossa), joka lopulta joko pakottaa kehon toimimaan, tai mikäli aivot eivät ole aivan lukossa, lähettää viestin aivoihin, että hei nyt kannattaisi alkaa tekemään jotain. Oli se sitten pelko, viha tai mikä tahansa, niin loppujen lopuksi se on aina taustalla, kun puhutaan vaistomaisesta toiminnasta. Ainoa mikä vaistoissa hämää, on että nämä toiminnat ovat automatisoituneet siinä määrin, että sitä perimmäistä tekijää on vaikea tunnistaa toiminnan takaa. Esimerkki: Pesiskentällä joku huutaa selkäsi takaa "VARO!", kumarrut automaattisesti, koska luulet että pesäpallo lentää niskaasi, ja pelkäät sen sattuvan. Tämä nyt oli taas tällainen esimerkki.

Tämä osa tekstistä vaatisi huomattavasti suurempaa keskittymistä, kuin mitä minä tähän aikaan illasta jaksan. Tästä kuitenkin asiasta tietämättömän (muurahaisten aivojen toiminta) vastaus mutu-tuntumalta.


Kun pahaa-aavistamatta nojaat hellalle, et voi hallita käden liikettä kun se siirtyy pois sen päältä. Viesti kivusta ei siis välity isoihin aivoihin prosessoitavaksi. Et mieti käden poisottamisen hyviä ja huonoja vaihtoehtoja, vaan refleksimäisesti valitset käden liikuttamisen. Et sinä nyt pelosta kättä liikuta, vaan kivusta.

Pesiskentällä, tiedostat potentiaalisen vaaran kokoajan, olet siis varuillasi. Kun joku huutaa taikasanan "Varo!", suojaudut hetkeäkään ajattelematta. Et pysähdy ajattelemaan pelkoasi ennen itsesi suojaamista. Tämäkin siis toimii refleksimäisesti. Pelon tiedostat vasta hetkeä myöhemmin.

Väität, että tässä toiminnassa on perimmäinen tunnetila, joka pesäpalloesimerkissä olisi pelko. Totta, mutta väitän, että muurahainen ei kykene syytä tiedostamaan.

Lainaus:Jos selkärangaton toimii olosuhteiden pakottamana, niin eikö se silloin pelkää esim. kuolevansa jos toimisi jotenkin toisin? Miksei muurahainen vain yksinkertaisesti jätä sitä pesää rakentamatta, ja ole välittämättä? Totta, niilläkin on itsesuojeluvietti, joka taas perustuu siihen omasta tai lajin selviämisestä huolehtimiseen. Jos tosiaan olisi pelottomia terminaattori-murkkuja, niin mikseivät ne vain ota lunkisti, ja tapa vaikka huvikseen toisia muurahaisia?

Eikö tämä teksti ole jo itsessään ristiriitainen?

Lainaus:04.11.2004 IgorVovchanchin kirjoitti:

Lainaus:04.11.2004 Latuman kirjoitti:

Taisit just ite vastata. Murkkujen elämäntarkotus on lisääntyä, rakentaa pesä, taata lajin jatkuvuus, suojella kuningatarta. Kaikki muu on täysin toissijasta. Ajattele siltä kantilta, että muurahaisen kuoleminen tarkottaa myös tehtävässään epäonnistumista. Murkku "ei halua" epäonnistua elämäntehtävässään.

Haluaminen on omasta mielestäni vähintään yhtä suuressa yhteydessä tunnetiloihin kuin mikä tahansa, mitä tietoisesti tehdään. Itseasiassa jonkin haluaminen, ja sen vastakohta ovat itsessään jo tunteita. Kun haluan jotain, minut valtaa jonkinlainen tila, jossa aivoissani pyörii vain se yksi asia jota haluan, saatan joskus jopa täristä innokkuudesta. Jos taas en halua jotain tapahtuvan, minut valtaa eräänlainen pelkotila. Ajattelen vain sitä asiaa, ja minusta tuntuu yhtäkkiä siltä, etten halua sen tapahtuvan. Mietitään asiaa siltä kantilta, miksi murkku ei halua epäonnistua tehtävässään, ja yritetään vastata jollain muulla tavalla, kuin eloonjäämisellä.

Siks laitoin lainausmerkit, ei se sitä tietosesti halua, se on sen elämäntehtävä.

Lainaus:
Eli, jos ei halua jotain tapahtuvan, on tapahduttava jonkinlaista tietoista valikointia kahden vaihtoehdon välillä. Toinen vaihtoehto valitaan, ja vain sen takia, koska se tuntuu paremmalta ratkaisulta.

Se valitsee sen joka on paras sen elämäntarkotuksen kannalta, ei omien mieltymysten.

Lainaus:
Tiedetään mitään vaihtoehdoista seuraa. Koska on luontaista, että ajattelemme omaa hyvinvointiamme, emme kovin luonnollisesti voi valita vaihtoehtoa, josta koituu meille haittaa. Jos meillä ei olisi minkäänlaisia tunteita, olisi ihan sama minkä vaihtoehdon valitsisimme, koska mikään ei sinällään järkytä ajatteluamme. Pelko on juuri tällainen ärsyke, joka ohjaa valitsemaan itselleen paremman vaihtoehdon. Eikö tämä sama voisi yhtä lailla päteä muurahaisiinkin?

Ei, koska murkut ei tunne. Dätsit.

Lainaus:
Oikeasti kun ei taas voi tietää, mitä sen muurahaisen päässä liikkuu. Kaikki perustuu vain siihen, mitä on huomattu seuraamalla muurahaisten elämää. Hyvä, kyllähän minäkin voisin koko elämäni vain ravata töistä kotiin ja toisin päin, mutta kyllä minulla silti jonkinlainen tunne-elämä säilyy. Vain se, että hyönteisten toiminta näyttää niin automatisoituneelta, ja tunteettomalta, ei tarkoita sitä, etteikö niitä tunteita olisi.

Uskon tiedemiehiin jotka aina painottaa sitä mitenkä murkut ja torakat ja kaverit koostaa elämänsä vain ärsykkeiden perusteella.

Igoriina olet alakynnessä.