Pistänpä minäkin jonkinlaisen kyselyn tänne.

"Suomalainen sisu" on yleinen ilmaisu, mutta minkäslaisia esimerkkejä tuosta sisusta PP:laisilta löytyy. Oma esimerkkini on tässä:

Eräänä syksynä (olikohan viime vuonna, en ole varma) olin lähdössä pyörällä kaupungille. Eräässä paikassa oli aika jyrkkä alamäki ennen T-risteystä ja alikulkukäytävää. Alamäkeen rullatessani tuumasin äkkiä että vauhtia on hiukka liikaa ja jarrutin. Valitettavasti tein varomattomasti lukkojarrutuksen etujarrulla ja seuraukset arvaa. Ennen kuin ehdin kunnolla edes säikähtää pyörä nyökkäsi kunnolla ja lensin etuhaarukan yli. Onnistuin jotenkin ottamaan putouksen käsillä vastaan, mutta maahan iskeytyminen sattui aika sairaasti.

Nousin sitten vaivalloisesti siitä ja lähdin ajamaan takaisin kotiinpäin. Kyynärpäähän ja olkapäähän sattui aika pirusti mutta pääsin kuitenkin kotiin noin puolen kilometrin matkan, ehkä hieman enempi. Kuuma suihku jota yleensä käytän kiputilanteiden lievittämiseen ei auttanut ja päätin että on parasta käydä lääkärissä. Soitin pikkuveljelleni jolla on auto ja pyysin kuskaamaan minut OYS:iin tutkimuksiin.

Pitkä tarina lyhyesti: vasemmassa kyynärpäässä ja oikeassa olkapäässä oli hiusmurtuma. Ainoat luunmurtumat mitä minulla toistaiseksi on koskaan ollut. Vasempaan käteen laitettiin kipsi ja oikeaa joutui pitämään kantositeessä (ainakin välillä). Sain lääkäriltä neljän viikon sairaslomalapun ja tarkastusajan hieman reilun viikon päähän.

Olin siis vasen kyynärpää ja oikea olkapää murtuneena:

-Ajanut pyörällä kotiin noin puolen kilometrin matkan
-Riisuutunut suihkuun mennäkseni
-Käynyt suihkussa
-Pukeutunut uudestaan ja pukeutunut OYS:iin lähtöä varten

Vaikkei hiusmurtuma olekaan kai niin paha kuin oikea *KRAKS* murtuma voinee tuotakin pitää jonkinlaisena sisun osoituksena. Vai ?

Mielenkiintoinen jälkihuomio: siinä kontrollikäynnissä reilun viikon päästä katsottiin kyynärpään parantuneen sen verran että kipsin saattoi ottaa pois. Hyvä niin, sillä jo reilussa viikossa iho kipsin alla oli aika ikävän näköinen ja kutisi pirusti. Tiedä häntä miltä se olisi näyttänyt ja tuntunut neljän viikon jälkeen... Erikoista noin nopea paraneminen. Olikohan alkuperäinen lääkäri yliarvioinut murtuman vakavuuden vai onkohan minulla jonkinlainen paranemisvoima...

J.

En tiiä voiko tätä sanoa sisuksi vai ei, mut....

Mul murtu 7-vuotiaana eräällä aamuvälitunnilla oikeakäsi, kun pelasin futista, olin kuitenkin koko loppupäivän koulussa eikä käteen sattunut yhtään, mitä nyt vähän turpos, sit kun pääsin himaan niin mutsi rupes ihmettelemään, et minkä takia mun oikeakäsi oli turvonnu, selitin sille, et olin kaatunu välitunnilla ja ottanu kädellä kaatumisen vastaan. No ei muuta kuin töölön tapaturma-asemalle tutkittavaksi ja kipsi käteen jouduin pitämään sitä 4 viikkoa...

Vietin päivän koulussa 39C:n kuumeessa.
Kivaa oli, ja vasarallakin sitä tuli lyötyä sormeen huuruissa.

Pelasin koripalloa nilkka nyrjähtäneenä. Krpl se nyt pieni kipu peliä haittaa.

Kitkutin festareilla kaksi tuntia ilman korvatulppia. Se sattui.

Tallustin yläasteelta kotiin karmaisevat kivut jalassa. Lääkäri totesi myöhemmin, että jalalla ei saisi astua ensinkään.

Sisu on pötyä.

Noin kaksi vuotta sitten päivää ennen kesäloman alkamista olin ajalemassa suzuki pv:llä. Kun tulin risteykseen missä oli hiekkaa asfaltin päällä niin heitin siihen lipat Äkkiä mopo pystyyn ja jatkamaan matkaa kunnes pääsin kotiin ja huomasin että polven kohdalta puuttuu pieni pala(2cm*2cm). Sitten lekurille putsattavaksi ja seuraavana aamuna taas mopolla kouluun vaikka jalkaa ei saanut taitettua juuri yhtään. Ja toinen kun olin pelaamassa lätkää ilman kypärää niin sain kiekon päähän jonka seurauksena tuli matka ambulanssilla sairaalaan tikattavaksi. kun pääsin kotiin niin kamat kasaan ja takaisin kaukalolle pelaamaan

Lainaus:Kitkutin festareilla kaksi tuntia ilman korvatulppia. Se sattui.

11 tuntia festareilla ilman korvatulppia, mutta en ollut läheskään kaikkea aikaa alttiina melulle. (Tultuani bändin keikalta sisälavalta tunnin jälkeen, en kuullut oikein mitään..)

Olin myös ala-asteella koulun kevätkirkossa kovassa kuumeessa. Saattaa kuulostaa pieneltä, mutta hädintuskin jaksoin seisoa, (joku tantta pakotti aina seisomaan virsien aikana..)

Koulun jälkeen (ala-asteella tämäkin) huomasin, että olin unohtanut avaimet. Odotin pari tuntia oven edessä odottaen, että vanhemmat tulee töistä. (Oli muuten kylmä silloin..) Kun pääsin sisälle, raajoissa ei ollut enää tuntua nimeksikään. Minulla oli joku ihmeellinen syy, ettei naapureilta kysytä apua.

Mitään paljon sisua vaativaa en kyllä tähän hätään muista.

Kerran yläasteelle jouduin sitten tappeluun, ja hitaanpana sitten enenmmän iskuja vastaan, ja nenäni aukesi. Se sattui ja jäin vähäksi aikaa pitelelmään sitä. Silloin tuli ajatelleeksi että PERRKELE! ja hyökättyä sen tyypin kimppuun. Vain muutaman kerran tämäytin, mutta se tyyppi kiersi sen jälkeen mut kaukaa.

Heitin koulussa lipat portaille. Nousin ja jatkoin matkaa. Välitunnilla hypin rautatangoilla. Liikuntatunnilla pelasin jalkapalloa. Menin suihkuun. Koulun jälkeen juoksin kaverin pyöran perässä. Kaverillani oltiin "sotaa" (siinä pitää juosta). Kun seuraava aamu tuli, hyppäsin sängystäni (kahden metrin korkeudessa) ym. Kuukauden päästä sain tietää, kun vedin lipat, kantapääni murtui (hiusmurtuma). Ja en tuntenut mitään!

No itselläni on hieman lieviä:

Olin ajamassa polkupyörällä kesätöistä kotiin kun taivas aukesi ja satoi kuin saavista kaataen. Kotiin oli matkaa vielä päälle kolme kilometriä ja jo 15min jaettuani olin likomärkä (hatusta sukkiin). Sitten isä oli ajamassa kotiin ja sanoi "Tule ihmeessä kyytiin sieltä!" Viskasin läpimärän repun (jossa oli kumpparit sun muut) auton sisään ja sanoin isälle "Aja vaan ja vie nuo mukanasi! Ei tästä enää tämän märemmäksi voi tulla!"

Sitten koulussa on oltua vatsakivussa ja 37.9 asteen kuumeessa, mukana oli myös pientä oksentelua.

Jalkapallosta suoraan mahaan liikunnantunnilla meidän koulun maalitykiltä. Haukoin siinä sitten ilmaa about 2min ja silmissä sumeni. Vaihtopenkille, ja 1.5min kuluttua takaisin kentälle.

Sählyssä samaiselta urheilufriikiltä sählypallo n.980km/h kiveksille, peli jatkukoon!

Liikunnantunnilla (jälleen) paita ja takki likomärät ja koulua jäljellä viisi tuntia. Olivat pojat uittaneet ne vessanpöntössä. Sitten siitä vaan kävellen kouluun kaksi teepaitaa päällä (tionen hiestä märkä) -19 asteen pakkasessa!

Et silviisiin!

Kasiluokalla koripallossa tuli pallo päin naamaa ja etuhammas halki/poikki.
Jatkoin peliä normaalisti hieman välillä irvistellen kahen tunnin ajan. Kaikilla joilla on hammas haljennut tietää miten kivalta tuntuu kun esim kieli vain hipaisee tai kuolaa menee päälle. Ja hammaslääkärille vasta 1.5 viikon päästä korjauksiin.

Hmm.
Ajoin pitkää alamäkeä ilman käsiä alespäin, sitten lippis pölähti päästä. Ripeänä tyyppinä iskin kädet ohjaustankoon ja jarrut pohjaan, valitettavasti myös etujarru. Lensin tangon yli ja vissiinsä pyörähdin kuperkeikan tai kaksi, koska pyörä jäi vähän matkan päähän minusta.

Mietin että miten ei sattunu mitään ihmeempiä. Nostin pyörän pystyyn ja hain katkenneen nousukahvan maasta. Sitten hyppäsin pyörän selkään ja vasemmassa ranteessa tuntui painetta. Heti tul mieleen, että se ei oo kunnossa. Ei kuitenkaan sattunu ollenkaa, kiitos sokin. Sitten ajelin kilometrin matkan kotia, ja kotipihassa käsi oli jo aika hemmetin kipeä. Kipu ylty koko ajan seuraavan puolituntisen. Sitten isä haki meitin ja heitti Kysiin.

Ranteen pienet luut oli irronnu (ranteen murtuma).

----------
Vajaata kuukautta myöhemmin sitten ajelin samaa alamäkeä kotiinpäin kipsi kädessä, risteykseen ilmesty auton jonka kuljettaja ei jostain syystä tajunnut kipsattuna kurvailevaa pyöräilijää, vaan painoi tylysti eteen. Meikä yritti varovasti jarruttaa, niin ukko vaan pysäyttää risteykseen. Piti sitten pomppukivien päältä ajella yhellä kädellä autotiellä käväisten..

Mul on tämmönen tarina suomalaisesta sisusta...

Hakkailin siinä polttopuita ja oksakohdan takia kirveen huonosti teroittettu terä otti ja nappasi peukalostani palasen... no ei siinä mitää, hakkupölli punaisena verestä ja meikä kiroaa kuin... kuin... halonhakkaaja? :-p

Ei lääkäriin eikä mitään... laastarii vain ihan sikana, ei itkua vaan kiroilua senkin edestä, tuloksena tänäkin päivänä peukalo jonka pää ei ole yhtä pyöreä kuin toisen, peukalo joka on hieman arempi pakkaselle kuin toinen ja peukalo jonka kynttä ei saa leikata yhtä lyhyeksi kuin toisen jotta se ei tuu kipeeks mutta peukku siinä missä toinenkin.

HUOM: Ei kirves vieny yhtään luuta mutta lihaa senki edestä.

Tämä tapahtui joskus about 6v sitten.

Pelattiin koulussa pesistä, lyöjä lyö pallon ja olen takakentällä koppaamassa. Aurinko häikäisee juuri sopivasti silmiin, kops, pallo silmien väliin, suoraan silmien väliin! Siinä sitten pitelin nenääni, tuleeko verta? Murtuiko se? Onko se tunnoton?. Ei käynyt mitenkään, iso patti tuli viikoksi nenään.

Olen ollut useaan otteeseen 38-39c asteen kuumeessa koulussa, siin äon kiva kun meinaa nukahtaa pystyyn ja havahtuu aina siihen kun kaverit heiluttaa kättään pärstän edessä.

Kävelin kesämökin laiturilla, ei ollut meidän mökkimme, siinä kävelin ja hups, slipat. Siinä lensin hienossa kaaressa mutta hallitusti laiturille, toinen jalka koski kyllä veden pintaa

Selvisin ylä-asteesta.

Tässä ei sisua tarvittu, mutta *******en tyhmä olin ainakin.

Fillaroitiin kaverin kanssa kaupungille, ihan vaan hillumaan...
No yhdessä paikasas hetken mielijohteesta ajattelin oikaista pienen nurtsin poikki, missä nurmikko oli tooodella pitkää...
Siihen tulin sitten alamäestä kovaa vauhtia, ja PAM, siellä olikin joku puolimetrinen kuoppa.
Lensin tangon yli ja pyörä tuli melkein päälle.
No, meinasin jäädä maahan makaamaan, koska siinä vaiheessa ei sattunut ollenkaan. Nousin kuitenkin ja olkppäähän sattui, ja kämmen oli auennut kivasti.

No, tämä paikka oli ihan terveyskeskuksen vieressä.
Mutta minäpä järkevänä poikana menin sinne pesemään haavani, näyttämättä olkapäätäni, jossa myöhemmin todettiin olevan solisluun murtuma.

Mentiin kaverin kanssa sitten kaupungille syömään, vuokrattii leffa, poljettiin meille kattomaan yms. Kaupungista meille on siis noin 8 kilometrin matka.

Seuraavana päivänä menin sitten lääkärille, ja 3 päivän päästä kaatumisesta sain kantositeen, jota pidin 3 viikkoa, olkapäätä kun ei voi kipsata.
Ainiin, ja 4 päivän päästä tuosta ''accidentista'' lähdimme porukoiden kanssa Riikaan 4 päiväksi, sitten kaiken lisäksi
lääkäri oli määrännyt tuon kantositeen liian vähäksi aikaa, joten tuo vasen olkapää on edelleen arempi kuin toinen, ja muutenkin välillä kipeä...

EDIT: Typoja.

Viime Kesänä

Päätin kävellä kevon reitin, 65km maastossa. Teimme selkeän aikataulun että Vajaa 3 päivää vaellamme. No minulla ekan 10km aikoina meni jalat ihan rakoille. noh loput reilut 50km mentiin sitte suoraan sisulla. Oli se tuskaa mutta jaksettava oli. SItten kun pääsin kotii nii seuraavana päivänä en_liikunut_senttiäkään vaan makasin vain sängyssä. Sellasta

Tämä nyt tuli ekana mieleen. Tästä on muutama vuosi.

Mentiin pyörillä luokan kanssa kylälle. Siis isommalle kylälle. Siellä oli paikka, jossa sai pyöräillä jalkakäytävällä. No, ylitettiin autotie. Se kävelytie erottuu tiestä noin 15(?) cm korokkeella. Kaikki menivät ihan täysiä sitä koroketta päin ja pääsivät hienosti kävelytielle. Siitähän pitää mennä kohtisuoraan. Minä sitten tulen sieltä 40 asteen kulmassa eli sivuttain sitä koroketta päin ja lensin hienosti kävelytielle sarvien yli. Kaikki nauroi, mutta se sattui aivan perhanasti ranteeseen.

Ei välttämättä niinkään sisua, mutta silti: Oltiin kaverin kanssa TET:ssa, ja siellä oli semmonen avaimella toimiva hissi pihalla, käytettiin sitä aina, kun piti viedä roskat. No yksi kerta mentiin taas hissillä ja rämpytettiin "stop"-1-"stop"-1-"stop"-1...jne. (kumpi uskaltaa painaa viimeseks stoppia xD) no sitte hissi jäi siihen puoleenväliin kerrosta, ja paniikki alko iskemään päälle, siinä kun oli puoli tuntia nappuloita potkittu ja muuta sellaista, rupesin tutkailemaan onko hississä leffoista tuttua "yläluukkua"...no eipä tietenkään (taisi sielä hälytysnappula olla, mutta siihenhän ei perkel3 koskettu, silloinhan jää kiinni). Alemman kerroksen oven yläreuna pilkisti vielä noin 40cm ja rupesin tutkailemaan ovenrakoa...no sielläpä näkyi oven lukitussalpa, siitä avaimenperällä sorkkimalla sain salvan "auki"-asentoon ja ovi auki, 40cm raosta ryömimme pois, mikä helpotus, pääsimme vapauteen, siinä sitten jäi hissin ovi selälleen ja hissikuilu ammottamaan tyhjyyttään, muutamien minuuttien päästä siinä olikin jo hissiliikkeen autoja pitkin pihaa...

Lainaus:27.09.2004 Yakuza2x kirjoitti:
Ei välttämättä niinkään sisua, mutta silti: Oltiin kaverin kanssa TET:ssa, ja siellä oli semmonen avaimella toimiva hissi pihalla, käytettiin sitä aina, kun piti viedä roskat. No yksi kerta mentiin taas hissillä ja rämpytettiin "stop"-1-"stop"-1-"stop"-1...jne. (kumpi uskaltaa painaa viimeseks stoppia xD) no sitte hissi jäi siihen puoleenväliin kerrosta, ja paniikki alko iskemään päälle, siinä kun oli puoli tuntia nappuloita potkittu ja muuta sellaista, rupesin tutkailemaan onko hississä leffoista tuttua "yläluukkua"...no eipä tietenkään (taisi sielä hälytysnappula olla, mutta siihenhän ei perkel3 koskettu, silloinhan jää kiinni). Alemman kerroksen oven yläreuna pilkisti vielä noin 40cm ja rupesin tutkailemaan ovenrakoa...no sielläpä näkyi oven lukitussalpa, siitä avaimenperällä sorkkimalla sain salvan "auki"-asentoon ja ovi auki, 40cm raosta ryömimme pois, mikä helpotus, pääsimme vapauteen, siinä sitten jäi hissin ovi selälleen ja hissikuilu ammottamaan tyhjyyttään, muutamien minuuttien päästä siinä olikin jo hissiliikkeen autoja pitkin pihaa...

:D:D:D:D:D:D:

Lukion läpi pääseminen ja kirjotukset tulee kysymään varmassti PALJON sisua.

Ala-asteella astuin 2cm x 0.5cm lasinsiruun. Se upposi kokonaan kantapäähän, mutta ei sattunut yhtään. Istuin tuolille ja katoin, että mikä kantapäässä kutittaa. Sukka oli ihan veressä. Kaivoin lasin pois...
Hups väärä tarina.
Ala-asteella olin keinussa ja joku todella järkevä tyyppi päätti tiputtaa minut sieltä alas. Oli juuri saanut kovat vauhdit ja sitten lensin. Paiskauduin selkä edellä maahan ja pariksi sekunniksi menetin tajunnan. Tajusin, ettei missään näy opettajia. Ne oli noin 20 metrin päässä olevan nurkan takana juoruamassa.
Konttasin tuskissani opettajan luo ja läsähdin heidän jalkojen juureen. Seuraava muisti kuva on kun herään koulun sohvalta. Ne pirut ei vieneet lääkäriin.
Loppu päivän oli selkä niin kipeä, ettei voinut kunnolla kävellä. Jouduin konttaamaan kotiin. (1km)
Sisua kerrakseen. Jälkeen päin olen ajatellut miksi se opettaja ei vienyt minua autolla kotiin vaikka näki, etten pystynyt kävelemään.

Yläasteella menin kolmen kilometrin koulumatkan joka päivä, satoi tai paistoi, pyörällä. Hyviä muistikuvia on varsinkin niistä kerroista jolloin pakkasta oli yli -30c ja niistä kun oli niin paljon lunta ettei pyörällä päässyt eteenpäin. Kaikki muut oli löysiä ja meni bussilla.


Niin ja se selkä vaivaa edelleen.

Sain Pizza Taxarin pizzasta mahataudin. Se, että pystyin olla haukkumatta kokkia pystyyn, vaati aika ****een moista sisua.

Astuin serkun luona nastan päälle. Mokoma upposi kokonaan jalkaani

Olin rakentanut korttitalon. Hieno. Suuri, ja vaati paljon vaivaa. Halusin kernaasti näyttää sen jollekulle. Kunnes koirani näki pehmolelun ja jyräsi rakennelmani. Kukaan ei tietenkään ollut nähnyt sitä, sitä ennen.

Luistelin 30 asteen pakkasessa, reikäisillä lapasilla parisen tuntia. Käsiä jostain syystä pisteli sen jälkeen, kun laitoin ne kuuman vesihanan alle.

Pelasin neljä tuntia kaverini tykönä 40 asteen kuumeessa cs :ssää .

Pelasin Jalkapalloa nivelkipusena. Ei kannata edes harkita, Se sattuu ihan h*lvetisti Jep on myös tullu luisteltua 2½ tuntia 30 asteen pakkasessa ilman hanskoja. Kirveli ihan mukavasti ku pistin kuumaan veteen kädet

Sitä sisua ei meillä suomalaisilla enää ole, mikä talvi ja jatkosodan aikana Iso-isillämme oli, heidän päänsä oli täynnä aatteita,isänmaallisuutta. Nykyjengin pääs pyörii vaa keppana, Biletys ja lottoominen , ei millää pahal, mut ei millää hyvälläkää sen olen huomannut jo pidemmän aikaa. Adolf Ehnrooth oli viimeinen tosi suomalainen, muita ei enää ole.. tosin sotiemme veteraanit, ketkä ovat jo vanhoja miehiä. Meistä nykyjengistä ei ole enää mihinkään. Se on Facta. mutta tietenkin, jos sota tulisi, niin tottakai siinä se meidän "suomalainen sisu." tulisi varmaan esille, jos sitä meissä on edes ollekaan, mitä Isän Isissämme oli 60 vuotta sitten puolustaessaan maataan Iivanoita vastaan. Kuten suomalaiset sanoivat NL:än sodanjohdolle sodan alussa "tule Ryssä, tule vain ryssä rajan yli.. Leveä on karjalassa teille hauta".


Edit; pari virhettä,ehkä vähä enemmänki.

Lainaus:28.09.2004 Red kirjoitti:
Sitä sisua ei meillä suomalaisilla enää ole, mikä talvi ja jatkosodan aikana Iso-isillämme oli, heidän päänsä oli täynnä aatteita,isänmaallisuutta. Nykyjengin pääs pyörii vaa keppana, Biletys ja lottoominen , ei millää pahal, mut ei millää hyvälläkää sen olen huomannut jo pidemmän aikaa. Adolf Ehnrooth oli viimeinen tosi suomalainen, muita ei enää ole.. tosin sotiemme veteraanit, ketkä ovat jo vanhoja miehiä. Meistä nykyjengistä ei ole enää mihinkään. Se on Facta. mutta tietenkin, jos sota tulisi, niin tottakai siinä se meidän "suomalainen sisu." tulisi varmaan esille, jos sitä meissä on edes ollekaan, mitä Isän Isissämme oli 60 vuotta sitten puolustaessaan maataan Iivanoita vastaan. Kuten suomalaiset sanoivat NL:än sodanjohdolle sodan alussa "tule Ryssä, tule vain ryssä rajan yli.. Leveä on karjalassa teille hauta".


Edit; pari virhettä,ehkä vähä enemmänki.

Niin kirjoitus- kuin asiavirheitäkin näyttää olevan. Mitään tutkimuksia mainitsemistasi asioista ei ole tehty, omat mielipiteet eivät kelpaa todisteiksi, turhaa sotafanatismia ja kiihkoisänmaallisuutta (epätervettä ajattelua) huomattavissa.